Kirjoittajan arkistot:frater Kenazis

Okkultistin kaksi tärkeintä henkilökohtaista käytännön työvälinettä

Kun puhutaan okkultistin tai maagikon työvälineistä, mieleemme tulee useimmiten rituaalimagian välineistö kuten malja, tikari, maagin sauva, musta peili tai jokin muu konkreettinen esine. Nämä kaikki ovat kuitenkin toisarvoisia ja henkilölle, joka ei ole kiinnostunut magian seremoniallisesta puolesta, näillä ei juurikaan ole merkitystä. Näiden sijaan okkultistille on välttämättömiä – ja ehdottoman toivottavia kaikille ihmisille – introspektion ja itsereflektion ominaisuudet.

Miksi olet kiinnostunut okkultismista? Miksi olet liittynyt veljeskuntaan? Toteutatko näihin liittyviä filosofisia periaatteita todella? Vai onko toteutus jäänyt puheen tasolle? Vai loistaako puhekin poissaolollaan? Näihin kysymyksiin – kuten kaikkeen syvälliseen ymmärtämiseen – vaaditaan kykyä jatkuvaan introspektioon ja itsereflektioon.

Introspektiossa huomiomme kääntyy ulkoisesta tarkkailusta sisäiseen, jolloin voimme alkaa ymmärtämään omaa käyttäytymistämme, tunteitamme ja ajatuksiamme paremmin. Introspektio on siis itsemme havainnointia ja tarkkailua. Vahvasti introverteille persoonille tämä on luonnollista ja heille tärkeäksi muodostuu vastaavasti ekstrospektion eli ulkomaailman havainnoinnin ja siinä toimimisen tärkeyden ymmärtäminen. Usein kuitenkin on niin, että introspektiota luonnollisesti paljon käyttävät havainnoivat myös ulkomaailmaa keskivertoa enemmän.

Itsereflektiossa heijastamme opitut – ja ns. oppimisen alla olevat – asiat näkyville, jolloin voimme tarkastella ja muokata oppimaamme tehokkaammin. Tähän heijastamiseen kuuluu kiinteästi myös ulkoisen ja sisäisen maailman vuorovaikutuksen tarkkailu. Näkyville heijastaminen voi tapahtua yksityisesti esimerkiksi kirjoittamalla päiväkirjaa, jossa opittu asia tuodaan esille ja käydään eräänlaista vuoropuhelua itsen ja tekstin kanssa molempien muokatessa toista. Toisaalta muiden ihmisten parissa suoritettu itsereflektio on moniulotteisempaa ja varmasti usein hedelmällisempää. Ryhmässä keskusteltaessa avaukset ”ymmärsinkö nyt oikein, että…?”, ”käsitin asian niin, että…?” ja ”miten te käsitätte asian X?” ovat itsereflektiota kuvaavia lauseita. Introspektion ja itse-reflektion suhdetta voidaan ajatella niin, että ensimmäinen on yksinään suoritettua kontemplaatiota ja jälkimmäinen on jonkin itsen kanssa ulkoisen kanssa yhdessä suoritettua mietiskelyä. Ensimmäinen siis on vahvemmin subjektiivisella alueella, kun jälkimmäinen toimii pääosin inter-subjektiivisella alueella.

Nämä kaksi: introspektio ja itsereflektio, ovat okkultistille välttämättömiä kulmakiviä, jolle Suuri Työmme rakentuu. Nämä kaksi estävät meitä olemasta osana tahdotonta massaa, jota voidaan ohjailla ulkoa käsin, milloin minkäkin päämäärän persoonattomina ja mekaanisina apuvälineinä. Nämä kaksi lisäävät tiedostamisemme tasoa ja vähentävät haitallista tiedostamatonta toimintaa (kaikki tiedostamaton toiminta ei suinkaan ole haitallista). Nämä kaksi tajunnallista ominaisuutta syventävät yksilöllisyyttämme ja kykyämme toteuttaa tahtomiamme ideaaleja puhtaammin, paremmin sekä syvemmin.

