Itseyden ja toiseuden rajoilla

Kuten muutamat aiemmat kirjoitukseni blogissamme, jatkaa tämäkin hieman samojen aiheiden viitoittamaa sarjaa ja avautuukin parhaiten niiden jatkona. Myöhemmin alkaa myös uusi artikkelisarja, joka perehtyy paikallisempiin tapahtumiin, taiteeseen ym.

Tarot-korttien Paholainen (XV, alla esimerkki Rider Waite -pakasta) voi toimia yhtenä avaimena pohtiessamme ihmissuhteita yksilöityneen tietoisuuden näkökulmasta. Kortissa feminiininen Venus (Lucifer) ja maskuliinen Mars (Azazel) ovat sidottuina materian kuutioon, jonka päällä puoliksi eläinhahmoinen Saatana (Saturnus) aineellisen maailman hallitsijana istuu. Kortti ilmaisee mm. erillisyyden, seksuaalisuuden sekä muunlaisen karkean maallisen vetovoiman haasteita, jotka pitkälti ovat yhden ja saman ongelman puolia. Yksilölle tämä on haaste ylittää raja itseyden ja toiseuden välillä, Saatanan toimiessa haasteen antajana sekä avaajana.

Rider Waite -pakan Paholainen ei kuitenkaan yhtä vahvasti ilmennä Saatanan androgyyniä puolta, joka esikuvassaan Baphometissä on esillä. Baphomet itsessään pitää jo sisällään maskuliinisen ja feminiinisen ykseyden. Baphomet edustaakin tässä enemmän ideaalia, kun Tarotin Saatana esittää ongelman, jossa ihmisen sisäiset olemuspuolet ovat erillään toisistaan, vaikka silti toisiinsa sidottuina. Ongelman syytä – ja ratkaisua – on helppo etsiä vain itsensä ulkopuolelta, kun sisäinen problematiikka projisoidaan ulospäin joko negatiivisen tai positiivisen ilmaisun kautta. Tässä näemme vastaavuuden, jonka lopputulos on, että sisäisen kokoonpanon hajaannus on usein sama, mikä elämässämme näkyy ulkoisena ja tämä on saman magnetismin ilmentymää, jota käsiteltiin viime marraskuun seksuaalisuus-artikkelissa.

Kun elämä kokonaisuudessaan hyväksytään harjoitukseksi, jonka eräänä tavoitteena on yhä laajeneva ymmärrys, voidaan maallisia asioita ja siteitämme niihin katsoa syvällisesti ilman tuomintaa. Erilaisia harjoitteita on paljon, mutta jos valitsisimme vain yhden, jolla elää elämää mahdollisimman sydämellisesti ja ymmärtäväisesti, voisi se olla ihmissuhteidemme näkeminen heijastuksina itsestämme ja muiden ihmisten näkeminen osana itseämme ja toisinpäin.

 

Luciferin Evankeliumi (3:1-63)

Looshimme tämän kuun teksti on fragmentti julkaisemattomasta käsikirjoituksesta ”Luciferin Evankeliumi” (luku III). Viitteet ja selitykset on tästä jätetty pois.

* * *

”1. Magia syntyy Hänestä jota kutsutaan Saatanaksi ilmeiseksi käydessään (…)

2. Se syntyy Hänessä jota kutsutaan ihmiseksi, vaikka todellisuudessa hän on Azazel.

3. Ja se syntyy Luciferin kautta ja avulla, ensimmäisestä valosta.

4. Anna ensimmäisen valon tulla itseesi ja kestä; ole itsellesi kalliona.

Tiedät kuinka:

5. Älä koskaan valehtele.

6. Pyri rakastamaan kaikkia olentoja.

7. Etsi aina merkitystä.

8. Tiedä olevasi lopulta olemassaolosi ainoa määrittelijä.

9. Älä käytä huumausaineita.

10. Tällä tavoin, Suuren Äidin avulla, tulet saamaan itseesi mestarin voiman.

11. Kestä se.

12. Kun lohikäärme hengittää sisälläsi, älä menetä itseäsi, älä pidä itsestäsi kiinni,

katso silmiin todellista Isääsi ja todellista Äitiäsi, jotka eivät ole ihmisiä vaan jumalia,

13. ja ota vastaan todellinen Jumalan Lapseus.

