Avainsana-arkisto: moskovaan

Keltaisen synkät sävyt

Toukokuun blogikirjoituksen on lahjoittanut meille veli Obnoxion Nebukadnezzar-looshista.

* * *

”Se nainen kantoi käsissään inhottavia, levottoman keltaisia kukkia. Piru tietää, miksi niitä nimitetään, mutta jostain syystä ne ilmestyvät ensimmäisinä keväällä Moskovan katukuvaan. Ne kukat erottuivat hyvin selvästi hänen mustasta kevättakistaan. Hän kantoi keltaisia kukkia! Se on paha väri.”

”Hyvä Jumala! Mitä tämä nainen oikein halusi! Mitä tahtoi tämä nainen, jonka katseessa alituisesti paloi jokin käsittämätön liekki? Mitä tarvitsi tämä toista silmäänsä aavistuksen verran karsastava lumoojatar, joka silloin keväällä oli koristautunut mimoosilla?”

– ”Saatana saapuu Moskovaan”, Mihail Bulgakov –

 

Mihail Bulgakovin romaanissa Saatana saapuu Moskovaan mimoosien keltaisuus näyttää edustavan magneettista, kohtalonomaista voimaa, joka pakottaa toisilleen tarkoitetut yhteen. Inhimillisen kohtalon ja inhimillisen rakkauden kokoonpanossa se edustaa jotain esitietoista, jotain lähes sietämätöntä osatekijää. Voitaisiin sanoa että mimoosan keltaisuus on rakkauden sairaaksi tekevän järjettömyyden loiste. Siinä on jotain keväistä, jotain kuumeista, jotain hypnoottista, ja jotain mihin on vaikea keskittyä tietoisesti ja pitkäkestoisesti.

Näin myös Mestarin ja Margaritan kohdalla, jotka mimoosien yhteen pakottamina heti valitsevat yhteisen rakkautensa symboliksi ihanan ruusun, ja tekevät siis kuten kaikki rakastuneet. Jokainen ihminen kokee rakkautensa ruusuna. Silti ovat rakastavaisten lemmenkahleet aina punottu levottoman keltaisista kukista.

Ei ole olemassa tumman keltaista, sanotaan. Siksi saattaa yllättää, että kirkon liturgisista väreistään jo keskiaikana poistama keltainen symboloi petosta ja pelkuruutta. Toisaalta esoteerisessa kristinuskossa, tarkalleen vapaamuurariudessa, keltainen mimoosa merkitsee turvaa ja varmuutta. Molemmat merkitykset kiteytyvät Margaritan tilanteessa, hänen kärsiessään ulkoisesti täydellisessä kaksoiselämässään, ja silti sisäisesti varmana että hänen todellinen rakkautensa kävelee häntä tänään vastaan Moskovan toreilla.

Kohtalokasta naiseutta edustavat myös kreikkalaisen taruston vanhat noitanaiset, Graiat, eli harmaahiuksiset siloposkiset sisaret, jotka jakoivat keskenään yhden hampaan ja yhden silmän. Eräs sisaruksista, Enyo, verhoutui aina keltaiseen huntuun. Hän nousee sisaruksista itsenäisenä esiin sodan ja hävityksen jumalattarena, joka niin nauttii sekasorrosta että pitäytyi puolueettoman Zeuksen ja Tyfonin sodassa.

Enyon elkeet Margarita totisesti näytti Näytelmäkirjailijaliiton talossa! Alastomana ja näkymättömänä, lattiaharjalla neljännen kerroksen ikkunasta sisään lentäen, hän hävitti kriitikko Latunskin koko asunnon, ja romahdutti sen alakerrosten päälle. Siitä huolimatta hän heltyi nopeasti lohduttamaan pientä poikaa, joka ilman äitiään pelkäsi rakennuksen öistä kaaosta. Ja niin laantui noidan raivo.

Tämä tuo hyvinkin mieleen erää intialaisen myytin Kali-jumalattaresta. Jumalat ovat kutsuneet Kalin apuunsa taistelussa asuroita vastaan. Kali päihittää vihollisen, mutta juopuu verestä niin että on tuhota koko maailman. Vasta kun Shiva tekeytyy pieneksi lapseksi, ja jää makaamaan mustan jumalattaren jalkoihin, tämä rauhoittuu.

