Kirjoittajan arkistot:Monta Kirjoittajaa

Haastelussa Azazelin Tähden jäseniä

Tällä kertaa haastattelimme viittä erimittaisen ajan Azazelin Tähden veljeskunnassa jäsenenä olleita. Kysyimme syitä veljeskuntaan liittymiselle ja ajatuksia työstä sekä sen tulevaisuudesta. Vastaajat ovat iältään noin 25-40 vuotiaita.

 

1. Miksi päätit liittyä Azazelin Tähteen?
2. Okkulttista työtä voisi tehdä myös yksin, millaista lisäarvoa veljeskunta tuo työhösi?
3. Millaisia toiveita esittäisit veljeskunnan kehittymiselle tulevaisuudessa?

 

Nainen, jäsenenä 2 vuotta

1.) Minuun vetosi ajatus polkujen yhdistämisestä, eli seurasta, jossa oikean käden ja vasemman käden työ yhdistyy ja erilaisuus nähdään rikkautena. Azazelin Tähti oli sopiva yhdistelmä teosofian tyylistä henkisyyttä, okkultismia, omaan itseen keskittyvää kehitystyötä ja mukana oli hyvin erilaisia ihmisiä aina tiedemiehistä riimutietäjiin.

2. ) Toiset ihmiset toimivat hyvänä peilinä omalle kehitykselle ja samanhenkisen porukan kanssa on mielekästä tehdä asioita yhdessä. Ne vähän erilaiset persoonat taas haastavat omaa ajattelua ja uskomusrakenteita. Teen jäsenyydestä huolimatta paljon okkulttista työtä itsenäisesti.

3.) Veljeskunta on monimuotoistunut viime aikoina ja naisia on liittynyt jäseneksi kasvavissa määrin. Toivon, että ihmiset löytävät seurassa hyviä kanavia toteuttaa omia mielenkiinnon kohteitaan ja tulevat tapaamisiin sekä osallistuvat keskusteluihin. Aktiiviset tekijät löytävät aina paikkansa.

 

Mies, jäsen 9 vuotta

1.) Koin että seuran näkemykset vastaavat omiani ja voisin antaa oman panokseni kollektiiviseen työhön. Sittemmin ajatellen mukana oli myös runsaasti halua kuulua ”spesiaaliin” porukkaan, joka poikkeaa valtavirtaisesta ajattelusta.

2.) En ole tehnyt missään vaiheessa leimallisesti okkulttista työtä, mutta ihan yleensäkin ideoiden levittäminen on tehokkaampaa organisoidussa ryhmässä kuin yksin. Nykyään en samaistu juurikaan siihen, mitä seura on käytännössä (vaikka allekirjoitan toki edelleen muodolliset perusperiaatteet), joten seuralla on minulle merkitystä lähinnä sosiaalisten kontaktien takia.

3.) En näe realistisena, että Azazelin Tähti kehittyisi toivomaani suuntaan, mutta koen nykyään AT:n liian leimallisesti vastakulttuurisena, moninaisia ajattelun ja kokemisen muotoja leimojen kuten ”tiedeuskovaisuus”, sekularismi” ja ”humanismi” alle redusoivana. Erityisesti en voi samaistua yleisesti seurassa jaettuun ideaan, jonka mukaan pitkällinen ja kattava tieteellinen tutkimus on asetettavissa episteemisesti samalle viivalle henkilökohtaisen kokemuksen kanssa. Toivoisin siis kriittisempää otetta omiin perusoletuksiin ja perehtyneisyyttä valtavirtaiseen länsimaiseen ajatteluun.

 

Nainen, jäsenenä 2 vuotta

1.) Ennen kuljin polkuani yksin, mutta sitten näin ryhmässä työskentelyn edut ja halusin tehdä työtä yhteisen aatteen eteen. Lisäksi halusin tekemisiin muiden okkultistien/satanisten/saatananpalvojien kanssa. Azazelin Tähti on ainoa seura, johon tunnen vetoa ja merkittävänä seikkana pidän suhtautumista positiivisesti Saatanaan.

2.) Useampi on yhdessä voimakkaampi kuin yksin. Olennaista on myös muilta saatu tuki ja turva, sekä mahdollisuus vaihtaa ajatuksia.

3.) Tällä hetkellä minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa seurasta ja toivon, että seura kasvaa ja kehittyy luontaisesti ja jää elämään ja että seuraa luodaan yhdessä, kaikkien jäsenten toimesta.

 

Mies, jäsenenä vuoden

1.) ”Perinteisen elämän” tarkoituksettomuus ja merkityksettömyys, sekä tunne ettei materialistinen ja hedonistinen maailma tarjoa enää mitään saavutettavaa. Ihmisestä tulee kuin pystyyn kuollut, joten oman henkisen puolensa kehittäminen oli paras ja ainoa vaihtoehto. Kuoleman merkityksen korostaminen Azazelin Tähden filosofiassa oli ehkä tärkein yksittäinen syy.

2.) Koen että veljeskunta on jokaista jäsentä tiellään eteenpäin työntävä voima. Hyvin harvassa ovat ne ihmiset jotka aidosti pääsevät yksin eteenpäin ilman vuorovaikutusta ja opastusta. Vaikkakin jokainen meistä on yksin, tekee omat päätöksensä, kantaa vastuun ja nostaa itse itsensä, tarjoaa Azazelin Tähti apua ja tukea tähän työhön.

