Esittäytymiset

Oman elämän ja nykymaailman yhteen sovittaminen.
Avatar
Smaragd
Frater
Viestit: 166
Liittynyt: To Tammi 09, 2014 5:27 am
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Smaragd » To Marras 29, 2018 10:53 pm

Tervetuloa minunkin puolestani uusille ja vanhemmille foorumikäyttäjille!
Avatar
Ave
Viestit: 24
Liittynyt: Ke Syys 19, 2018 6:15 pm
Paikkakunta: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Ave » Pe Marras 30, 2018 9:04 pm

Hei Maria, mukava kun olet täällä!
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
Avatar
Mikael
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Tammi 29, 2019 1:21 am

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Mikael » Ke Tammi 30, 2019 12:46 am

Tervehdys kaikille!

Liityin juuri foorumille ja ajattelin hypätä saman tien altaaseen.

Olen 42-vuotias mies pohjoisemmasta osasta Suomea. Löysin AT:n ja tämän foorumin oikeastaan vahingossa jokunen kuukausi sitten. Lueskeltuani jonkin aikaa sivustolta löytyneitä artikkeleita, innostuin lukemaan Nefastoksen Argarizim – Luciferin lankeemus -teoksen ja pidin lukemastani. Samoin tämän foorumin narut (ne mitä olen ehtinyt lukea tähän mennessä) ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. En ole veljeskunnan jäsen, mutta harkitsen vakaasti jäsenyyden hakemista.

Olen kulkenut tähän asti eräänlaisen tien, jota luulin pitkään itse viitoittamakseni. Olen hartaan kristityn äidin lapsi ja ateistisen isän poika. Teini-ikäisenä etäännyin isästäni ja ajauduin tiiviisti äitini maailmankuvaan. Tätä ajautumista vahvistivat hänen veljensä, jotka olivat vahvoja konservatiivisessa kirkkouskossaan ja näin minä, oikeaan isääni pettyneenä, löysin itseni vahvojen miesmallien avulla kristillisen uskon pelastustietoon. Tämä polku johti minut kirkollisten opintojen pariin ja töihin kirkon piiriin. Sitä työtä tehdessäni aloin huomata, että en ollut valinnut tietäni täysin omaehtoisesti. Vuosi vuodelta tilanteeni kalvoi minua ja huomasin yhä useammin vastustavani sitä oppia, jota julistin. Opiskeluaikoina olin perehtynyt kirkkohistorian kautta kirkon syntyhistoriaan ja myöhempi perehtyminen gnostilaisiin teksteihin paljasti minulle, että tällä keisarilla ei ollut rihman kiertämää päällään vaan se oli täynnä vallan limaa. Okkultismi ja polun hämärässä oleva puoli kiehtoi minua jo kauan aikaa sitten, mutta tukahdutin sen, koska silloin uskoin sen johtavan minut tuliseen pätsiin.

Kunnes tuli hetki, jolloin en voinut paeta totuutta. Olin väärällä tiellä, palvelin väärää kuningasta ja käytännössä valehtelin työkseni. Tein itselleni henkistä vahinkoa jokaisena päivänä, jolloin jouduin nostamaan palkkaa työstä, joka ei ollut minun. Irtaannuin tältä polulta jo kahdeksan vuotta sitten. Jäin tietoisesti tyhjiöön muutamaksi vuodeksi ja aloin tutkia maailmaa uteliain silmin. Halusin pitää huolen, että jos löydän jotain, löydän sen aidosti, enkä kenenkään vaikutuksen alla. Toki menneisyys aina vaikuttaa, olisi epärehellistä väittää muuta, mutta ehkä saatte kiinni, mitä tarkoitan.

Tässä olen. Haluan tutustua tähän ja teihin. Elämänmuutoksen myötä olen opiskellut paljon ja teen tällä hetkellä työtä luovalla alalla. Minulla on pieni perhe.
"I hope I didn´t brain my damage"
-Homer J Simpson-
Segel
Soror
Viestit: 54
Liittynyt: To Tammi 04, 2018 5:06 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Segel » Ke Tammi 30, 2019 7:32 am

Hei Mikael ja tervetuloa! Mielenkiintoista kuulla, että sinullakin kristillistä taustaa.
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1024
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja obnoxion » Ke Tammi 30, 2019 10:33 am

Tervetuloa Mikael!

