Esoteerista työtä ja ruoanlaittoa voi mielenkiintoisella tavalla vertailla keskenään. Nopeasti ajatellen saattaa vaikuttaa, ettei niiden välillä olisi juurikaan yhteisiä elementtejä, mutta onko asia todella niin? On aika kurkistaa keittiön väliverhojen taakse.

Ihminen valmistaa itselleen ruokaa, koska syöminen on hänelle elinehto: Ilman ravintoa hän menehtyisi ennemmin tai myöhemmin. Henkisen työn täytyisi myös perustua sille oletukselle, että se ravitsee mieltä kokonaisvaltaisesti. Sellainen ihminen, joka valmistaa ruokansa itse, tuntee sisällään, millaista ruokaa hän kaipaa. Siksi hän tahtoo nähdä vaivaa tuon tarpeen tyydyttämiseksi.

Aivan ensimmäisenä on viisasta miettiä, riittävätkö omat taidot juuri tämän ruoan valmistukseen? Millaisia esivalmisteluja täytyy tehdä? Kun sitten ryhdytään valmistamaan ateriaa, käsillä täytyy tietenkin olla raaka-aineita, joista annos tehdään. On syytä miettiä, miten paljon mitäkin ainetta tarvitaan valmiiseen annokseen. Miten erilaiset aineet sopivat keskenään yhteen mahdollisimman hyvässä suhteessa? Millaisia mausteita lisätään annokseen ja missä vaiheessa? Täytyykö hellan ääressä seistä 15 minuuttia vai tunti? Kuka hoitaa tiskit?

Vertailukohtia esoteeriselle puolelle löytyy helposti enemmänkin. Teemmekö ruokaa itsellemme vai jollekin toiselle? Täytyykö meidän seurata keittokirjan reseptiä ja miten orjallisesti sitä noudatamme? Viehättääkö meitä jonkin tietyn maan kulinarismi, vai vannommeko kotimaisuuden vai kenties fuusiokeittiön nimeen? Olemmeko harrastelijakokkeja vai valmistammeko ruokaa työksemme? Snobbailemmeko paljon gastronomisin termein? Sorrummeko toisinaan pikaruokien houkuttelevaan maailmaan? Valmistammeko joskus liikaa ruokaa ja saammeko syödessämme ähkyn? Ajattelemmeko, että vain oma tapamme tehdä ruokaa on se paras?

Voimme huomata, että esoteerisuudessa ja ruoanlaitossa vaikuttavat tietyt vastaavuudet. Joku meistä voi punnertaa taikinaa hiki päässä, koska haluaa nähdä omien kättensä tulokset. Toinen puolestaan päättää ottaa leppoisammin ja valitsee haluamansa annoksen koostumuksen tilatessaan pizzeriasta kotiinkuljetuksen. Ruoan ja henkisten asioiden tulisi kuitenkin ensisijaisesti ravita kehoa ja mieltä, ei aiheuttaa tarpeetonta närästystä, vaikka siltäkään ei aina voi täysin välttyä kukaan.

Elämme nykyään modernissa maailmassa, jossa asioista enemmän kiinnostuneet voivat halutessaan helposti laajentaa tietämystään vaikkapa hankkimalla alan kirjallisuutta netin kautta, tai osallistumalla keskusteluihin muiden samanmielisten kanssa. Ja vaikka toisinaan saisimmekin tiskata jopa toisten astioita käsin, välillä on hyvä laittaa ne sinne tiskikoneeseen.

fra Ratnaraj

Jokaisena päivänä alkaa uusi työ ja sille tarjotaan uudet näkymät. Tekemämme suuri työ on jokaista yhdistävä, mutta kullekin yksilölle omanlaisensa. Vain profaanisti ajatteleva uskoo, että kaikille toimisivat samanlaiset työskentelytavat. Koska olemme monilla tavoin hajautuneet, jokaisen tapa tehdä työtä kumpuaa juuri hänestä itsestään, yksilöstä käsin.

Maailmassa me emme kavahda mitään sen ilmiöitä, kuten emme myöskään anna siinä sen suurempaa painoarvoa millekään asialle sinänsä. Jokapäiväisessä elämässä on se merkityksellisyys, jota kohti ponnistamme – joskus hämärämmin havaittavana, toisinaan kirkkaammin. Yhtä kaikki kohtaamme elämän merkityksellisempiä voimia ja hetkiä juuri arkisen elämän keskellä ja on meistä kiinni, osaammeko avata itsestämme oikeaa herkkyyttä niiden kohtaamiseen, rakkauden ja totuuden hengessä.

Kuten ihmiset mittaavat, niin heille mitataan. Meidän tulee nähdä ympärillämme sekä yhdistäviä, että erottavia elementtejä. Tarvitaan selkeän kirkasta ja avointa mieltä sekä tahdonvoimaa, että voidaan ymmärtää asioiden todellista tilaa kohdatessamme toiseutta. Omista valinnoistamme riippuu, miten siitä selviydymme. Jokaisella on myös mahdollisuus myöhemmin pyrkiä tarkastelemaan objektiivisesti, miten olemme näissä tilanteissa suoriutuneet. Pidämme sen, mikä on hyvää ja mahdollisista virheistä pyrimme ottamaan opiksi. Vaikka vaadimme itseltämme paljon, emme saa unohtaa rakkauden ja myötätunnon henkeä – myöskään itseämme kohtaan.

Jos jokaisena päivänä pyrkisimme näkemään elämässämme edes yhden merkityksen, jota pohdiskelisimme – ja kenties oivaltaisimme jotain syvempää – meille voisi vähitellen avautua laajemmat näkymät ja ymmärrys. Pienissä asioissa voi nähdä suuria ja suurissa pieniä – niin ylhäällä, kuin alhaalla. Jos tietoisuus on valppaana, pyrkimyksemme oikea ja muistamme rakkaudellisuuden, voimme tehdä työssämme päivittäin merkityksellisiä havaintoja. Tänäänkin.