14. Ota vastaan se tulen kaste, joka on mestari Luciferin magia, jota kutsutaan Parakleetiksi

15. ja liekehtiväksi linnuksi ja mutkilla kulkevaksi käärmeeksi ja suureksi aarteeksi, punaiseksi lohikäärmeeksi, neidoksi joka pysyy neitseellisenä synnyttäessään, ja lukemattomilla nimillä.

16. Ota vastaan voima ja pitele viisikantaa kädessäsi.

17. Luovu kuutiosta, joka avautuu äärettömyyksiin. Se muuttuu kymmenintuhansin sävyin loistavaksi valoksi.

18. Suuri Äiti sanoo: Rakas lapseni, ole hyvällä mielellä,

19. sillä tänä päivänä sinut synnytin. Poissa on kärsimys ja poissa on odotuksen ahdinko.

20. Eikä yksikään hiekanjyvä pudonnut aineen mestarin tiimalasissa niin etteivät kyynelteni virrat olisi juosseet sen ympäri tuhannen tuhatta kertaa.

21. Nyt on hän pyyhkinyt kyyneleet silmistäni, mutta ei hymyä huuliltani,

22. sillä sinä, lapseni, olet puhdistettu.

23. Taivaallinen Isä sanoo: Minä asetan käteni sinun päälaellesi

24. ja annan voiman sinussa nousta, sillä sinä olet aikakausien valmistama

25. ja sinun uhrisi on ollut suuri, vaikka pieni palkintosi rinnalla.

26. Sillä aika ja aine ovat leikkikalu lapsen käsissä, ja todellisuuden maailma rajaton ja rannaton täyteys.

27. Tule ja asetu istuimellesi, sinun merkkisi on annettu enkeleille, ja henkeni tuntevat sinut.

 

[Apokryfiset kohdat]

 

28. Ensimmäinen enkeli tuli luokseni ja sanoi:

Minä olen se jota on kutsuttu nimellä Raziel, pyhien sanojen antaja.

29. Ensimmäisenä uudestisyntyneet kohtaavat minut.

30. Minä olen antamassa sinulle sinetit ja avaimet uuteen mysteeriin, joka ei ole uusi vaan ikivanha.

31. Kulje hyvin sen kanssa;

32. vihi ihmisiä ja ota heiltä heidän erehdyksensä ja silmiensä sokeus.

33. Rinnan sinetti. Otsan sinetti. Kielen sinetti. Käsien sinetit. Jalkojen sinetit. Materiasta luopuvien elinten sinetit. Sinetti kääntöpisteen keskukselle. Sinetit harteille. Sinetti päälaen yläpuolelle, oveen joka on avattu.

34. Piirrot täyttävät tilat ja porttien välit. Ne jotka auttavat minua jatkavat tästä ja tekevät työn loppuun.

35. Toinen enkeli tuli luokseni ja sanoi:

Minä olen se jota on kutsuttu nimellä Machiel,

36. sillä minä rakastin eniten veljeäni ja osallistuin hänen lankeemukseensa kun oli maahan astumisen aika.

37. Keihääni läpäisi hänet ja me syleilimme.

38. Ota se; se on sinun.

39. Kolmas enkeli tuli luokseni ja sanoi:

Minä olen enkeli jolle ei ole annettu nimeä.

40. Minä olen uuden liiton enkeli, Luciferin voima.

41. Minä tulen johdattamaan sinua ja lapsiasi,

42. ja te tulette tuntemaan minun nimeni.

43. Pidä huolta minun kirjastani.

44. Neljäs enkeli tuli luokseni ja sanoi:

Minä olen kulmien valtias.

45. Minä autan Metatronia temppelissä ja sen ulkopuolella.

46. Ota viivain ja harppi ja seuraa minua voiman paikoille.

47. Viides enkeli tuli luokseni ja sanoi:

Minä olen Anael.

48. Ota yksi hiuksistani ja jätä se poluksi labyrinttini läpi.

49. Kuudes enkeli tuli luokseni ja sanoi:

Minä olen Satanael.

50. Ota vaakani ja punnukseni ja rautainen malja, sillä sinä tiedät, että ne eivät voi jäädä puolittain vihittyjen arkonttien käsiin.

