Kirjoittajan arkistot:frater Aquila

Intuitio ja kuoleman polku

Paljon puhuttu intuitio ja itsensä kuuntelu ovat saaneet jo niin vesitetyn sävyn, ettei kyseisiä termejä mielellään erityisemmin käyttäisi. Silti tämän sanattoman sisäisen äänen kuunteleminen on tärkeimpiä välineitä, joilla seurata itsenäistä polkua, joka ei ole sovinnaisuuksien ja näennäisyyksien sitoma.

Korostuneen tervehenkisyyden ja ulkoisten asioiden pitäminen henkisen kehityksen mittareina herättävät inhoa, joka ajaa kysymään, mitä todella on sisäisen äänen seuraaminen ja mitä tekemistä sillä on sen kanssa, miltä asiat ulospäin näyttävät. Toisaalla voidaan nähdä yhtä lailla pinnallista pimeyden korostamista ulkoisen vaikutelman vuoksi.

Intuition seuraaminen ei aina johda terveelliseen elämään tai mukaviin henkisiin harrastuksiin. Se voi tuoda tielle, joka näyttää itsetuhoiselta. Syöksee kuiluun, jossa tie on valoton ja kulkeminen vaivalloista. Jokaisen askeleen eteen on tehtävä suunnattomasti työtä ja yksikin harha-askel saattaa johtaa yhä syvemmälle pimeään. Silti näiden syvyyksien ahjoista kaivetaan timantteja, joiden kauneutta harvat osaavat sanoin kuvailla, joiden eheys tekee niistä ihmisen maailmassa ikuisia, mutta joille ei ehkä kukaan nykymaailmassa anna arvoa. Tämä tie ei ole muodollisen opin, vaan kokemuksen tie, jolla kulkemiseen ei ole valmiita karttoja. Se on pimeyden ja tuntemattoman rakastamista, johon vain rohkeat kykenevät. Se käy vastaan sitä, mikä meille on opetettu; kaikkea minkä olemme oikeaksi olettaneet ilman arviointia ja mitä itsestämme olemme väärin luulleet. Se heijastaa itsestään kaiken piilotetun, jota kulkija kantaa mukanaan ja sen hiljaisuudessa kaikuu jokainen sana voimakkaana.

Koska sisäisen äänen tarkoituksena ei ole kerryttää huonoa karmaa tai helliä ihmisen heikkouksia, ohjaa se myös ajallaan pois siitä, mille ei enää ole tarvetta, jonka oppi on jo omaksuttu, ja näissä käännekohdissa mitataan ihmisen kyky uudistua ja seurata opastajaansa, jonka kanssa tulla yhä enemmän yhdeksi. Pimeyden läpi kulkeva polku pitää myös rauhan sisällään kun merkitys elää jokaisessa hetkessä. Sen kadotessa käy pimeys syömään sielua ja ahdinko tukahduttaa hengityksen. Ja eksyminen on yhtä varmasti edessä kuin rikkoutuminen, mutta ilman niitä ei ole ikinä löydetty, ei korjattu. Sillä jos tarvetta ei olisi, ei kukaan koskaan kulkisi mihinkään, ei kokisi mitään, ja olemassaolo olisi jäänyt olemattomuuden täyttymykselliseen pimeyteen, johon se jälleen kerran tulee käymään. Ja tuo pimeys ei enää ole tuntematonta, vaan kuin äidin kohtu, jonka turvaan kaikki jälleen sulkeutuu.

Terve Sielu terveessä Ruumiissa

Tällä kertaa blogissamme Silmän aspektin jäsenenä toimivan frater Vajrasramanan kirjoittama henkisyyttä käytännöllisemmin ja maanläheisemmin käsittelevä teksti.

***

Terve Sielu terveessä Ruumiissa

Terve sielu terveessä ruumiissa, monelle varsin tuttu sanonta. Tämä, kuten monet muutkin vanhat ja itsestäänselviltä kuulostavat sanonnat pitävät usein sisällään suurta viisautta, jos vain pohdimme mitä ne todella tahtovat meille ilmaista. Ruumiin voidaan käsittää pelkän fyysisen ruumiin sijaan sisältävän ns. maallisen ihmisen kokonaisuudessaan (fyysinen ruumis, tunteet ja äly). Sielun voidaan nähdä viittaavaan korkeampiin tai korkeampaan ihmisyyden olemispuoleen (miten kukin haluaa tämän ulottuvuuden määritellä). Voidaan tämä tulkita yksinkertaisesti myös, että terveet ajatukset luovat terveen ruumiin ja terve ruumis synnyttää terveitä ajatuksia, onhan asia toki näinkin.

