fra Ratnaraj

Jokaisena päivänä alkaa uusi työ ja sille tarjotaan uudet näkymät. Tekemämme suuri työ on jokaista yhdistävä, mutta kullekin yksilölle omanlaisensa. Vain profaanisti ajatteleva uskoo, että kaikille toimisivat samanlaiset työskentelytavat. Koska olemme monilla tavoin hajautuneet, jokaisen tapa tehdä työtä kumpuaa juuri hänestä itsestään, yksilöstä käsin.

Maailmassa me emme kavahda mitään sen ilmiöitä, kuten emme myöskään anna siinä sen suurempaa painoarvoa millekään asialle sinänsä. Jokapäiväisessä elämässä on se merkityksellisyys, jota kohti ponnistamme – joskus hämärämmin havaittavana, toisinaan kirkkaammin. Yhtä kaikki kohtaamme elämän merkityksellisempiä voimia ja hetkiä juuri arkisen elämän keskellä ja on meistä kiinni, osaammeko avata itsestämme oikeaa herkkyyttä niiden kohtaamiseen, rakkauden ja totuuden hengessä.

Kuten ihmiset mittaavat, niin heille mitataan. Meidän tulee nähdä ympärillämme sekä yhdistäviä, että erottavia elementtejä. Tarvitaan selkeän kirkasta ja avointa mieltä sekä tahdonvoimaa, että voidaan ymmärtää asioiden todellista tilaa kohdatessamme toiseutta. Omista valinnoistamme riippuu, miten siitä selviydymme. Jokaisella on myös mahdollisuus myöhemmin pyrkiä tarkastelemaan objektiivisesti, miten olemme näissä tilanteissa suoriutuneet. Pidämme sen, mikä on hyvää ja mahdollisista virheistä pyrimme ottamaan opiksi. Vaikka vaadimme itseltämme paljon, emme saa unohtaa rakkauden ja myötätunnon henkeä – myöskään itseämme kohtaan.

Jos jokaisena päivänä pyrkisimme näkemään elämässämme edes yhden merkityksen, jota pohdiskelisimme – ja kenties oivaltaisimme jotain syvempää – meille voisi vähitellen avautua laajemmat näkymät ja ymmärrys. Pienissä asioissa voi nähdä suuria ja suurissa pieniä – niin ylhäällä, kuin alhaalla. Jos tietoisuus on valppaana, pyrkimyksemme oikea ja muistamme rakkaudellisuuden, voimme tehdä työssämme päivittäin merkityksellisiä havaintoja. Tänäänkin.