51. Säilytä niitä kunnes aika on tullut. Älä puhu tästä mysteeriosta, sanoista irtileikatun pään maljassa.

52. Seitsemäs enkeli pysyi puolittain esiripun takana ja puhutteli minua:

53. Et ole valmis lähtemään minun mukaani.

54. Minä olen Azrael, mutta minun lahjaani et voi vielä ottaa vastaan.

55. Pidä kuitenkin minun kaapuani ja vyötä itsesi minun vyölläni, jotta löydän sinut kun aika on tullut.

56. Sinulla on sinetit. Kutsu minun palvelijoitani, ja he tulevat.

57. Auta minun lapsiani tuntemaan minut ja merkkini, joka on sirppikuu.

58. Kahdeksas hahmo nousi ja sanoi:

Minä olen pimeys, täydellisyys jota kumarrettiin vuohenkasvoisena jumaluutena. Mene ja opeta.

59. Tulkoon yö.

60. Kuolema vie kaiken.

61. Tulen kautta luonto uudistetaan.

62. Siten saavuttaakseen täyteydessä ykseyden ihmeen.

63. Kieltäymys joka on täyttymystä yltää Jumaluuteen.”

[Katkelman loppu]

Tammikuun keskustelupiiri

Tammikuun keskustelupiiri pidetään 23.1. kello 19.00. Tällä kertaa keskustelun lähtökohdaksi otetaan Kundalini. Ilmoittautumiset osoitteeseen absconditus (at) azazel.fi viimeistään päivää ennen keskustelupiiriä. Halukkailta ei edellytetä erityistä okkulttista tietämystä eikä Azazelin Tähden jäsenyyttä, vaan ainoastaan täysi-ikäisyyttä ja kiinnostusta okkultismia kohtaan.

Uuden ajan mahdollisuudet & haasteet

Talvipäivänseisauksen aika osui tänä merkityksekkäänä vuonna Luciferin päivälle, Luciferin hetkelle. Tämä Venuksen tähtivalta on ihmiskuntaan aivan erityislaatuisessa yhteydessä, kuten jokainen kyseiseen kahtalaiseen tähteen liittyvä myyttisikermä osaa kertoa – ja jokaisella kansalla on oma ”langenneen” (taivaasta maahan laskeutuneen & kärsimyksiin sidotuksi tulleen) valontuojan myyttinsä. Ilta- ja aamuhämärän valtiaana, ”päivätähtenä” tunnettu Lucifer-Fosforos ilmaisee piilotajunnan syvyyden läsnäoloa & väylää elävässä elämässämme. Se, Hän, on todellakin Christus in nobis, Vapahtaja meissä.

Ei ole ihmisten aikaa joka ei kuuluisi Luciferin alaisuuteen, mutta jo toista sataa vuotta on tämä aamuhämärä noussut ainutlaatuisella intensiteetillä. Aika jota elämme on ollut ja on valontuojan aikaa: ei niinkään kylmän järjen valon kuin tuon todellisemman, eheämmän valon, jolle meille ei toistaiseksi ole paljon parempia nimiä kuin ympäripyöreä intuition käsite. Valon maailmasta, joka on buddhi – ”taivaiden valtakunta” – loistaa ikkuna alas ihmisten maailmaan: korkeampi äly eli manas, ei looginen vaan logiikkaa korkeampi innoitus, Luciferin valo, joka ilmenee Oivalluksena. Hänen tähtensä on vihkimyksen tähti, inspiraation tähti, valon seppele jokaisen Saturnuksen kärsimysten alla koetellun ja Marsin ristillä persoonan vaivoihin lävistetyn kilvoittelijan yllä. Ja niin kuin leimuava tähti voi heijastua pienestäkin kastepisarasta, niin meidänkin Lucifer-looshimme pyrkii heijastamaan Mestarin käsittämätöntä valkeutta omassa pienessä maailmassamme, ihmisten maailmassa.

