Suufilaisuus

[Ensi-Lugal]

http://azazel.fi/discussion/viewtopic.p ... 3&start=10

Paikalla.

[Tähti]

Sufilaisuuden sielun (nafs) kehitysvaiheet, kirjasta Tieto on kaunista:

1. Vaativa minuus

Vanhempien, koulun ja kulttuurin luoma valheellinen persoonallisuus. Itsekäs, vaativa ja holtiton. Kasvamisen takaamiseksi tämä vaihe tulee tunnistaa ja ohittaa.

2. Katuvainen minuus

Oivalluksen ensi hetket. Itsekeskeisen elämäntavan kielteiset vaikutukset tulevat näkyville. Halut ja himot hallitsevat ihmistä yhä, mutta omat heikkoudet voi huomata. Katumus ja muutoksen tarve kasvavat. Yrityksiä seurata korkeamman tason impulsseja - eivät aina onnistu.

3. Innostunut minuus

Henkisten kokemusten hienouden ymmärtäminen alkaa. Aitoa nautintoa rukouksesta, meditaatiosta ja muista hengellisistä toimista, motivaationa myötätunto ja arvot. Halut ja itsekkyys ovat vielä olemassa, mutta niiden valta on heikentynyt huomattavasti. Hengellinen kypsyminen alkaa.

4. Tyytyväinen minuus

Edellisten vaiheiden vaikeudet ovat ohi. Sielu on löytänyt rauhan. Vanhat halut ja sitoumukset ovat edelleen olemassa, mutta ne eivät ole pakottavia. Kiitollinen, luottavainen ja rakastava. Vaikeudet hyväksytään osana menestystä. Ego alkaa hellittää ja yksilöllisyys sulautua jumalalliseen.

5. Miellyttävä minuus

Tyytyväisyys itseen ja omaan osaan, tyytyväisyys jopa vastoinkäymisiin ja hankaluuksiin, koska ne tulevat Jumalalta. Hyvin erilainen kokemus maailmasta kuin normaalisti (ei etsitä nautintoa ja vältetä kipua).

6. Jumalaa miellyttävä minuus

Minuuden ja sielun välinen sisäinen liitto. Kaikki voima tulee Jumalalta. Mitään ei tehdä itse. Pelkoa ja tarpeita ei enää ole. Aito sisäinen eheys.

7. Puhdas minuus

Nousu minuuden yläpuolelle. Ei ole enää egoa tai erillistä minää. On vain jumaluus. Tunne itseydestä ja erillisyydestä on illuusio.

[Nefastos]

Aika hauskasti vertautuu Legifer & Clavis Magican toisen luvun vaihetaulukointiin.

[nahkahousununna]

Sufilaisuuden sielun (nafs) kehitysvaiheet, kirjasta Tieto on kaunista:

1. Vaativa minuus
Vanhempien, koulun ja kulttuurin luoma valheellinen persoonallisuus. Itsekäs, vaativa ja holtiton. Kasvamisen takaamiseksi tämä vaihe tulee tunnistaa ja ohittaa.

2. Katuvainen minuus
Oivalluksen ensi hetket. Itsekeskeisen elämäntavan kielteiset vaikutukset tulevat näkyville. Halut ja himot hallitsevat ihmistä yhä, mutta omat heikkoudet voi huomata. Katumus ja muutoksen tarve kasvavat. Yrityksiä seurata korkeamman tason impulsseja - eivät aina onnistu.

3. Innostunut minuus
Henkisten kokemusten hienouden ymmärtäminen alkaa. Aitoa nautintoa rukouksesta, meditaatiosta ja muista hengellisistä toimista, motivaationa myötätunto ja arvot. Halut ja itsekkyys ovat vielä olemassa, mutta niiden valta on heikentynyt huomattavasti. Hengellinen kypsyminen alkaa.

4. Tyytyväinen minuus
Edellisten vaiheiden vaikeudet ovat ohi. Sielu on löytänyt rauhan. Vanhat halut ja sitoumukset ovat edelleen olemassa, mutta ne eivät ole pakottavia. Kiitollinen, luottavainen ja rakastava. Vaikeudet hyväksytään osana menestystä. Ego alkaa hellittää ja yksilöllisyys sulautua jumalalliseen.

