Tänä fyysisen maailmamme pimeimpänä aikana vuoden syklissä juhlistamme talvipäivänseisauksen juhlaa. Se kuvastaa pimeyden väistymistä valon tieltä ja päivän pidentymistä hiljalleen. Kevät ja kesä alkavat siis pala palalta esitellä helmojensa laskoksia luomisen syklin alkaessa pikku hiljaa alusta.
Mutta mitä tämä tarkoittaa tulkitessa asiaa hieman esoteerisemmasta näkökulmasta? Mitä merkitsee pimeyden voittava valo ja mikä ylipäätään on sen lähde ja alkusyy? Maalaisjärjellä ajateltuna perimmäinen valonlähde on luonnollisesti lähin tähtemme, aurinko, joka antaa elämän kotiplaneetallemme. Auringon, tai oikeammin sen hengen, Sorathin, lukuarvo on meille satanisteina tuttu luku 666. Mikä on näiden kolmen kuutosen merkitys mystisesti ajatellen? Numero kuusi kuvastaa kuution kuutta sivua ja sen yksi mallinnus on valtauskonnostamme tuttu ristin muoto.
Missä sitten voimme tavoittaa nämä kolme ristiä, kolme kuutosta, luonnollisesti? Eräs tuttu vertaus on Golgatan ristien esittämä kuvaelma, jossa Jeesus seisoo kukkulalla naulittuna ristiin kahden muun ristin keskellä, joihin ovat naulittuna kuuluisat kaksi ryöväriä. Heistä toinen pilkkaa häntä ja toinen nöyrtyy hänen viattomuutensa edessä. Tämä tarina on tuttu jokaiselle kristinuskosta vähääkään kiinnostuneelle, mutta voimmeko löytää siitä esoteerisempaa sanomaa?
Pekka Ervast tulkitsee asiaa kirjassaan Johanneksen evankeliumi. Esitän seuraavassa hänen esittämiään ajatuksia, joihin pyrin lataamaan mukaan hieman henkilökohtaista näkemystäni. Ervast kuvaa, tietyssä mielessä perinteisesti, näiden kahden ryövärin edustavan aineellista ja henkistä impulssia siinä missä ensimmäinen, pilkkaaja, näkee ainoastaan yksilöllisyytensä harhan ja kokee joutuneensa petetyksi, koska ei kykene enää nauttimaan aistillisista iloista. Hän myös kokee pelkoa päättyvän elämänsä johdosta ja halveksii hänen mielestään itseoikeutettua vapahtajaa, joka ei kykene edes itseään auttamaan tällaisessa hädässä.
Toinen ryöväri taas arvostelee pilkkaajaa ja näkee, aivan oikein, että heidät on kumpikin tuomittu oikeudenmukaisesti, heidän omien tekojensa vuoksi, ristille. Keskellä roikkuva taas ei ole tehnyt mitään joutuakseen onnettomaan tilanteeseensa. Olennainen ajatus tässä puheenvuorossa on, että tämä toinen ryöväri sanoutuu irti itsen kahleista ja tyytyy osaansa. Tietyssä mielessä hyväksyy sen oikeana ja oikeudenmukaisena. Se paha mikä meitä kohtaa on oikein, ansaittua. Ihminen on moraalinen toimija ja itseydellä ei ole lopullista, ikuisuudellista arvoa.
Mitä tällä omituisella tarinalla sitten on tekemistä alkuperäisen aiheemme ja siihen liittyvän kokonaisuuden kannalta? Keskelle naulittu Kristus, Jumalan poika, on meissä jokaisessa asuva Mystinen Kristus, Tietoisuuden kipinä, Musta liekki, Yhteys korkeampaan. Se on kipinä, joka uinuu profaanissa, mutta se on hiilloksesta herätettävissä oleva. Kärjistäen voimme tulkita ryövärien edustavan ihmisyyden olennaisia impulsseja, jotka ovat aineellinen itsekkyys ja henkinen nöyryys.
Se mitä nämä tarkemmin tulkittuina tarkoittavat on jokaisen itsensä saatava selville. Miksi? Koska Golgatan mysteeri edustaa ihmisyyden matkaa läpi sen myrskyisän Mayan aallokon, jota elämäksi kutsutaan. Mystinen Kristus on se ideaali, yhteys korkeampaan voimaan, jonka kautta voidaan saavuttaa jotakin ikuista, merkityksellistä ja kaunista. Se on sydämen kammion mysteeri, jonka kautta portti valtakuntaan paljastuu. Ihmisen on kuitenkin kohdattava ja osattava käsitellä ryöväreiden edustamat ominaisuuden voidakseen lähestyä tätä pyhää keskusta. Vasemman käden tie ja Oikean käden tie lankeemuksineen ovat näiden kahden olemuspuolen arkkityyppiset edustajat. Vain jos pyrkijä kykenee rikkomaan niiden meille näyttäytyvän näennäisen dualismin, voi hän ottaa ensimmäisen askeleen vihkimyksen polulle.
Vain sydämen kautta voi sielumme korkeampi aurinko näyttäytyä meille ja käsien yhtyessä sen rinnalla, voivat ne siunata tämän yhtä olevan kolminaisuuden sekä nostaa sen korkeampaan yhteyteen kolmannen silmän välityksellä.
Valoa tiellenne, rakkaat ystävät!