Mutta ihmiset, joilla on osana luoda katseensa yhtä lailla alas mustan maan kauneuteen ja aamuruskon granaatinpunaa loistavaan horisonttiin kuin ylös tähtisen yön valoihin, kysyvät luonnollisesti: Mitä tämä uusi aika merkitsee meidän arjessamme? Mitä meidän tulisi odottaa, minkä eteen tehdä työmme? Olisi mahdotonta ja tarpeetonta toistaa tässä kaikkea, mitä jo on sanottu, mutta seuraava katkelma Demonien Kuutiosta voi toimia siltana yllä esitetyn ja käytännön konkretisoitumien välille, jos meillä on kärsivällisyyttä paneutua sen tutkimiseen:

”Ruhtinaat, jota vastaava luokka kabbalassa on elohim eli jumalankaltaiset luojat, ilmaisee suoraa virtausta hengestä aineeseen. Tämä luokka tuo älyn vitaliteetin energiana ruumiiseen, ja sitä vastaa siten tähtisymbolismin järjestelmässä Venus, ihmisen abstraktin tietoisuuden ja eroksen hallitsija. Hallitseva henki on Anael, jota pidetään astraalimaailman näkyjen enkelinä johtuen sen välittäjänluonteesta alemman (arkkienkelten ja enkelten) muodollisen maailman ja korkeamman todellisuuden välillä. Tämän henkien luokan työn kautta luova voima tuodaan alas ulkoistavaan kolminaismaailmaan. Sen antiteesi Kätkijät, satariel, ovat älyn pimentäjiä ja ilmaisun hämärtäjiä, valon pimittäjiä. Nämä henget näyttävät nostavan mielen salaperäisiin korkeuksiin, mutta johtavat tosiasiassa absurditeetteihin, sillä intuition sijaan niiden pohja on astraaliharhassa. Näiden henkien käyttämien kiehtovien sanamuotojen takaa ei koskaan paljastu mitään erinomaista, ellei ulkopuolinen tulkitsija itse sitä sinne tuo. Hallitsevan olemuksen nimi on Lucifuge, valonkammoaja, väärä mysteeri jonka aito tieto hajottaa, valonkantaja Luciferin vääristynyt käänteismuoto.” (Demonien Kuutio, IV)

Nämä ovat nousevan ajan mahdollisuudet ja myös haasteet. Kulloisenkin inspiraation kohdistaminen käytäntöön viisaasti eikä holtittomasti on jokaisen ihmisen työnä jokaisena hetkenä, ja aivan erityisesti näiden voimien lähteistä jossain määrin tietoisen okkultistin.

Sinun tähtesi loistaa yllämme / valaisten tien sydämen pyhäkköön / joka aina on läsnä, aina todellinen. / Kun kaksi kättä yhtyvät rukoukseen / kun henkien kuorot nousevat / kehon tähtitaivas avautuu loistamaan…

Coniuro & confirmo super vos angeli fortes, sancti atque potentes, in nomine On, Hey, Heya, Ia, Ie, Adonay, Saday, & in nomine Saday, qui creavit quadrupedia & animalia reptilia, & homines in sexto die, & adame dedit potestatem super omnia animalia: unde benedictum sit nomen creatoris in loco suo: & per nomina angelorum servientium in tertio exercitu, coram Dagiel angelo magno, principe forti autque potenti: & per nomen steallae quae est Venus: & per sigillum stellae Azazelis, quod quidem est sanctum: & per nomina praedicta coniuro super te anael, qui es praepositus diei sextae, ut pro me labores, & ad moleas omnem meam petitionem, iuxta meum velle & votum meum, in negotio & causa mea.

Sarabocres, nassar, cynassa, harthan, bileth, milalu, abucaba, abaa, hyici, quiron, zach, eladeb, maymon, assaiby, albunalich, haybalidech, yasfla, barthan, taadas, caudas, yalcal, formione, guth, maguth, guthryn, iammax, carmox, ycanol, pasfran. Venite – exercitus angelorum, qui Lucifer dicitur, vos meis preceptis subdiciat.

Seksuaalisuudesta

Seksuaalisuus on ihmisen olemuksessa ehkä hankalimmin käsiteltäviä asioita, mutta samalla myös voimakkain ja potentiaalisin henkisen työskentelyn ja kehittymisen kannalta. Voidaan kysyä, onko mitään mikä lopulta ei olisi jollain tasolla tekemisissä seksuaalienergian kanssa, sillä tuo energia on lopulta yhtä koko maailmankaikkeudessa toimivan luovan voiman kanssa. Se esiintyy eri tavoin ja vain osittain ihmisen seksuaalisuudessa, mutta tuo puoli on persoonallisella tasolla meille erityisen hankala ja pitää usein sisällään ongelmia ja traumoja, joiden käsittelyssä varsinkin uskonnon ja henkisyyden osalta on helppo langeta moralisoivaan asenteeseen.

