Suufilaisuus

[Ensi-Lugal]

Aluksi nöyrimmät pahoitteluni pitkästä hiljaiselosta kirjoittelun suhteen, mutta sanotaanhan että kaikki maallinen ja ulkoinen on hyvä hoitaa pois tieltä ennen syvällisempiin asioihin keskittymistä.

Niin, lainasin tuossa Jaakko Hämeen-Anttilan kirjan "Jumalasta juopuneet" ja mielenkiinnosta kysyn että mahtaakohan kenelläkään olla minkäänlaisia mielikuvia suufilaisuudesta missään mielessä.

[Lux]

Niin, lainasin tuossa Jaakko Hämeen-Anttilan kirjan "Jumalasta juopuneet" ja mielenkiinnosta kysyn että mahtaakohan kenelläkään olla minkäänlaisia mielikuvia suufilaisuudesta missään mielessä.

Kun maailman syvin mystiikka, juopumus ja runous yhdistyvät geometrisen tarkkaan esoteeriseen filosofiaan saumattomasti, niin allekirjoittanut on väistämättä myyty lopullisesti islamin esoteeristen syvyyksien yleismaailmalliseen virtauksiin. Nämä ovat kaikki, eri muodot, oksia siitä samasta kultaisesta Elämän- ja Kuolemanpuusta, joka meillä täällä Pohjolan korkeuksilla näyttäytyvät Asgardin, Valhallan ja Kalevan oksistojen ja juurien kautta, Intiassa oksana siitä ikuisesta Banjan-puusta, mihin Christos-Hroptri-Odhínn on uhrattuna sydänverensä kautta, osana ikuista oksistoa, virtauksena alkulähteestään, joka on puhdas Henki eri olemassaolon lähteissään kaikkien erilaistuneiden muotojen ja ajallisten harhojen tuolla puolen.

Kun Ykseydestä lähtevä virtaus muuntuu kansojen ja erilaistuneiden olemassaolon erilaistumisten välityksellä eri muodoissaan (kun esim. sufismin runous ja mystiikka yhtyy pohjolan puna- ja siniverisen varjaagin miekan tiehen Odhínnin alaisuudessa menneisyydessä, näiden palvellessa Konstantinopolia kaarteillaan) toimiviksi jumalallisen Ykseyden erilaistuneiksi muodoiksi ja säännöksiksi, on niiden takaa löydettävissä sama, Ikuinen Alkulähde.

Jos johonkin virtaukseen sufismissa tai islamin esoteriassa allekirjoittanut tuntee vetoa, niin tämän täytyy olla:

The Malamatiyah, The Blamed Ones.

Guénon on Malamatiyah
Samaan liittyen: Crazy Wisdom

Kannattaa muistaa myös, että Valttien "täysi nolla", Houkka, Iloinen Vaeltaja on Suuren Mestarin (esim. Laotse, Kristus, Väinämöinen, Odhínn jne.) kortti. Houkassa Harmaa Vaeltaja kohtaa Valkoisen Tietäjän yksinkertaisen syvän viattomuuden, ajan ja aineen harmauden kokemus puhtaan hengen ikuisen loisteen.

Frithjof Schuon Perenniaalisesta Näkemyksestä.

[Lux]

http://www.youtube.com/watch?v=hFMZF3I479w
http://www.youtube.com/watch?v=VWmpOdeW ... re=related
http://www.youtube.com/watch?v=TLvq5U-X ... e=related1

Jos ja kun tämä on suufilaisuutta, niin Me Likes.

[obnoxion]

Aluksi nöyrimmät pahoitteluni pitkästä hiljaiselosta kirjoittelun suhteen, mutta sanotaanhan että kaikki maallinen ja ulkoinen on hyvä hoitaa pois tieltä ennen syvällisempiin asioihin keskittymistä.

Olet huomaavainen, frater! Mutta kun on toiminut oikein, ei pahoitteluille jää syytä.

