Tämän kuun blogipäivityksenä on artikkeli vuodelta 2008. Kirjoitus jäi tuolloin julkaisematta, mutta sopii aiheeltaan yhtä hyvin tähän hetkeen. Olen liittänyt mukaan muutaman lisähuomautuksen hakasulkeissa. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen luettavaksi myös kirjoitusta ”Käytännön okkultismi”, joka löytyy kommentaareineen Azazelin Tähden sivuston artikkeleista.

* * *

Arthur Avalon toistaa kundalini-tutkielmassaan* kahdeksan alkuedellytystä nk. tantrisen opetuksen tutkimiseen. Mutta mitä oikein on ”tantra”? Kuten Argarizimin toisessa osassa esitin, puhdas tantra merkitsee yksinkertaisesti ilmoitettua okkultismia. Missä määrin se osoittautuu käytännössä jumalalliseksi theosofiaksi tai sielun kiroavaksi demonosofiaksi, riippuu kokonaan ilmaisijastaan.**

Gandharva-tantran listaamat oppilaan edellytykset ovat Avalonin mukaan seuraavat:

1) Daksa. Älykkyys.
2) Jitendriya. Aistinten hallitseminen.
3) Sarva-himsâ-vinirmukta. Kaikesta vahingoittamisesta pidättäytyminen.
4) Sarva-prâni-hite ratah. Pyrkimys hyvän tekemiseen kaikille.
5) Suci. Puhtaus.
6) Astika. Uskovaisuus.
7) Brahmistah. Turvautuminen Jumalaan (Brahmaan).
8) Dvaita-hina. Dualismista pidättäytyminen.

Seuraavassa olen hyvin pikaisesti läpikäynyt yllä esitetyt kahdeksan perusedellytystä. Niitä ei tietenkään tule pitää dogmaattisina, mutta siinä määrin samankaltaiset ovat kaikissa askension järjestelmissä esitetyt vaatimukset, että olisi erittäin lyhytnäköistä olla ottamatta niitä vähintäänkin vakavaksi hypoteesiksi prosessin kannalta oleellisista ominaisuuksista.

Ensimmäinen edellytys: ÄLYKKYYS.
Tämä on ymmärrettävästi synnynnäinen edellytys. Ellei okkultistilla ole vaadittavaa mentaalista kapasiteettia, ts. jos hänen muodollinen kâma manaksensa ei toimi puhtaasti ja ole ainakin alustavasti sulautettu abstraktiin manakseen, hän tuskin kykenee saavuttamaan tällaista valmiutta elinaikanaan. Tämä ei ole yleensä tragedia, sillä suhteellisen harva vain keskinkertaisella tai sitä vähäisemmällä älykkyydellä siunattu ihminen ylipäätään tuntee vakavaa, kestävää kiinnostusta salatieteitä kohtaan. Niiden monimutkainen, monisyinen maailmakuva on hänelle liikaa, eikä se sellaisenaan erityisesti innoita häntä. Jos näin kuitenkin kävisi, ei tällöinkään ole olemassa ongelmaa: yksinkertainen ihminen voi päästä omalla tavallaan hyvin pitkälle okkulttisessa valmentautumisessa, ja kehittää itsessään tiettyjä valmiuksia jopa helpomminkin kuin älykkäämpi ja siten melkein pakostakin myös enemmän egoon sitoutunut veljensä. Loppuun saakka hän ei kuitenkaan voi päästä, ennen kuin on onnistunut avaamaan kognitiiviset kykynsä huomion kiinnittämisellä myös elämän älylliseen, loogiseen, abstraktiin puoleen. [Mikä tapahtuu, viiveen kanssa kuten kaikki luomis- eli avaamistapahtumat, vakavasti tahtomalla. Halu ja kokonaisvaltainen antaumus kehittyä älyllisesti tulee kantamaan hedelmää suorassa suhteessa ponnistuksen määrään. Mieli ei edes osaa energisesti kaivata sellaista, mihin sillä ei ole faktisia joskin latentteja kehitysmahdollisuuksia: korkeamman minän aktualisoitumiskykyistä meriittiä.]

