Uusi polku IV – Graal ja sosiaalinen elementti

Nefastos 2020

Aiemmissa Graalin asterakennetta esittelevissä ”Uuden polun” kirjoituksissa olen esittänyt, että uuden työmuodon eräänä tärkeänä tarkoitusperänä on auttaa Azazelin Tähden oppilasta tälle muutoin melkeinpä leimallisen vaikeassa ”ilmakokeessa”. Asteet pyrkivät näin lisäämään ryhtiä ja juurevuutta prosessiin, jonka avoimuus voi muuttua vapaudesta kahleeksi ja energisyydestä alakuloksi. Olen esittänyt, että tähän tarkoitusperän saavuttamiseen käytetään lineaarisuutta (astemuotoisuus), muodollisia harjoituksia, ja aikasyklien (kuten neljännes- ja puolivuotiskausien) entistä painotetumpaa hyödyntämistä. Tässä neljännessä Graal-kirjoituksessa paneudun työn sosiaaliseen ulottuvuuteen.

Graalin suhde sosiaalisuuteen voidaan tiivistää seuraaviin avainkohtiin:

1 – Matka vuoren yli (tai ali)

2 – Karma-jooga

3 – Oppilas-opettajasuhde

I MATKA VUOREN YLI

Kuten ekstensiivisessä esityksessä Temppelivuoren symbolismista (Uusi polku II) olen esittänyt, Graalin astejäsenen esoteerinen matka kulkee symbolisesti läpi kolmen vaiheen: ensimmäisessä asteessa vuorelle, toisessa vuorenharjan temppeliin, ja kolmannessa tuon temppelin läpi ”käännetylle vuorelle”. Näissä kolmessa asteessa pyritään saamaan elävä ja oivaltava kosketus ylöspäisen esoterian idealismiin, joka käsittää elävän ja merkityksekkään sielun ”hyveiden” kautta operoivana dynaamisuutena. Ihminen ei elä yksinomaan, ehkei edes ensisijaisesti itseään varten, vaan ylöspäisen esoterian ideana on sisäinen voima ulkoisen Työn keinoin. Kuten olen esittänyt kirjoituksessa Neofyytin koettelemuksista, kaikille okkultisteille Työ ja Tie ovat samanmerkityksisiä; ja Graalin neofyytille Tie vuorelle johtaa korostetusti ylöspäin, itseyden ylittämisen ja kohottamisen pyrintöön.

Tämä ”pyhiinvaellus vuorelle” voidaan käydä ja tietyssä mielessä Graalin työssä väistämättä käydäänkin yhdessä, mutta sen sisäinen kokemus on väistämättä sisäinen. Okkulttisen kokemuksen sisäisyys on melkeinpä itsestäänselvyys, mutta erityisen korostetuksi se on tullut vasemman käden tien satanistisesti tai luciferistisesti orientoituneessa henkisyyden muodossa, jota Azazelin Tähti edustaa. Vaikka esoteerikko pyrkii auttamaan koko rakennetta, hänen kokemuksensa, hänen tulokulmansa on hänelle ominainen, hänen vastuu itsestään voi olla viime kädessä vain hänen omissa käsissään. Satanistisessa henkisyydessä sosiaalinen elementti ei ole ensi- vaan viimesijainen uskonnollisen tai henkisen kokemuksen muoto, ja huolimata ruusuristiläisestä asennoitumisestaan, kyseinen (uljas) tragedia läpäisee myös Graalin työn. Oppilasta autetaan, mutta ei kanneta; häntä ohjataan, mutta ei kuljeteta; hän jää harjoituksensa käytäntöön soveltamisen tason kanssa väistämättä yksin, sillä vain yksinäisyydessä ihminen voi todella löytää voimansa itsestään. Pyhiinvaeltaja näkee tähtensä yksin, sillä se loistaa hänen itsensä sisältä.

Azazelin Tähden monista erityyppisistä loosheista Graal on vähiten sosiaalista elementtiä painottava. Jos sen oppilaat kohtaavat sosiaalisissa merkeissä, tällainen kohtaaminen on heidän itsensä keskenään pohdittavissa: looshi järjestää vain vähän varsinaisia ulkoisia tapaamisia, ja näissä yhteyksissä painopiste ei ole kokemusten vertailulla tai rentouttavalla sosialisoinnilla. Graalin painopiste ei ole keskustelullinen eikä demokraattinen, vaan tällaisia yhteisöllisen työn sympaattisia muotoja on etsittävä muiden looshien piiristä. Graalin harjoitukset, jotka on laadittu yksilön henkilökohtaisen etsinnän voimauttamiseen, asettavat painopisteen konsistenssille ja yhteisen työpohjan omakohtaistamiselle. Siinä missä muissa loosheissa työtä voidaan tehdä osittain tai etupäässä kokoontumisissa tai muussa yhteiskommunikoinnissa läpikäydyllä pohdinnalla ja vertaistuella, Graalissa varsinaista vertaistyöryhmää ei ole.

