Avainsana-arkisto: Obnoxion

Miksi kuningas Nebukadnezzar?

Keskikesän aatto – vanhastaan pimeyden henkien hallitsemaksi uskottu – on erinomainen aika antaa puheenvuoro veljeskunnan mustalle aspektille. Tämän kuun artikkelin on meille laatinut Nebukadnezzar-looshin ohjaaja, veli Obnoxion.

* * *

MIKSI KUNINGAS NEBUKADNEZZAR?

Muodottoman mustan aspektimme esikuvaksi on valikoitu Kuningas Salomo, Jerusalemin ensimmäisen temppelin rakentaja. Sen sijaan aspektimme ainoa looshi saa nimensä kuningas Nebukadnezzarin mukaan, joka tuhosin tuon temppelin täydellisesti. Aivan kuten kuningas Salomo oli täydellinen luoja, oli kuningas Nebukadnezzar täydellinen tuhoaja.

Profeetta Jeremia sanoo Babylonin kuninkaasta: Leijona on noussut tiheiköstänsä, kansain tuhooja on lähtenyt liikkeelle, lähtenyt asuinpaikastansa, tekemään sinun maasi autioksi: sinun kaupunkisi hävitetään asujattomaksi. (4:7)

Samalla tavalla täydellinen tuhoaja on Shiva eli Mahakala, joka kitansa avaavan leijonan lailla on kuin leimuava suu, johon maailmat syöksyvät kuollen ja kadoten. Bhagavad-Gita kertoo: Sun leimuaviin suihisi syöksyvät nuo mahtavat maanpiirin herrat. Niinkuin hyttyset kiiruusti lentävät leimuavaan tuleen, pudotakseen kuolleina maahan, niin nämä maailmatkin äkillisessä nopeudessa syöksyvät suihisi kuollakseen ja kadotakseen. (11: 28 – 29)

Hesekiel kuvailee 21. luvussaan sen suuren tuhovoiman kauheutta, jota nimitetään Nebukadnezzariksi:

Mutta sinä, ihmislapsi, huokaile! Lanteet murtuneina, katkerassa tuskassa huokaile heidän silmiensä edessä. Ja kun he sinulta kysyvät ”Minkätähden sinä huokailet?” niin sano: Sanoman tähden, sillä se saapuu, ja kaikki sydämet raukeavat, kaikki kädet herpoavat, kaikkien henki tyrmistyy, kaikki polvet käyvät veltoiksi kuin vesi… Miekka, miekka on teroitettu, on myös kirkkaaksi hiottu. Teurasta teurastamaan se on hiottu. Vai iloitsisimmeko? Vitsa, joka lyö minun poikaani, pitää halpana kaiken, mikä puuta on. Ja hän on antanut sen hioa otettavaksi käteen; se miekka on teroitettu, on hiottu annettavaksi surmaajan käteen… Sinä, ihmislapsi, laita kaksi tietä, Baabelin kuninkaan miekan tulla. Samasta maasta lähtekööt molemmat. Ja veistä viitta; veistä se kaupunkiin vievän tien suuhun… Sillä Baabelin kuningas seisahtuu tien haaraan, molempain teitten suuhun, taikojansa taikomaan; hän puhdistaa nuolia, kysyy kotijumalilta, tarkkaa maksaa.

Sekä Nebukadnezzar että Salomo ovat puolijumalallisia, ja siksi ambivalentteja hahmoja. Salomo on poikkeusyksilö jonka Jumala valikoi tekemään tehtävänsä, ja jonka kanssa Jumala käy henkilökohtaisia keskusteluja. Silti Salomo syleilee demonismia syvemmin kuin kukaan Raamatun legendaarisista kuninkaista. Hän ei silti menetä asemaansa pyhänä miehenä. Juutalaisten legendoissa itse Shekina puutuu asiaan, kun Salomoa ollaan tuomitsemassa helvettiin. Nebukadnezzar on taas itse Saatana maanpäällä. Hänestä puhutaan Aamutähtenä joka lankesi, ja hän on kuninkaana Baabelin hovissa. Silti hän kohtelee Danielia ja hänen tovereitaan hyvin, kun on saanut todistuksen heidän pyhyydestään. Eikä Hesekiel koskaan tuomitse Nebukadnezzarin Baabelia, vaan näkee Nebukadnezzarin miekkakäden tekevän jumalansa tarkkaa työtä.

Kuten sanottua, Salomo, lukemattomine vaimoineen, on luomisessa täydellinen. Hänen nimensä merkitsee Rauhaa, kaiken keskusta. Vastaavasti Nebukadnezzar on täydellinen tuhoaja, ja hän on mustan, vasenkätisen virtauksen energinen keskus. Kun Salomon temppeli oli kuluttanut loppuun täydellisyytensä vuodet, alkoi sinne nousta alttareita demoneille. Tällöin temppelissä oli alettu luomaan uutta, mustaa täydellisyyttä. Suitsutuksen noustessa demonien alttareilta, on temppeli jo sisäisesti raunioina, ja sen henkinen keskus on musta tyhjyys – Täydellisyys, jota myöhemmin ilmentää Kuningas Nebukadnezzar.

Silti voimme nähdä Nebukadnezzarin täydellisessä pimeydessä uuden alun.

Tertullianus sekä Efraim Syyrialainen nostavat Nebukadnezzarin Aadamin esikuvaksi, ja esimerkiksi sellaisesta joka nousi lankeemuksensa jälkeen, ja saavutti Paratiisin. Nebukadnezzar ja Adam ovat Raamatun ainoat ihmiset joiden mainitaan syöneen ruohoa, ja näistä Nebukadnezzar käsitetään Adamiin nähden polunraivaajaksi ja malliksi tulevasta noususta. Aadam söi ruohoa Paratiisista karkotettuna, eläimen lailla. Samoin Nebukadnezzarin oli syötävä ruohoa, kun Jumala rankaisi hänen ylimielisyyttään muuttamalla kuninkaan pedoksi seitsemän vuoden ajaksi. Seitsenvaiheisen syklin jälkeen Nebukadnezzar sai kuitenkin vapautuksen, ja tämä on tulkittu Adamisen Ihmisen tulevan Vapautuksen esikuvaksi.

Nebukadnezzarin puolijumaluus on seitsenkertaisen syklin läpikäymisestä johtuva täydellistyminen. Ja jumalaisena emanaation hänen täydellisyytensä on laadultaan syvää pimeyttä, jota palvellaan rauniotemppeleissä demonien alttareilla. Ja häntä palvellaan, sillä hän on täydellistyneen ihmisen esikuva. Niinpä, kun mustassa ryhmässä yhdistetään Vasenta ja Oikeaa Tietä, siinä kahden kuninkaan haamut, Salomon ja Nebukadnezzarin, vannovat rauhaa kädet toistensa reisillä.

 

© Fra Obnoxion 2013