Omasta puolestani olen saanut paljon suufilaisuudelta. Sen "Lohikäärmerakkaus", jonka fra Nefastos nosti esiin sitaattiketjussamme, on täsmälleen sitä palvonnallista lähestymistapaa jota itse pyrin kultivoimaan.

Minulla on myös hyllyssäni aivan erityisen rakas pikku kirjanen, tohtori Javad Nurbakhshin The Great Satan 'Eblis', josta olen löytänyt erään täsmällisimmistä vastaavuuksista omille korkeille käsityksilleni Saatanan todellisesti olemuksesta. Kirja koostuu useista suufilaisista sitaateista, jotka liittyvät Eblikseen eli Saatanaan. Näistä käy ilmi kuinka Saatanan lankeemus oli siinä, että hän ei suostunut kumartamaan Adamia eli ihmistä, vaan ainoastaan Jumalaa. Yksi suufi sanoo että Saatana heitti Jumalan kiroukseen harteilleen kuin rakkaimman vaatteensa. Toinen kertoo kuinka Jumala sanoi Gabrielin ja Mikaelin läsnäollessa Saatanalle "Kumarra Adamia!", mutta sanctum sanctorumissa Jumala käski Saatanaa "Älä kumarra muita kuin Minua!". Kolmas kertoo Saatanan sanoneen Jumalalle, kuinka "ikuinen kirous Sinulta on tuhat kertaa parempi, kuin kääntää Sinulle selkänsä!"

Monien suufien sananlaskuissa ja vertauskuvissa Saatana nostetaan ehdottoman rakkauden esikuvaksi kaikille rakastajille; jonka itseuhraukselle ei löydy vertaista; joka yksin ainoana tuntee Jumalan; ja joka ainoana palvoo yksin Jumalaa. Tällaista olemusta minä pidän palvottavana ja suurimpana esikuvanani, sekä moitteettomimpana eettisenä esimerkkinä.

Lopuksi yksi suora lainaus yllä mainitusta teoksesta. Käännös on omani.

***

Eräänä iltana meni Mooses Siinaille; Eblis saapui tapaamaan häntä kaukaa.

Siellä Mooses kysyi tuolta kirotulta: ”Oi sinä joka suuresti mahtailet, miksi et kumartanut Adamia?”

Kirottu vastasi: ”Oi sinä jonka Jumala on hyväksynyt, sain huomata tulleeni hylätyksi hänen voimansa edessä ilman syytä. Jos minulla olisi ollut pienikin mahdollisuus kumartua, olisin totisesti kumartunut, ja pysynyt sinun laillasi Jumalan uskottuna (kalimo’llah). Vaan koska Jumala toivoi minun puhuvan kierosti, niin myös tapahtui. ”

Mooses sanoi: ”Oi sinä joka olet oman itsesi ansassa, etkö hetkeksikään muistanut Jumalaa?”

Eblis vastasi: ”Olenhan rakastaja, en koskaan saata unohtaa Häntä, en edes hetkeksikään. Niin paljon kuin Hänen vihansa kasvaa minua kohtaan, samalla mitalla kasvaa rakkauteni Häneen.”

Vaikka tuo kirottu on kaukana Jumalan vaikutuspiireistä, hän on, Mooses sanoo, läsnä Jumalan tykönä. Vaikka kirous poltti hänen sydämensä, tuo itse sama kirous voimisti hänen kaipuunsa.

Kun Saatana on näin kiihkeästi hartaalla polulla, kuinka on sinun rakkautesi laita Ainoaa Rakastettavaa kohtaan?

-Attar-


EDIT: Säästääkseni yhteistä vaivaamme, kävin kopioimassa mainitsemani fra Nefastoksen jakaman sitaatin koskien "Lohikäärmerakkautta":

"Rakkaus ei olekaan vain osa mystikon elämää vaan se on kaiken vaativa elämäntapa. Todellinen rakkaus ei asetu kauniisti sille varattuun lokeroon, vaan polttaa tieltään kaiken muun ja vaatii ihmisen kokonaan itselleen. Rakkaus on hirvittävää lohikäärmerakkautta. Ulkopuolisen silmin nähden täydellinen rakastaja onkin hullu (...) Tie ei silti ole helppo: vasta kun olet valmis vuodattamaan veresi, palamaan tulessa ja kuolemaan kyyneliisi, voit lähteä matkaan kohti sitä ainoata todellista päämäärää, joka ihmisellä voi olla."

