Aivan totta. Edellisistä viesteistäni saa ehkä vähän ahdasmielisen kuvan, ja haluankin vielä teroittaa, etten todellakaan puhu kenenkään painostamisen puolesta. Sitä tulee helposti tehtyä tahattomasti kun kyseessä on näin paljon tunteita herättävä aihe: läheisten ja vahvasti toisiinsa luottavienkin ihmisten välisissä keskusteluissa muutama vääränlainen sana voi aiheuttaa ties mitä traumoja. Alkaa lähinnä itkettää ja kädet täristä kun ajattelee, millaisia hirveyksiä ihmiset voivat tehdä toisilleen aivan vahingossa seksuaalisuuden suhteen (puhumattakaan intentionaalisesta väkivallasta), ja miten yksin sitä voi tuntea olevansa ongelmiensa ja epäilystensä kanssa vaikka olisi vakaassakin suhteessa. Tuota s/m-juttua koskien on ollut vahvasti se kokemus, että sitä pidetään vain "kiinnostavana" ja "coolin sairaana" eikä oteta vakavasti itseinhoa ja ihmishirviöyden tunnetta, joka seuraa siitä, että fantasioi pakkomielteisesti raiskaamisesta ja tappamisesta ts. tiettyinä hetkinä todella haluaa raiskata ja tappaa eli myöskin tekee niin, intention tasolla. Kun kukaan ei silloin sano, että vääryyttä on tapahtunut ja se pitäisi pyrkiä korjaamaan - minkä yksinkertainen toteaminen on, edelleen, erotettava syyllistämisestä - vaan kuittaa huonon omantunnon turhaksi häpeämiseksi ja sosiaalisten normistojen armoilla olemiseksi, fiilis saattaa olla epäuskoisen kauhistunut: ikään kuin saisi äkkiä tietää, että tämä yhteisö todella hyväksyy väkivallan. "Eettisesti" toimiminen ylipäätään on aivan liian usein vain sosiaalisen hyväksynnän hakemista, mutta en usko, että pyrkimys siihen olisi seksuaalisuudenkaan kohdalla koskaan täysin palautettavissa uskalluksen puutteeseen.Wyrmfang wrote: Tarvitseeko seksuaalisuudella välttämättä olla tavoitteita? Niitä voi tietysti henkilökohtaisessa uskossaan asettaa itselleen, mutta minusta kaikki muu oikeastaan muuttuu lopulta juuri ulkopuolelta annetuiksi säännöiksi.
Kiitos hyvästä rinnastuksesta, herätti tosiaan jotain. Tätä ikuisuusaiheeksi muodostunutta fetissiä pohtiessa on monesti herännyt kysymys siitä, onko ylipäätään olemassa seksuaalisuutta ilman jonkinasteisia sadomasokistisia piirteitä. Nehän voi nähdä liiaksi korostuneina maskuliinisuutena ja feminiiniytenä; ja se, mitä tuo "liiaksi" tarkoittaa, vaihtelee tilanteen ja yksilön mukaan niin paljon, että muiden kuin yksilön itsensä on lähes mahdotonta vetää rajaa "terveen" ja "sairaan" välille. Jos tämä ajatus viedään pidemmälle - ja siihen sekoitetaan hiukan mainitsemaasi nietzscheläisyyttä - voidaan asia nähdä niin, että esim. omista väkivaltaisista impulssesita kärsiminen on merkki väsymyksestä, laimenemisesta, elinvoiman estymisestä. Ei olla valmiita hyväksymään sitä, että toiseus todella on loputtoman vieras, että vajavaisten ihmisten pyrkiessä sitä kohtaamaan veri roiskuu välttämättä, kirjaimellisesti tai kuvainnollisesti - ja että niin on tarkoituskin. Todella elääkseen täytyy rakastaa ristiriitaa, kuten lienee aika monesti todettu.Wyrmfang wrote: Silloinkin kun itse kokee kehittyneensä, on hyvä pitää tietty skeptisyys mukana. Onhan vaikka millä mitalla "eheytyneitä" homojakin, enkä usko että heidän kohdalla on tapahtunut aitoa kehitystä, vaikka tunne siitä epäilemättä autenttinen onkin.
Jonkin aikaa sitten tuli ystävän kanssa keskustellessa esille idea, että vaikkapa ala- ja yläasteilla olisi hyvä olla palkkalistoillaan hiukan koulupsykologia muistuttava opas, joka neuvoisi epävarmoja teinejä ulkonäköön, seurusteluun, seksuaalisuuteen ym. liittyvissä asioissa. On jotenkin järkyttävää muistaa, kuinka täydellisen hukassa itsekin oli tuollaisten asioiden suhteen joskus 13-14-vuotiaana - silloin olisi varmasti tehnyt hyvää kuulla luotettavalta ja etenkin uskottavalta (coolilta ) nuorelta aikuiselta, että on ookoo ja kaunista olla friikki; että osa seksuaalisuuden kauneudesta on juuri siinä, kuinka omituisissa, häiritsevissä ja "väärän" tuntuisissa muodoissa se voi ilmetä. Lady Gagan Born This Way on kovaa kamaa.
Lopulta vaikuttaa mahdottomalta ja hyödyttömältäkin olla millään tarkasti määritellyllä kannalla näiden asioiden suhteen. Tärkeintä olisi löytää luonteva kieli, jolla keskustella seksuaalisuudesta niin yhteiskunnan kuin yksittäisten ihmissuhteidenkin tasolla.