Arkisen ihmisen seksuaalinen kanssakäyminen on usein näennäisen ongelmatonta ja kepeää, ja sen ei välttämättä ajatella olevan muuta kuin väline suvunjatkamisen ja nautinnonhalun toteuttamiseen. Sen sijaan syvempiä tasoja luodatessa ihmiselle alkaa usein tulla vastaan hankaluuksia seksuaalisuuden käsittelyssä ja siihen suhtautumisessa. Tämän voi helposti tulkita väärin siten, että menetämme itsestämme jotain verrattuna aikaisempaan tai tulemme jollain tapaa huonommiksi ja seksuaalinen elämä alkaa näyttäytyä ongelmallisena. Todellisuudessa, kuoriessamme kerroksia ja pintaa oman keskipisteemme ympäriltä, törmäämme ongelmiin, jotka ovat aina kulkeneet mukanamme, mutta tiedostamme ne vasta syvemmän itsetuntemuksen kautta. Koska tämä prosessi kulkee käsi kädessä oman Voiman ja suuremman potentiaalin löytämisen kanssa, emme voi edes olettaa, että seksuaalienergian puhdistaminen traumoista ym. ja Käärmetulen (jota käytän tässä ilmaisemaan kaikkea luovaa voimaa) herättäminen olisi helppo työ. Tuolla tiellä päädymme raadollisimpien traumojemme äärelle, jossa vasta mitataan kykymme katsoa itseämme rikkinäisinä ja haavoitettuina, kaikesta pintapuolisesta lujuudesta riisuttuna. Ymmärrämme paremmin, mistä kumpuaa epätoivo, väkivalta ja monet ilmiöt, jotka toteutuessaan ainoastaan syventävät haavojamme. Vaikka emme toimisikaan väärin, noiden haavojen päälle usein vain kasaamme lisää tomua peittämään niitä. Tämä voi tapahtua joko vääränlaisella vetäytymisellä seksuaalisuudesta tai liioitellulla seksuaalisella aktiivisuudella. Erittäin tärkeää on kuitenkin korostaa, että seksuaalisten suhteiden ja toiminnan määrällä ei vielä itsessään ole merkitystä; ainoastaan sillä, onko toimintamme syynä pyrkimys peittää vai purkaa traumojamme.

