Azazelin Tähden vuosijulkaisu, Hylätty Kivi, on ollut seuralle eräänlainen ajannäyttäjä ja viesti kulloinkin läpikäydyistä tunnelmista. Ensimmäisten numerojen teemat paljastivat itse itsensä kirjoitusten kokoamisvaiheessa, ja vielä tämän jälkeenkin lehti on saanut elää varsin omavoimaisesti kunkin vuoden tunnelmien tulkitsijana. Viime vuonna lehti pääsi seitsemänteen osaansa ja täydensi okkultistille merkityksekkään seitsemän vuoden syklinsä. Tänä vuonna Hylättyä Kiveä ei julkaista.
Jää nähtäväksi, mitä tarkalleen tämä muutos veljeskunnan energioista kertoo. Ainakin muutos alleviivaa aina kärsivällisyyden merkitystä, pysymistä kiinni merkityksekkäässä ytimessä. Maaliskuun blogitekstissä pohdin seuran elinkaarta sille koittaneen kolmannen seitsenvuotiskauden aikana: Olisiko pohjan rakentamisen jälkeen vuorossa aika yhä ulkoistuvampaan näkyvään toimintaan, vai uudenlaiseen hiljentymiseen ja okkultismille tyypillisiin sisäänpäisen elämän kokemuksiin? Vastaus ei ole vain jumalten tai suojelushenkien armoilla, eikä se liioin riipu ulkomaailman suhtautumisesta seuraan: se on veljeskunnan omien työntekijöiden käsissä ja sydämissä. Niin tai näin, toivokaamme että ulkoinen tai sisäinen aktiivisuus on ja pysyy todellisena, aitona pyrkimyksenä Totuuden etsintään ja uhrivalmiuteen, jota tuo etsiminen jokaisena aikana väistämättä edellyttää. Oli taiteilijan käsissä kuinka arvokas marmorikappale tahansa, ainoastaan kärsivällisyys voi loihtia siitä esiin kuolemattoman taideteoksen, jatkaessamme kamppailua arvokkaan aineksen kanssa. Samoin näemme, että tähän kärsivällisyyteen on liityttävä valmius poistaa myös sinänsä hyvää, kaunista ainesta, tuota yhtäläisen kaunista ja hyvää marmoria jonka puristuksessa taideteoksemme piilee: sillä pitäen kiinni jokaisesta asiasta emme saavuta mitään, eikä mikään meille avaudu. Kyky valita on nykyihmiselle, jolle suunnanvaihdos ainakin näennäisesti (ulkoisesti) on jatkuvasti valittavissa, uudella tavalla korostuva haaste. Hyväntahtoisen ihmisen maailmassa on kovin vähän suorastaan väärään johtavia teitä, mutta sen sijaan lukemattomia polkuja sisäisten mahdollisuuksien hukkaamiseen. Jokaisen tuulen mukaan suuntaansa muuttava ei lopulta päädy mihinkään; hän seuraa tunnelmiaan milloin minnekin, ja lopulta menettää alun pitäenkin näennäiseksi paljastuneen kiinteytensä.
Kiven symboli okkultismissa viittaa juuri tähän maailmankatsomuksen perustavanlaatuiseen ytimeen. Se viisasten kivi tai vapaamuurarien kivi, tai temppelin kulmakiveksi tullut hylätty kivi, tai Luciferin otsan kivi – nämä kaikki ovat mullistavan henkisen kokemuksen peruselementti. Sen varaan voidaan rakentaa, ja jonka varaan voidaan moninaistaa arvokkaimmalaatuista luomista, kuten kerrotaan viisaiden kiven voimista. Se on kultaa luova, nuoruuden elinvoimaa loputtomiin palauttava jalokivi, mutta parhaimmaltakin alkemistilta vaaditaan uutteruutta ja pitkäjänteisyyttä työnsä kanssa; geologiset aikakaudet ovat kehityksen pisimpiin lukeutuvia. Myös profaani ymmärtää tämän pitkäkestoisen työn merkityksen, mutta koska hänen peruskivensä ei ole viisasten vaan houkkien kivi, se murenee, ja arkiseksi jäävällä aherruksellaan hän lopulta rakentaa hiekkapohjalle eikä kalliolle. Okkultisti voi, jos on löytänyt todellisen elävän kiven, rakentaa ikuisuutta varten. Hänen työnsä hedelmät ovat aurum non vulgi, aarre jota eivät varkaat varasta eikä ruoste voi nakertaa. Silti se on konkreettista, fyysistä, ei tuulentupia. Näitä kalliolle rakentajia eivät ohjaa milloin minnekin tuulissa kieppuvat henget tai lootusunen raukea innoitus, vaan kärsivällisellä ponnistuksella saavutettu henkinen kasvu.
Ensi vuonna saamme nähdä, millaiseen muotoon Kivemme tuolloin on valmistuva. Vai vaihtaneeko se elementtinsä, luoko nahkansa, lähestyykö lukijoitaan toisessa hahmossa, toisella nimellä, veden pehmeydellä tai loistavassa tulessa? Mahdotonta ei ole sekään. Kuinka tahansa käyneekin, me työntekijät emme muuttuvaa työtämme jätä. Ihmiset tai suojelushenget, jotka Ervastin vihityn tavoin lupaavat: ”Teen tämän työn, vaikka se veisi kymmenen tuhatta vuotta” – he jatkavat, kunnes maailma on uudestisyntynyt.