3.) Ei erityisempia toiveita.

 

Mies, jäsenenä 7 vuotta

1.) Olin ollut kiinnostunut teosofiasta jo useita vuosia, mutten ollut täysin vakuuttunut sen oppien kokonaisvaltaisuudesta. Azazelin Tähti antoi polkujen yhdistämistyössään vastauksen tähän on ongelmaan.

2.) Koen liian pitkälle viedyssä itsenäisessä työssä vaarana, että totuus saattaa hämärtyä itseluotujen rakennelmien varjoihin. Useampien yksilöiden muodostama veljeskunta antaa heijastuspintaa sekä kritiikkiä omille turvallisilta tuntuville näkemyksille ja ideaalitilanteessa johtaa niiden jalostumiseen ja kehitykseen.

3.) Veljeskunta, kuten mikä tahansa yhteisö, tulee varmasti kasvaessaan törmäämään ongelmiin, joiden olemassaolosta se ei ole ollut lainkaan tietoinen toimiessaan pienempimuotoisesti. Toivon, että kaikki veljeskunnan jäsenet osallistuisivat omalla panoksellaan luomistyöhön dynaamisen kokonaisuuden rakentamisessa niin, ettei kenenkään näkemyksiä syrjittäsi tai loukattaisi.

Sukupuoli ja okkultismi

 

Esipuhe

Seuramme johtotähti on ykseysaate. Tämä periaate on läsnä seuratyömme kaikilla tasoilla. Pyrimme löytämään harmonioita ja sympatioita. Etsimme erillisistä asioista yhdistävää tekijää, jonka katsomme asian ydinolemukseksi, sen olennaiseksi merkitykseksi. Ykseyden ihme on se osa hermeettistä prosessia jota tahdomme korostaa, ja josta haluaisimme tehdä näkyvimmän osan työtämme. Jäseniksemme pyrimme valikoimaan ihmisiä joilla on tahtoa ja valmiuksia löytää harmonioita myös silloin kun sellaisia ei helposti ole löydettävissä. Kriittistä älyä korostavassa ajassa koemme työmme kokonaisuutta tasapainottavana tekijänä; enemmän ihmisyyden yhteiseen pyrintöön osallistuvana tekijänä kuin hallitsevaa asemaa tavoittelevana kilpailevana mallina. Tästä luontevasti johtuu se, että joskin perusperiaatteestamme voidaan johtaa – näin uskomme – yleinen toimintaperiaate kaikille ihmisille, emme kuitenkaan voi olla kaikkia asioita kaikille ihmisille.

Hermetiikkamme smaragditauluun kirjoitettu periaate kuitenkin on, että ennen kuin asiat voidaan aidosti yhdistää, ne on ensin huolellisesti erotettava ja puhdistettava toisistaan. Hermeettinen työ tarkoittaa myös sitä, että ulkoisia asioita ei voida työstää, työstämättä samalla sisäisintä itseämmä. Tällainen työ on siis aina hyvin intiimiä, ja ihminen on siinä yleensä paljaampana ja haavoittuvampana kuin ymmärtääkään. Siispä kun sekulaarissa keskustelussa asioista voidaan puhua kuin ne olisivat irrallaan keskustelijoista, hermeetikon lausunnot ovat aina osa sisäistä prosessia, ja ne luovat ja päästävät hienojakoisia sidoksia joiden kautta itseys ja toiseus ovat vuorovaikutuksessa.

Tämän yksilöitä koskevan tekijän lisäksi pyrimme julkisella foorumilla korostamaan yhteistä säveltä, koska koemme sillä olevan tervehdyttävän vaikutuksen yleiseen ilmapiiriin. Voimakkaan kriittiselle keskustelulle, etenkin kun se koskee yhteiskunnallisia tai vastaavalla tapaa ulkoisia asioita, on runsaasti sille paremmin soveltuvia foorumeita. Kuten sanottu, seuramme ei voi olla kaikkia asioita kaikille ihmisille.

Seuramme on kuitenkin moniääninen, ja suloinen ajatus sen jäsenistä yhteisymmärryksessä piehtaroivina eetteriolioina on jopa valitettavan virheellinen. Vaikka erimielisyyksiä ei korosteta, toisinaan ne vaativat tilaa jossa tulla käsitellyksi. Tällaiseksi aiheeksi on nyt noussut kysymys sukupuolista. Olemme päättäneet antaa tälle aiheelle tilaa tavalla, joka poikkeaa yleisistä käytänteistämme. Niinpä fra Raktazocin sukupuolia käsittelevän artikkelin on sovittu aloittavan artikkelien sarjan jossa seuran jäsenet käsittelevät aihetta eri näkökulmista. Hyvin poikkeuksellisesti näissä teksteissä sallitaan yhteiskunnallisia ja sekulaareja sävyjä. Hartain toiveemme on että tämä artikkeleiden sarja voisi korostaa sitä kuinka seuramme koostuu samalla tapaa arjen ongelmien rasittamista vajavaisista yksilöistä kuten kaikki muutkin ihmisyhteisöt; ja että tätä kautta saisimme valjastettua vaikeasti käsiteltäviä energioita yhdeksi tekemisen suureen työhön.