Henkisyyteen ja itsekehitykseen pyrkivä ihminen saa usein taakakseen myös jotain mitä voisimme kutsua kollektiiviseksi karmaksi, jonka syy on yleisemmin lähtöisin niistä keinoista, joilla seksuaalisuutta on pyritty käsittelemään tai hallitsemaan, kuin varsinaisesta vääränlaisesta toiminnasta. Koska kirkollisen/järjestäytyneen uskonnon suhde seksuaalisuuteen on lähes aina ollut ongelmallinen, on ymmärrettävää että idealistille voi olla hankala löytää oikea lähestymistapa energiaan, jonka ympärille on kasautunut aikakausien mittaan paljon vaikeasti käsiteltäviä lukkoja tai tukoksia. Toisaalla taas näemme, ettei suoranainen seksuaalisen aktin palvominen eläimellisellä tavalla ole myöskään ratkaisu, vaan pelkkä vastareaktio edelliseen, ja seurauksena on helposti jälleen uusia reaktiota; joiden ketju on loputon, jos ainoastaan otamme aina uuden ääripään, emmekä yritä yhdistää näitä erilaisia katsontatapoja, pyrkien saamaan jokainen olemuspuolemme yhtymään tässä prosessissa ja toimimaan keskenään sopusoinnussa. Palaten hieman edellisen Kruunu-chakraa ja -symboliikkaa käsittelevän tekstini aiheisiin voimme tulkita toisen suhtautumistavan liittyvän ainoastaan ”korkeimpaan” energiaan, joka helposti unohtaa toiseuden fyysisellä tasolla, ja toisen lähestymistavan huomaamme fyysisyydessään unohtavan jokaisen ihmisen sielullisuuden ja itseyden, latistaen elämän pelkkien kuorien tasolle. Kuten Kruunu-kirjoituksessa kerrottiin näiden henkisen ja fyysisen ääripään muodostavan kehän ihmisyyden ympärille, voimme muistaa ihmisyyden keskustan sijaitsevan tällöin sydän-chakran kohdalla ja tämän ympärille on kaikki haavamme viilletty. Toiselta puolelta ne syntyvät dogmaattiseksi muodostuvan idealismin kautta, toiselta puolen ihmisen sielun ja henkisen alkuperän kieltämisestä. Molemmat näistä tekevät ihmisestä välineen väärällä tavalla, kieltäen kokonaisuuden joka kiteytyy niiden keskellä. Kirjoituksen lopuksi lähdemme tietenkin kliseisesti puhumaan rakkaudesta, joka ristiriitaisesti voi muodostua jopa vaaralliseksi tavaksi ratkaista ongelmaa, jos pidämme rakkautta ainoastaan henkisenä tai fyysisenä. Rakkaus kuitenkin ilmentyy näiden kahden ääripään välissä, eikä sitä tässä maailmassa olisi nähtävissä ilman molempien olemassaoloa. Ja missä muualla seksuaalienergia, jännite kahden näennäisesti erillään olevan kohteen kanssa, voisi todella ilmentyä kuin siinä samassa keskipisteessä, jossa rakkaus saa ilmentymänsä. Tälle ilmiölle ei ole merkitystä onko tuo yhdentyminen yksilön sisäinen vai ulkoinen prosessi, koska riippumatta lopulta siitä sijoitammeko oman itseytemme enemmän fyysiseen tai henkiseen, ilmenee kyseisen ”sijaintimme” vastakohta meille aina toiseutena sekä sisällämme, että ulkopuolellamme ja jännite syntyy näiden välillä. Luominen, joka on sidoksissa tähän samaan seksuaalisuuteen, ei tietenkään ole jonkin luomista tyhjästä, vaan asioiden kutsumista esiin. Riippuen siitä, mille kehälle ytimemme ympärille olemme itse sijoittuneet, toimii tuo esiin kutsumisen magnetismi siten, että se kutsuu tiettyjä vastailmiöitään esiin joko negatiivisella tai positiivisella tavalla. Mutta mitä syytä on luoda siinä vaiheessa, kun keskipiste on saavutettu, eikä vastakohtia enää tarvitse kutsua esiin? Palaatkaamme siihen myöhemmin, siinä vaiheessa kun asia on selvinnyt.

 

Joulukuun keskustelupiiri

Marraskuun keskustelupiirissä keskusteltiin Saatanan, Azazelin, Kristuksen ja Luciferin käsitteistä, sekä niiden roolista ihmisen henkisessä kehityksessä. Lisäksi pohdimme elämän- ja kuolemanviettiä, sekä näiden tarpeellisuutta ja ilmenemistä ihmisen eri kehitysvaiheissa.

Seuraava keskustelupiiri pidetään 12.12.2012 kello 19.00. Ilmoittautumiset tuttuun tapaan osoitteeseen absconditus (at) azazel.fi viimeistään päivää ennen keskustelupiiriä. Halukkailta ei edellytetä erityistä okkulttista tietämystä eikä Azazelin Tähden jäsenyyttä, vaan ainoastaan täysi-ikäisyyttä ja kiinnostusta okkultismia kohtaan.

Kuoleman juhla

”La novita del suono e ’l grande lume
di lor cagion m’accesero un disio
mai non sentito di cotanto acume.”
(Dante Alighieri: Paradiso)

”Tuo suuri valkeus ja soinnun uutuus
mun sytti syytä niiden tietämähän;
halua moista tuntenut en koskaan.”
(Eino Leinon käännös)

Paljon on puhuttu mortifikaatiosta, mielen tai lihan kuolettamisesta. ”Kuolla maailmalle” on eri uskontojen askeeteille yhteinen, yleinen teema, vaikka uskonmuodosta riippuen tämä kuoleminen pyritään toteuttamaan ainakin näennäisesti erilaisista tarkoitusperistä. Kristitty munkki etsii kilvoittelullaan eroa Paholaisen hallitsemasta aineellisuudesta, hindujoogi pyrkii mielen kontrolliin ja saavuttamaan Vapautumiselleen välttämättömät mentaaliset kyvyt; buddhalainen hakee väylää, jolla mieli kykenisi sammuttamaan itsensä ja pääsemään irti vaistomaiseen elämänhaluun johtavista jaottavista ajatuksista.