Tämän tekstin tarkoitus ei kuitenkaan ole paneutua pohtimaan tämän syvällisemmin ihmisen olemispuolia tai mahdollista näkymätöntä rakennetta vaan muistuttaa tasapainon tärkeydestä. On erittäin helppoa panostaa omiin vahvuuksiinsa unohtaen heikkoudet, joissa todellinen työsarkamme on. Antaessamme sattuman sekä ylpeydestä johtuvan silmien sulkemisen ohjata hitaasti heikkouksiemme kehitystä, ajaudumme usein epätoivottaviin tilanteisiin, joiden suurin opetus on erittäin usein ”Minun olisi pitänyt tämä jo tietää”.

Älyllisesti vahvat henkilöt saattavat vakuutella perustavasti itselleen miksi terveelliset elintavat ja liikunta eivät ole merkityksellisiä ja kuinka tunteet ovat vain häiriötekijöitä. Voimakkaasti tuntevat ihmiset saattavat pelätä älyn kehittämisestä seuraavan elämän ekstaattisen kokemisen supistumisen.

Oman kokemukseni mukaan kehitys yhdellä puolella tukee toisten puolien kehitystä silloin, kun kaikkia näitä puolia huomioidaan suhteellisen tasapuolisesti. Liikunnan harrastamisen laiminlyöntiä moni selittelee itselleen harrastusten korkealla hinnalla ja kiireillään, samoin voi olla ajattelu- ja tunnetyön aloittamisen kohdalla. Varsinkin pimeänä aikana vuodesta, jolloin ihmisen energia suuntautuu helpommin sisäänpäin, tulisi fyysisen työskentelyn jatkumiseen kiinnittää huomiota. Kesäkuntoon itsensä laittaminen on menneen talven lumia ja meidän tulisi pitää itsemme kunnossa ympäri vuoden, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mikään kehitykselle annettu aika ei kuitenkaan ole itseltä pois vaan päinvastoin. Seuraavaksi pieni esimerkki juoksemisen monipuolisuudesta (suosituksena käytäntöönpano, mutta pelkkä ajatustyökin voi antaa jotain uusia oivalluksia).

Juoksemisen yksinkertaisuus ja monipuolisuus

Juokseminen on hyvä esimerkki toiminnasta, jonka monipuolisuuden voittaa ehkä ainoastaan sen yksinkertaisuus. Aloittelevalle juoksijalle korostuu fyysinen puoli, joka nopeasti kohottaa kehon ja mielen virkeyttä sekä puhdistaa ja vahvistaa kehoa. Juoksun säännöllinen harjoittaminen vahvistaa tahdonvoimaa ja luo vahvemman suhteen oman fyysiseen kehon ja mielen välille. Jonkin aikaa säännöllisesti juoksua harjoittanut voi tämän kehollisen ulottuvuuden lisäksi käyttää juoksua pranayama-harjoitteluun, mielen tyhjentämiseeen ja puhdistamiseen stressaavista ajatuksista tai ongelmien ratkaisuun (aivojen verenkierto paranee kestävyysliikunnan aikana). Juoksussa voi siis helposti yhdistää fyysisen kunnon parantamisen meditaatioon tai ajattelutyöhön.

Jos juoksemisen erilaiset ulottuvuudet kiinnostavat käytännössä tai teoriassa niin suositeltavaa perehtymistä on mm. Tiibetiläisten munkkien Lung-gom-pa, jonka harjoittajien sanotaan pystyvän juoksemaan miltei yliluonnollisella nopeudella päivien ajan pysähtymättä. Lung-gom-pan – harjoittaminen perustuu erilaisten hengitystekniikoiden pitkäaikaiseen harjoitteluun, jonka avulla energia kyetään ohjaamaan haluttuun suuntaan. (Lung-gom-pasta lisää mm. Alexandra David-Neelin kirjassa ”Magic and Mystery in Tibet”.)

