Kirjoittajan arkistot:soror Vanadis

Kävele nopeampaa!

– Kävelepä nyt reippaasti.
– Nyt ylös sieltä pensaasta, jätä se oksa siihen.
– Ei jäädä lätäkköön puljaamaan, on kiire…

Huomaan suustani lipsahtavan toisinaan armeijahenkisiä komentoja lapsen suuntaan. Myöhemmin minua saattaa harmittaa, sillä kiire on mielentila, johon pystyy vaikuttamaan. Miksi pitäisi kävellä reippaasti, jos voi jäädä ihmettelemään puussa kasvavaa naavaa, lintujen pyrähtelyä ja ojassa pörrääviä kärpäsiä. Haluanko, että lapsestani tulee reippaastikävelijä, joka ohittaa maailman monimuotoisuuden ja luonnon pienet ihmeet?

Jeesus Nasaretilaisen sanotaan tuumanneen, että ihmisen tarvisisi tulla lapsen kaltaiseksi. En tiedä mitä kaikkea tähän on tulkittu sisältyvän, mutta voisin ajatella sillä viitattavan henkilöön, joka ei ole hukannut kykyä pysähtyä, ihastella vilpittömästi, haltioitua luonnosta ja omasta mielikuvituksesta.

– Ei ole kiire, tutki vaan rauhassa.
– Okei, kerätään sitten keppejä puun alle.
– Kyllä äiti voi odottaa, leiki vaan!

Ei sillä, että lapsen pitäisi saada tehdä kaikki oman päänsä mukaan. Rajat luovat puitteet turvalliselle ololle. Mutta rohkea saa olla. Yritän olla käyttämättä sanoja ”varopas nyt, ettet vaan kaadu”. Kokeillessa oppii. Housunpolvia voi paikata. Meillä on tarpeeksi laastareita. Syli on aina avoinna ja rakkautta ja lohdutusta saatavilla. Mutta tämän maailman tahtiin ei tarvitse mennä. Voi olla luova ja uhmakas, eikä pienestä pitäen normin mukainen ja tuottelias.

Azazelin Tähden jäsenyys näkyy vanhemmuudessani niin, että kunnioitan lapsien kykyä innostua ja kiinnostua erilaisista asioista. En pakota häntä pyhäkouluun tai pianotunneille, mutta hyviä tapoja ja eläimien sekä luonnon empaattista kohtelua opetellaan säännönmukaisesti. Ymmärrän myös, että lapsen ikävaiheisiin kuuluu uhma ja oman tahdon muodostuminen. Tähän kuuluu kapina vanhempia kohtaan. Jos sen yrittää kieltää tai estää, lapsi projisoi asian myöhemmin luomalla itselleen vaikkapa vanhatestamentillisen tuomitsevan jumalan, jota vastaan voi kapinoida lapsen lailla.

Vaikka olen itse okkultisti ja maagikko, en opeta omaa maailmankuvaani lapsille mitenkään aktiivisesti. Mielestäni lasten on tärkeintä saada opetusta kaikista uskonnoista, maailmankatsomuksista, filosofiasta, kansanperinteestä ja erilaisista tavoista. Tärkeintä on oppia ymmärtämään ajatusten monimuotoisuutta ja saada kriittisen ajattelun avaimia, jotta voi sitten vanhempana muodostaa oman maailmankuvansa.

Omassa tahdissa. Reippaasti tai laahustaen.

Juhlitaanko valoa vai pimeyttä?

Talvipäivänseisaukseen liitetään monissa eri uskonnoissa jumaluuden syntyminen. Valonpilkahdus eli pitenevä päivä näyttäytyy niin roomalaisena Auringon syntymäjuhlana (Sol Invictus) kuin myöhemmin kristinuskon keskushenkilön Jeesuksen syntymäpäivänä. Pakanallisessa wicca-uskonnossa talvipäivänseisauksen sapattina iloitaan uudestisyntyneestä auringonjumalasta. Monessa uskonnossa poltetaan tulia ja kokkoja auringon paluun kunniaksi.

Tämä kaikki auringon ja valon juhlistaminen tapahtuu siis vuoden pisimpänä yönä, vaikka silloin olisi mitä parhaimmat puitteet hiljentyä nauttimaan pimeydestä, kaamoksesta ja talviunen tuomasta levosta. Tällainen pimeyden juhla kuitenkin on jäänyt aurinkoa ja hedelmällisyyttä korostavien juhlien jalkoihin, joskin Halloweenin aikaan osataan antaa siivu kuoleman juhlistamiselle.

Vanhassa saamelaisessa kulttuurissa pimeää aikaa osattiin juhlistaa. Kuukausien kaamos ja erityisesti joulu-helmikuu oli levon ja hiljaisuuden aikaa. Tähän rauhallisen elämän vaatimukseen liittyi myös uskomus siitä, että jos lapset mekastivat tuolloin, tuli tunturista Staalo (Stallu) ja vei nämä mukanaan ja pisti pataansa. Tästä on myöhemmin kehittynyt ajatus ”joulustaalosta”, joka on vähän kuten joulupukki, mutta pelottava hahmo. Kuitenkaan alkuperäiskansalla tällaista uskomusta ei ole ollut. Vasta kun kaamos loppui keväällä, kumarrettiin palaavaa aurinkoa.