5. Miellyttävä minuus
Tyytyväisyys itseen ja omaan osaan, tyytyväisyys jopa vastoinkäymisiin ja hankaluuksiin, koska ne tulevat Jumalalta. Hyvin erilainen kokemus maailmasta kuin normaalisti (ei etsitä nautintoa ja vältetä kipua).

6. Jumalaa miellyttävä minuus
Minuuden ja sielun välinen sisäinen liitto. Kaikki voima tulee Jumalalta. Mitään ei tehdä itse. Pelkoa ja tarpeita ei enää ole. Aito sisäinen eheys.

7. Puhdas minuus
Nousu minuuden yläpuolelle. Ei ole enää egoa tai erillistä minää. On vain jumaluus. Tunne itseydestä ja erillisyydestä on illuusio.

Mielenkiintoinen jaottelu. Islamilainen nafsin käsite käännetään usein sieluksi, mutta käännös on hieman yksioikoinen. Perinteisen sielukäsityksen vastine on islamissa lähemminkin ruuh (henki). Muita mahdollisia käännöksiä nafsille ovat esimerkiksi ”itse” ja ”psyyke”. Perinteisemmin nafs jaotellaan Koraanin viittausten perusteella kolmeen kategoriaa, jotka jossain määrin vastaavat muun muassa Freudin psykoanalyyttistä teoriaa:

Nafs al-Ammaarah – käskevä/yllyttävä/kiihottava nafs, myös ihmisen alemmat halut tai viettipohja (Freudilla id). Tämän nafsin alueen perusominaisuuksiksi kuvataan usein viha, kaikkivoipaisuuskuvitelma ja ahneus. Sen ajatellaan olevan myös se psyyken alue, joka on yhteydessä Saatanaan, vastaanottaen tämän ehdotuksia tai ”kuiskutteluja” (waswas). Islamilaisissa lähteissä Saatana kuvataan ”ilmeiseksi vastustajaksi” - valan vannoneeksi henkisen kitkan tuottajaksi, jyvien akanoista erottelijaksi.

Nafs al-Lawwaamah – soimaava/katuva nafs, ihmisen omatunto (Freudilla superego). Tämän psyykenalueen kuvataan olevan yhteydessä ihmisen henkeen sekä älyyn/erottelukykyyn ('aql). Äly on ihmisen keskeinen työkalu, jonka avulla hän käy jihadia, toisin sanoen jalostaa vihan, ahneuden ja omnipotenssin energioitaan toimimaan korkeamman tietoisuutensa alaisuudessa – vääntää kättä Saatanan kanssa.

Nafs al-Mutma’innah – rauhan/levon/sopusoinnun saavuttanut nafs (Freudilla ego). Tämä tila saavutetaan alemman luonnon (tai ”karman”) puhdistamisen ja ylittämisen – täyden tiedostamisen ja tietoisen ohjauksen, mutta myös aineen ja hengen harmonian saavuttamisen kautta. Tässä tilassa ihmisen ajatellaan aktualisoivan oman ”fitransa”.

Islamissa fitralla tarkoitetaan jokaisen (luodun) olevaisen alkutilaa – puhdasta, todellista luontoa, jonka kautta olento on yhteydessä Luojaan. Koraanin kuvausten perusteella voi johtaa fitran olevan Jumalan ”näkemisen” tai suoran tiedostamisen tila, jonka kukin kokee omasta perspektiivistään. Islamilaisittain hengellisessä prosessissa on siis kyse nimenomaan sisäänpäin kääntymisestä, alkutilan esiinkaivamisesta sen päälle kerääntyneiden vaikutteiden ja vaikuttimien alta. Mielestäni tämä vertautuu hyvin buddhalaisiin kuvauksiin jokaisen olevaisen sisällä olevasta ”valaistumisen siemenestä”, tai siitä, kuinka ”jokainen on jo valaistunut, mutta jokainen ei sitä tiedosta”.

