Satanismin ja usein monien muidenkin henkisten teiden korostaessa negatiivisina pidettyjä seikkoja, ja katharttista omakohtaisen kärsimyksen kautta tapahtuvaa puhdistumista, voivat näennäisesti vähäisemmän arvon saada ilon ja onnen hetket. Puhdistuksellisen kärsimisen ollessa hyvin yleinen keino käsitellä negatiivisia asioita henkisesti, voi helposti ajautua ansaan, jossa kärsimyksen kautta tapahtuva tuskan purkautuminen muodostuu tyydytystä ja nautintoa aiheuttavaksi riippuvuudeksi. On mahdollista, että tällöin kärsimyksen ja sen purkamisen kehä alkaa ruokkia itseään, pikemmin että menetelmä auttaisi päästämään irti kärsimyksestä. Periaatteessa käymme tässä tilassa kuolemaa vastustavaan asemaan sen kunniottamisen sijaan. Samoin kuin kehittyvän sikiön kädet saavat muotonsa solujen kuollessa sormien välistä, voimme me saada uusia henkisen ymmärryksen välineitä käyttöömme antamalla jonkin kuolla. Se voi olla jokin positiivisena tai neutraalina koettu asia, mutta yhtä lailla jotain mikä on muodostunut meille kärsimykseksi. Joksikin, jonka on tullut aika muuttua ja kehittyä eteenpäin. Kuolemaa arvostava Työ ei pidä kiinni kärsimyksestä, tai välttämättä edes vaadi sitä, vaan antaa senkin kuolla kun aika on tullut.

Toisinaan kärsimyksen syynä voi olla kyvyttömyys ohjata saatu energia oikeaan toimintaan, jolloin energia jää ”jumiin” aiheuttaen mm. masennuksen kaltaisia oireita tai ahdistuneisuutta. Henkinen ilo on usein näennäisesti ilman alkusyytä ilmenevää euforiaa, jonka syy kuitenkin löytyy paremmin virtaavasta Merkityksen ohjaamasta voimasta, joka löytää oikean uomansa nykyhetkestä.

Helmikuun blogikirjoitus sivusi Tarotin Paholaista, korttia numero 15. Numerot yhdistämällä päädymme lukuun 6, joka on Rakastavaisten kortti. Näiden välinen yhteys voi olla sitova tai vapauttava ja sen mukaan vaihtua toisikseen Venuksen ja Saatanan kaksinaisen luonteen huomioiden (vrt. aamutähti/iltatähti). Tämä sykli ei kuitenkaan ole paikoillaan pysyvä ja itseään toistava, vaan elävä ja eteenpäin johdattava, kun sen annetaan elää omassa rytmissään, toisaalla pimeyden ja kuoleman tuojana, toisaalla elinvoiman ja intohimon alkulähteenä ja sytyttäjänä. Sellaisenaan nähtynä, takertumatta vain toiseen ulkoiseen ilmennykseen, voi se muodostua aina uuden ilon ja ymmärryksen tuojaksi, kuten myös myötätunnon silloin  kun omat kahleensa hyväksyttyään näkee kaiken elävän yhtä lailla omaan ilmennyksen piiriinsä sidottuna ja vapautta kaipaavana.