Azazelin Tähden vuosijuhlassa pidetty puhe

Rakkaat veljet ja sisaret,

Olemme kokoontuneet viettämään veljeskunnan kymmenettä syntymäpäivää. Tästä alkaa Azazelin tähden toinen vuosikymmen seurana.

Matkallaan abstraktiosta fyysiseksi todellisuudeksi Azazelin Tähti on kiteytynyt ja kristalloitunut asteittain ulkoisiksi muodoiksi. Ensin, seitsemäntoista vuotta sitten, se alkoi ensin ideana, ja kolme vuotta myöhemmin (toisin sanoen kaksi seitsenvuotiskautta sitten) tuo idea pukeutui seuran ensimmäiseksi säännöstöksi. Neljän vuoden kuluttua tästä seura perustettiin heinäkuun seitsemäntenä. Tämän virallisen perustamisen jälkeen veljeskunnan taimi on kasvanut terveeksi puuksi, josta kasvavat esiin monenlaiset oksat ja aspektit.

Tämä on mahdollista paitsi ankaran työn, myös inspiraation onnistuneen seuraamisen ansiosta. Jäsenille on mahdollista ja suositeltavaa valita useista mahdollisuuksista sen suhteen, mihin tämä inspiraation lähde liitetään, eli mitä tarkoitamme näkymättömissä olevilla mestareilla. Ovatko nämä viisautta henkilöivät olemukset sisällämme, ulkopuolellamme jumalvoimina, henkinä tai vihittyinä, arkkityyppeinä, tai asbrakteina eettisinä polkuina? Tämän kysymyksen on pysyttyvä pääsääntöisesti avoimena. Henkilökohtaisesti uskon näihin kaikkiin, eli edustan tässä vähemmistöä. Minkä tahansa selityksen valitsemmekin, on kuitenkin ehdottomasti muistettava, että tätä inspiraatiota meidän tulee seurata. Ollaksemme okkulttinen seura ja pysyäksemme sellaisena, vaaditaan okkulttista inspiraatiota ja sen seuraamista eettisin metodein niin ajatuksen kuin teonkin tasolla.

Kuten tiedämme, veljeskunnan puussa on kolme juurta: Tahto, Rakkaus ja Totuudellisuus. Sillä on vain yksi runko, nimittäin ykseyden ja veljeyden. Me pyrimme sovittamaan yhteen eroavaisuudet, ymmärtämään eri puolet samasta yhteisestä esoterian ihanteesta niin paljon kuin mahdollista. Tästä rungosta kasvavat esiin oksat alhaalla ja ylhäällä, värin ja muodon aspektit. Näistä oksista haarautuvat esiin looshit, ja avoin kommunikaatio muodostaa lehdet, jotka keräävät elämälle välttämättömän valon. Vaikka tämä tai tuo osa puusta epäilemättä on itse kullekin meistä lähimpänä sydäntä, meidän kaikkien tulee, veljeskunnan jäseninä, vaalia ja arvostaa sitä kokonaisuudessaan.

Rakas mestari, sinuun me luotamme, sinun nimessäsi me olemme kokoontuneet yhteen. Ubi enim sunt duo vel tres congregati in nomine meo ibi sum in medio eorum. Ole siis meidän kanssamme, mestari Lucifer-Christos, ja lähetä sydämiimme ja yhteyteemme se pyhä henki, joka täyttää elämän merkityksellä. Ylentäkäämme luottamuksella sydämemme kirkkauteen, fratres & sorores, ad sacra mysteria celebranda. Totisesti.