Olen tarkastellut eri uskontokuntien näkemystä ja toisistaan poikkeavia tulkintoja hahmosta, joka tunnetaan yleisesti nimellä Lucifer. Tässä kirjoituksessa on aiheena Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon (MAP-kirkko), eli tutummin Mormonikirkon, opillinen näkemys Luciferista.

Tekstin luonne on yleissivistävä ja näin ollen pyrin pitämään näkemykset mahdollisimman oikeaoppisina tarkasteltaviin uskomusjärjestelmiin nähden ja välttämään omia tulkintoja ja mielipiteitä.

Maallista Elämää edeltävä elämä ja Taivaallisen Isän Lapset

MAP-kirkon perustaviin oppeihin kuuluu näkemys elämästä ennen syntymää maan päälle. Ennen tätä maallista elämää ihminen eli Isä Jumalan (Elohim) kanssa henkiruumiina hänen valtakunnassaan, jossa ihminen tunsi Jumalan ja rakasti Jumalaa, sekä Jumala tunsi ihmisen ja rakasti häntä. Ihmisten tuli kuitenkin saada tarpeellista ymmärrystä, joten Taivaallinen Isä lähetti heidät maan päälle saamaan kokemuksia ja oppimaan oikeanlaista toimintaa ja oikeanlaisten ratkaisujen tekemistä.

Isä Jumalan lapsia ovat kaikki ihmiset, myös Jeesus ja Lucifer. Mormonien oppien mukaan Isä Jumala on Elohim ja hänen ensimmäinen poikansa on Jeesus Kristus eli Jehova. Isä Jumala ja Jehova ovat siis eri persoonia, joka ei ole yleinen näkemys Kristillisyyden piirissä. Ehkä vieläkin harvinaisempi näkemys on Jeesuksen samaistaminen Jehovaan.

Olemme siis kaikki toistemme henkisisaruksia, lähtöisin taivaallisesta valtakunnasta. Jeesus Kristus oli Isä Jumalan ensimmäinen lapsi ja näin kirjaimellisesti meidän kaikkien vanhempi veli, Luciferin ollessa Elohimin toiseksi vanhin lapsi. Koska olemme suoria taivaallisten vanhempiemme lapsia, on meillä peritty potentiaali kehittää jumalallisia ominaisuuksia. Maan asuttaminen ja fyysisten ruumiiden saaminen liittyvät vahvasti tähän.

Mormonien oppien mukaan enkelit, demonit, kuolevaiset ja jumalat ovat eri kehitystasolla olevia saman rodun olentoja, eivät toisistaan poikkeavia rotuja, niin kuin opetetaan perinteisessä Kristinuskossa ja Islamissa.

Taivaallinen kokoontuminen ja Luciferin Lankeemus

Luciferin lankeemuksen tarina alkaa Taivaallisen Isän pitämästä tapaamisesta, johon hän kutsui kaikki lapsensa. Tapaamisen tarkoitus oli selvittää suunnitelma, jonka avulla kaikki henkilapset voisivat tulla Isänsä kaltaisiksi (tähän kuului suunnitelma maan asuttamisesta). Tapaamisessa Taivaallinen Isä selvitti myös, että maan päällä kaikki tekisivät syntiä ja kuolisivat. Jonkun tulisi olla Pelastaja, joka kärsisi ja kuolisi syntiemme puolesta, jotta muut voisivat pelastua. Lucifer ei pitänyt tästä suunnitelmasta vaan halusi, että Taivaallinen Isä muuttaisi sitä niin, että kaikki pelastuisivat ottamalla heiltä pois vapaan tahdon, joka mahdollistaa synnin tekemisen. Näin kaikki ihmiset olisivat pakotettuja olemaan yhteydessä Elohimiin.