– Frater Obnoxion

 

Sukupuoli ja okkultismi

Miksi Intian shakta-alueilla palvotaan jumalattaria, mutta naisen asema on silti käytännössä surkea? Uskonnollinen arkkitypiikka ja mytologia on ympäri maailman ja läpi historian ollut sukupuolittunutta. Feminiinisyydelle ja maskuliinisuudelle annetaan eri perinteissä erilaisia merkityksiä. Lisäksi myös androgyyniydellä on oma paikkansa erityisesti länsimaisessa esoteriassa. Toisinaan mytologiset tulkinnat ovat yhteneväisiä myös ulkoisten yhteiskunnallisten olosuhteiden kanssa, toisinaan täysin ristiriidassa. Tässä tekstissä en pyri pohtimaan tarkempia syitä tälle vaihtelevuudelle, eikä teksti tule käsittelemään sukupuoliarkkitypiikkaan liittyviä symbolisia yksityiskohtia, mistä on jo olemassa valtavat määrät kirjallisuutta. Sen sijaan pohdin, miten arkkitypiikan ja okkultismin suhdetta fyysiseen sukupuoleen ja yhteiskunnallisiin sukupuolirooleihin voisi lähestyä rakentavasti. Asiasta on erilaisia tulkintoja myös Azazelin Tähden piirissä. Tässä tekstissä otan paikoin kantaa fra Raktazocin esittämiin näkemyksiin 11.2.2016 Lucifer-looshin blogissa julkaistussa tekstissä Sukupuolen merkitys, mutta avaan omia pohdintojani aiheesta myös yleisemmällä tasolla.

Blavatskyn ja Besantin kaltaisista sukupuolinormeja vastustavista naishahmoista lähtien okkultismin piirissä on toisinaan toteutettu feministisiä aatteita. Toisaalta tästä ja useista tieteellisistä faktoista huolimatta feminismiä on pidetty myös irrelevanttina tai haitallisena. Niin kuin kaikissa ideologioissa, myös siinä on kuitenkin nähtävissä totuudellisia puolia. Feminismi on myös itsessään muuttunut sadan vuoden aikana paljon, ja siksi sen ja okkultismin suhdetta tulisi pohtia uudessa valossa. Kaikissa ideologioissa on myös langenneet ääripäänsä, mutta ennen tuomitsemista ihmiset harvoin jaksavat ottaa selvää, mitä kaikkea tällaisen liikaa huomiota saavan ja feminismin yhteydessä hyvin pieneksi jäävän ääripään lisäksi aatteessa on.

Sukupuoliroolien murros sosiologian ja historian näkökulmasta

Länsimaiden siirtymä esimodernista moderniin ja postmoderniin yhteiskuntaan sisältää valtavan määrän muutoksia, jotka ovat muuttaneet yksilön ja yhteisöllisyyden suhdetta. Prosessin nähdään alkaneen jo 1500-luvulla. Teollistuminen, kapitalismi, tekninen ja tieteellinen kehitys, globalisaatio ja suurkaupungistuminen ovat rikkoneet perinteiset maaseutuyhteisöt. Protestanttinen yksilönvastuun korostaminen, sekularisaatio, poliittinen liberalismi ja demokratia ovat mahdollistaneet suuremman yksilön vapauden. Yhteisöllisyys ei ole kadonnut, vaan yksilö kuuluu edelleen väistämättä erilaisiin yhteisöihin ja identiteetteihin, mutta minkälaisiin, on yhä enemmän yksilön omasta valinnasta kiinni. Tämä mahdollisuuksien määrä mahdollistaa paljon hyvää, mutta aiheuttaa myös hämmennystä ja irrallisuuden tunnetta. Murrokset sukupuoliroolien ja -identiteettien suhteen ovat vain yksi juonne tästä prosessista. Historiallisesta näkökulmasta tällä kokonaisprosessilla ei ole mitään yksittäistä alkusyytä, vaan se tulee nähdä kokonaisuutena.

Myöskin ajankuvaan liittyvät ongelmat tulee nähdä osana tätä laajempaa muutosprosessia. Modernisaation myötä kasvanutta yksilönvapautta voidaan aina käyttää sekä hyvään että pahaan. Ajallemme on ominaista, että sosiaaliset suhteet muodostuvat usein välineellisen hyödyn pohjalle, mikä toisinaan näyttäytyy itsekkyytenä. Toisaalta itsekkyys on ollut ihan yhtä mahdollista myös perinteisen maaseutuyhteisöllisyyden muodoissa, milloin vaikkapa ulkokultaisimmassakin perheidyllissä isä on voinut vapaasti juoda koko perheensä elannon. Tämän kokonaiskuvan huomioon ottaen on erikoista, että jotkut tulkitsevat naisten pyrkimyksen tasa-arvoon jotenkin erityisen itsekkäänä, että koko modernisaatioprosessi ongelmineen johtuisi vain naisasialiikkeestä tai että sen pohjalta olisi odotettavissa jokin matriarkaalinen käänne.