- Jaakko Hämeen-Anttila: Lintujen matka -käännöksen alkusanat

[Ensi-Lugal]

Loistava lainaus. Suurkiitokset!

[obnoxion]

Loistava lainaus. Suurkiitokset!

Hyvä jos se antoi jotain!

Suomensin eilen myös toisen aiheeseen liittyvän tekstin, jotta se olisi minulla nopeasti valmiina mikäli keskustelu jatkuisi vilkkaana. Jostain syystä en nyt jaksa jäädä odottelemaan että tämä keskustelu vilkastuisi enempää, joten lähetän sen nyt.

Ensin pieni alustus:

Lainaus koskee Ibn 'Arabin opetusta siitä miksi Absoluuttia on kokonaisvaltaisempaa pohtia naisen kuin miehen muodossa, ja miksi ainoastaan naisen muodossa on mahdollista kontemploida Absoluutin molempia aspekteja yhtäaikaisesti. Yleisesti tämä lienee kiinnostavaa ainakin siksi, että nykyinen kansanomainen käsitys islamista on, ettei se anna suurta arvoa naiselle. Itse taas pidän tätä erityisen kiinnostavana sen vuoksi, että olen omalta painotukseltani shakta, eli kokemuksellisesti Absoluutti on aina ollut minulla nainen.

***
"Koskien sitä että nainen on sekä aktiivinen että vastaanottavainen, Ibn ’Arabi selittää tarkemmin mistä johtuu että Absoluuttia voidaan täydellisemmin kontemploida naisen kautta. Ensinnäkin, mies on olemassa kahden naisellisen prinsiipin välissä. Koraanissa lukee: ”Ihmiset, pitäkää kunniassa Herraanne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maailmaan.” (4:1). Kommentaattorit sanovat tästä säkeestä: ”Adamin vaimo oli naisellinen, mutta samoin oli naisellinen se alkusielu josta Adam syntyi” (T. Izutsu). Siispä Adam on olemassa kahden naisellisen periaatteen välissä, toisen ollessa sielu josta hän syntyi, ja toisen ollessa sielu joka hänestä syntyi.

Toiseksi, Absoluuttia kontemploidaan joko aktiivisena vaikuttajana (jota Runous kutsuu Rakastajaksi), tai vastaanottavaisena voimana (jota Runous kutsuu Rakastetuksi), tai molempina yhtäaikaisesti. Kun mies kontemploi Absoluuttia omassa miehisessä muodossaan, hän näkee että naisellinen sielu syntyi maskuliinisesta Hengestä; tätä on kontemploida Absoluuttia aktiivisena. Muussa tapauksessa hän voi kontemploida Absoluuttia Sen passiivisessa aspektissa, sillä hänen oma muotonsa luotuna olentona on Absoluuttiin nähden totaalisen passiivinen. Mutta jos mies kontemploi Absoluuttia joko naisen ulkoisen muodon kautta, tai meditaatiossa hänen sisäisen muotonsa kautta, silloin hän kontemploi Absoluutin molempia aspekteja yhtäaikaisesti. Ibn ’Arabi selittää tätä prosessia:

”Kun Absoluutti ilmentyy naisen muodossa, se on aktiivinen toimija, koska tällöin sillä on totaalinen valta yli miehen naisellisen prinsiipin, so. hänen sielunsa. Tämä aiheuttaa että miehestä tulee alistuva ja omistautunut naisen muodossa manifestoituneelle Absoluutille. Absoluutti on tällöin myös passiivisesti vastaanottavainen, sillä sen ilmentyessä naisen muodossa, se on miehen hallinnassa ja tottelevainen hänen käskyilleen. Tästä syystä Absoluutin kontemploiminen naisen muodossa on tapa kontemploida Absoluutin molempia aspekteja yhtäaikaisesti., ja tällainen visio on täydellisempi kuin nähdä se missä tahansa muussa kaikista muodoista joina Se itseään ilmentää. Tästä syystä nainen on luova, ei luotu. Sillä molemmat laadut, aktiivinen sekä passiivinen, ovat osa Luojan ydinolemusta, aivan kuten molemmat laadut ilmenevät naisessa” (R. Nicholson: ”The Mathnawi”)."