Tuota henkistä alkutilaa kaivetaan esiin pitkälti eettisen, alkutilan ominaispiirteitä mukailevan harjoituksen kautta. Samaa prosessia kuvataan buddhalaisuudessa paramiittojen käsitteellä - valaistumista lähentyvä alkaa ilmentää valaistumisen ominaisuuksia: täydellistä näköä, täydellistä kuuloa jne. Islamilaisissa lähteissä käytetyt kielikuvat ovat hieman toisentyyppisiä, mutta samansuuntaisia, esimerkiksi:

”…palvelijani jatkaa Minun lähestymistäni vapaan tahtonsa hyvillä toimilla, kunnes rakastan häntä. Ja kun rakastan häntä, olen hänen kuulonsa jolla hän kuulee, hänen näkönsä jolla hän näkee, hänen kätensä jolla hän tarttuu, ja hänen jalkansa jolla hän astuu. Jos hän pyytää Minulta, varmasti annan hänelle, ja jos hän turvautuu Minuun, varmasti suojelen häntä.” (mm Bukhari)

Nafs al-Mutma’innan tilaa kuvataankin Koraanissa molemminpuolisen mieltymyksen tai Tahdon yhdenmukaisuuden tilana, joka lopulta johtaa parinirvanaan :

”Oi rauhan saavuttanut sielu,
palaa takaisin Herrasi luo mieltyneenä, miellyttävänä.
Astu (sisään) palvelijoideni joukkoon,
astu (sisään) Autuuden tarhaani.”
(89: 27-30)

[Tähti]

Kiitos, toi olikin mielenkiintoinen lisäys. Onko sulla muuten suositella jotain hyvää kirjaa suufilaisuudesta (esim englanniksi) tai vastaavasti jotain nettijuttuja?

[Numinous]

https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Way_of_the_Sufi

Tämä on aivan fantastinen kirja suufilaisuudesta ja yksi hengellisesti antoisimmista kirjoista ylipäätään. Kirja on myös aikahistoriallisesti kiinnostava, koska se tarjoaa ikkunan moniarvoiseen ja monikulttuuriseen Lähi-itään aikana jolloin Euroopassa ei ollut minkäänlaista uskonnonvapautta.

[Kavi]

Minulla on myös hyllyssäni aivan erityisen rakas pikku kirjanen, tohtori Javad Nurbakhshin The Great Satan 'Eblis', josta olen löytänyt erään täsmällisimmistä vastaavuuksista omille korkeille käsityksilleni Saatanan todellisesti olemuksesta. Kirja koostuu useista suufilaisista sitaateista, jotka liittyvät Eblikseen eli Saatanaan. Näistä käy ilmi kuinka Saatanan lankeemus oli siinä, että hän ei suostunut kumartamaan Adamia eli ihmistä, vaan ainoastaan Jumalaa. Yksi suufi sanoo että Saatana heitti Jumalan kiroukseen harteilleen kuin rakkaimman vaatteensa. Toinen kertoo kuinka Jumala sanoi Gabrielin ja Mikaelin läsnäollessa Saatanalle "Kumarra Adamia!", mutta sanctum sanctorumissa Jumala käski Saatanaa "Älä kumarra muita kuin Minua!". Kolmas kertoo Saatanan sanoneen Jumalalle, kuinka "ikuinen kirous Sinulta on tuhat kertaa parempi, kuin kääntää Sinulle selkänsä!"

Monien suufien sananlaskuissa ja vertauskuvissa Saatana nostetaan ehdottoman rakkauden esikuvaksi kaikille rakastajille; jonka itseuhraukselle ei löydy vertaista; joka yksin ainoana tuntee Jumalan; ja joka ainoana palvoo yksin Jumalaa. Tällaista olemusta minä pidän palvottavana ja suurimpana esikuvanani, sekä moitteettomimpana eettisenä esimerkkinä.

Ehkä hiukan turha postaus, mutten malta olla jakamatta sitä tässä. Satuin löytämään puolituntisen podcast-jakson nimeltä "In Defense of Satan".
Jaksossa käsitellään pintapuolisesti islamilaisen juristi-mystikko ‘Ayn al-Quzatin ajatusmaailmaa Saatanasta.
Jos muistan oikein, 'Ayn al-Quzatin ajatuksia referoidaan myös tri Nurbakhshin teoksessa The Great Satan 'Eblis'.
Linkki tässä: https://ajammc.com/2019/06/23/ajam-podc ... -of-satan/

EDIT: Ei onnistunut linkin teko