Usein okkultismin kentällä suhtaudutaan muutenkin ristiriitaisesti historiallisten tulkintojen tekemiseen. Toisaalta historian pohjalta tehdään tulkintoja, toisaalta niiden merkitystä pyritään väheksymään, ja näiden rajojen vetäminen perustuu toisinaan mielivaltaisuudelle.  Väitän kuitenkin, että niin kauan kuin aika ja paikka ovat välttämättömiä kokemisen välineitä, on valheellista uskotella olevansa jotenkin täydellisen vapaa oman persoonansa historiallisesta kontekstista. Tästä seuraa väistämättä myös eettistä vastuuta. Siksi myös okkultistille on hyödyllistä seurata ja arvioida tieteen saavutuksia ja erilaisia ideologisia suuntauksia.

Sukupuolen fyysinen ja sosiaalinen ulottuvuus

Nykyinen lääketiede ei pysty määrittelemään sukupuolta yksiselitteisesti, mistä hämmentävän harvalla on tietoa. Lyhyesti sanoen biologista sukupuolta ei nähdä enää puhtaan kaksijakoisesti, vaan jatkumona. Siihen mille kohtaa jatkumoa ihminen sijoittuu ja minkälaisen biologisen kombinaation perusteella, vaikuttavat mm. kromosomit, hormonit, sukurauhaset, ulkoiset sukupuolielimet ja sisäiset sukupuolielimet. Fyysisesti on olemassa siis vain enemmän tai vähemmän miehiä ja naisia sekä janan keskikohtaa edustavia intersukupuolisia.

Toinen harhaluulo on kaikkien sukupuolierojen näkeminen yksinomaan biologisina. Edes feministit eivät kiellä, etteikö biologisia eroja olisi, mutta kaikki erot eivät johdu biologisesta pohjasta, vaan ovat sosiaalisesti rakentuneita. Ihmiset kasvatetaan käyttäytymään tiettyjen sukupuolirooliodotusten mukaan, eivätkä suinkaan kasva niihin vain synnynnäisten taipumustensa perusteella. Näistä näkökulmista tehtyä akateemista tutkimusta on saatavilla runsaasti. Mielenkiintoista on myös se, että ympäristön vaikutukset ja kasvatus osaltaan muuttavat kehittyvän lapsen aivorakennetta, joten biologisen ja sosiaalisen sukupuolen suhde on siksi tieteenkin näkökulmasta monimutkainen. Lapsella voi siis sukupuolensa ja keskiarvioiden perusteella olla lievästi suurempi taipumus tietynlaiseen toimintaan, mutta sosiaalinen kasvatus usein pyrkii myös syventämään tuota taipumusta ja essentialisoimaan sen. Feminismin näkökulmasta tämä essentialisoiminen on täysin tarpeetonta ja haitallista, sillä siihen sisältyy aina myös ajatus siitä, mikä on kiellettyä ja ei toivottavaa tietylle sukupuolelle. Irtileikkaamisen idean haitallisuudesta on seurassa puhuttu useissa yhteyksissä.

Sukupuoli on siis jatkumo sekä biologisesti että sosiaalisesti, ja biologiset, sosiaaliset ja psykologiset ominaisuudet kietoutuvat toisiinsa hyvin monimutkaisesti. Tämä ei tarkoita, etteikö silti iso osa sijoittuisi janan jommalle kummalle puolelle ja voitaisi arkisesti puhua naisista ja miehistä, mutta tulisi ymmärtää, että todellisuus on kielellisiä jaotteluja monimutkaisempaa. Tästä johtuu esimerkiksi se, että myös mies voi synnyttää. Myös muu luonto sukupuolta vaihtavine kaloineen ja suvuttomasti lisääntyvine eliöineen on täynnä esimerkkejä siitä, etteivät muuttumattomat sukupuolidikotomiat ja heteroseksi ole ainoita tapoja eksistoida fyysisesti.

Monet sukupuolirooliodotukset eivät perustu mihinkään biologisiin faktoihin. Feminismi (ainakin sen maltillisessa, valtavirran muodossa) ei pyri neutraloimaan sukupuolia, vaikka usein näin virheellisesti väitetäänkin, vaan ottamaan huomioon nämä faktat ja kunnioittamaan sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden rikkautta niiden valossa. Aidosta tasa-arvosta ei edelleenkään voida länsimaissa puhua, vaan edelleen vanhoihin harhaluuloihin perustuvat oletukset rajoittavat yksilönvapautta. Siksi esimerkiksi isältä evätään useammin lapsen huoltajuus, ja naisia valitaan harvemmin johtotehtäviin, siitä huolimatta, ettei kummallakaan sukupuolella ole essentiaalisesti parempia valmiuksia toimia kyseisissä rooleissa. Samanlaista syrjintää esiintyy myös huomaamattomammissa arkiseksi omaksutuissa tilanteissa. Siksi kaikki ihmiset ovat väistämättä osallisina tässä sosiaalisessa rakenteessa, tiedostivat he sitä tai eivät.