gnōthi seauton,

nosce te ipsum,

know thyself

t

u

n

n

e

Uskontojen Lucifer, Osa 2: Jehovah’s Witnesses

Toisessa osassa Luciferia käsittelevässä artikkelisarjassa tarkastelen Jehovan Todistajien näkemystä.  Heti alkuun on tehtävä selväksi, että Jehovan Todistajat pitävät vääränä sitä käsitystä, että Lucifer olisi yksi Saatanan nimistä. He eivät myöskään pidä Luciferia minkään henkiolennon nimenä, vaan Lucifer on alun perin loistavaa tarkoittava sana, jota käytettiin pilkallisesti Babylonin hallitsijasuvusta. Siirryn siis suunnitelmastani poiketen tarkastelemaan Luciferin sijasta käsitteitä Paholainen ja Saatana, merkityksissä, jossa ne ilmenevät Jehovan Todistajien teologiassa.

Toisin kuin osassa Kristillisissä suuntauksissa, Saatana ei ole Jumalan puolella (eli alaisena) oleva syyttäjä, vaan hänen vihollisensa ja todella olemassa oleva persoonallinen olento. Paholainen ei ole mikään symboli meissä itsessämme olevalle pahalle, vaan langennut ja pahantahtoinen henkiolento, jonka yksi suurista petoksista ja harhautuksista on se, että hän on saanut monet uskomaan siihen, että hän ei lopulta ole todellinen.

Paholaisen syntyperä Jehovan Todistajien uskomusten mukaan

Jehovan Todistajat ajattelevat Jumalan luomistyö olleen täydellinen. Jumala ei siis ole luonut Paholaista. Jumala loi kyllä persoonan, joka lopulta muuttui Paholaiseksi. Miten tämä on mahdollista?

Paholainen oli Jumalan täydellinen enkeli, mutta vapaan tahtonsa kautta hän valitsi väärin (Voimme kukin pohtia itseksemme miten täydellinen enkeli sortuu väärään valintaan?). Saatanaksi nykyään kutsuttu olento oli siis alussa viaton ja puhdas enkeli, mutta ei syystä tai toisesta kyennyt pysymään totuudessa, jolloin hänestä tuli Paholainen. Nimi Saatana eli vastustaja viittaa Jumalan vastustamiseen, sillä tämä enkeli nousi kapinaan Jumalaa vastaan, houkutellen ensimmäisen ihmisparin puolelleen, syntiin.

Paholainen asuu henkimaailmassa, mutta tätä ei tule sekoittaa helvettiin, joka on pahoille ihmisille tarkoitettu piinan ja kärsimyksen paikka. Taivaassa käydyn sodan vuoksi Paholainen on heitetty alas maahan, pois taivaasta. Paholainen ei kuitenkaan asu missään tietyssä paikassa maassa vaan maan läheisyydessä.

Demonien syntyperä ja toiminta

Saatana on ensimmäinen pahaksi kääntynyt enkeli; Ensimmäinen synnintekijä, joka kapinoi Jumalaa vastaan. Jehovaa vastaan kapinoivat enkelit huomasivat ihmisten tyttärien olevan kauniita ja houkuttelevia. Tämä sai kapinallisenkelit ottamaan itselleen lihallisen ruumiin ja ottamaan ihmistyttäriä vaimoikseen, jonka Jehova näki olevan suurta turmelusta. Nämä Saatanan mukana langenneet enkelit ovat, ja tunnetaan nykyään nimellä demonit.

Jehovan aiheuttama maailmanlaajuinen vedenpaisumus oli kaikki jumalattomat ihmiset pois pyyhkivä teko, joka samalla pakotti kapinallisten enkelien eli demonien hylkäävän lihallisen ruumiinsa. Palattuaan Taivaaseen, Jehova sulki demonit oman Taivaallisen perheensä ulkopuolelle, eivätkä he voi enää ottaa itselleen lihallista ruumista.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että demonit eivät kykenisi vaikuttamaan ihmisiin eksyttävästi. Demonit, johtajanaan Saatana, pyrkivät eksyttämään ihmisiä monin eri tavoin. Näihin erilaisiin tapoihin, joita Saatana käyttää eksytykseen, kuuluvat mm. Spiritismi, joka on kanssakäymistä demonien kanssa, ennustelu (ts. ennustaminen), jonka muotoja ovat astrologia, unien tulkinta enne-mielessä, tarot-kortit ja kaikki muut ennustamisen muodot. Demonit ovat huijaamisen ja eksyttämisen mestareita käyttäen työssään erilaisia metodeja. He voivat imitoida jopa kuolleita eri tavoin ja, koska Jehovan Todistajien näkemyksen mukaan ihmisen kuollessa hän lakkaa olemasta, on kaikenlainen kuolleisiin yhteydenottaminen erittäin vaarallista.