Toinen Long-gom-paa vastaava henkisen tradition parissa tavattava harjoitus ”Kaihigyo” löytyy Japanilaisten Tendai-koulukunnan buddhalaismunkkien parista. Nämä Maraton-munkeiksikin kutsutut buddhalaiset kulkevat päivittäin pitkiä matkoja vaativassa maastossa. Kaihigyon avulla kokelaat tavoittelevat valaistumista käyttäen apunaan pitkän matkan juoksua, joka tarkoittaa ensimmäisen vuoden harjoittelun 40 km päivämatkasta (100 peräkkäisen päivän ajan) jopa 84 km- pituisiin päivittäisiin matkoihin (100 peräkkäisen päivän ajan).

(Lisää John Stevensin kirjassa ”Marathon Monks of Mt. Hiei”.)

Kolmas mainitsemisen arvoinen ryhmä on Tarahumara-intiaanit, jotka elävät (ja sinnittelevät) Meksikossa pyrkien elämään perinteisellä ja luonnonmukaisella tavalla. Tarahumara-intiaanit pystyvät liikkumaan erittäin pitkiä matkoja sekä kärsivät hyvin vähän juoksuun liittyvistä vammoista.

(Lisää Christopher McDougallin kirjassa ”Born to Run”.)

Toivottavasti tämä hieman erilainen kirjoitus herätti joitain uusia ajatuksia lukijoissa, jos se ei saanut innostusta vuorien kiertämistä kohtaan heräämään.

”Self-expression is total, immediate, without conception of time, and you can only express that if you are free, physically and mentally, from fragmentation.” – Bruce Lee

Virtaus

Alkavan syksyn myötä mieli suuntautuu jälleen herkemmin lakastumisen ja sisäänpäin vetäytymisen tunnelmiin. Kevään ja kesän intensiivisemmän elävöitymisen jälkeen ulkoisen käydessä lepoon, tuntuu syksy antavan taas enemmän tilaa sisäsen työn loisteelle.

Maailman kuollessa ympärillä, on ulkoisesta ilmennyksestä sisäiseen vapautuvassa energiassa aina uusia mahdollisuuksia, joita hyödyntää. Azazelin Tähden Käärmeen aspektissa voidaan tätä kaksinaista energiavirtausta hyödyntää kuin sisään- ja uloshengitystä joogaharjoitteissa.

Vaikka näyttää siltä, kuin ajan sykli jatkuisi vuodesta toiseen samanlaisena, yksityiskohdat kokonaisuudessa kuitenkin tuskin koskaan säilyvät täysin samoina. Ihmisen haasteet näyttävät helposti myös toistavan samaa rataa kerta toisensa jälkeen. Julmaa olisi kuitenkin sanoa, että oppimattomuus toisi ihmisen kerta toisensa jälkeen saman kysymyksen ja haasteen äärelle. Aina jotain on muuttunut ja asiat ovat hieman erilaisia osoittaen muutosta tapahtuneen, vaikka turhautuminen samojen ongelmien käsittelyyn veisikin tältä huomion.

Vesielementtiä voimme käyttää kuvaamaan eri virtauksia, taivaasta maahan laskevana ja siitä jälleen kohoavana, lähteestä jokena merta kohti virtaavana. Tunteiden symbolina on tämä virta meidän suhteemme itsemme ulkopuoliseen, kertoen meistä itsestämme ja antaen yhden parhaista itsetuntemuksen välineistä. Rakkautta moni pitää samana kuin ykseys tai ”jumala”, mikä voi johtaa erehdykseen antaa rakkaudelle mitä tahansa ominaisuuksia, joita voimme ykseydelle antaa. Rakkaus pikemmin vaatii maailmassa erillisyyden, yksilöityneitä tajuntoja, jotka voivat keskinäisen yhteytensä tuossa virtauksessa kokea.