Esoteerinen merkitys muutosten taustalla

Miksi sitten vanhoihin sukupuolirooleihin on uskottu ja paljolti uskotaan edelleen? Perinteiset sukupuoliroolit ovat olleet ja ovat edelleen massoille pakollinen muotoon sitoutettu ajattelun ja kokemisen väline, jolla arkkityyppisiä vastavoimia on pyritty ymmärtämään. Nyt kollektiiviseen tietoisuuteen on nousemassa kuitenkin ymmärrys siitä, että koko sukupuolinen kirjo löytyy pohjimmiltaan kaikista. Se että miesten, naisten ja sukupuolettomien välillä on käytännössä ja vaihtelevasti biologisia ja sosiaalisesti rakennettuja eroja ei muuta tätä totuutta. Vaikka arkkitypiikka on usein dikotomista, on yksilössä mikrokosmos kaikkine ääripäineen ja mahdollisuuksineen. Alkemiallinen sulautuminen ei edellytä miestä ja naista erillisinä fyysisinä yksilöinä.

Näiden yhteiskunnallisten muutosten voidaan nähdä ilmentävän kollektiivisen tajunnan muutoksia, uudenlaista suhdetta manaksen ja buddhin välillä. Manaksen näkökulmasta se näyttäytyy uudenlaisena yksilöllisyytenä. Enää yksilölle ei ole valmiita vastauksia siitä, mikä on oikea uskonto, oikea yhteiskunta-asema, oikea kansallisuus ja oikea sukupuolirooli, mihin kenenkin tulisi käpertyä. Ihminen joutuu rakentamaan nämä väliaikaiset kuorensa yksilöllisesti ja tarpeeksi pitkälle edettyään huomaakin niiden olevan pelkkää tomua, Ihmisen ollessa jotain aivan muuta. Tasa-arvopyrkimykset ovat taas maallinen kalpea kaiku yleisen veljeyden ideasta, joka vanhoista konnotaatioistaan huolimatta koskettaakin koko ihmiskuntaa. Siinä on mustan ja punaisen paradoksaalinen suhde: miten olla yksilö erottamattomana osana Ykseyttä, miten yhdistää näennäiset vastakohdat rakkauden ja ymmärryksen alaisuudessa.

Miksi se sitten on niin vaikeaa? Käytännön elämässä mortifikaation kokeminen on lähes aina tuskallista, sekä yksilöllisellä että kollektiivisella tasolla. Mortifikaation keskellä ihminen elää uuden ja vanhan välisessä liminaalitilassa. Pintapersoonalle tämä näyttäytyy identiteettikriiseinä ja turvattomuuden tunteena. Sisäisesti muutos on kuitenkin välttämätön, sillä vanhoihin ajattelun muotoihin takertuminen pitkittää kärsimystä moninkertaisesti: Tunteellisuus ei olekaan vain naisten yksityisomaisuutta, vaan miesten tukahdutetuista tunteista kielivät korkeat itsemurhatilastot, alhaisempi elinikä ja väkivalta. Nainenkin kykenee älyllisyyteen ja itsenäisyyteen, kun siihen vain annetaan aidosti mahdollisuus.

Ja juuri sellaisina nuo vanhakantaiset sukupuolikäsitykset niiden normatiivisessa, muka velvoittavassa muodossa, on nähtävä: kerta kaikkiaan tarpeettomina ja väkivaltaisina. Tässä mielessä ”vihaisten feministien” viha asettuu ymmärrettävään kontekstiin. Viha puhdistetussa muodossaan kohdistuu kärsimystä aiheuttaviin ja kehitystä hidastaviin rakenteisiin, oli se sitten sukupuoliset sovinnaissäännöt tai autoritäärinen persoonallinen Jumala. Ihmisen pakottaminen elämään jonkin sukupuoliroolin mukaan on yhtä naurettavaa, kuin pakottaa uskomaan persoonalliseen Jumalaan. Toisaalta kaikessa on mahdollisuus myös langeta ja mennä äärimmäisyyksiin. Hyvästäkin tarkoituksesta ja ismistä voi tulla yksi takertumista aiheuttava ja kehitystä hidastava identiteetti lisää. Feminismin lankeaminen tapahtuu silloin, jos viha kohdistuu rakenteiden lisäksi myös ihmisiin. Okkultisti ymmärtää tämän, vaikka tietyn tason yhteneväisyys satanismin kanssa onkin selvä. Satanismi ja feminismi vastustavat tekopyhää sovinnaisuutta, moralisointia ja auktoriteettiuskoa.

Fyysiseen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen suhtautuminen

Vanha ajattelun tapa on siis hylättävä. Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen sitoutunutta arkkitypiikkaa ei tule samaistaa fyysiseen tai sosiaaliseen sukupuoleen, vaan arkkityyppiset tulkinnat tulee ymmärtää ennen kaikkea välineellisesti ja subjektiivisesti. Käytännön elämässä tämä tarkoittaa ihmisten kohtaamista ja kunnioittamista yksilönä ja kieltäytymistä muiden identiteettien dominoimiseen. Jokainen kokekoot persoonallisen osansa sukupuolisella ja seksuaalisella jatkumolla miten haluaa, kunhan se ei aiheuta kärsimystä muille, eikä vie muiden oikeutta vastaavaan valinnanvapauteen. Tässä on ainoa mitta terveelle sukupuolisuudelle ja seksuaalisuudelle. Pidemmälle vietynä välineellisyyden ymmärtäminen tarkoittaa myös sitä, että sukupuoliarkkitypiikka ei ylipäätään ole itseisarvoista, eikä sen korostaminen kaikille välttämätöntä henkisen kehityksen edistämiseksi.

