Kun puhutaan okkultistin tai maagikon työvälineistä, mieleemme tulee useimmiten rituaalimagian välineistö kuten malja, tikari, maagin sauva, musta peili tai jokin muu konkreettinen esine. Nämä kaikki ovat kuitenkin toisarvoisia ja henkilölle, joka ei ole kiinnostunut magian seremoniallisesta puolesta, näillä ei juurikaan ole merkitystä. Näiden sijaan okkultistille on välttämättömiä – ja ehdottoman toivottavia kaikille ihmisille – introspektion ja itsereflektion ominaisuudet.

Miksi olet kiinnostunut okkultismista? Miksi olet liittynyt veljeskuntaan? Toteutatko näihin liittyviä filosofisia periaatteita todella? Vai onko toteutus jäänyt puheen tasolle? Vai loistaako puhekin poissaolollaan? Näihin kysymyksiin – kuten kaikkeen syvälliseen ymmärtämiseen – vaaditaan kykyä jatkuvaan introspektioon ja itsereflektioon.

Introspektiossa huomiomme kääntyy ulkoisesta tarkkailusta sisäiseen, jolloin voimme alkaa ymmärtämään omaa käyttäytymistämme, tunteitamme ja ajatuksiamme paremmin. Introspektio on siis itsemme havainnointia ja tarkkailua. Vahvasti introverteille persoonille tämä on luonnollista ja heille tärkeäksi muodostuu vastaavasti ekstrospektion eli ulkomaailman havainnoinnin ja siinä toimimisen tärkeyden ymmärtäminen. Usein kuitenkin on niin, että introspektiota luonnollisesti paljon käyttävät havainnoivat myös ulkomaailmaa keskivertoa enemmän.

Itsereflektiossa heijastamme opitut – ja ns. oppimisen alla olevat – asiat näkyville, jolloin voimme tarkastella ja muokata oppimaamme tehokkaammin. Tähän heijastamiseen kuuluu kiinteästi myös ulkoisen ja sisäisen maailman vuorovaikutuksen tarkkailu. Näkyville heijastaminen voi tapahtua yksityisesti esimerkiksi kirjoittamalla päiväkirjaa, jossa opittu asia tuodaan esille ja käydään eräänlaista vuoropuhelua itsen ja tekstin kanssa molempien muokatessa toista. Toisaalta muiden ihmisten parissa suoritettu itsereflektio on moniulotteisempaa ja varmasti usein hedelmällisempää. Ryhmässä keskusteltaessa avaukset ”ymmärsinkö nyt oikein, että…?”, ”käsitin asian niin, että…?” ja ”miten te käsitätte asian X?” ovat itsereflektiota kuvaavia lauseita. Introspektion ja itse-reflektion suhdetta voidaan ajatella niin, että ensimmäinen on yksinään suoritettua kontemplaatiota ja jälkimmäinen on jonkin itsen kanssa ulkoisen kanssa yhdessä suoritettua mietiskelyä. Ensimmäinen siis on vahvemmin subjektiivisella alueella, kun jälkimmäinen toimii pääosin inter-subjektiivisella alueella.

Nämä kaksi: introspektio ja itsereflektio, ovat okkultistille välttämättömiä kulmakiviä, jolle Suuri Työmme rakentuu. Nämä kaksi estävät meitä olemasta osana tahdotonta massaa, jota voidaan ohjailla ulkoa käsin, milloin minkäkin päämäärän persoonattomina ja mekaanisina apuvälineinä. Nämä kaksi lisäävät tiedostamisemme tasoa ja vähentävät haitallista tiedostamatonta toimintaa (kaikki tiedostamaton toiminta ei suinkaan ole haitallista). Nämä kaksi tajunnallista ominaisuutta syventävät yksilöllisyyttämme ja kykyämme toteuttaa tahtomiamme ideaaleja puhtaammin, paremmin sekä syvemmin.

gnōthi seauton,

nosce te ipsum,

know thyself

t

u

n

n

e

fra Ratnaraj

Jokaisena päivänä alkaa uusi työ ja sille tarjotaan uudet näkymät. Tekemämme suuri työ on jokaista yhdistävä, mutta kullekin yksilölle omanlaisensa. Vain profaanisti ajatteleva uskoo, että kaikille toimisivat samanlaiset työskentelytavat. Koska olemme monilla tavoin hajautuneet, jokaisen tapa tehdä työtä kumpuaa juuri hänestä itsestään, yksilöstä käsin.

Maailmassa me emme kavahda mitään sen ilmiöitä, kuten emme myöskään anna siinä sen suurempaa painoarvoa millekään asialle sinänsä. Jokapäiväisessä elämässä on se merkityksellisyys, jota kohti ponnistamme – joskus hämärämmin havaittavana, toisinaan kirkkaammin. Yhtä kaikki kohtaamme elämän merkityksellisempiä voimia ja hetkiä juuri arkisen elämän keskellä ja on meistä kiinni, osaammeko avata itsestämme oikeaa herkkyyttä niiden kohtaamiseen, rakkauden ja totuuden hengessä.

Kuten ihmiset mittaavat, niin heille mitataan. Meidän tulee nähdä ympärillämme sekä yhdistäviä, että erottavia elementtejä. Tarvitaan selkeän kirkasta ja avointa mieltä sekä tahdonvoimaa, että voidaan ymmärtää asioiden todellista tilaa kohdatessamme toiseutta. Omista valinnoistamme riippuu, miten siitä selviydymme. Jokaisella on myös mahdollisuus myöhemmin pyrkiä tarkastelemaan objektiivisesti, miten olemme näissä tilanteissa suoriutuneet. Pidämme sen, mikä on hyvää ja mahdollisista virheistä pyrimme ottamaan opiksi. Vaikka vaadimme itseltämme paljon, emme saa unohtaa rakkauden ja myötätunnon henkeä – myöskään itseämme kohtaan.

Jos jokaisena päivänä pyrkisimme näkemään elämässämme edes yhden merkityksen, jota pohdiskelisimme – ja kenties oivaltaisimme jotain syvempää – meille voisi vähitellen avautua laajemmat näkymät ja ymmärrys. Pienissä asioissa voi nähdä suuria ja suurissa pieniä – niin ylhäällä, kuin alhaalla. Jos tietoisuus on valppaana, pyrkimyksemme oikea ja muistamme rakkaudellisuuden, voimme tehdä työssämme päivittäin merkityksellisiä havaintoja. Tänäänkin.