-Laleh Bakhtiar: ”Sufi – Expressions of the Mystic Quest” s. 23-24 -

[Ensi-Lugal]

Laitetaanpa tänne Suufilaisuus-topicin alle, sillä käsittääkseni Aleveilla on melkoisen paljon samankaltaisuutta monien Suufi-ryhmien uskomusten kanssa.


http://www.youtube.com/watch?v=Q0mYNQT89VA

Turkkilainen ystäväni, joka on Alevi, selitti että heidän uskomustensa mukaan Taivaallinen Jumala kehittyi Ihmis-Jumalaksi (Imaami Ali). Alille annetaan käytännössä puolijumalan ja heeroksen rooli, toisin kuin vanhoillisemmissa Islamin muodoissa.

[obnoxion]

Kielimuurin vuoksi en saanut paljoa tietoa tästä itselleni entuudestaan tuntemattomasta uskosta, mutta kävin hankkimassa joitakin yleistietoja wikipediasta.

Näyttäisi siltä että tässä islamin tulkinnassa on feminiininen prinsiippi paremmin integroituna kuin yleisemmin tunnetuissa suuntauksissa. On heti kiinnostavaa kuinka Koraanin kieli, arabia, ei ole keskeisessä asemassa, sillä monoteistisissa "kirjan uskonnoissa" pyhä kirja on tietyllä tapaa Jumaluuden todellisin ilmentymä - shakti per se, if you will - , ja lopulta aina todellisempi kuin maailma. Alevien usko näyttäisi kuitenkin liittyneen vahvasti maantieteeseen, ja käyttää kielenään maan omia kieliä. Näyttäisi että alevien uskossa voima on kirjaimen lisäksi maassa. Merkitseekö se että maailma kyetään jossain määriin näkemään jumaluutta ilmentävänä, eikä jumalasta erillisenä luotuna asiana?

Tämä tekisi Jumalasta lähestyttävämmän, mikä näyttäisi sopivan uskon luonteeseen. Tarkoitan tällä että Allahin ja Muhammedin lisäki Imaami Ali tulee yhdeksi porrastukseksi lisää ihmisen ja Jumalan välille, jolloin tämä raja menettää jyrkkyyttään. Ihmis-jumaluuden korostus sopisi tähän erinomaisesti.

Kiinnostava aihe. Olisi tietenkin kiinnostavinta keskustella näistäkin tulkinnoista aidon uskovaisen kanssa. Siltä varalta että näissä pohdinnoissani on jotain Alevien uskoa loukkaavaa, tahdon korostaa että nämä olivat vain joitakin ensivaikutelmistani summattuna. Uskon sisältä tulevien määritelmien edessä vedän tietenkin kaikki sanani takaisin.

[Ensi-Lugal]

Kiinnostava aihe. Olisi tietenkin kiinnostavinta keskustella näistäkin tulkinnoista aidon uskovaisen kanssa.

Mikäli aikaa löytyy, niin eräs Alevi saattaa rekisteröityä tuonne englanninkieliselle puolelle.

[obnoxion]

Mikäli aikaa löytyy, niin eräs Alevi saattaa rekisteröityä tuonne englanninkieliselle puolelle.

Kuulostaa oikein hyvältä! Englanninkielinen foorumimme on ollut toistaiseksi hieman paitsiossa, mutta nyt kun Fosforos julkaistaan pian englanniksi, ehkä sillekin puolelle saadaan uutta eloa.