Okkultistin tulisi ymmärtää erityisen hyvin se eettinen vastuu, mikä harmittomiltakin vaikuttavien dogmien ylläpitämisellä voi olla. Esimerkiksi naisen toimijuus on jo vuosituhansien ajan rajattu kodin ja äitiyden piiriin, kun mies on edustanut yhteisön julkista piiriä. Vaikka äitiys ja synnyttäminen ovat kauniita ja voimallisia asioita, tulisi muistaa, että naisesta ei tule aktiivinen synnyttämisen kautta, vaan nainen on aktiivinen ihmisyksilö lähtökohtaisesti. Elämän kunnioittaminen kokonaisvaltaisesti ei rajoitu stereotypioihin.

Esoteriassahan on pohjimmiltaan kyse ideoiden näkemisestä ja toteuttamisesta läpi muuttuvan muodon. Miten sama idea toistuu kulloisessakin ajallisessa ja avaruudellisessa kontekstissa? On ymmärrettävää, että tietoisuus vaatii välikappaleita joihin takertua, joiden avulla käsitellä omaa olemassaoloansa. En kuitenkaan koskaan väsy buddhalaiseen lauttavertaukseen; Tämä lautta oli kovin hyödyllinen, mutta miksi raahaisin sitä nyt selässäni, kun joen yli on päästy jo? Missä määrin on siis välttämätöntä ylittää sukupuolidikotomiat sen kannalta, mitä on Ykseys?

Aito satanisti ei ota mitään annettuna – niin hyvässä kuin pahassa. Siksi en odota sellaista kohtelua näillekään näkemyksille. Tämän puheenvuoron pohjalta toivon kuitenkin, ettei lukija sortuisi älylliseen laiskuuteen, mitä varsinkin tämän aiheen tiimoilta puolin ja toisin esiintyy aivan liikaa. Olivat lukijan näkemykset sitten missä suhteessa kirjoittajan mielipiteisiin tahansa, toivon että totuttuja käsityksiä uskallettaisiin haastaa.

– Soror N.

Tammikuun keskustelupiiri

Tammikuun keskustelupiiri pidetään 23.1. kello 19.00. Tällä kertaa keskustelun lähtökohdaksi otetaan Kundalini. Ilmoittautumiset osoitteeseen absconditus (at) azazel.fi viimeistään päivää ennen keskustelupiiriä. Halukkailta ei edellytetä erityistä okkulttista tietämystä eikä Azazelin Tähden jäsenyyttä, vaan ainoastaan täysi-ikäisyyttä ja kiinnostusta okkultismia kohtaan.

Joulukuun keskustelupiiri

Marraskuun keskustelupiirissä keskusteltiin Saatanan, Azazelin, Kristuksen ja Luciferin käsitteistä, sekä niiden roolista ihmisen henkisessä kehityksessä. Lisäksi pohdimme elämän- ja kuolemanviettiä, sekä näiden tarpeellisuutta ja ilmenemistä ihmisen eri kehitysvaiheissa.

Seuraava keskustelupiiri pidetään 12.12.2012 kello 19.00. Ilmoittautumiset tuttuun tapaan osoitteeseen absconditus (at) azazel.fi viimeistään päivää ennen keskustelupiiriä. Halukkailta ei edellytetä erityistä okkulttista tietämystä eikä Azazelin Tähden jäsenyyttä, vaan ainoastaan täysi-ikäisyyttä ja kiinnostusta okkultismia kohtaan.

Marraskuun keskustelupiiri

Lucifer-looshin ensimmäinen keskustelupiiri järjestettiin 17.10. Aiheita olivat muun muassa okkultistin määritelmä, tietoisuus, okkultismista kiinnostumiseen johtaneet asiat ja taistelulajien potentiaali henkisenä harjoituksena. Keskustelupiiristä jäi osanottajille positiiviset tunnelmat, joiden pohjalta on hyvä lähteä järjestämään uusia tilaisuuksia.

Seuraava keskustelupiiri järjestetään 14.11. klo 19.00. Ilmoittautumiset osoitteeseen absconditus at azazel.fi viimeistään päivää ennen keskustelupiirin aiottua ajankohtaa. Ilmoittautumisen yhteydessä voi kertoa nimensä ja aihepiirin, joka itseään erityisesti kiinnostaa. Keskustelupiiri järjestetään Helsingissä ja tarkempi sijainti kerrotaan ilmoittautuneille sähköpostitse. Ilmoittautuneilta ei muuta vaadita, kuin kiinnostuneisuutta okkultismiin ja vähintään 18-vuoden ikää. Erityistä okkulttista tietämystä ei vaadita.

Lucifer-looshin keskustelupiiri

Alamme looshin voimin järjestää kuukausittaista keskustelupiiriä okkultismista kiinnostuneille, täysi-ikäisille henkilöille. Keskustelupiirin ensimmäinen kokous järjestetään 17.10.2012 kello 19.00. Ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen absconditus(at)azazel.fi 30.9. mennessä. Voit halutessasi mainita millaisista asioista tahtoisit piirissä keskusteltavan. Kokoontuminen järjestetään Helsingissä, mutta varsinainen kokoontumispaikka päätetään osallistujamäärän varmistuttua, ja siitä tiedotetaan ilmoittautuneille erikseen.

