Avainsana-arkisto: rakentamiseksi

Temppelin rakentamiseksi (16-18, 20-22)

Ensi yönä vietettävän Sorathin juhlan kunniaksi ote aiheeseen liittyvästä käsikirjoituksesta. Fragmentti on kirjoituksesta Temppelin rakentamiseksi, ja suoraa jatkoa Fosforoksessa (Legifer & Clavis Magica: II, s.263) esitetylle poiminnolle.

 

* * *

”Viisaudella valaistunut ei tarvitse mitään ohjeita.

Valaistumatonta ei mikään ohje voi auttaa.

Aamunkoiton puolihämärässä monet harhailevat valaistuneen ja ei-valaistuneen tilan rajamailla, etsien enenevää valoa:

Omaksukoot he ohjeista sen minkä tahtovat ja kykenevät.

Lucifer-Christoksen nimeen, olkoon totuus elävää todellisuutta.

 

On kaksi keinoa hoitaa avun tarpeessa olevaa:

Tuntea järjestelmä ja nähdä missä ja millä tavoin apua tarvitaan, ja soveltaa tätä tietoa,

tai käyttää yleislääkettä, joka itse löytää oman tapansa auttaa.

Samalla tavoin hän, joka pyrkii sielun täyteen havahtumiseen,

voi opetella järjestelmän kautta tai puhtaan ponnistuksen kautta.

Molempien työskentelyn polttoaineena ja suunnan antajana on rakkaus,

ensimmäisessä rakkaus muotojen kautta tavoitettuun muodottomaan,

jälkimmäisessä siihen muotojen takaiseen, johon muodotkin aina sisältyvät.

 

Joka hallitsee jälkimmäisen tavan, hänellä ei ole syytä pelätä ensimmäistäkään,

mutta molempien on syytä pelätä virheidenteon mahdollisuuksia kummassa tahansa:

ensimmäisessä, jäädä [vangiksi] umpeen muurattuun temppeliin,

jälkimmäisessä, kadota mereen jossa suunnat muuttuvat pyörteiksi.

Tämä on kirjoitus temppelin rakentamiseksi.

Kuka pelkää vaaraa, älköön ryhtykö työhön;

kuka unohtaa vaaran, älköön ryhtykö työhön;

ryhtyköön työhön hän, joka näkee vaaran ja tahtoo sen voittaa.

Muotoon jäykistävä olento on voitettavissa…

 

Yksikolmatta värjöttelevät avaruudessa,

mutta jokaisen seisoessa horjumatta paikallaan

kristalloituvat temppelin muurit näin luodun keskinäisen jännitteen – astelukujen – varaan.

Tällöin on muistettava ikkunat; alttaritaulut; värilasit; loitsut ja hymy;

sillä täydellinen kuutio on kyvytön ilmaisemaan täydellisyyttään,

täydellisyys on arvoitus ilman säröä, joka sen ilmentää.

Ovi.

 

Nämä ovat ohjeet teiden valmistamiseksi.

Teitä on oleva kolme, kussakin risteys,

tie korvesta risteykseen on lyhyempi kuin risteyksestä temppelin portaille,

mutta vaikeampi tehdä;

matkantekijä tulee olemaan ihmisen nimi kaksituhatta vuotta.

 

Monet luovat silmänsä kaupunkiin kolminaisen risteyksen takana,

mutta tuo kaupunki heijastaa temppelin kuutiota niin tarkasti kuin mahdollista.

Temppelin rakentajat ovat kaupunginkin rakentajia, niin tarkasti kuin mahdollista.

Temppeli, polut, kaupunki; sarastuksen kolme säätyä. Neljäs kadonneena, upotettuna jokaiseen näistä.”

 

– Temppelin rakentamiseksi: 16-18, 20-22