Toinen edellytys: AISTINTEN HALLITSEMINEN.
Tämä on hieman vaikeammin ymmärrettävä kohta. Länsimainen mieli kokee – varsin oikeutetusti – aistimet passiivisina, ei aktiivisina toimijoina, joiden merkitys on yksinkertaisesti esittää maailma neutraalisti. Siten tämän kohdan ensivaikutelma on, että ylipäätään aloittaakseenkin okkultismin tutkimisen, tulisi ihmisen olla niin psyykkisesti kehittynyt, että hän kykenee sulkemaan aistimensa tahdonvoimalla; olemaan lainkaan välittämättä esim. kipuaistimuksesta. Tämä ei ole kuitenkaan tarpeellista. Muinaisintialainen käsitys aistimista ei nimittäin pysähtynyt passiivisiin aistimiin, vaan piti yhtä lailla a) mieltä ja b) ruumiin käyttöä aistimusten vastaanottamiseen – siis maailmassa toimimiseen – ”aistimina”. Tämän ajatuksen mukaan esimerkiksi kädet ovat aistimia, mikä tekee toisen edellytyksen ymmärtämisen helpommaksi. Tämä kohta tahtoo siis sanoa, että ihmisen on hallittava se tapa, jolla hän pyrkii vaikutelmia vastaanottamaan. Lyhyesti: hän ei saa olla hedonisti, joka etsii elämässään aistinautintoja henkilökohtaisen mielihyvänsä mahdollisimman suureksi kartuttamiseksi. [Hedonistilla tarkoitan aktiivista aistillisen mielihyvän korostamista, joka siten on myös aistillisen pidättyvyyden tai ylenmääräistä negatiivisten ärsykkeiden pakenemista. Tämä on erittäin terve toimintamotiivi arki-ihmiselle, mutta okkultisti ei voi pohjata toimiaan viime kädessä aistimusten miellyttävyysarvon maksimoinnille.]

Kolmas edellytys: VAHINGOITTAMISESTA PIDÄTTÄYTYMINEN.
Tämä kohta on varsin helppo ymmärtää, kun pidämme mielemme avoimina ja selkeinä, emmekä ryhdy saivartelemaan omaksi eduksemme. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi pasifismia – sillä edes teoreettinen sodan puoltaminen edellyttää valmiutta tietyissä olosuhteissa vahingoittaa muita – ja vegetarismia. [Pyrkijä luonnollisesti voi viedä tämän ahimsa-harjoituksensa sellaiseen pisteeseen asti kuin minkä itse kokee itselleen mielekkääksi ja maailman kannalta tarkoituksenmukaiseksi. On fakta, että absoluuttinen ahimsa olisi jo yhtä kuin fyysinen olemattomuus olennolle, joka on sekä luonnollisten kiertokulkujen läpimenopaikka että vastuunalainen tekijä itsessään. Mutta tästä ei pidä vetää yksinkertaistavia johtopäätelmiä persoonallisten halujen motivoimana: teksti painottaa nimenomaisesti kaiken (sarva) vahingoittamisen jättämistä. Herkkä tasapaino on jälleen löydettävissä ilman saivarteluja, kun sekä sydän että mieli ovat avoimia.]

Neljäs edellytys: PYRKIMYS HYVÄN TEKEMISEEN KAIKILLE.
Ei siis riitä, että oppilas on ympäristölleen mahdollisimman ”vaaraton”, vaan hänen on myös aktiivisesti ponnisteltava voidakseen olla ”hyvänsuopa voima luonnossa” – kuten Blavatsky asian esitti.