Vietin lapsuuteni alueella jossa oli paljon vanhoillista kristinuskoa, ja muistan kuinka onnellinen olin etteivät omat vanhempani ole uskossa - sain kuunnella heviä, katsoa televisiota, ja ennen kaikkea, toisin kuin näitä naapurin lapsia, minua ei kotona hakattu. Tästä huolimatta huomaan olevani vuosi vuodelta lumoutuneempi kirkoista ja kristinuskosta. Toki kristinuskosta käsin katsottuna lienen niin kaukana marginaalissa että se on käytännössö jo ulompaa pimeyttä. Mutta juuri silloin, kun kirkkoon astuu kuin ei olisi koskaan sellaisessa ennen ollutkaan, se on tuntunut suorastaan taianomaista. Omaehtoisuus lienee tässä avain. On kuitenkin hienoa saada kirkollista tuntemusta niin foorumille kuin itse seuraankin.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Avatar
Mikael
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Tammi 29, 2019 1:21 am

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Mikael » To Tammi 31, 2019 12:35 am

Kiitos Segel ja Obnoxion!

Kuten Obnoxion sanoit, omaehtoisuus on avain.

Oman kirkkotaipaleeni jälkeen voin pitkään pahoin koko ajasta. Se vaati hieman toipumista. Totta kai pettymys ja luoton menettäminen opilliseen osioon oli yksi pääasioista, mutta voin sanoa, että hätkähdin siitä tekopyhyyden määrästä ja suoranaisesta ahneudesta, johon niissä piireissä törmäsin. Olin kuitenkin sen rakenteen sisällä ja näin kaikenlaista. Kaikkein kamalinta oli huomata, että minusta itsestäni tuli myös tekopyhä. Tätä ei voi alleviivata riittävästi. Muutuin itse siksi, mitä syvällä sydämessäni halveksin.

Pahimman kriisin mentyä ohi, olen pystynyt suhtautumaan kirkkoon analyyttisemmin. Paluuta siihen huomaan ei minulla ole, mutta ystäväpiirissäni on ihmisiä, joille kyseinen organisaatio ja sen edustama usko merkitsee paljon ja voin ilokseni sanoa olevani heidän kanssaan edelleen väleissä. Parasta on se, että nykyisin voin teologisissa keskusteluissa olla aidommin läsnä ilman, että minun pitää jotenkin puolustella "meidän uskoamme" tai kadota yhteisen dogmin alle. Tämä antaa heille myös tilaa edustaa rehellisemmin itseään. Molemmat voittaa, sanoisin.

Tuosta hevin kuuntelemisesta: muistan kun pienenä kakarana eurasin silmät tapilla, kun eräs shokkirokkari veti showtaan, ja äitini tuli paikalle. Hän oli täysin järkyttynyt ja totesi, että "noin se Saatana villitsee ihmisiä" ja pisti töllön kiinni nenäni edessä. Jep. Minä en kakarana kuunnellut WASPia tai KISSiä tai mitään muutakaan, mihin liittyivät voimasoinnut, niitit ja muu paheellinen :lol:

Otin tämän puutteen takaisin myöhemmin, kun hänellä ei ollut enää sananvaltaa asiaan. Ja se hevanderi, mitä sitten kuuntelin, oli paljon paljon verisempää tavaraa :D
"I hope I didn´t brain my damage"
-Homer J Simpson-
Segel
Soror
Viestit: 54
Liittynyt: To Tammi 04, 2018 5:06 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Segel » To Tammi 31, 2019 7:43 am

Mikael kirjoitti:
To Tammi 31, 2019 12:35 am

Tuosta hevin kuuntelemisesta: muistan kun pienenä kakarana eurasin silmät tapilla, kun eräs shokkirokkari veti showtaan, ja äitini tuli paikalle. Hän oli täysin järkyttynyt ja totesi, että "noin se Saatana villitsee ihmisiä" ja pisti töllön kiinni nenäni edessä. Jep. Minä en kakarana kuunnellut WASPia tai KISSiä tai mitään muutakaan, mihin liittyivät voimasoinnut, niitit ja muu paheellinen :lol:
Mikä parasta, äitisi saattoi olla aivan oikeassa.

