Aiheesta todella tynkä esitys tässä, luultavasti vielä päivittelen tässä ajan myötä alkuperäistä viestiä kokonaisvaltaisempaan asuun.
Diagrammit ovat muista internet-lähteistä otettuja.
- - - - -
Pyrin käsillä olevassa tekstissäni tuomaan esille muinaisskandinaavisen riimuperinteen perusteita, sekä esittämään muutamia pointteja sen puolesta, kuinka Azazelin Tähden filosofia ja riimuviisaus voitaisiin niin teoreettisesti kuin käytännöllisesti sulauttaa yhteneväiseksi välineeksi henkisessä pyrinnössä kohti satanistista ihannetta: äärimmäisen Yksilöllisyyden löytymistä Kaikkiallisuudessa.
Aluksi voidaan pohtia muutamia kysymyksiä: onko mahdollista yhdistää erilaisista kulttuurisista konteksteista olevien järjestelmien essentiaalisimmat ideat koherentinksi kokonaisuudeksi? Sekä kielteinen ja myöntävä vastaus kysymykseen ovat molemmat allekirjoittaneen mielestä päteviä; jos ajatellaan järjestelmien näennäistä erilaisuutta kulttuurillisten, maantieteellisen, kollektiivis-psykologisten faktioden kautta, niin päästään ajatukseen, että oppijärjestelemien formaalit ideat ovat yhteensovittamattomissa asiasisältöjen erilaisuuden vuoksi. Mutta kun otetaan teosofis-platoninen kanta siihen, että alkuperäiset ideat ja arkkityypit ovat kuolemattomia, yli-aikaisia, täten muuttumattomia, niin siten minkään määriteltävissä olevan asian sisäinen olemus on pohjimmiltaan aina sama, vaikka muoto ottaa lukemattomia formaatteja luodun ja luomattoman välillä.
Riimut ja riimukirjoitus ovat historiallisten tutkimusten mukaan alunperin germaanista juurta, kuitenkin myöhemmin kristinuskon levitessä laajemmalle ja vakiinnuttaessa asemansa riimukirjoituksessa käytetty aakkosto korvattiin latinalaisella vastineella. Historiallisiin seikkoihin sen enempää puuttumatta, riimut ovat olleet tiedettyjä monilla alueilla (Skandinavia, Pohjois- ja Keski-Eurooppa) ennen kristinuskon valtaannousua.. Riimut voidaan jakaa kolmeen tunnetuimpaan pääjaostoon, sekä näistä johdettaviin modifikaatioihin - alla lueteltuna nämä kolme:
1) Vanhempi Futhark -kirjaimisto ('Elder Futhark')
2) Anglo-saksoninen Futhark -kirjaimisto ('Anglo-Saxon Futhark')
3) Nuorempi Futhark -kirjaimisto ('Younger Futhark')
Muita varteenotettavia sovellutuksia riimuista on Uthark-teoria, jonka alkuperäisenä kehittäjänä oli filologisti Sigur Agrell 1930-luvun tienoilla; nyttemmin teoriaa ollaan uudelleen herätetty Dragon Rougen perustajan, Thomas Karlssonin johdolla. Tämän teorian mukaan muissa riimuaakkosista ensimmäinen eli 'F' (Fehu) siirretään viimeiseksi - aakkosto täten alkaa 'U' (Uruz) -riimusta. Tämä tulkinta on looginen siinä mielessä, kun Uruz-riimu pohjautuu kesyttämättömän härän eli kesyttämätömän voiman ideaan; riimusyklin päätöspiste kulminoituu Fehuun, lauhkeaan karjaan, eli läpikäydyn voiman hallintaan ja tästä johtavaan balanssiin. Vastaavana analogiana Mithras-myytti ajanee asiansa: myytissä Mithras ratsastaa härällä pidellen tämän sarvista kiinni siihen asti, kunnes härkä on käyttänyt voimansa Mithraan selättämiseksi, kuitenkin epäonnistuen tässä. Mithras lopuksi uhraa tämän härän tikarillaan, osottain suosiotaan sisäiselle Auringolleen. Tässä kontekstissa villihärkä on synonyymi elementaarisille voimille, joita neofyytti oppii hyödyntämään henkisessä työssään.
Vanhemman Futhark -kirjaimiston 24 riimun lisäksi yksi oleellisimmista konsepteista on myös muinaisskandinaavisen kosmologisen järjestelmän Yggdrasil-elämänpuun 9 maailmaa, joihin riimut ovat liitoksissa.
RIIMUT

MAAILMAT