Tulee huomata että Graalin opettaja-oppilassuhdetta ja lineaarista etenemistä, toisin sanoen hierarkkinen (porrastettu) rakenne mahdollistuu vasta oppilaille, joilla on jo olemassa mahdollisuus veljeskunnan sosiaaliseen yhteyteen jossakin toisessa looshissa. ¹ Etenkin minulle Lucifer-looshin yhtenä ohjaajana on helppoa nähdä sisäisyyttä painottavan Graalin ja muun Azazelin Tähden looshityön (tässä Luciferin) komplementaarisuus eli keskinäinen täydentävyys: ensinmainittu painottaa harjoitetta, jälkimmäinen keskustelevuutta; ensimmäinen on ryhdittävä, jälkimmäinen sosiaalinen; ensimmäinen on suljettu, jälkimmäinen vapaa. Nämä työmuodot on esoteriassa hyvä pitää tavalla tai toisella jossain määrin erossa, sillä aniharva pyrkijä kykenee muuten pitämään erillään pragmaattisen ² eron ”pyhän” ja ”profaanin” välillä. Esoteerinen ydin on äärimmäisen helppo kadottaa sosiaaliseen kepeyteen, ja työn sisäinen vaativuus laiskistuu arkielämän erääksi osatekijäksi. Tämä on ilmakokeen vaaran toinen pääty, siinä missä toinen on katoaminen esoterian mustaan avaruuteen ilman pyhän kosketuksen merkityksellistävää kosketuspintaa elävään elämään. Nämä molemmat lankeemukset on mahdollista ja melko yleistäkin kokea jossain määrin yhdessä.

II KARMAJOOGA

Vaikka kyseessä on ”uusi polku”, se ei ole uusi tie. TIE on yksi: Azazelin Tähden okkultismissa ykseyden ylöspäinen tie, jolla on vähän mutta tärkeitä kieltoja: ei väkivallalle, valehtelulle, itsekkyydelle ja separatismille. Kaikki nämä harjoitukselliset kuten idealistisetkin kiellot käyvät selviksi jo veljeskunnan perustuskirjasta. Ne kartoittavat esiin henkisen harjoituksen, jonka muodot voivat olla moninaisia, mutta jonka päämäärä on positiivinen ja merkityksekäs, ylösrakentava ykseys. Kuten jo Polyharmonian alussa on esitetty, Azazelin Tähden filosofia ei hyväksy mielekkäänä (tai edes mahdollisena) pyrkimystä erilleen kokonaisuudesta, pakoa ”toiseen universumiin” tai ”toiselle planeetalle”, ”eroon Jumalasta”, ”ylvääksi ihmiseläimeksi”, tai vastaavanlaisia, melko yleisiä länsimaisen vasemman tien muotoja, jotka korottavat yksilön tahdon ympäristöä vastaan. Tällaisia ihanteita kannattavat henkilöt voivat retoriikassaan käyttää ajoittain tai konsistentistikin samankaltaisia tai jopa täsmälleen samoja harjoituksia kuin esimerkiksi Graal-looshin piirissä käytetään, mutta olennaisin eli intentio – ja siten koko Työn idea – on erisuuntainen ja käy veljeskunnan ylöspäisiä perusperiaatteita vastaan.

Tärkeimpänä koetinkivenä kaikista on seitsemään periaatteeseemme viimeisenä ja olennaisimpana kuuluva Kolminaisen Avaimen käyttö. Sen koetus on sisäinen. Sama käytäntö ulkoiseen tuotuna, pohdinnallisesta harjoitukselliseksi tehtynä on karmajoogan idea. Karmajooga, suoraan kääntäen ”tekojen ies”, merkitsee askension tien oppilaan vaadetta työskennellä kokonaisuuden hyväksi. ³ Ei ainoastaan tai edes ensisijaisesti oman hengellisen tai muun ryhmänsä, vaan nimenomaisesti ja ennen kaikkea kokonaisuuden. Tämä karmajooginen tulokulma on aina ollut tärkeä, tietyllä tapaa tärkein osa Azazelin Tähden esoteriaa. Siinä missä veljeskunnan ulkopuolella ja sen eksoteerisissa ryhmissä oppilaat voivat, ja heitä kehotetaankin nauttimaan oppilasveljiensä työn hedelmistä, ⁴ veljeskunnan sisäpiirissä ei koskaan ole ollut, eikä koskaan tule olemaan mahdollista kehittyä ilman muille tehtyä Työtä.