Satanismi & henkinen ilo

Satanismin ja usein monien muidenkin henkisten teiden korostaessa negatiivisina pidettyjä seikkoja, ja katharttista omakohtaisen kärsimyksen kautta tapahtuvaa puhdistumista, voivat näennäisesti vähäisemmän arvon saada ilon ja onnen hetket. Puhdistuksellisen kärsimisen ollessa hyvin yleinen keino käsitellä negatiivisia asioita henkisesti, voi helposti ajautua ansaan, jossa kärsimyksen kautta tapahtuva tuskan purkautuminen muodostuu tyydytystä ja nautintoa aiheuttavaksi riippuvuudeksi. On mahdollista, että tällöin kärsimyksen ja sen purkamisen kehä alkaa ruokkia itseään, pikemmin että menetelmä auttaisi päästämään irti kärsimyksestä. Periaatteessa käymme tässä tilassa kuolemaa vastustavaan asemaan sen kunniottamisen sijaan. Samoin kuin kehittyvän sikiön kädet saavat muotonsa solujen kuollessa sormien välistä, voimme me saada uusia henkisen ymmärryksen välineitä käyttöömme antamalla jonkin kuolla. Se voi olla jokin positiivisena tai neutraalina koettu asia, mutta yhtä lailla jotain mikä on muodostunut meille kärsimykseksi. Joksikin, jonka on tullut aika muuttua ja kehittyä eteenpäin. Kuolemaa arvostava Työ ei pidä kiinni kärsimyksestä, tai välttämättä edes vaadi sitä, vaan antaa senkin kuolla kun aika on tullut.

Toisinaan kärsimyksen syynä voi olla kyvyttömyys ohjata saatu energia oikeaan toimintaan, jolloin energia jää ”jumiin” aiheuttaen mm. masennuksen kaltaisia oireita tai ahdistuneisuutta. Henkinen ilo on usein näennäisesti ilman alkusyytä ilmenevää euforiaa, jonka syy kuitenkin löytyy paremmin virtaavasta Merkityksen ohjaamasta voimasta, joka löytää oikean uomansa nykyhetkestä.

Helmikuun blogikirjoitus sivusi Tarotin Paholaista, korttia numero 15. Numerot yhdistämällä päädymme lukuun 6, joka on Rakastavaisten kortti. Näiden välinen yhteys voi olla sitova tai vapauttava ja sen mukaan vaihtua toisikseen Venuksen ja Saatanan kaksinaisen luonteen huomioiden (vrt. aamutähti/iltatähti). Tämä sykli ei kuitenkaan ole paikoillaan pysyvä ja itseään toistava, vaan elävä ja eteenpäin johdattava, kun sen annetaan elää omassa rytmissään, toisaalla pimeyden ja kuoleman tuojana, toisaalla elinvoiman ja intohimon alkulähteenä ja sytyttäjänä. Sellaisenaan nähtynä, takertumatta vain toiseen ulkoiseen ilmennykseen, voi se muodostua aina uuden ilon ja ymmärryksen tuojaksi, kuten myös myötätunnon silloin  kun omat kahleensa hyväksyttyään näkee kaiken elävän yhtä lailla omaan ilmennyksen piiriinsä sidottuna ja vapautta kaipaavana.

 

Itseyden ja toiseuden rajoilla

Kuten muutamat aiemmat kirjoitukseni blogissamme, jatkaa tämäkin hieman samojen aiheiden viitoittamaa sarjaa ja avautuukin parhaiten niiden jatkona. Myöhemmin alkaa myös uusi artikkelisarja, joka perehtyy paikallisempiin tapahtumiin, taiteeseen ym.

Tarot-korttien Paholainen (XV, alla esimerkki Rider Waite -pakasta) voi toimia yhtenä avaimena pohtiessamme ihmissuhteita yksilöityneen tietoisuuden näkökulmasta. Kortissa feminiininen Venus (Lucifer) ja maskuliinen Mars (Azazel) ovat sidottuina materian kuutioon, jonka päällä puoliksi eläinhahmoinen Saatana (Saturnus) aineellisen maailman hallitsijana istuu. Kortti ilmaisee mm. erillisyyden, seksuaalisuuden sekä muunlaisen karkean maallisen vetovoiman haasteita, jotka pitkälti ovat yhden ja saman ongelman puolia. Yksilölle tämä on haaste ylittää raja itseyden ja toiseuden välillä, Saatanan toimiessa haasteen antajana sekä avaajana.

