Muinainen Fehu-riimu opettaa meille liikkuvasta elämänvoimasta, energiasta ja hyvinvoinnista. Entisaikoina vaurautta ja mahtavuutta mitattiin karjan määrässä. Jokainen eläin oli tärkeä selviytymisen kannalta. Nykymaailmassa karjan on korvannut raha, usein tuskallisin ja vaarallisin seurauksin. Me elämme aikaa jota islantilainen riimuruno kuvaa hyvin-

 

”Fé on eripuran aiheuttaja sukulaisten välillä;

Ja meren tuli;

Ja käärmeen polku.”

 

Runossa viitataan maallisen vaurauden kompastuskiviin ja riimun negatiiviseen puoleen mikä kiteytyy Fáfnirin myytissä. Fáfnir on tarinan kolmesta veljeksestä äkkipikaisin ja muuntuu lohikäärmeeksi kullanhimonsa takia. Ja totta on, mitä enemmän materiaa tai rahaa ihminen omistaa, sitä enemmän hän sitä himoitsee ja väistämättä sitä tyhjemmäksi hänen elämänsä muuttuu- hän on kahlittu. Kukaan ei enää ole hänen vertaisensa, ja ystävällinenkin ele on Fáfnirin epäluuloisessa mielessä kavallusyritys. Sillä me peilaamme toisissa sen mikä on itsessämme, ja lohikäärmeemme kasvaa sellaiseksi kuin sen itse opetamme.

Todellinen maagikko, noita tai shamaani ymmärtää terveyden ja kohtuuden merkityksen kaikilla tasoilla, maailmassa liikkuvan energian ja elämän kiertokulun, mihin hän myös itse kuuluu osana suurta ketjua; ei sen yläpuolella hallitsevana julmana mestarina tai ahnaana kahmijana jolle kaikki muu on vain polttoainetta. Jokainen eläin ja kasvi, pieni tai suuri, on osa Fehu-riimun suurta tanssia. Suhtautukaamme siis lempeästi, kunnioittavasti ja kiinnostuneesti metsien ja niittyjen hyörintään ja pikku kaivureihin, sillä näennäisen pienet tapahtumat opettavat usein suurimmat viisaudet.

Myös ajatukset ovat energiaa- toistuva negatiivinen ajattelu rakentaa perusteet vääristyneelle ajattelumallille ja näin toteuttaa jälleen kerran Fáfnirin vankilan. Tästä on syytä tulla tietoiseksi ja välttää nykyihmiselle niin tyypillinen vastuuta muille siirtävä sudenkuoppa.  Kun ymmärrämme todella olevamme itse vastuussa itsestämme sytytämme ensi kertaa initiaation kirkkaasti loimuavan soihdun joka karkoittaa sydämistämme talven pimeyden. Otamme horjuvat ensi askeleemme tiellä joka kasvattaa meidät tietoisemmiksi, olevimmiksi olennoiksi joilla on ulottuvillaan ja itsessään kaikki ne työkalut mitä tarvitaan omasta elämästä, tavoista, ajatuksista ja energioista haltuun ottamiseksi, rakkauden ja tahdon lakien alla toimien. Tässä elämän keväässä, heräämisessä ja voiman haltuun ottamisessa, herää samalla myös yksilön suuri vastuu. Ja kuten Mustan Aspektin ohjaaja, fra obnoxion kirjoittaa- kaikenlaisen pakottamisen me jätämme. Me emme tartu tätä voimaa hiuksista, vaan kädestä.

Sanat ja teot luovat väistämättä vaihtoehtoja ja todennäköisyyksiä elämässämme tapahtuville asioille, antavat suuntaa tuleville tapahtumille. Lupauksensa pitävä, pyyteettömästi jakava ja sydämellään kuunteleva saa ystävän. Työnsä tunnollisesti tekevä palkitaan. Itsekäs, ahnas tai piittaamaton löytää pian itsensä yksin kulkemaltaan tieltä missä hän näennäisistä rikkauksistaan huolimatta on köyhempi kuin alaston kerjäläinen. Sillä kuten Valhallassa simaa urheille juomasarvesta tarjoava valkyria kohottaa kätensä Fehu-riimun muotoon, on myös meidän syytä tutkia antamisen ja vastaanottamisen periaatteita niin energiamielessä kuin mundaanimmalla tasolla. Fehun voima loistaa kaikkialla- ja on meistä itsestämme kiinni näemmekö sen hohteen kullan kimalluksena mikä sokaisee täysin, vai rohkaisevana, inspiroivana ja nostavana voimana, todellisena apuna sille kuka pyytää.