Viides edellytys: PUHTAUS.
Tämä voi tuntua varsin ympäripyöreältä ohjeelta yhteen sanaan supistettuna. On myös olemassa vaara, että se saa meidät pitämään ainetta ja aineellisia toimia itsessään huonoina, ellemme ole täysin sisäistäneet kahdeksannen edellytyksen esittämää ykseyden filosofiaa. Kyseessä on nimittäin mahdollisimman huolellinen puhdistautuminen sellaisista kontakteista, jotka ovat omiaan ”aineellistamaan” omaa olemustamme. Konkreettisimmillaan tämä tarkoittaa puhdasta sukupuolielämää ja nautintoaineiden käytöstä pidättäytymistä. Mikäli oppilaan suhde sukupuolisuuteen tai johonkin päihdyttävään tai riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen on käsittelemättä, ja nämä asiat kykenevät magnetisoimaan hänen tahtonsa omalla suggestiollaan, on okkulttinen tutkimus vaarallista. Tässä, kuten kohdassa 2 yllä, tien alussa ei tietenkään vaadita täydellisyyttä; mutta etsitty ihannetila on hyvä nähdä jo ennalta. On tosiasia, että siinä määrin kuin ”epäpuhtaudet” (lainausmerkit ovat tarpeen, että vältettäisiin tekopyhyyttä ja vääriä yleistyksiä) voivat saada jalansijaa oppilaassa, on hänessä myös riski astraaliseen harhautumiseen ja jopa possessioon äärimmäisissä olosuhteissa. [Mitä on epäpuhdas nautintoaineiden käyttö tai sukupuolielämä? Jälleen sellaista, missä mielihyvän tavoittelu joko psykologisella – esim. valtapelien – tasolla tai aistimusten yliarvostamisena ohittaa ihanteen kokonaisvaltaisen arvostamisen. Käytännössä toimiva koetinkivi on aina kolminainen avain: Jos jokin asia toimii vastoin laajempaa rakkauden pyrintöä, tai edellyttää epärehellisyyttä, tai jos asennoitumisesta puuttuu tyystin pyrkimys henkisesti kehittävään lopputulokseen, on tuossa asiassa langettu pois puhtauden, eli positiivisen selkeyden tilasta.]

Kuudes edellytys: USKOVAISUUS.
Toisin sanoen, oppilas ei saa olla materialisti. Hänen on ymmärrettävä maailmankaikkeuden todellinen rakenne henkisten ja älyllisten luonnonvoimien ilmentymänä. Tässä ei vaadita uskoa mihinkään dogmeihin, vaan oikeaa oivallusta kosmoksen perusrakenteesta, joka ei ole mekanistinen eikä separatistinen. [Usko mihin tahansa jumalaan on yhtä hyvä, mutta ellei pyrkijä usko mihinkään merkityksen valtaan aineen ulkopuolella, hänen motivoiva voimansa tulee katoamaan henkilökohtaisen menetyksen hetkellä. Ja että henkilökohtaisen menetyksen hetki tulee, on ”kuilua ylittäessä” – siirtyessämme korkeampaan olemassaolon muotoon – varma asia. Ilman uskoa ei ole liikevoimaa tuon kuilun ylittämiseen, sillä se ei ole materiaalista laatua, vaan muodon raja itse.]

