Sukupuolen merkitys

Okkulttisessa perinteessä, kuten myös monissa myyttisissä tarinoissa maailmansynnystä, on ilmaistu selkeä kahtiajako sukupuolien välillä. Tässä jaossa maskuliininen osapuoli edustaa aktiivista toimijaa ja feminiini passiivista. Tämä asia nousi hiljattain mieleeni ja ajattelin mahdollisuutta siihen voisiko tämä jaottelu jossakin tilanteessa heikentyä tai ehkäpä jopa kääntyä päälaelleen?

Tässä ensimmäisen kappaleen viimeisessä lauseessa mielestäni esitetään hyvin selkeästi se, mikä on tämän kirjoituksen päämäärä ja tarkoitus. Olen hiljattain oppinut, että on tärkeää ilmaista aina, kun joku on kirjoittajan oma mielipide, tai jos asiaa pidetään normatiivisena. Kuten huomaatte, yllä lukee selkeästi ”…nousi hiljattain (minun) mieleeni..”. Tulkitsen tämän heijastuvan koko tekstiin ja täten osoittavan, että kyseessä on nimenomaan minun mielipiteeni.

On tietysti totta, että symbolisesti ajatellen maskuliininen avain toki sopii feminiiniseen lukkoon ja voi täten tuottaa paitsi uutta elämää, myös parhaimmassa tapauksessa ekstaasin, jonka näkisin kuuluvan muunnetun todellisuuden tilan kategoriaan. Varsin voimakas yhdistelmä siis! Tämä liitos kuvastuu myös usein symboliikassa, eikä vähiten siinä missä halkaisija jakaa ympyrän, täten yhdistäen nämä kaksi elementtiä ja luoden samalla ensimmäisen kaksijakoisen kymmenikön. Monessa seremoniallisessa toimessa myös miekkaa tai sauvaa kastetaan graaliin, tai maljaan, symboloiden tätä samaa yhteyttä.

Miten toisaalta mahtaa olla laita nykyisessä yhteiskunnassamme? Onhan naisasialiike jo vuosikymmeniä pyrkinyt saavuttamaan tasa-arvoa sukupuolien välillä, mutta onko se tässä onnistunut, vai pyrkinyt vain neutraloimaan sukupuolirooleja omalla kustannuksellaan, joka on johtanut vain sekaannukseen ja entistä suurempaan vieraantumiseen? Asiasta voidaan varmasti olla montaa mieltä. Eräs näkökulma voisi olla, että pyrkimällä tasa-arvoon maskuliinisen sukupuolen kanssa on sen vastakohta saattanut menettää kosketuksensa omaan sukupuoliseen identiteettiinsä. Perhe, joka ennen oli yksi yhteiskunnan kulmakiviä, on monilta osin muuttanut merkitystään ja tärkeämpi monelle tuntuu olevan oman edun tavoittelu sen sijaan, että näiden kahden elementin yhdistämisellä saavutettaisiin tasapaino.

Tarkoitukseni tässä oli ilmaista, että nyky-yhteiskunnassa, toisin kuin vaikkapa 1900-luvun alussa, on tasa-arvo esillä hyvin eri tavalla. Koska kuitenkin patriarkaalisen yhteiskunnan juuret työntyvät hyvin syvälle, esitin tässä mahdollisuuden siihen, että ehkäpä sen sijasta, että vallitsisi todellinen tasa-arvo, se saattaisikin kääntyä päälaelleen, matriarkaaliseksi. En sanonut, että naissukupuoli olisi itsekäs per se, vaan, että se tässä tilanteessa saattaa kasvaa edustamaan samanlaisia arvoja kuin mitä vastakohtansa on tehnyt aiemmin. En myöskään tarkoittanut, että perhe pitäisi olla kaiken keskus, vaan sitä, että siinä missä se todella on ollut, kun tarkastellaan historiaa, yhteiskunnallinen itseisarvoinen rakenne, ei se sitä ole enää, ainakaan samalla tavoin. Perhe voi myös tarkoittaa muutakin kuin perinteistä malliaan (ie. mies+nainen+lapsi). Tämä seura on myös eräänlainen perhe ja perheen jäseniksi voidaan laskea monenlaisia ihmisiä, eläimiä ja asioita.

