Tällä kertaa blogissamme Silmän aspektin jäsenenä toimivan frater Vajrasramanan kirjoittama henkisyyttä käytännöllisemmin ja maanläheisemmin käsittelevä teksti.

***

Terve Sielu terveessä Ruumiissa

Terve sielu terveessä ruumiissa, monelle varsin tuttu sanonta. Tämä, kuten monet muutkin vanhat ja itsestäänselviltä kuulostavat sanonnat pitävät usein sisällään suurta viisautta, jos vain pohdimme mitä ne todella tahtovat meille ilmaista. Ruumiin voidaan käsittää pelkän fyysisen ruumiin sijaan sisältävän ns. maallisen ihmisen kokonaisuudessaan (fyysinen ruumis, tunteet ja äly). Sielun voidaan nähdä viittaavaan korkeampiin tai korkeampaan ihmisyyden olemispuoleen (miten kukin haluaa tämän ulottuvuuden määritellä). Voidaan tämä tulkita yksinkertaisesti myös, että terveet ajatukset luovat terveen ruumiin ja terve ruumis synnyttää terveitä ajatuksia, onhan asia toki näinkin.

Tämän tekstin tarkoitus ei kuitenkaan ole paneutua pohtimaan tämän syvällisemmin ihmisen olemispuolia tai mahdollista näkymätöntä rakennetta vaan muistuttaa tasapainon tärkeydestä. On erittäin helppoa panostaa omiin vahvuuksiinsa unohtaen heikkoudet, joissa todellinen työsarkamme on. Antaessamme sattuman sekä ylpeydestä johtuvan silmien sulkemisen ohjata hitaasti heikkouksiemme kehitystä, ajaudumme usein epätoivottaviin tilanteisiin, joiden suurin opetus on erittäin usein ”Minun olisi pitänyt tämä jo tietää”.

Älyllisesti vahvat henkilöt saattavat vakuutella perustavasti itselleen miksi terveelliset elintavat ja liikunta eivät ole merkityksellisiä ja kuinka tunteet ovat vain häiriötekijöitä. Voimakkaasti tuntevat ihmiset saattavat pelätä älyn kehittämisestä seuraavan elämän ekstaattisen kokemisen supistumisen.

Oman kokemukseni mukaan kehitys yhdellä puolella tukee toisten puolien kehitystä silloin, kun kaikkia näitä puolia huomioidaan suhteellisen tasapuolisesti. Liikunnan harrastamisen laiminlyöntiä moni selittelee itselleen harrastusten korkealla hinnalla ja kiireillään, samoin voi olla ajattelu- ja tunnetyön aloittamisen kohdalla. Varsinkin pimeänä aikana vuodesta, jolloin ihmisen energia suuntautuu helpommin sisäänpäin, tulisi fyysisen työskentelyn jatkumiseen kiinnittää huomiota. Kesäkuntoon itsensä laittaminen on menneen talven lumia ja meidän tulisi pitää itsemme kunnossa ympäri vuoden, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mikään kehitykselle annettu aika ei kuitenkaan ole itseltä pois vaan päinvastoin. Seuraavaksi pieni esimerkki juoksemisen monipuolisuudesta (suosituksena käytäntöönpano, mutta pelkkä ajatustyökin voi antaa jotain uusia oivalluksia).

Juoksemisen yksinkertaisuus ja monipuolisuus

Juokseminen on hyvä esimerkki toiminnasta, jonka monipuolisuuden voittaa ehkä ainoastaan sen yksinkertaisuus. Aloittelevalle juoksijalle korostuu fyysinen puoli, joka nopeasti kohottaa kehon ja mielen virkeyttä sekä puhdistaa ja vahvistaa kehoa. Juoksun säännöllinen harjoittaminen vahvistaa tahdonvoimaa ja luo vahvemman suhteen oman fyysiseen kehon ja mielen välille. Jonkin aikaa säännöllisesti juoksua harjoittanut voi tämän kehollisen ulottuvuuden lisäksi käyttää juoksua pranayama-harjoitteluun, mielen tyhjentämiseeen ja puhdistamiseen stressaavista ajatuksista tai ongelmien ratkaisuun (aivojen verenkierto paranee kestävyysliikunnan aikana). Juoksussa voi siis helposti yhdistää fyysisen kunnon parantamisen meditaatioon tai ajattelutyöhön.

Jos juoksemisen erilaiset ulottuvuudet kiinnostavat käytännössä tai teoriassa niin suositeltavaa perehtymistä on mm. Tiibetiläisten munkkien Lung-gom-pa, jonka harjoittajien sanotaan pystyvän juoksemaan miltei yliluonnollisella nopeudella päivien ajan pysähtymättä. Lung-gom-pan – harjoittaminen perustuu erilaisten hengitystekniikoiden pitkäaikaiseen harjoitteluun, jonka avulla energia kyetään ohjaamaan haluttuun suuntaan. (Lung-gom-pasta lisää mm. Alexandra David-Neelin kirjassa ”Magic and Mystery in Tibet”.)

Toinen Long-gom-paa vastaava henkisen tradition parissa tavattava harjoitus ”Kaihigyo” löytyy Japanilaisten Tendai-koulukunnan buddhalaismunkkien parista. Nämä Maraton-munkeiksikin kutsutut buddhalaiset kulkevat päivittäin pitkiä matkoja vaativassa maastossa. Kaihigyon avulla kokelaat tavoittelevat valaistumista käyttäen apunaan pitkän matkan juoksua, joka tarkoittaa ensimmäisen vuoden harjoittelun 40 km päivämatkasta (100 peräkkäisen päivän ajan) jopa 84 km- pituisiin päivittäisiin matkoihin (100 peräkkäisen päivän ajan).

(Lisää John Stevensin kirjassa ”Marathon Monks of Mt. Hiei”.)

Kolmas mainitsemisen arvoinen ryhmä on Tarahumara-intiaanit, jotka elävät (ja sinnittelevät) Meksikossa pyrkien elämään perinteisellä ja luonnonmukaisella tavalla. Tarahumara-intiaanit pystyvät liikkumaan erittäin pitkiä matkoja sekä kärsivät hyvin vähän juoksuun liittyvistä vammoista.

(Lisää Christopher McDougallin kirjassa ”Born to Run”.)

Toivottavasti tämä hieman erilainen kirjoitus herätti joitain uusia ajatuksia lukijoissa, jos se ei saanut innostusta vuorien kiertämistä kohtaan heräämään.

”Self-expression is total, immediate, without conception of time, and you can only express that if you are free, physically and mentally, from fragmentation.” – Bruce Lee