Rider Waite -pakan Paholainen ei kuitenkaan yhtä vahvasti ilmennä Saatanan androgyyniä puolta, joka esikuvassaan Baphometissä on esillä. Baphomet itsessään pitää jo sisällään maskuliinisen ja feminiinisen ykseyden. Baphomet edustaakin tässä enemmän ideaalia, kun Tarotin Saatana esittää ongelman, jossa ihmisen sisäiset olemuspuolet ovat erillään toisistaan, vaikka silti toisiinsa sidottuina. Ongelman syytä – ja ratkaisua – on helppo etsiä vain itsensä ulkopuolelta, kun sisäinen problematiikka projisoidaan ulospäin joko negatiivisen tai positiivisen ilmaisun kautta. Tässä näemme vastaavuuden, jonka lopputulos on, että sisäisen kokoonpanon hajaannus on usein sama, mikä elämässämme näkyy ulkoisena ja tämä on saman magnetismin ilmentymää, jota käsiteltiin viime marraskuun seksuaalisuus-artikkelissa.

Kun elämä kokonaisuudessaan hyväksytään harjoitukseksi, jonka eräänä tavoitteena on yhä laajeneva ymmärrys, voidaan maallisia asioita ja siteitämme niihin katsoa syvällisesti ilman tuomintaa. Erilaisia harjoitteita on paljon, mutta jos valitsisimme vain yhden, jolla elää elämää mahdollisimman sydämellisesti ja ymmärtäväisesti, voisi se olla ihmissuhteidemme näkeminen heijastuksina itsestämme ja muiden ihmisten näkeminen osana itseämme ja toisinpäin.

 

Seksuaalisuudesta

Seksuaalisuus on ihmisen olemuksessa ehkä hankalimmin käsiteltäviä asioita, mutta samalla myös voimakkain ja potentiaalisin henkisen työskentelyn ja kehittymisen kannalta. Voidaan kysyä, onko mitään mikä lopulta ei olisi jollain tasolla tekemisissä seksuaalienergian kanssa, sillä tuo energia on lopulta yhtä koko maailmankaikkeudessa toimivan luovan voiman kanssa. Se esiintyy eri tavoin ja vain osittain ihmisen seksuaalisuudessa, mutta tuo puoli on persoonallisella tasolla meille erityisen hankala ja pitää usein sisällään ongelmia ja traumoja, joiden käsittelyssä varsinkin uskonnon ja henkisyyden osalta on helppo langeta moralisoivaan asenteeseen.

Arkisen ihmisen seksuaalinen kanssakäyminen on usein näennäisen ongelmatonta ja kepeää, ja sen ei välttämättä ajatella olevan muuta kuin väline suvunjatkamisen ja nautinnonhalun toteuttamiseen. Sen sijaan syvempiä tasoja luodatessa ihmiselle alkaa usein tulla vastaan hankaluuksia seksuaalisuuden käsittelyssä ja siihen suhtautumisessa. Tämän voi helposti tulkita väärin siten, että menetämme itsestämme jotain verrattuna aikaisempaan tai tulemme jollain tapaa huonommiksi ja seksuaalinen elämä alkaa näyttäytyä ongelmallisena. Todellisuudessa, kuoriessamme kerroksia ja pintaa oman keskipisteemme ympäriltä, törmäämme ongelmiin, jotka ovat aina kulkeneet mukanamme, mutta tiedostamme ne vasta syvemmän itsetuntemuksen kautta. Koska tämä prosessi kulkee käsi kädessä oman Voiman ja suuremman potentiaalin löytämisen kanssa, emme voi edes olettaa, että seksuaalienergian puhdistaminen traumoista ym. ja Käärmetulen (jota käytän tässä ilmaisemaan kaikkea luovaa voimaa) herättäminen olisi helppo työ. Tuolla tiellä päädymme raadollisimpien traumojemme äärelle, jossa vasta mitataan kykymme katsoa itseämme rikkinäisinä ja haavoitettuina, kaikesta pintapuolisesta lujuudesta riisuttuna. Ymmärrämme paremmin, mistä kumpuaa epätoivo, väkivalta ja monet ilmiöt, jotka toteutuessaan ainoastaan syventävät haavojamme. Vaikka emme toimisikaan väärin, noiden haavojen päälle usein vain kasaamme lisää tomua peittämään niitä. Tämä voi tapahtua joko vääränlaisella vetäytymisellä seksuaalisuudesta tai liioitellulla seksuaalisella aktiivisuudella. Erittäin tärkeää on kuitenkin korostaa, että seksuaalisten suhteiden ja toiminnan määrällä ei vielä itsessään ole merkitystä; ainoastaan sillä, onko toimintamme syynä pyrkimys peittää vai purkaa traumojamme.