Kahdesta voi todellakin tulla yksi, mutta myös kolme, riippuen osapuolten yhteisestä intentiosta. Tietysti tästäkin on mahdollista kehittää kieroutumia, mutta ihanteellisesti tämä voisi olla suuri mahdollisuus. Jos ajatellaan lähemmin asioita, jotka selkeästi erottavat sukupuolet toisistaan voidaan ainakin varmasti esittää, että vain nainen pystyy synnyttämään lapsen. Mies ei tähän voi fyysisistä rajoitteistaan johtuen koskaan pystyä. Jos tätä kuitenkin verrataan alussa esitettyyn argumenttiin, tuli mieleeni kiinnostava seikka: Miten voidaan esittää, että synnytys, joka niin fyysisesti kuin henkisestikin on äärimmäisen haastava ja sekä rohkeutta ja sinnikkyyttä vaativa toimenpide, olisi missään määrin passiivinen esitys? Niin, mies tietysti on toimnut alkuunpanijana tässä toimituksessa, mutta nainen yksin vie sen päätökseen, ja saattaa siinä yhteydessä saada pysyviä vaurioita. Synnytystilanteessa muutenkin mielestäni osat vaihtuvat, koska mies, mikäli on läsnä, on tässä tilanteessa täysin avuton, eikä voi avustaa muuten kuin henkisesti, ja silloinkin usein heikolla menestyksellä.

Ensimmäinen lause viittaa jälleen tekstin sanomaan; osataanko löytää tasapaino eri aspektien välillä, vai päätyykö jompi kumpi dominoimaan synnyttäen kitkaa? Osapuolten sulautuminen yhdistyneeksi prinsiipiksi voisi olla potentiaalinen ihannetila? Loppupuoli kappaleesta minusta sen sijasta, että jotenkin halventaisi naissukupuolta, tekee sen sijaan päinvastaisen, ja nostaa heidän toimijan asemaan, minkä pitäisi aiheuttaa kunnioitusta. En tarkoita tällä nyt väheksyä yhtään mitään tai ketään, vaan sitä, että jos on mahdollista kuvitella tällainen perinteisiä (jolla tarkoitan okkultismin perinteessä perinteisiä) malleja RIKKOVA skenaario, eikö silloin koko ajatusmalli saattaisi olla rikottavissa?

Näennäisesti sukupuolien edustajat saattavat tuntua edustavan stereotyyppisiä ilmennyksiään nykymaailmassa, mutta muutosta on mielesti myös tapahtunut. Enää ei hätkähdetä miestä, joka omaa feminiinisiä piirteitä, eikä myöskään naista, joka harrastaa miehisiä lajeja tai muuten käyttäytyy sukupuolelleen totutusta käyttäytymisestä eriävästi. Tämä on mielestäni positiivista kehitystä, mutta siinä on myös kääntöpuolensa. Kaikki kehitys nimittäin valitettavasti aiheuttaa myös peiliheijastuksensa, ja liian vapaat kädet annettaessa saattaa asia eskaloitua ja aiheuttaa ääripäissään ongelmatilanteita. Tämä ilmenee mm. indentiteettien sirpaloitumisena ja vieraantumisena maailmasta. Pitkällä tähtäimellä katsottuna nämä ovat kuitenkin vain lieveilmiöitä ja uskon, että tämä kehitys johtaa oikeaan suuntaan. On myös ollut huomattavissa, että nyt kun tiettyä roolia ei enää tuputeta väkinäisesti, ovat tietyt osapuolet tietoisesti valinneet juuri ne vanhat perinteiset ja terve sukupuolisuus on pikkuhiljaa alkanut ottaa jalansijaa, sen etsijän sukupuolesta riippumatta.

Huomattavaa on jälleen ilmaus ”..mielestäni..”. minkä ei pitäisi antaa tilaa väärinymmärrykselle. ”Terveellä sukupuolisuudella” tarkoitin sitä, mikä on itse kullekin se oikea ja luonnollinen, sen vaihdellessa henkilöltä toiselle. Tarkoitus tässä oli tuoda ilmi, että aiemmin, esim. 50-luvulla, oli ihmisten pakko (tai ei pakko, mutta yhteiskunnan mielestä suotavaa) omaksua tietyt roolit, kuten kotiäiti ja miehen elättäjä ja perheenpää. Nykyään tilanne on toinen, sillä roolit ovat alkaneet sulautua toisiinsa ja ei ole enää merkityksellistä kumpi sukupuoli edustaa kumpaa, tai vaikka kummatkin voivat jakaa nämä roolit. Jotkut silti edelleen valitsevat ne perinteiset roolit (siis nämä 50-lukulaiset), minkä pitäisi myös olla täysin hyväksyttävää, mutta nyt vapaasta tahdostaan, eivätkä yhteiskunnan paineesta riippuen.

Lähestykäämme siis jokaista kunnioituksella sellaisena kuin hän haluaa itsensä esittää. Tätä kautta saavutamme vakaan pohjan uuden sukupolven kehityksen jatkuvuuden takaamiseksi.

Moninaisuus on onnistumisen avain, ei luokittelu ryhmiin tai kapeakatseisuus.

Yksi vastaus artikkeliin ”Sukupuolen merkitys

  1. frater Raktazoci Artikkelin kirjoittaja

    Väärinymmärrysten välttämiseksi näin tarpeelliseksi lisätä jo aiemmin julkaistuun kirjoitukseeni muutamia selvennyksiä. Nämä on ilmaistu tekstissä kursiivilla.

Kommentointi on suljettu.