Blasfemia

[proselyterror]

Tämä on todella tärkeä ja mielenkiintoinen aihe, ja näiden postauksien lukeminen on ollut sellaista mukavaa tiedon valoa jossa näpit palaa 3:-) Itselläni on fundamentalistitausta, josta tosin on aikaa, eikä siitä nyt tällä kertaa muuta, vaikka asiasta ois paljonkin avautumista. Yritän pysyä aiheessa kuitenkin.

Helluntailaisten kyhäämä "Rock'n'rollin maailma"-kasetti aikoinaan oli supersuosittu juuri uskovaisten keskuudessa. Nämä ihmiset kaipaavat alitajuisesti vaihtoehtoa tyrannijumalalle enemmän kuin keskiverto änkyräateisti. Saatana kiinnostaa uskovaisia pirusti ja syystä. Usein tämä projisoidaan syyllistämällä toiseen leiriin kuuluvia kristittyjä ja syytetään Saatanaa kaikista vastoinkäymisistä ja välillä omaa lihan heikkoutta, jotta voitaisiin taas ylistää Jumalaa ja olla kuuliaisia seurakunnan johdolle. Koko "Rock'n'rollin maailma"-puppukasetti oli useille eräänlaista tiedostamatonta blasfemiaa, people need Satan!

Kun sitten fundamentalisti irrotautuu uskosta, nämä syyllisyys- ja kaikkivaltiastyranniajutut jäävät usein käsittelemättä, liitytään maltillisempaan uskonsuuntaan tai ruvetaan pämppäämään. Itse olen sitä mieltä, että nämä asiat täytyy käsitellä jos ne horjuttavat psyykettä (liikaa ) Oma versioni blasfemiasta on yksinkertainen rituaali, jossa en noudata kaavoja. Aabrahamilaiset uskonnot, varsinkin kristityt ovat tunnettuja kaavoistaan ja toisten vihaamisesta oikeaoppisen kaavan hylkäämisestä. Tästä täytyy päästä pois. Laitan Mozartin Requiemin soimaan, laitan pari kynttilää, ja karhun kuvan tai vaikkapa intialaisen Ganeshan patsaan (mustan). En pyydä voimaa, en rukoile, en usko. Polvistun ja mainitsen asioita, joita tavoittelen, joissa olen epäonnistunut. Pääasia, etten matele, enkä tietoisesti kuvittele, että joku kuuntelee. Kuitenkin käsittelen aluetta tietoisuudessani, joka on taipuvainen uskomaan, ja syytä, miksi en ole kristitty.

Itselleni blasfemia kohdistuu asioihin, joita fundamentalistikristityt eniten vihaavat: itsenäisyys, ajattelu, tottelemattomuus; tottelemattomuus ennenkaikkea Jahwelle, jota on esimerkiksi epäjumalanpalvelus tai jumalankieltäminen, noituus.

On terapeuttista tehdä näitä hienostuneesti, rivien välistä, kuten kristitytkin, salakavalasti ja kauniisti, heittää kehiin pari hiuksia pystyyn nostattavaa kommenttia.

Kun näihin juttuihin ryhtyy täytyy entisen uskovaisen muistaa, että saattaa ruveta pelaamaan hihhuleiden pussiin, toteuttaa heidän propagandaansa pimeyden puolelle hypänneistä, Saatanalla on myös ei-toivottuja alueita mielen kerrostumissa, koska hänen syykseen on sälytetty kutakuinkin kaikki mahdollinen ikävä asia, ei ainoastaan omilla aivoilla ajattelu ja tottelemattomuus. Tämä tekeekin tästä matkasta mielekkään ja hedelmällisen, tosin vaikean: ei ole mitään ulkopuolelta saneltua oppia mikä toisi autuuden.

En haluaisi olla antikristillinen, mutta [huumoria] antaa kirkkojen palaa! [/huumoria]

[Kenazis]

Lähtökohta Azazelin Tähdellä on se, että todellista pyhää ei ole mahdollista häpäistä.

Tämän jälkeen asiaan liittyy ainakin kaksi kysymystä, joissa täytyy käyttää harkintaa.
Nimittäin mitkä ovat hyödyt ja haitat muotojen häpäisyssä itsen ja kohteen kannalta?
Selvää on varmaan ainakin esim. että joku kuolemaisillaan oleva vanha ihminen tuskin enää muuttaa radikaalilla tavallaa näkemyksiään. Tällainen ihminen voi olla hyvinkin viisas käytännöllisesti, mutta pitää silti kiinni jostain täysin typeristä muotoseikoista kuten "miehillä ei saa olla pitkiä hiuksia".