Jeesus, vanhin lapsista, joka oli yksimielinen Elohimin suunnitelman kanssa, halusi ottaa vapaaehtoisen Pelastajan roolin. Hän antoi suunnitelmasta kaiken kunnian Taivaalliselle Isälle, toisin kuin Lucifer, joka halusi kaiken kunnian omasta suunnitelmastaan itselleen, jota piti parempana kuin Elohimin pelastussuunnitelmaa. Taivaallinen Isä valitsi vanhimman lapsensa Jeesuksen Pelastajaksi. Tämä päätös suututti Luciferin saaden hänet nousemaan kapinaan Isä Jumalaa, Jeesusta ja heidän suunnitelmaansa vastaan. Taivaallisten lasten tuli nyt valita puolensa, joko Taivaallisen Isän ja Jeesuksen seuraajina tai Luciferin seuraajina.

Kolmannes henkilapsista päätyi Luciferin puolelle ja heidät karkotettiin tämän vuoksi Taivaasta. Luciferista tuli tämän kapinan seurauksena Saatana (valontuojasta tuli vastustaja) ja häntä seuranneista henkilapsista tuli pahoja henkiä, jotka edelleenkin pyrkivät saamaan ihmiset tekemään pahoja, Taivaallisen Isän suunnitelman vastaisia tekoja. Näille pahoiksi hengiksi muuttuneille henkilapsille Taivaallinen Isä ei myöskään suonut fyysistä ruumista, joka on välttämättömänä edellytyksenä kehittymiselle kohti jumaluutta. Kaikki henget, jotka seurasivat Taivaallisen Isän suunnitelmaa ja Jeesusta kuolevaista elämää edeltävässä elämässä, ovat syntyneet tai syntyvät maan päälle fyysisen ruumiin omaavina ihmisinä.

“for the heavens wept over him – he was Lucifer, a son of the morning” (D&C 76:26)

Lucifer ja Jeesus

Maallista elämää edeltävässä henkimaailmassa sekä Jeesus että Lucifer olivat vahvoja ja vaikutusvaltaisia johtajia, omaten suuren tietämyksen. Miten on siis mahdollista, että nämä kaksi keskenään niin samankaltaista veljestä päätyivät niin vastakkaisiin ratkaisuihin ja näkemyksiin? Vastaus tähän pulmaan löytyy vapaasta tahdosta. Luciferia ei alun perin luotu pahaksi, vaan hänestä tuli oman väärän ratkaisunsa kautta Saatana, Vastustaja, suuri harhauttaja. Pahuuden aiheuttaja oli siis vapaa tahto, joka yhtäläisesti mahdollistaa myös oikeanlaisen ratkaisun tekemisen, johon Jeesus päätyi.

Tarinassa voidaan huomata, että oman tehtävänsä täyttäminen, jonka Jumala on meille antanut, on oikein. Kun taas valitessamme Jumalan suunnitelman sijaan päämääräksi voiman ja kunnian, sekä itseemme kohdistuvan ihailun tavoittelun, on suuntamme väärä. Tämä veljesten äärimmäinen dualismi on nähtävissä muissakin myyteissä, esim. Kain ja Abel, Ahura Mazda ja Angra Mainyu, Set ja Osiris.

Saatana on siis todellinen ja persoonallinen henkiolento, joka haluaa tuhota ihmiset, vihastaan Elohimia, Jeesusta ja heidän suunnitelmaansa kohtaan. Tämä viha kumpuaa hänen suunnitelmansa hylkäämisestä ja tästä seuranneen kapinan epäonnistumisesta. Myös karkotus Taivaasta ja fyysisen ruumiin epääminen ruokkii Saatanan vihaa Taivaallista Isää ja hänen seuraajiaan kohtaan. Kuten muissakin Langenneen Enkelin tarinoissa, myös tässä tarinassa pääasiallisena syntinä on ylpeys, hybris. Lucifer luuli oman suunnitelmansa olevan parempi kuin Taivaallisen Isänsä eikä suostunut myöntämään virhettään.

”And behold, others he flattereth way, and telleth them there is no hell; and he saith unto them: I am no devil, for there is none – and thus he whispereth in their ears, until he grasps them with his awful chains, from whence there is no deliverance.” (2 Ne.28:19-22.)

Gustave Doré – Langennut enkeli