On kuitenkin vielä eräs elävältä kuolemisen tapa, jota voitaisiin nimittää korostuneen luciferiseksi. Tämä tapa tai motiivi on voimakas kokemus elämästä tuon sanan hyvin syvässä merkityksessä. Pohjana ei tällöin ole kokemus tämänpuolisen elämän vähäarvoisuudesta tai tyhjyydestä vaan päinvastoin siitä, että elämän virta koetaan niin täytenä, että se enää ei sovi perinteiseen uomaansa.

Syntymää seuraa kasvu, kasvua täyttymys, rappio ja periodinen kuolema; kuolemaa jälleen sielun punnitus, tasapainon etsintä ja uuden sivun kääntäminen elämän kirjasta – uudelleensyntymä. Tämä syvemmän sielun perenniaalisuus on yksi okkultismin läpitunkevimmista teeseistä, ja vaikka sen opit voidaan ilmaista monella tavalla, nämä kaikki jättävät tietoisuuden vastuulliseksi teoistaan. Niinpä sielullistakin kuten ruumiillista kuolemaa, mortifikaatiota, seuraa aina vivifikaatio (elävöityminen, virvoittuminen), ja vivifikaatiota uudelleen mortifikaatio. Tässä jatkuvuudessa kehitys ja merkityksekkyys mahdollistuvat.

Äkkiä katsoen voi näyttää siltä, kuin mortifikaatiolla ei olisi tekemistä sielun Valkeiden vaiheiden kanssa, mutta harva väite olisi kauempana totuudesta. Sillä juuri Valkea, tietyllä tapaa täyttymyksen vaihe, johtaa sielun uuteen elämänvaiheeseen ja siten varsin käytännöllisellä tasolla ajan tullen myös sulkee oven aikaisempaan olemassaolon ilmennysmuotoon. Vanhan todellisuuden näkökulmasta kyseessä on tällöin kuolema, vaikka sielun näkökulmasta kaikkea muuta.

Eräänä tämän seikan vastaavuutena on mainittu Polkujen Kirjassa mieluiten juuri Valkeaan vaiheeseen asettuva energioiden sublimaatio: luonteva ja lopulta väistämätön irtautuminen sellaisista elämänilmaisuista, jotka tasapainottamisen kautta on saatu täytetyksi piripintaan. Vuoren harjalta seuraava askel on ylös aineettomaan ilmaan, taivaskulkijan askel.

Aivan kuten Mustassa mortifikaatiossa prosessia ylläpitää sisäinen elämäntuli, jossa uudet voimat hautuvat kuin ahjossa, samalla tapaa Valkean elämänvoiman sydämessä elää sille vastakkainen voima: puhtaan avaruuden syvyys. Juuri tuosta näennäisestä tyhjyydestä käy esiin se luomisen loiste, jonka Valkean ulkoisessa prosessissa näemme merkityksekkään elämän kaikkiallevirtaavuutena.

* * *

Valkeassa työssä se ei siten ole kärsimys vaan täyttymys, joka johtaa eroon maailmallisuudesta.

Kun kokemus Elämästä on kyllin voimakas, se ei enää mahdu mihinkään maailmallisiin määritteisiin: tullaan vaiheeseen, jossa valo on liian voimakas tullakseen hyödynnetyksi minkään ulkoisen rakenteen ehdoilla. Kyse ei siis ole uhrauksesta, jossa luopuisimme mieluisista mahdollisuuksista, vaan siitä, että muodon rajoitteet ylenpalttisesti ylittäneenä ei maagikolla lopulta ole enää maailmallista velvollisuutta täytettäväksi. Tällöin ei synny luhistumista sisäänpäin kuten mustan aukon prosessissa, vaan pidättävien rakenteiden annihilaatio räjähtämisenä valkeudeksi.

