
Sen sijaan että kuuntelisi opportunistisia ajatuksia sellaisenaan ja pyrkisi pönkittämään omaa hyötymistään tulevan vapautumisen voimasta, niin kiinnostaa ottaa tuo opportunistisen ajatuksen alkukipinä ja jalostaa sitä suuntaan, jossa vapautumisen ilottelu ei tyhjenny pelkkään ovelaan ja nihilismiltä löyhkäävään ajanhengellä ilotteluun, jota seuraa aina vain banaali arjen jatkuminen ja opportunistin poukkoileva ja sisältä harmaa elämä. Mahdollinen tästä heräävien kysymysten sarja rakentamaan siltaa kriisistä siitä selviämiseen ja siitä oppimiseen voisi kuulua näin:
1. Mitkä ovat keskeisiä ongelmia kriisissä?
2. Miten ne suhtautuvat hengellisen kehityksen eri vaiheisiin (mikä on se henkisen kehityksen alasin, jota vasten meitä erityisesti painetaan tässä kriisissä)?
3. Mitkä on keskeisiä aiheita/teemoja näissä haasteissa, joita voisi tuoda esim. mytologian kautta esiin?
4. Miten tällaisesta työstä kiinnostuneet looshit voisivat myös ulospäin suuntautuvassa ja näkyvässä työssään (unohtamatta näkymätöntä) auttaa kriisissä ja teoilla löytää kriisin myönteiset vaikutukset?