Pahat henget eivät rajoita toimintaansa pelkästään eksyttämiseen vaan ovat myös pelottelun taitajia. Paholainen ohjaa harhaan myös huijaamalla ihmisiä luulemaan hänen omia kätyreitään Jumalan palvelijoiksi. Sen lisäksi että ennustajat, meediot ja astrologit pyrkivät harhauttamaan ihmistä, myös huumeet ja mielen tyhjentävät mietiskelytekniikat ovat demonien vaikutukselle altistavia. Tähän ryhmään kuuluvat suosiossa oleva mindfulness-meditaatio kaikessa laajuudessaan, shamatha-meditaatio ja suurin osa myös psykologiassa käytetyistä rentoutumismenetelmistä.

Jehovan Todistajien mukaan on huomioitava myös väärien uskontojen eli demonisten opetuksien vaarat, sillä ne ohjaavat ihmistä pois päin Jumalan tuntemisesta. Demonisiin opetuksiin kuuluu mm. kolminaisuusoppi, jolloin katolinen- ja ortodoksinen kristillisyys sekä luterilaisuus lasketaan vääriksi uskonnoiksi, joissa opetetaan Paholaisen harhaoppeja.

Demonien vastustaminen

Pahojen henkien viekkaudesta ja voimallisuudesta huolimatta heitä voidaan kuitenkin vastustaa erilaisin metodein.

Ensinnäkin meidän tulee oppia tuntemaan Paholaisen menetelmät. Kaikki taikuutta käsittelevät kirjat tulee polttaa, samoin kaikki spiritismiä ja taikuutta käsittelevät elokuvat, pelit, lehdet, äänitteet, taikakalut jne. jotka johtavat harhaan ja kohti spiritismin harjoittamista, tulee hävittää. Tämän puhdistautumisen lisäksi usko Jehova-Jumalaan toimii kilpenä pahuuden henkivoimia vastaan.

Uskon voimaa Jehovan Todistajat voivat vahvistaa lukemalla päivittäin Raamattua sekä rukoilemalla Jumalaa Jehovan nimellä vapauttamaan Saatanan vallasta. Raamatun periaatteiden noudattaminen tulisi olla heidän elämänsä keskeisin ja tärkein työ. Jehovan Todistajat muistuttavat myös, että ihmisten hallitusvallat eivät ole pystyneet poistamaan kärsimystä kuudentuhannen vuoden aikana (Jehovan Todistajien keskeisiin uskomuksiin kuuluu Raamatun sukupuiden pohjalta laskettu maailman kuudentuhannenvuoden ikä), ja voimme välttää Saatanan hallitusvallan vain seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä, pysymällä erossa politiikasta ja sodista.

Jos seuraamme Jehovan Todistajien oppia, emme ole taistelussamme demoneita vastaan yksin, sillä puolellamme on silloin Jehova-Jumalan hyvää tahtovat enkelivoimat. – Jehovan Todistajat

Jehovan Todistajien antikristus

Antikristus ei ole Jehovan Todistajien mukaan käänteinen Kristus, Kristuksen kaltainen vastahahmo. Antikristus on yksinkertaisesti nimi kaikille niille, jotka ovat Kristusta vastaan. Tällaisia henkilöita ovat kaikki, jotka kieltävät Jeesus Kristuksen Jumalan Poikana, väittävät itse olevansa Kristus, tai muutoin vastustavat Kristusta ja Kristuksen seuraajia.

Mielenkiintoista on, että Jehovan Todistajat näkevät kolminaisuusopin seuraajien olevan antikristuksia, jolloin he rajaavat itsensä tiukasti muun Kristikunnan ulkopuolelle.