Henkisyyteen ja itsekehitykseen pyrkivä ihminen saa usein taakakseen myös jotain mitä voisimme kutsua kollektiiviseksi karmaksi, jonka syy on yleisemmin lähtöisin niistä keinoista, joilla seksuaalisuutta on pyritty käsittelemään tai hallitsemaan, kuin varsinaisesta vääränlaisesta toiminnasta. Koska kirkollisen/järjestäytyneen uskonnon suhde seksuaalisuuteen on lähes aina ollut ongelmallinen, on ymmärrettävää että idealistille voi olla hankala löytää oikea lähestymistapa energiaan, jonka ympärille on kasautunut aikakausien mittaan paljon vaikeasti käsiteltäviä lukkoja tai tukoksia. Toisaalla taas näemme, ettei suoranainen seksuaalisen aktin palvominen eläimellisellä tavalla ole myöskään ratkaisu, vaan pelkkä vastareaktio edelliseen, ja seurauksena on helposti jälleen uusia reaktiota; joiden ketju on loputon, jos ainoastaan otamme aina uuden ääripään, emmekä yritä yhdistää näitä erilaisia katsontatapoja, pyrkien saamaan jokainen olemuspuolemme yhtymään tässä prosessissa ja toimimaan keskenään sopusoinnussa. Palaten hieman edellisen Kruunu-chakraa ja -symboliikkaa käsittelevän tekstini aiheisiin voimme tulkita toisen suhtautumistavan liittyvän ainoastaan ”korkeimpaan” energiaan, joka helposti unohtaa toiseuden fyysisellä tasolla, ja toisen lähestymistavan huomaamme fyysisyydessään unohtavan jokaisen ihmisen sielullisuuden ja itseyden, latistaen elämän pelkkien kuorien tasolle. Kuten Kruunu-kirjoituksessa kerrottiin näiden henkisen ja fyysisen ääripään muodostavan kehän ihmisyyden ympärille, voimme muistaa ihmisyyden keskustan sijaitsevan tällöin sydän-chakran kohdalla ja tämän ympärille on kaikki haavamme viilletty. Toiselta puolelta ne syntyvät dogmaattiseksi muodostuvan idealismin kautta, toiselta puolen ihmisen sielun ja henkisen alkuperän kieltämisestä. Molemmat näistä tekevät ihmisestä välineen väärällä tavalla, kieltäen kokonaisuuden joka kiteytyy niiden keskellä. Kirjoituksen lopuksi lähdemme tietenkin kliseisesti puhumaan rakkaudesta, joka ristiriitaisesti voi muodostua jopa vaaralliseksi tavaksi ratkaista ongelmaa, jos pidämme rakkautta ainoastaan henkisenä tai fyysisenä. Rakkaus kuitenkin ilmentyy näiden kahden ääripään välissä, eikä sitä tässä maailmassa olisi nähtävissä ilman molempien olemassaoloa. Ja missä muualla seksuaalienergia, jännite kahden näennäisesti erillään olevan kohteen kanssa, voisi todella ilmentyä kuin siinä samassa keskipisteessä, jossa rakkaus saa ilmentymänsä. Tälle ilmiölle ei ole merkitystä onko tuo yhdentyminen yksilön sisäinen vai ulkoinen prosessi, koska riippumatta lopulta siitä sijoitammeko oman itseytemme enemmän fyysiseen tai henkiseen, ilmenee kyseisen ”sijaintimme” vastakohta meille aina toiseutena sekä sisällämme, että ulkopuolellamme ja jännite syntyy näiden välillä. Luominen, joka on sidoksissa tähän samaan seksuaalisuuteen, ei tietenkään ole jonkin luomista tyhjästä, vaan asioiden kutsumista esiin. Riippuen siitä, mille kehälle ytimemme ympärille olemme itse sijoittuneet, toimii tuo esiin kutsumisen magnetismi siten, että se kutsuu tiettyjä vastailmiöitään esiin joko negatiivisella tai positiivisella tavalla. Mutta mitä syytä on luoda siinä vaiheessa, kun keskipiste on saavutettu, eikä vastakohtia enää tarvitse kutsua esiin? Palaatkaamme siihen myöhemmin, siinä vaiheessa kun asia on selvinnyt.