Kaikkein erityisintä on kuitenkin sen nuoren naisen tapaus, joka nousee vuorollaan Helvetistä suuriin tanssiaisiin Saatanan luona, vartaloltaan erinomaisen kauniina, mutta silmissään rauhaton ja tunkeileva katse. Korovjevin mukaan kysymyksessä on hyvin ikävä nainen, joka valittelee aina liinaansa. Naisen tarina on traaginen:

Asia on niin , että kun hän oli palvelustyttönä eräässä kahvilassa, isäntä kutsui hänet kerran varastokomeroon, ja yhdeksän kuukauden kuluttua hän synnytti pojan, vei sen metsään ja työnsi sen suuhun nenäliinan. Sitten hän kaivoi ruumiin maahan. Oikeudessa hän sanoi ettei hänellä olisi ollut, millä ruokkia lasta.

Palvelustyttöä piinataan helvetissä tuomalla hänen eteensä joka päivä nenäliina, muistuttamaan häntä siitä miten hän tukehdutti oman lapsensa. Kun Margarita kysyy missä kahvilan isäntä sitten on, ihmettelee musta paholaiskissa Begemot mitä tekemistä isännällä tässä asiassa on. Tämän kuullessaan tukistaa noitasapatin kuningatar Margarita sitä kynsillään korvasta.

Juuri tämän kohtauksen tahdon nyt jähmettää lukijan silmien eteen. Seuraavaksi pyytäisin lukijaa loihtimaan mieleensä toisen, hyvin samankaltaisen kuvan: Bagalamukha on mahavidja, yksi jo mainitun Kali-jumalattaren kymmenestä aspektista. Hänet kuvataan valtaistuimella. Toisella kädellään hän on tarttunut asuraa tämän kielestä, ja toisessa kädessään hänellä on nuija jolla hän uhkaa taltutettua asuraa. Tarinan mukaan asura oli askeesiharjoituksilla kehittäny itselleen siddhi-voiman, ja hän pystyi tappamaan sanansa voimalla. Asuran uhatessa jumalia, Bagalamukha tarttui Asuraa kielestä, ja estää häntä käyttämästä tappavaa voimaansa. Taltutettu asura anoi Jumalattarelta suosionosoitusta, eivätkä jumalattaret koskaan kieltäydy anovan pyynnöstä. Ylpeä asura pyysi jäädä osaksi Bagalamukhin ikonista kuvaa, jotta hän voisi saada osansa kaikesta Bakalmukhalle osoitetusta palvonnasta. Siispä se, että asura on kuvattu jumalattaren kanssa samassa kuvassa, on osoitus siitä ihmeellisestä armosta ja ehtymättömästä voimasta, jotka suovat viholliselleen suosionosoituksen kesken taistelua maailmojen ja jumalten kohtalosta.

Bakalamughaan on tantrisissa legendoissa liitetty kyvyt tappaa sanan voimalla, pysäyttää toiminta ja jähmettää paikoilleen. Tällä useiden synkimpänä pitämällä mahavidjalla on kuitenkin yksi erikoinen piirre jolle ei löydy selitystä: Hän rakastaa ainoastaan keltaista väriä. Kun Bagalamukhaa palvotaan, on kaiken temppelissä oltava keltaista, ja vain keltaista. Samoin palvojan vaatteiden on oltava keltaiset.

Tämä keltaisuuden teema yhdistää kaksi jähmettynyttä kuvaamme. Toisessa synkkä jumalatar pitää kiinni asuraa kielestä, ja toisessa noitasapatin kuningatar tukistaa demonia korvasta.

Entä mistä syystä Margarita pysäyttää kirottujen tanssiaisten villit pyörteet?

Tuodakseen armon kirotulle helvetissä!

Juhlien jälkeen Saatana antaa Margaritan pyytää jotain. Margarita pyytää ettei palvelustytölle enää koskaan tuoda nenäliinaa. Ja tämän toiveen Saatana täyttää tanssiaistensa kuningattarelle; naiselle, joka kerran keväisessä Moskovassa kantoi käsissään levottoman keltaisia kukkia, ja joka oli sinä päivänä päättänyt joko rakastua tai kuolla.