Kun puhutaan okkultistin tai maagikon työvälineistä, mieleemme tulee useimmiten rituaalimagian välineistö kuten malja, tikari, maagin sauva, musta peili tai jokin muu konkreettinen esine. Nämä kaikki ovat kuitenkin toisarvoisia ja henkilölle, joka ei ole kiinnostunut magian seremoniallisesta puolesta, näillä ei juurikaan ole merkitystä. Näiden sijaan okkultistille on välttämättömiä – ja ehdottoman toivottavia kaikille ihmisille – introspektion ja itsereflektion ominaisuudet.

Miksi olet kiinnostunut okkultismista? Miksi olet liittynyt veljeskuntaan? Toteutatko näihin liittyviä filosofisia periaatteita todella? Vai onko toteutus jäänyt puheen tasolle? Vai loistaako puhekin poissaolollaan? Näihin kysymyksiin – kuten kaikkeen syvälliseen ymmärtämiseen – vaaditaan kykyä jatkuvaan introspektioon ja itsereflektioon.

Introspektiossa huomiomme kääntyy ulkoisesta tarkkailusta sisäiseen, jolloin voimme alkaa ymmärtämään omaa käyttäytymistämme, tunteitamme ja ajatuksiamme paremmin. Introspektio on siis itsemme havainnointia ja tarkkailua. Vahvasti introverteille persoonille tämä on luonnollista ja heille tärkeäksi muodostuu vastaavasti ekstrospektion eli ulkomaailman havainnoinnin ja siinä toimimisen tärkeyden ymmärtäminen. Usein kuitenkin on niin, että introspektiota luonnollisesti paljon käyttävät havainnoivat myös ulkomaailmaa keskivertoa enemmän.

Itsereflektiossa heijastamme opitut – ja ns. oppimisen alla olevat – asiat näkyville, jolloin voimme tarkastella ja muokata oppimaamme tehokkaammin. Tähän heijastamiseen kuuluu kiinteästi myös ulkoisen ja sisäisen maailman vuorovaikutuksen tarkkailu. Näkyville heijastaminen voi tapahtua yksityisesti esimerkiksi kirjoittamalla päiväkirjaa, jossa opittu asia tuodaan esille ja käydään eräänlaista vuoropuhelua itsen ja tekstin kanssa molempien muokatessa toista. Toisaalta muiden ihmisten parissa suoritettu itsereflektio on moniulotteisempaa ja varmasti usein hedelmällisempää. Ryhmässä keskusteltaessa avaukset ”ymmärsinkö nyt oikein, että…?”, ”käsitin asian niin, että…?” ja ”miten te käsitätte asian X?” ovat itsereflektiota kuvaavia lauseita. Introspektion ja itse-reflektion suhdetta voidaan ajatella niin, että ensimmäinen on yksinään suoritettua kontemplaatiota ja jälkimmäinen on jonkin itsen kanssa ulkoisen kanssa yhdessä suoritettua mietiskelyä. Ensimmäinen siis on vahvemmin subjektiivisella alueella, kun jälkimmäinen toimii pääosin inter-subjektiivisella alueella.

Nämä kaksi: introspektio ja itsereflektio, ovat okkultistille välttämättömiä kulmakiviä, jolle Suuri Työmme rakentuu. Nämä kaksi estävät meitä olemasta osana tahdotonta massaa, jota voidaan ohjailla ulkoa käsin, milloin minkäkin päämäärän persoonattomina ja mekaanisina apuvälineinä. Nämä kaksi lisäävät tiedostamisemme tasoa ja vähentävät haitallista tiedostamatonta toimintaa (kaikki tiedostamaton toiminta ei suinkaan ole haitallista). Nämä kaksi tajunnallista ominaisuutta syventävät yksilöllisyyttämme ja kykyämme toteuttaa tahtomiamme ideaaleja puhtaammin, paremmin sekä syvemmin.

gnōthi seauton,

nosce te ipsum,

know thyself

t

u

n

n

e