 

Lucifer-looshin symboliikkaa, osa II: Kruunu

Kruunu on totuttu näkemään kuninkaiden ja maallisten hallitsijoiden merkkinä. Sen esikuvana voisi pitää uskonnollisista yhteyksistä tuttua sädekehää tai sahasraraa, eli kruunuchakraa. Tällä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä maallisen vallan kanssa, vaikka symbolinen yhteys onkin olemassa. Kruunu viittaa henkisessä merkityksessä hengen valtaan suhteessa materiaan, kun taas maallinen valta ja hallinto on yleensä pikemmin karmallisten tekojen synnyttämä ilmiö.

Azazelin Tähden Lucifer-looshissa Kruunu nähdään Luciferin lahjana ihmiselle ja se on merkki pyhästä liitosta hänen ja ihmisen välillä (aivan kuten aiemmin käsitelty sateenkaarikin on liiton merkki). Tämä merkitsee sitä voimaa, jonka Lucifer on antanut ihmiselle opittavaksi ja käytettäväksi. Tässä yhteydessä voimme myös miettiä ns. lankeemuksen merkityksiä. Ihminen ”lankesi” jumalaksi tulemisen polulle Luciferin avulla ja Luciferin lankeemus on siinä, että Hän tahtoo antaa ihmiselle Voiman. Siinä missä yleensä puhutaan kundaliinienergian kohottamisesta Juurichakrasta ylöspäin, voisimme yhtä lailla ajatella, että Kruunuchakran energia täytyy tuoda alaspäin (, mutta näitä chakroja ei välttämättä tarvitse ajatella niinkään fyysisen sijainnin kautta, vaan symbolisesti). Juurichakran ja Kruunuchakran suhde onkin merkityksellinen, sillä ne näyttävät edustavan toisilleen äärimmäisiä energian ilmennysmuotoja, joiden yhdistämisen työ on erityisesti Lucifer-looshille merkityksellinen. Tämä voidaan ulkoisesti nähdä myös työnä yhdistää ns. maallinen ja henkinen tai ulkoinen ja sisäinen. Ihmisessä nämä energiat kohtaavat perinteisesti Sydänchakran kohdalla, mistä syystä myötätuntoinen ja lempeä painotus on ollut monien uskontojen alkuperäisenä ihanteena. Liika painotus johonkin suuntaan tästä viekin helposti ääripäihin henkisessä harjoituksessa, mikä ei välttämättä ole huono asia, mutta Azazelin Tähden Valkean aspektin ja Lucifer-looshin työssä näiden voimien tasapaino on olennaisessa osassa.

Kuten sateenkaarenkin yhteydessä, on kruunukin joko pyöreä tai puoliympyrän muotoinen, kuvaten eheää harmoniaa. Voimme myös hyvin ajatella Kruunu- ja Juurichakran muodostavan vastaavasti kehän, jonka sisällä muut viisi chakraa sijaitsevat. Tämä voidaan kuvata pentagrammin muodossa ja tästä syystä pentagrammi onkin erityisesti ihmisen symboli ja kuvaa ihanteellisesti myös hengen kruunaamaa ihmistä.

Kruunuchakra ja sen voima ei välttämättä ole korkeana pidetystä energiastaan huolimatta autuuden takaajana. Kristillisestä perinteestä tutussa orjantappurakruunussa näemme kärsimyksen, joka usein on ollut niiden osana, jotka pyrkivät tuota voimaa tuomaan maalliseen yhteyteen. Tällöin se näyttäytyy itseuhrauksen ja jälleen myös ”lankeemuksen” tienä, joka aina on pikemmin hengen laskeutumista aineeseen kuin väärien tekojen seurausta.

Kruunusymboliikan ja sitä käytännössä lähestyvän ongelmana voidaan nähdä etäisyys maalliseen, mistä syystä henkisyyteen pyrkivälle elämä voi ilmentyä erityisen haasteellisena, koska se, mitä pidetään henkisenä voi ilmentyä näennäisen vastakkaisena ja ristiriitaisena kaikkea maallista kohtaan. Tässä kohdin uskonnollinen lähestymistapa on usein erehtynyt vääränlaisiin suhtautumistapoihin, sillä se ei ole pyrkinyt ratkomaan tuota ristiriitaa vaan syyllistyy dualistisesti itselleen vieraiden hengen ilmentymien, mitä maallinenkin lopulta on, tuomitsemiseen.