Keskustelupiiriin ovat tervetulleita kaikki okkultismista kiinnostuneet henkilöt. Vaikka Lucifer-looshi toimiikin järjestäjän roolissa, ei piirissä ole tarkoitus keskustella varsinaisesti Azazelin Tähden filosofiasta tai edes satanismista, vaikka se ei kiellettyä olekaan. Sen ei ole tarkoituksena käännyttää ketään mihinkään uskontoon tai okkulttiseen suuntaukseen, vaan lusikallisella suolaa käsitellä kaikkea okkultismiin liittyvää. On tärkeää löytää rehellinen kanava käsitellä syvempiä tuntoja maailmankaikkeuden luonteesta, ja tähän tarpeeseen piirimme yrittää vastata.

Keskustelupiirin tarkoituksena on tuoda yhteen ihmisiä, joilla on tiedonjano maailmankaikkeuden kuoren tuolta puolen löytyvään todellisuuteen, mutta jotka eivät ole löytäneet itselleen paikkaa, jossa asioista keskustella. Voi olla, että nuo kysymykset maailmankaikkeudesta eivät ole edes löytäneet vielä sopivaa muotoa, sopivia sanoja. Keskustelupiirissä on tarkoitus raottaa verhoa okkulttisen maailmankuvan edestä ja porautua kokonaisvaltaisen keskustelun avulla sekä sen ytimeen että tuon ytimen ympärille avautuviin asioihin.

Pääsääntöisesti ihmisten kiinnostuksen aiheet määräävät keskustelun suunnan.

Lyhyesti: olitpa sitten okkultismista vasta kiinnostunut tai pitkään polkuja kulkenut, sinulle löytyy keskustelupiiristä paikka. Ilmoittaudu ihmeessä mukaan!

Lucifer-looshin työ ja tarkoitus

Looshi on ollut aktiivisena jo lähes vuoden, mutta monelle saattaa vielä olla hieman epäselvää, mitä looshi edes loppujen lopuksi edustaa ja mikä on sen tarkoitus.

Looshimme työ keskittyy inhimillisen kulttuurin parissa tapahtuvan askension etsintään. Kuinka voisimme löytää puhtaan sädehdyksen kaikesta näkemästämme ja kokemastamme asuttamassamme ympäristössä? Kuinka voisimme, kuten Salaisessa tulessa kirjoitettiin, välittää käsillämme tuota ikuista jumalallista tietoa?

Moni salatieteitä aktiivisesti tutkiva ja harjoittava on asettunut modernia elämää, kulttuuria ja ihmispersoonaa vastaan, kurkottaen menneisiin aikoihin ja paikkoihin tai yhteiskunnasta etäälle, etsien vuosisatoja sitten murenneista luostareista tai metsien keskeltä itselleen paikkaa asettua. Vaikka joillekin tällaiset maisemat saattaisivatkin olla hyvästä, me Lucifer-looshissa edustamme toisenlaista lähestymistapaa. Meidän temppelimme sijaitsee ihmisasumusten keskellä, toreilla, teatterilavoilla, akatemiassa, kirkoissa ja ravintoloissa. Tehtävänämme on etsiä nykyihmisten kulttuurista se, mikä on pyhää ja henkevää, lähettää tähän se ikuisen tiedon sädehdys kättemme kautta, ylläpitää ja korostaa tätä kehittävää ydintä, pyrkien kohottamaan itseämme ja ympärillämme olevaa kohti ylöspäisempää impulssia. Tämä työ on luonteva seuraus valkean aspektin sädehdyksen asettumisesta Helsingin ilmapiiriin.

Työmme korostaa vasemman käden tietä: tarkoituksena on kohottaa persoona, kulttuuri, seksuaalisuus ja elämäntavat jopa hyvin persoonalähtöisesti ja mitään lähtökohtaisesti tuomitsematta. Jujuna onkin löytää kaikista asioista niiden kehittävä ja kohottava ydin, ja alkaa puhdistaa sitä ylimääräisestä kuonasta. Tämä kaikki on Lucifer-Christoksen herättämistä itsessämme ja tämän Mestarin tuomista ehtymättömään yhteyteen elämän jokaiseen hetkeen sekä itsessämme että ympärillämme, ihmisen kulttuurin ja yhteiskunnan lähtökohdista katsoen.

Tässä yhteydessä lienee luontevaa mainita myös syksyllä aloitettavasta konkreettisemmasta toiminnasta: keskustelupiiristä, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen okkultismista kiinnostuneita pääkaupunkiseutulaisia. Tässä keskustelupiirissä ei ole tarkoitus käsitellä Azazelin Tähteä, Lucifer-looshia, eikä edes satanismia, ellei näitä haluta käsitellä, vaan keskustelujen tahdin ja suunnan määräävät ihmisten kiinnostuksen aiheet. Keskustelupiirin on määrä tuoda okkultismista kiinnostuneille henkilöille jonkinlainen foorumi, jonka kautta päästä purkamaan ja vaihtamaan ajatuksiaan näistä aiheista ihmisten kanssa, sillä sellaisen foorumin löytäminen Internetin ulkopuolelta voi monesti olla melko mahdoton tehtävä. Julkistamme lisätietoa keskustelupiiristä elokuun kuluessa.