Minun jouluhetkeni on hartaimmillaan silloin, kun jouluyönä saan puhaltaa kynttilät sammuksiin, seisoa hiljaa kuusimetsässä ja antaa kylmän pakkasilman huurruttaa hengitykseni. Yksikään tähti ei loista. Pakkanen narisee kenkien alla. Tankkaan itseeni pimeyttä ja raikasta metsäilmaa.

Aamulla voin taas sytyttää kynttilät ja antaa päivän kasvattaa valoaan.
Mutta talvipäivänseisaus on vuoden pisimmän yön juhla.
Pimeyden juhla.
Kaamos.

 

 

Kuuletko kuoleman kellot?

Moni tavallinen tallaaja ei mieti elämänsä rajallisuutta todellisen tahtonsa kautta. Arkea ohjaavat mielihalut, jotka saattavat kiskaista viikko viikolta eri suuntiin trendien tai vaihtuvien päähänpistojen mukana. Ura saattaa viedä vuosikausiksi työnteon myllytykseen. Ehkä muutaman viikon kesälomalla ohimoita hipaisee ajatus siitä, miten hienoa olisi tehdä elämässään niitä asioita, joita todella tahtoisi tehdä. Mutta ehtiihän sitä eläkkeellä, vai ehtiikö?

Vasemman polun maagikko miettii elämäänsä usein kuoleman kautta. Kuoleman kalloluiden soidessa niiden herkkä viesti kuiskii tämän elämän rajallisuudesta. Maagikko ei pelkää kuolemaa tai lakaise sitä steriileiksi valkoisiksi ruumisliinoiksi sairaalan desinfioituihin saattohuoneisiin. Hän katsoo kuoleman mustia silmäaukkoja läheltä ja tarkkaavaisen ymmärtävästi.

Kuolema piirtää rajan. Kuolema osoittaa tikittävää seinäkelloa ja kysyy, toteutatko sinä elämääsi tavalla, jota todella haluat?

Ehkä voit pysähtyä hetkeksi ja miettiä kuolemaasi. Elämän henki vetäytyy kehostasi kuin mereen palaava aalto. Ruumiisi jää makaamaan tyhjänä kuorena ja viimeisetkin elintoiminnot sammuvat muutaman minuutin kuluessa. Maallinen kotelosi pestään, puetaan ja haudataan maahan tai tuleen. Osa muistaa sinua vain tämän hetken, läheinen ystävä tai sukulainen paljon pidempään. Voit kirjoittaa itsellesi muistokirjoituksen, jossa kuvittelet, millaisen elämän olet elänyt ja mistä sinut kuolemasi jälkeen muistetaan.

Kuolema vie kaiken. Sitä edeltävät minuutit, tunnit ja päivät ovat yksin sinun. Voit kirkastaa tahtosi mukaisia prioriteetteja tekemällä toisen kirjoitusharjoituksen: Kirjoita lista asioista, jotka haluat tehdä/kokea ennen kuolemaasi. Anna tekstin tulla vapaasti, älä tässä vaiheessa sensuroi tai mieti toteuttamisen resursseja. Käytä listan tekemiseen riittävästi aikaa. Hyviä ideoita saattaa nousta mieleesi seuraavina päivinä, sillä alitajunta työstää kysymystä puolestasi.

Voit kirjoittaa myös listan luopumiselle, sillä todella tärkeiden asioiden toteuttaminen vie aikaa ja elämän muuttaminen on parasta aloittaa heti eikä eläkkeellä. Kirjoita toiseen listaan asiat, tavat tai harrastukset, jotka ovat muodostuneet taakaksi ja joista voisit luopua. Käytä kirjoittamiseen taas tarpeeksi aikaa. Voit samalla miettiä, pelkäätkö luopua jostakin, vaikka olisi jo sen aika. Irti päästämisen ja tuhoamisen prosessi on puhdistava ja antaa tilaa uudelle ja merkitykselliselle.

Kirjoitin oman listani muutama vuosi sitten. Useimmat sen toiveet tuntuivat lähes mahdottomilta tai taloudellisesti turhan haasteellisilta. Vuosien maagisen työn aikana opin kuitenkin huomaamaan, että kun maagikko tulee yhdeksi tahtonsa kanssa eikä rönsyile hetkellisten mielihalujen perässä, riittää energia ihan uskomattomien asioiden toteuttamiseen.

Nyt listani on tyhjä. Maapalloa tuli kierrettyä ja monta muuta maagisempaa unelmaa toteutettua. Ehkä jonakin päivänä kirjoitan uuden listan ja painotan sen sisällön puhtaasti henkisiin tavoitteisiin. Kuolemaa kiitän ja arvostan entistä enemmän, sillä se on antanut minulle täyden ja merkityksellisen elämän.

Kuolema ei odota.

abstract drawing