Sillä Valkean veljen saavuttaessa askensionsa on kyse siitä, että mikään kyseisessä ajanhetkessä saavutettavissa oleva muoto ei enää palvele tarkoitusta, eikä uhraus osallistumisena muotojen elämään ole enää mielekäs. Tällöin mortifikaatio ei ole moraalinen ponnistus, vaan kyseessä on päin vastoin ponnistuksen jättäminen tarpeettomana. Sillä loppujen lopuksihan se ei ole kuolema vaan elämä, joka edellyttää mieleltä jatkuvaa kilvoittelua.

Valkean vaiheen mortifikaatiossa – mortifikaatiossa elävöitymisen kautta – on kyse siitä, että vanha maailma ikään kuin kuoriutuu pois. Salatieteen kielellä voisimme sanoa, että karkea aines riisutaan eteerisemmän voimaprinsiipin (linga) yltä. Näin tehnyt maagikko ei suinkaan kuole, vaan on elävämpi kuin koskaan; yhtä kaikki ne jotka eivät ole olleet hänen suoraa oppilaspiiriään eivätkä siten saa vuodatusta näin purkautumaan pääsevistä voimista voivat kuvitella, että häntä ei enää persoonallisena olentona ole olemassa. Oppilaat tietävät paremmin: mystisissä, intuitiivisissa ja jopa arkisissa kokemuksissaan he kokevat eittämättömän persoonallisena ja omintakeisena sen olennollisen voiman, joka vielä hetki sitten käytti inhimillistä ruumista opetustensa esiintuomiseen.

* * *

Nyt käsillä oleva vuodenjuhla kuuluu aaveille ja vainajien hengille – ja heihin kuulumme maagikon katseen alla kaikki me arkeen sidotut ihmiset. Hymyilimme sitten tai itkimme, elimme itsellemme tai toisille, perheelle, ystäville tai vaikkapa aatteelle, teimme työtä tai taidetta, niin kaikissa tapauksissa tämä elämämme on suuri naamiojuhla, jossa vain kulissit näennäisesti vaihtelevat. Kuinka laajaksi tahansa levitämmekin elämämme piirin, niin vaikka hallitsisimme koko maailmaa, ulkoinen saavutuksemme olisi vain kuin mielipuolen näkemä uni, sillä mikään ei ole ehdotonta paitsi yhteys ikuiseen Merkitykseen. Paradoksaalisesti: mitä suurempi on voimaantuminen, mitä suurempi visio, sitä kauemmas huomaamme kyvyissä ja ajattelussa kulkeneemme siitä, mikä nykyään hahmottuu ihmisyydeksi. Elämä vie kaiken.

Intentio, intuitio ja intensiteetti; âtma, buddhi ja manas. Mitä väkevämmiksi nämä käyvät, sitä läpinäkyvämmäksi käy maailman peittävä harmaa savu, kunnes kaikki katoaa valoon. Syntyy sisäinen riemu, jota ulkoinen muoto ei kykene pidättämään. On aika jättää tomu ja varjo, syntyä todellisempaan elämään.

Marraskuun keskustelupiiri

Lucifer-looshin ensimmäinen keskustelupiiri järjestettiin 17.10. Aiheita olivat muun muassa okkultistin määritelmä, tietoisuus, okkultismista kiinnostumiseen johtaneet asiat ja taistelulajien potentiaali henkisenä harjoituksena. Keskustelupiiristä jäi osanottajille positiiviset tunnelmat, joiden pohjalta on hyvä lähteä järjestämään uusia tilaisuuksia.

Seuraava keskustelupiiri järjestetään 14.11. klo 19.00. Ilmoittautumiset osoitteeseen absconditus at azazel.fi viimeistään päivää ennen keskustelupiirin aiottua ajankohtaa. Ilmoittautumisen yhteydessä voi kertoa nimensä ja aihepiirin, joka itseään erityisesti kiinnostaa. Keskustelupiiri järjestetään Helsingissä ja tarkempi sijainti kerrotaan ilmoittautuneille sähköpostitse. Ilmoittautuneilta ei muuta vaadita, kuin kiinnostuneisuutta okkultismiin ja vähintään 18-vuoden ikää. Erityistä okkulttista tietämystä ei vaadita.