Lähteet: www.jw.org/fi

watchtower

 

Uskontojen Lucifer – Latter Day Saints

Olen tarkastellut eri uskontokuntien näkemystä ja toisistaan poikkeavia tulkintoja hahmosta, joka tunnetaan yleisesti nimellä Lucifer. Tässä kirjoituksessa on aiheena Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon (MAP-kirkko), eli tutummin Mormonikirkon, opillinen näkemys Luciferista.

Tekstin luonne on yleissivistävä ja näin ollen pyrin pitämään näkemykset mahdollisimman oikeaoppisina tarkasteltaviin uskomusjärjestelmiin nähden ja välttämään omia tulkintoja ja mielipiteitä.

Maallista Elämää edeltävä elämä ja Taivaallisen Isän Lapset

MAP-kirkon perustaviin oppeihin kuuluu näkemys elämästä ennen syntymää maan päälle. Ennen tätä maallista elämää ihminen eli Isä Jumalan (Elohim) kanssa henkiruumiina hänen valtakunnassaan, jossa ihminen tunsi Jumalan ja rakasti Jumalaa, sekä Jumala tunsi ihmisen ja rakasti häntä. Ihmisten tuli kuitenkin saada tarpeellista ymmärrystä, joten Taivaallinen Isä lähetti heidät maan päälle saamaan kokemuksia ja oppimaan oikeanlaista toimintaa ja oikeanlaisten ratkaisujen tekemistä.

Isä Jumalan lapsia ovat kaikki ihmiset, myös Jeesus ja Lucifer. Mormonien oppien mukaan Isä Jumala on Elohim ja hänen ensimmäinen poikansa on Jeesus Kristus eli Jehova. Isä Jumala ja Jehova ovat siis eri persoonia, joka ei ole yleinen näkemys Kristillisyyden piirissä. Ehkä vieläkin harvinaisempi näkemys on Jeesuksen samaistaminen Jehovaan.

Olemme siis kaikki toistemme henkisisaruksia, lähtöisin taivaallisesta valtakunnasta. Jeesus Kristus oli Isä Jumalan ensimmäinen lapsi ja näin kirjaimellisesti meidän kaikkien vanhempi veli, Luciferin ollessa Elohimin toiseksi vanhin lapsi. Koska olemme suoria taivaallisten vanhempiemme lapsia, on meillä peritty potentiaali kehittää jumalallisia ominaisuuksia. Maan asuttaminen ja fyysisten ruumiiden saaminen liittyvät vahvasti tähän.

Mormonien oppien mukaan enkelit, demonit, kuolevaiset ja jumalat ovat eri kehitystasolla olevia saman rodun olentoja, eivät toisistaan poikkeavia rotuja, niin kuin opetetaan perinteisessä Kristinuskossa ja Islamissa.

Taivaallinen kokoontuminen ja Luciferin Lankeemus

Luciferin lankeemuksen tarina alkaa Taivaallisen Isän pitämästä tapaamisesta, johon hän kutsui kaikki lapsensa. Tapaamisen tarkoitus oli selvittää suunnitelma, jonka avulla kaikki henkilapset voisivat tulla Isänsä kaltaisiksi (tähän kuului suunnitelma maan asuttamisesta). Tapaamisessa Taivaallinen Isä selvitti myös, että maan päällä kaikki tekisivät syntiä ja kuolisivat. Jonkun tulisi olla Pelastaja, joka kärsisi ja kuolisi syntiemme puolesta, jotta muut voisivat pelastua. Lucifer ei pitänyt tästä suunnitelmasta vaan halusi, että Taivaallinen Isä muuttaisi sitä niin, että kaikki pelastuisivat ottamalla heiltä pois vapaan tahdon, joka mahdollistaa synnin tekemisen. Näin kaikki ihmiset olisivat pakotettuja olemaan yhteydessä Elohimiin.