Seurajäsenyydestä

Seuraan kuulumista on itsenäisyyden näkökulmasta jossain määrin sivuttu frater Aquilan toimesta aiemminkin, mutta ajattelin tällä kirjoituksella pureutua hieman seurajäsenyyden perusteluihin, mahdollisuuksiin ja vaikutuksiin, painottaen erityisesti Azazelin Tähteä ja omakohtaisia kokemuksiani. Kuten Aquilankin artikkelissa todettiin, on joitain ihmisiä tai elämänvaiheita, joille itsenäisempi polku soveltuu kaikkein parhaiten. Jos tilanne sallisikin seuraan liittymisen, voi se kuitenkin herättää paljon kysymyksiä ja jopa vastenmielisyyttä. Toivon, että teksti on tällaisille lukijoille hedelmällinen riippumatta siitä, mihin johtopäätöksiin lopulta kukin päätyy.

Satanistille seuraan kuuluminen voi näyttäytyä negatiivisena asiana. Satanismin katsotaan painottavan siinä määrin itsenäisyyttä, riippumattomuutta muista ja oman näkemyksen noudattamista, että seuraan kuuluminen nähdään enemmän tai vähemmän osoituksena jonkinasteisesta heikkoudesta näillä saroilla. On kuitenkin mielestäni tarpeellista kysyä, missä lopulta on todellinen itsenäisyys ja riippumattomuus muista, ja milloin voi todella osoittaa seuraavansa omaa näkemystään. Onko todellinen itsenäisyys sitä, että vetäytyy kaikista muista ja kaikesta muusta mahdollisimman etäälle, toteuttaen vain oman egonsa tarpeita? Missä tällöin menee raja? Kuinka pitkälle tässä voidaan mennä? Totaalinen vetäytyminen on sekin asioihin takertumista. Vapaus valita oikein toimiminen, vaikka muiden kanssa, tilanteen vaatimalla tavalla asioiden edistämiseksi on todellista itsenäisyyttä. Okkultisti, ja erityisesti satanisti, pitää energiapiirinsä itsenäisenä olosuhteista riippumatta.

Mitä mahdollisuuksia seurayhteys sitten on tarjonnut? Konkreettisimpana tulee ensimmäiseksi mieleen vaikkapa kollektiivisesti suoritettu okkultismin tutkimus. Vaikka Työn joutuu tekemään lopulta itse, eikä yksikään totuus paljastu ihmiselle, kuin vasta oman puhdistetun sydämen portin ja kirkastetun sielun silmän kautta, on selvää, että yhteisvoimin puhdistettu tiede, salatiede, filosofia ja teologia auttavat ihmistä kohti korkeampaa. Mitä useampi ihminen tällaiseen puhdistustyöhön ottaa aidosta Työn tekemisen halusta osaa, sitä pidemmälle on mahdollista mennä.

Lisäksi voisi sanoa, että seuraan kuulumisen yhteydessä on helpompi välttää yleisimpiä kuoppia, joita okkulttinen työ on epäilemättä täynnä. Tämä onnistuu, jos on olemassa verkosto asiaa eläviä ja hengittäviä. Vaikka tällainen “turvaverkko” saattaisikin jollekin tuntua heikkoudelta, niin voidaan huomauttaa, että juuri omien heikkouksien tunnustaminen ja niiden eheäksi tekeminen, itsenäisesti tai muiden avustuksella, on vahvaksi tulemista. Vaikka lopulta ponnistuksen tekee ihminen itse, muiden avustuksella saattaa joskus olla ratkaiseva merkitys.

Edellä mainitut mahdollisuudet realisoituvat juurikin Saatanaa painottavassa yhteisössä mielestäni varsin hyvin. Yleisiä oikean käden tien seuroihin liittyviä ongelmia voidaan välttää juuri itsenäisyyden ja älyllisyyden korostamisen kautta. Liian älyllisyyden ja itsenäisyyden tuomat vaarat taas tasapainottuvat oikean käden metodiikan kautta. Onnistuessaan seura tarjoaa kunkin omalle sädehdykselle (vasemmalle tai oikealle enemmän painottuneelle) kuin kiintopisteen, jonka kautta tätä sädehdystä voi toimittaa eteenpäin, jos ja kun omat tavoitteet vastaavat seuran tavoitteita. Jos osaa ottaa näitä seuran tarjoamia mahdollisuuksia vastuulleen, ja alkaa työstää sekä itsestä että maailmasta eheämpää kokonaisuutta niiden kautta, on Työn tekeminen mahdollista aivan toisella tasolla. Ideaalitilanteessa kukaan ei tee Työtä toisen puolesta, kaikki kantavat oman vastuunsa, ja yhdessä tehty työ kantaa hedelmää paljon pidemmälle, kuin voisimme yksin osata edes toivoa.

Onko lukijoilla mielipiteitä asiasta? Onko teillä jotain kokemuksia johonkin seuraan kuulumisen puolesta tai sitä vastaan? Ovatko vaikutusmahdollisuudet asiassaan onnistuvan seuran yhteydessä paremmat, ja kuinka usein okkulttiset seurat ylipäätään asiassaan onnistuvat? Pitäisikö tällaisia vaikutusmahdollisuuksia edes olla? Jos ette kuulu mihinkään seuraan/järjestöön, mikä eniten estää kuulumasta?