Tällä ”muille tehdyllä työllä” en tarkoita mitään tolstoilaista fyysisen rehkimisen ihannointia, jonka merkitys on kovin toisenlainen, ja nähdäkseni suhteessa vähämerkityksinen sekä etupäässä temperamentillinen harjoitustapa. Todella merkityksekäs muille tehty Työ jakaa tällaisen ”työ vapauttaa” -ajatuksen kanssa ainoastaan sen idean itse(kkyyde)n voittamisessa. Siten karmajoogaa ei voi harjoittaa kovin pitkälle syvyyssuuntaan tekemällä vain itselle mieluisinta työtä, josta muutkin ikään kuin ylimääräisenä bonuksena hyötyvät. Siten esimerkiksi taide ei aina voi olla karmajoogisen ponnistuksen toimintamuoto, koska taiteilija ei välttämättä kykene luomaan taidetta ilman henkilökohtaista luomisen tarvetta. Karmajoogassa taiteilija on artesaani enemmän kuin artisti.

Karmajooga ”yhteisen hyvän alttarilla murtamisena” (joka liittyy symbolisesti ”leivän murtamisen” ideaan ja siten välillisesti eukaristiaan esoteerisesti tulkittuna) ei tarkoita mitään uskonnollista itsensäkieltämistä hurmahenkisessä innoituksessa, sillä myös tuollainen mystinen innoittuminen on tämän henkisen harjoituksen näkökulmasta – itsekästä. ⁵ Oppilaan on opittava työskentelemään kokonaisuudelle: paradoksaalisesti, hänen on opittava iloitsemaan siellä, missä iloa ei ole, ja löytämään itsensä luontevimman itseilmaisun ulkopuolella muille tehdystä työstä. Tällaiseen työhön on monenlaisia muotoja, ja jokainen missään seuratoiminnassa aktiivisena toimijana toiminut sisar tai veli tuntee useampia noista muodoista. Graalin harjoituksiin osaa ottava jäsen tulee väistämättä jossain määrin kohtaamaan harjoituksissaan myös tämän ”alttarilla murtamisen” harjoituselementin, ja häneltä tullaan edellyttämään sosiaalista yhteyttä merkityksessä muiden hyväksi annettu työ. Sen muodot ovat moninaisia, eikä oppilaalta vaadita mitään sellaista harjoitustapaa, joka käy hänen omaa temperamenttiaan vastaan. Jokin aidosti ja ”murtavasti” antava työmuoto on kuitenkin omaksuttava, sillä Azazelin Tähden filosofian perusideoihin kuuluu ajatus siitä, että kukaan ihminen ei kykene etenemään esoteriassa pyrkimällä auttamaan yksinomaan itseään, eikä kukaan voi auttaa kokonaisuutta samalla itse väistämättä kehittymättä. Nämä kaksi kulkevat aina toisiinsa kiedottuina. Yksilö ja laajempi yhteisöllinen rakenne, looshityöstä biosfääriin ja vieläkin etäämmäs, on aina ja ehdottomasti yhtä. Tähän selviöön ohjaa niin perustuskirjan, Polyharmonian kuin Smaragditaulun tapaisten varhaisten esoterian klassikkojen opetus.

III OPETTAJA-OPPILASSUHDE

Graalin oppilaan on kyettävä avautumaan sosiaalisesti paitsi horisontaalisesti (karmajooga) myös vertikaalisesti (gurujooga). Graalin hierarkkisessa järjestelmässä oppilaan toivo kehittymisestä tulee – mikä kauhistus nykyisessä länsimaisessa ajattelussa! – ylhäältäpäin ohjaajalta ja ylöspäin kehittäviltä voimilta, joiden edustajana tai kanavana tämä toivon mukaan toimii. Ellei oppilas usko tällaiseen mahdollisuuteen, koko Graal-työskentelyn mielekkyys on vähintäänkin kyseenalainen. Se, kuinka oppilas ohjaajansa kokee, voi ja saa vaihdella, mutta opettajan tahtoon ja kykyyn auttaa epäitsekkäästi on voitava luottaa. Teoriassa sitoumus ei ole kovin haastava, koska Graaliin siinä missä muihinkin Azazelin Tähden rakenteisiin voi liittyä, kuulua ja niistä erota ilmaiseksi ja ilman sanktioita. Käytännössä tämä vapaus kuitenkin vain lisää nykyoppilaan ”ilmakokeen” haastavuutta: hänen itsensä on ensin voitettava oma (usein enemmän tai vähemmän itsekäs) riippumattomuuden tarpeensa sellaiseen määrään asti, että voi hyväksyä itselleen ohjaajan, ja pitää kiinni tämän – eli ohjaajan edustaman systeemin, okkulttisen koulun – antamista ohjeista.