Jeesus, vanhin lapsista, joka oli yksimielinen Elohimin suunnitelman kanssa, halusi ottaa vapaaehtoisen Pelastajan roolin. Hän antoi suunnitelmasta kaiken kunnian Taivaalliselle Isälle, toisin kuin Lucifer, joka halusi kaiken kunnian omasta suunnitelmastaan itselleen, jota piti parempana kuin Elohimin pelastussuunnitelmaa. Taivaallinen Isä valitsi vanhimman lapsensa Jeesuksen Pelastajaksi. Tämä päätös suututti Luciferin saaden hänet nousemaan kapinaan Isä Jumalaa, Jeesusta ja heidän suunnitelmaansa vastaan. Taivaallisten lasten tuli nyt valita puolensa, joko Taivaallisen Isän ja Jeesuksen seuraajina tai Luciferin seuraajina.

Kolmannes henkilapsista päätyi Luciferin puolelle ja heidät karkotettiin tämän vuoksi Taivaasta. Luciferista tuli tämän kapinan seurauksena Saatana (valontuojasta tuli vastustaja) ja häntä seuranneista henkilapsista tuli pahoja henkiä, jotka edelleenkin pyrkivät saamaan ihmiset tekemään pahoja, Taivaallisen Isän suunnitelman vastaisia tekoja. Näille pahoiksi hengiksi muuttuneille henkilapsille Taivaallinen Isä ei myöskään suonut fyysistä ruumista, joka on välttämättömänä edellytyksenä kehittymiselle kohti jumaluutta. Kaikki henget, jotka seurasivat Taivaallisen Isän suunnitelmaa ja Jeesusta kuolevaista elämää edeltävässä elämässä, ovat syntyneet tai syntyvät maan päälle fyysisen ruumiin omaavina ihmisinä.

“for the heavens wept over him – he was Lucifer, a son of the morning” (D&C 76:26)

Lucifer ja Jeesus

Maallista elämää edeltävässä henkimaailmassa sekä Jeesus että Lucifer olivat vahvoja ja vaikutusvaltaisia johtajia, omaten suuren tietämyksen. Miten on siis mahdollista, että nämä kaksi keskenään niin samankaltaista veljestä päätyivät niin vastakkaisiin ratkaisuihin ja näkemyksiin? Vastaus tähän pulmaan löytyy vapaasta tahdosta. Luciferia ei alun perin luotu pahaksi, vaan hänestä tuli oman väärän ratkaisunsa kautta Saatana, Vastustaja, suuri harhauttaja. Pahuuden aiheuttaja oli siis vapaa tahto, joka yhtäläisesti mahdollistaa myös oikeanlaisen ratkaisun tekemisen, johon Jeesus päätyi.

Tarinassa voidaan huomata, että oman tehtävänsä täyttäminen, jonka Jumala on meille antanut, on oikein. Kun taas valitessamme Jumalan suunnitelman sijaan päämääräksi voiman ja kunnian, sekä itseemme kohdistuvan ihailun tavoittelun, on suuntamme väärä. Tämä veljesten äärimmäinen dualismi on nähtävissä muissakin myyteissä, esim. Kain ja Abel, Ahura Mazda ja Angra Mainyu, Set ja Osiris.

Saatana on siis todellinen ja persoonallinen henkiolento, joka haluaa tuhota ihmiset, vihastaan Elohimia, Jeesusta ja heidän suunnitelmaansa kohtaan. Tämä viha kumpuaa hänen suunnitelmansa hylkäämisestä ja tästä seuranneen kapinan epäonnistumisesta. Myös karkotus Taivaasta ja fyysisen ruumiin epääminen ruokkii Saatanan vihaa Taivaallista Isää ja hänen seuraajiaan kohtaan. Kuten muissakin Langenneen Enkelin tarinoissa, myös tässä tarinassa pääasiallisena syntinä on ylpeys, hybris. Lucifer luuli oman suunnitelmansa olevan parempi kuin Taivaallisen Isänsä eikä suostunut myöntämään virhettään.

”And behold, others he flattereth way, and telleth them there is no hell; and he saith unto them: I am no devil, for there is none – and thus he whispereth in their ears, until he grasps them with his awful chains, from whence there is no deliverance.” (2 Ne.28:19-22.)

Paradise_Lost_12

Gustave Doré – Langennut enkeli