Ihmiselle kruunu kuvastaa mahdollisuutta siihen voimaan, joka hänelle on suotu. Nykyään tämä on vielä vähäisesti tiedostettu, mutta nähdessämme oikeiden asioiden tapahtuvan voimme kuitenkin jo nähdä vilauksen siitä luovasta voimasta, joka saa tarpeelliset asiat ilmenemään ja tapahtumaan. Satanistille tämä on jumaluutta, jota kohti ihminen kehittyy jatkuvasti ja tulee yhä enemmän ”jumalan kaltaiseksi”.

Veitsenterällä, osa II

Edellinen kirjoitukseni tässä blogissa käsitteli okkultisti-pyrkijän elämän epätoivoisia ja musertavia hetkiä ja niistä löytyvää kauneutta. Tämä kirjoitus jatkaa samaa aihetta hieman pidemmälle ja tarkemmin.

Kuilussa, antautumisen ja luopumisen tapahtuessa, pimeys joka aiemmin oli nielaista ihmisen paljastuu kirkkaudeksi, joka aiemmin oli kätketty, koska ihmisymmärrys ei ollut sitä vielä käsittänyt. Tuo kirkkaus on sisäisen Mestarin loistetta tumman naamion väistyessä hänen kasvoiltaan, aivan kuin persoonammekin takaa aukenee todellisen itseytemme kauneus. Persoonamme, kuten tumma naamiokin, perustuu suhtautumiseemme toiseuteen joko nykyään tai jossakin menneisyyden karmisissa teoissa, jotka nyt ovat kauniilla ja vaikeilla tavoilla ristinämme. Pimeyden kohdatessaan voi persoona parhaimmillaan muuntua tiedostetusti työvälineeksi sisäisen Mestarin ja itseyden käyttöön, minkä ansiosta voi syntyä ymmärrys sekä persoonaa, että sen heijastamaa ja siihen heijastuvaa toiseutta kohtaan.

Tämän seurauksena päädymme jälleen tasapainottelemaan uudenlaisten haasteiden johdattelemina. Erilaisissa epätasapainoisissa tiloissa saattaa vaihtoehtoina olla kulkeminen suuntaan, jossa persoonallisuus ja toiseus eri muodoissaan ulkopuolellamme herättävät halveksuntaa ja väheksyntää, tai toisaalta itseinho voi nousta piinaamaan kulkuamme, kun näennäisesti emme kykene yltämään korkeaan ideaaliin, joka sisällämme on virinnyt ja kenties noussut jonnekin saavuttamattomiin korkeuksiin. Erityisesti satanismin tiellä tämä on tietenkin ristiriitaista, koska ns. alempi voidaan todella nähdä jo lähtökohtaisesti yhtä olennaisena korkeimman kanssa. Pyrkijän ja okkultistin elämän kauneus ja kärsimys syntyykin siinä yhtymäkohdassa, jossa nämä ylempi ja alempi kohtaavat toistensa kanssa ja okkultisti voi toimia näissä molemmissa maailmoissa yhtä aikaa asettamatta niille vääränlaista arvoasetelmaa. Ensimmäinen näistä maailmoista on hengen maailma, joka luo ilmennyksen kauneuden, jonka kautta näemme tuon toisen maailman, joka jatkuvassa kuolemassaan syntyy yhä uudelleen uusissa muodoissa, ja myös jatkuvasti yhtyen siihen mistä se sai alkunsa, johtaen yhä lähemmäs sitä hetkeä, jossa kaikki johtaa jälleen kohti ykseyttä. Se ei ole olevaisen loppu, ainoastaan sen harhan, jossa erehdymme pitämään yksilöllistä erillisyyttä erillisyytenä hengestä. Sillä tuo saatanallinen erillisyys voi meille opettaa toiseuden ja itseyden kauneuden tavoilla, joihin perinteinen jumalusko, mihin jumalaan se sitten kohdistuukin, harvoin näyttää kykenevän. Tämä todella on kapea tie, joka tuo Hengen ilmennyksen aina uudelle tasolle, jossa laajenevan inhimillisen tietoisuuden kehä havaitsee Hengen siellä, missä aiemmin vallitsi pelkkä pimeys; oma pimeytemme, jonka luulimme olevan jotain ulkopuolista, mutta nyt näemme olevan osa itseämme.