Itselleni ratkaisevana alkupisteenä en pidä ensimmäistä innostusta ja tutustumista Satanismiin tai okkultismiin (joka tietyllä tapaa on konkreettinen lähtöpiste) vaan suorittamaani "Ritual of Death and Rebirthia". Tässä minulla oli tarkoituksena poistaa kaikkia mahdolliset psyykkiset siteet kristillisyyteen, jotka olivat elämäni aikana mieleeni istutettu ja ujutettu yhteiskunnan kautta. Toisena puolena rituaalissa oli oman elämän pyhittäminen Satanismille/Saatanalle (koska tunsin että siinä oli totuutta). Tässä rituaalissa oli vahvasti ja laajasti läsnä blasfemia niin sanallisessa muodossa kuin muunkinlaisen ei-korrektin toiminnan muodossa. Rituaali ylitti monta odotusta ja meni niiden yli (myöhemmin huomasin että kyseessä oli myös suurella todennäköisyydellä NDE- kokemus).

Olen ajatellut ja edelleen uskon, että sellainen suht yleinen ilmiö kuin kääntyminen vanhempana tai trauman koittaessa (kristin)uskoon, johtuu juurikin siitä että ns. uskonsiemenet ovat kylvetty ja latentteina kunnes ne tulevat taas pintaan trauman tms. johdosta jolloin ne otetaan turvallisena ja totena avosylin vastaan. Jos siis omaat uskonnollisen taustan (esim. vanhempien) kautta ja väität olevasi ateisti tai satanisti or what ever. Mutta et todella tee työtä kitkeäksesi näitä siemeniä, on hyvin mahdollista että löydät itsesi vielä vanhuudenhöperönä paasaamassa Jeesuksesta, ainoasta oikeasta tiestä ja Helvetin tulessa palamisesta lähipiirillesi ja tuntemattomille.

[Albert]

Olen ajatellut ja edelleen uskon, että sellainen suht yleinen ilmiö kuin kääntyminen vanhempana tai trauman koittaessa (kristin)uskoon, johtuu juurikin siitä että ns. uskonsiemenet ovat kylvetty ja latentteina kunnes ne tulevat taas pintaan trauman tms. johdosta jolloin ne otetaan turvallisena ja totena avosylin vastaan.

Tämän voin allekirjoittaa. Itsellänikin on sukulaisten puolesta jonkin verran fundamentalistitaustaa, ja vaikka omat vanhempani ovat olleet hyvin erihenkistä väkeä, vaikutusta on ollut. Eniten se oikeastaan ilmenee juuri siinä, miten vahvasti kristillinen kuvasto on aina vedonnut minuun, ja miten siitä tulee positiivisia assosiaatioita moniin lapsuudenkokemuksiin. Ja vaikka ehkä kuulostaa vähän kierolta niin on se mun mielestä aika sympaattista että out of nowhere suht pitkälle edennyttä alzheimerin tautia sairastava isoäiti lähettää villasukat ja jeesus/pelastus splittiä tarjoavan lehden postissa. Kolme kertaa putkeen muutaman viikon sisällä.

Varjopuolena tästä on kehittynyt juurikin se ikuinen syyllisyyden klikki, jota Nefastos hyvin avasi keskustelunavauksessa. Kaikki hallitsemattomuus on pelottavaa ja huono omatunto iskee milloin mistäkin. Vaikka älyllisesti pystyy pohtimaan asiat halki no problemo niin tunnetasolla joku mato jyrsii. Olen harkinnut jonkinlaista blasfemiariittiä, mutten tiedä kykenenkö äly/pohdintakeskeisyydeltäni sukeltamaan siihen ja elämään rituaalia muunakin kuin kaavana.

Nyt lipsahti vähän enemmän tonne henk.koht. avautumisen ku aiheen avaamisen puolelle mutta .....

[Sûrya-Ishtara]

Kaikki hallitsemattomuus on pelottavaa ja huono omatunto iskee milloin mistäkin. Vaikka älyllisesti pystyy pohtimaan asiat halki no problemo niin tunnetasolla joku mato jyrsii.

Pelottavaa kyllä, mutta samalla tämä kaaoksen elementti elämässä on myös äärimmäisen inspiroivaa ja elävöittävää: ajasta aikaan, ainakin allekirjoittaneen elämässä, maailmankatsomuksellisten eri elementtien muotopuolien on hyvä pistää tietoisesti kyseenalaistuksen ja jopa häpäisyn kohteeksi - sillä kuten aiemmin topikissa todettua, todelliselle Pyhälle häpäiseminen ei ole mahdollista.

Uskonnollisten instituutioiden itseironian puute on todellinen vihollinen, koska juuri näissä yhteisöissä pilkka osuu sinne, mihin sen pitääkin: ei uskonnon ytimeen itsessään, vaan ihmisten oman varjon kieltämiseen psykologisten defenssien kautta.