Siten jo itse ohjaajasuhteen hyväksyminen voi auttaa vasemman käden tien oppilasta, hieman samaan tapaan kuin jo itse ohjaajasuhteesta irtautuminen voi auttaa perinteisen oikean käden tien oppilasta. ⁶

IV VUOREN ALI

Temppelivuoren symbolismi -kirjoituksessa mainitsin lyhyesti mahdollisuuden ”vuoren alittavaan matkaan”, joka poikkeaa Graalin asteiden normaalista läpikäymisestä. Tietyin varauksin voimme sanoa, että siinä missä harjoitusten yhä uudelleen kahtia haaroittuva polku ⁷ edustaa Valkean ja Punaisen aspektin Venus–Mars yhteyttä, kolmas polku vetäytyy erilleen Mustan aspektin alaiseen Saturnuksen työhön. ⁸

Tämä polku, ”lohikäärmeen polku”, on itsenäinen harjoitusmallinsa, jossa oppilas tahtoo seurata Graal-vuoren harjoitusrakennetta omilla ehdoillaan. Kyseessä on versio pratyeka-polusta. Oppilas tällä ”vuoren alittavalla polulla” on mistä tahansa syystä rakenteeseen adaptoimattomissa, mutta pysyy silti sen lähellä. Vertauksena voidaan ajatella esimerkiksi eri uskontojen yksinäisiä erämaa-askeetteja, jotka omaksuvat opin mutta eivät sen ecclesiaa, ulkoista ryhmää, missään olemassaolevassa muodossa.

Vuoren alittava polku voi olla sankarillinen ja uhrauksellinen, jos se omaksutaan ikään kuin välttämättömyyden pakosta: elleivät ohjaajat voi ottaa oppilasta vastaan perinteisessä opetusmuodossa, tai jos oppilas ei omista syistään kykene sitoutumaan ohjattuun opetukseen. Toisaalta se tarjoaa myös mahdollisuuden henkilökohtaiseen taipumattomuuteen ja hybrikseen lankeamiseen, jos se valitaan kevein perustein. Koska työskentely läpi Graalin on ohjauksellisuudessaankin varsin vapaata, eivätkä sen harjoitukset ole kenenkään voimille liiallisia, tahto erottautua näistäkin vaateista ja kuitenkin läpikäydä matkaa voi olla hankalasti perusteltavissa, ellei siihen ohjaa välttämättömyys. Silti on Azazelin Tähden dharmalle ominaista, että kaikkeen löytyy poikkeustapauksensa, ja siten myös tällainen harjoitustapa on tahdottu tehdä mahdolliseksi siihen – ja vain siihen – soveltuville oppilaille.

Matka vuoren ali minimoi Graalin oppilaan yhteyden opettajaansa, ja käytännössä tekee sen melkein yksipuoliseksi: oppilas raportoi aika ajoin (muita harvemmin) harjoituksistaan, eikä saa opettajalta muuta palautetta kuin lyhyen viestin, jonka mukaan hän joko voi jatkaa Graalin alaista työskentelyä, tai hänen on siitä luovuttava. Käytyään polkunsa asteiden läpi täysin itsenäisesti oppilas on läpikäynyt matkansa teoriassa samaan pisteeseen – vaikka erilaisin painotuksin – kuin muutkin, mutta toisin kuin työtään ohjauksellisessa yhteydessä tehneet oppilastoverinsa, hänen mahdollinen jatkonsa hermeettisiin asteisiin on harkinnanvarainen. ⁹ On mahdollista, että nimenomaan yksinäisyydessä läpikäymänsä prosessin kautta Graalin vuoren alittavan polun harjoittaja pystyy tuomaan yhteiseen käytäntöön kaikkia auttavaa syvällistä näkemystä. Yhtä mahdollista on, että hän on saavutuksissaankin jäänyt solipsimin, ”hengellisen egoismin” harhauttamaksi.

Siten matkaaminen yksin joko ohjaajan avustuksella tai erikoisolosuhteissa ilman tätä apua, ja työn tekeminen muille, ovat Graalin sosiaalisesti riisutun työmuodon perustavanlaatuisia käytänteitä. Varsinainen sosiaalinen kanssakäyminen kuuluu muihin loosheihin, ja erityisesti ekstrovertin oppilaan tulee sovittaa harjoituksensa joko muun looshitoiminnan tai veljeskuntayhteyden ulkopuolelta saatavan sosiaalisuuden mukaan samankeskiseksi. Toisiaan vastaan taistelevina sisäinen ja ulkoinen matka muodostuvat pian mahdottomiksi – ja tällöin se on lähes aina sisäinen, joka hylätään ulkoisen kustannuksella. Vaikka Graal-työ on oikeus lopettaa kesken koska tahansa, keskeytyksillä, herpaantumisilla ja peruutuksilla on okkulttiseen työhömme aina negatiivinen vaikutus, jonka vaara kannattaa huomioida ennen harjoituspiiriin astumista.