Seitsemäs edellytys: TURVAUTUMINEN JUMALAAN (BRAHMAAN).
Ellei oppilaalla ole aitoa luottamusta ”elämän itsensä kantavaan voimaan”, okkulttisen ponnistuksen valtava paine tekee hänestä ihmisvihaajan, elämänkieltäjän, kaikelle olemassaololle vaarallisen kääntyneen pyörteen, jolloin sekä hänen oma pyrintönsä kääntyy päinvastaiseksi, että aiheuttaa huomattavaa vahinkoa maailmalle hänen ympärillään. Tässäkin on jälleen muistettava, että ”Jumalalla” ei tarkoiteta mitään tiettyä jumaluutta – ei etenkään mitään persoonallista Jumalaa – vaan ylipäätään henkistä, eettistä älyä eli suunnitelmaa luonnossa. Brahma on intialaisesta trimurtista eli pyhästä kolminaisuudesta luova puoli siinä missä Shiva edustaa tuhoamista ja Vishnu säilyttämistä. Ihmisen on toisin sanoen luotettava henkiseen evoluutioon, edistymisen ihanteeseen. [Länsimaisen teologian raskauttamien assosiaatioidemme on myös hyvä muistaa Brahman nimen merkitys kasvuna, laajenemisena. Brahma on kasvun ihanne, eksistenssin perusmerkitys, ja siten luomisessaan hyvin toisenlainen voima kuin esim. kristinuskon luojajumala, joka luo mielivaltaisesti eikä merkityssidonnaisesti. Demiurgin luomat olennot ovat tyrehtyneitä, koska niille on määrätty paikka ja sija, jota ei tule ylittää: Brahman luomistyö on sen sijaan rajatonta, koska se on luomisyllyke itse, energian rajaton potentiaali keskeytyksettä aktualisoituvana.]

Kahdeksas edellytys: DUALISMISTA PIDÄTTÄYTYMINEN.
Oppilaan on ymmärrettävä ykseyden filosofia ja tajuttava, että hän ei voi saavuttaa päämääräänsä taistelemalla jotain oletettua toiseutta vastaan itsessään tai ulkopuolellaan. Maailma on kaikessa jännitteisyydessään ja näennäisessä ristiriitaisuudessaankin lopulta harmoninen kokonaisuus, jonka ytimeen ei voida yltää pitämällä kiinni dualistisesti jaottelevasta mielestä. Tämän edellytyksen täyttäminen auttaa ymmärtämään oikein myös edellytyksiä nro. 5, 6, & 7, jotka väärin käsitettyinä muodostuisivat pikemminkin esteiksi kuin hyödyiksi salatieteellisessä – tai ”tantrisessa” – opiskeluprosessissa. [On merkillepantavaa, että tämä edellytys on sama kuin Azazelin Tähden kantava idea näennäisesti vastakohtaistenkin asioiden ykseyden esiin etsimisenä, niitä avoimesti tarkastelemalla & perusolemukseensa puhdistamalla.]

FINIS

 

* Arthur Avalon, alias Sir John Woodruffe: The Serpent Power. Useita painoksia, ensimmäinen painos 1918.

** Blavatsky kirjoittaa tästä aiheesta esoteerisissa ohjeissaan seuraavaa: “Tantrat luettuina esoteerisesti ovat yhtä täynnä viisautta kuin ylevimmät salatieteelliset teokset. Mutta tutkittuina ilman opasta ja pantuina käytäntöön ne saattavat aikaansaada erinäisiä ilmiöllisiä tuloksia siveellisellä ja fysiologisessa tasolla. Mutta jos joku omaksuu niiden kuolleen kirjaimen mukaiset säädökset ja harjoitukset, jos hän koettaa itsekkäin vaikuttimin toteuttaa niitä menoja, mitä siinä määrätään – niin hän on kadotettu. Jos niitä seurataan puhtaalla sydämellä ja epäitsekkäällä antaumuksella pelkästään kokeilun vuoksi, niin joko ei seuraa mitään tuloksia tai sitten vain sellaisia, jotka saavat suorittajan peräytymään. Mutta voi sitä itsekästä ihmistä, joka koettaa kehittää okkultisia voimia vain saavuttaakseen maallisia etuja tai kostoa tai tyydyttääkseen kunnianhimoaan. Korkeimpien prinsiippien eroaminen alemmista ja buddhimanaksen eroaminen tantrojen harjoittajan persoonallisuudesta tulee nopeasti seuraamaan. Siinä magialla töhertelijäin karmalliset seuraukset.” (- Eräitä elämän okkulttista filosofiaa käsitteleviä kirjelmiä. Sama opetus löytyy suomennettuna myös teoksesta Esoteeriset ohjeet I, II ja III.)