Itse ainakin olen enemmän ja enemmän vakuuttunut siitä, että Saatana "viettelee" meitä myös musiikin kautta. 50 vuotta sitten varmaan Led zeppeliinin, nyt black metallin kautta ihmiset saattavat tulla tiettyjen ajatusten pariin. Ehkä ne on jonkinlaisia Saatanan aineeseen valautumia. Muistaakseni kuvittelin 11-13 vuotiaana raamatun Luciferin jonain himin greatest love songs vol 666- albumin kansikuvan tyyppisenä hahmona; Saatanasta ja kuolemasta annettiin kaunis ja haikuli kuva, joka kiinnosti finninaamaa. Aika noloa. Nyttemmin ajatukset eivät kylläkään ole enää sillä lailla romanttisia. :lol: :lol: :lol:
Avatar
Smaragd
Frater
Viestit: 166
Liittynyt: To Tammi 09, 2014 5:27 am
Paikkakunta: Jyväskylä

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Smaragd » To Tammi 31, 2019 1:41 pm

Mikael kirjoitti:
To Tammi 31, 2019 12:35 am
Tuosta hevin kuuntelemisesta: muistan kun pienenä kakarana eurasin silmät tapilla, kun eräs shokkirokkari veti showtaan, ja äitini tuli paikalle. Hän oli täysin järkyttynyt ja totesi, että "noin se Saatana villitsee ihmisiä" ja pisti töllön kiinni nenäni edessä.
Minulle kävi lähes päinvastoin kun äiti vitsikkään raflaavasti vaihtoi kanavaa johonkin missä näkyi MOT dokumentti Saatanalliset sävelet ja lähti hakemaan maitoa tankista tuumaten että katsoppas nyt siitä. Huuli pyöreänä sitten katsoin yksin hartaassa lapsenuskossani blasfemian ja kiihkouskovaisten sekamelskaa. Luulen että tuo kokemus on vaikuttanut suuresti esteettiseen puhtauden vaatimukseen mitä olen tavallaan vaalinut myös black metalin saralla. Liika rock ja dekadentti blasfemia on tuntunut itselleni väärin suunnatulta joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tervetuloa Mikael!
Avatar
Mikael
Viestit: 12
Liittynyt: Ti Tammi 29, 2019 1:21 am

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Mikael » To Tammi 31, 2019 3:41 pm

Smaragd kirjoitti:
To Tammi 31, 2019 1:41 pm
Minulle kävi lähes päinvastoin kun äiti vitsikkään raflaavasti vaihtoi kanavaa johonkin missä näkyi MOT dokumentti Saatanalliset sävelet ja lähti hakemaan maitoa tankista tuumaten että katsoppas nyt siitä. Huuli pyöreänä sitten katsoin yksin hartaassa lapsenuskossani blasfemian ja kiihkouskovaisten sekamelskaa. Luulen että tuo kokemus on vaikuttanut suuresti esteettiseen puhtauden vaatimukseen mitä olen tavallaan vaalinut myös black metalin saralla. Liika rock ja dekadentti blasfemia on tuntunut itselleni väärin suunnatulta joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tervetuloa Mikael!
:lol: Minulla oli joskus se bläkkis-vaihe. Hassua sinänsä, että olin silloin täynnä hengen tulta ja kuitenkin kuuntelin kunnon rienausta. Minulla ei oikeastaan ole mitään selitystä tälle. Jälkikäteen selitin itselleni, että halusin kapinoida sitä omaa vakaumustani vastaan jotenkin sisäisesti, mutta keinot analysoida tai käsitellä sitä eivät olleet kovin kummoisia. Toisalta siinä oli varmaan myös sitä, että halusin ääripään kautta ottaa takaisin sen lapsuuden ehdottoman rokkenrollikiellon, joka meidän perheessä vallitsi. Se vaihe oli lyhyt ja hyvin pian käänsin toiseen ääripäähän tällaisen amerikkalaisvetoisen kristillisen hevin puolelle. Se olikin sitten sellaista, että huh huh. Mutta kun etsii itseään ja omaa suhdettaan vakaumukseen ja taiteeseen, niin silleen voi käydä. En ole koskaan varsinaisesti elänyt elämääni musiikin kautta, mutta se on taidemuoto, joka on aina ollut kuitenkin läheinen.

Rankempi musiikki ja raflaava taide on osa elämääni edelleenkin, mutta jotenkin haen nykyisin sisältöjä enemmän kuin ulkokuvia. Bläkkishommissa tuntui, että imagon ylläpitäminen teki itse taiteesta ohuempaa. Voi toki olla, etten kuunnellut oikeita bändejä.

Piti sanoa vielä, että treenasin 17 vuotta kahta japanilaista kamppailutaitoa, joista toista myös opetin lähes kymmenen vuotta. Se aika kasvatti minua jotenkin oman sisäisen todellisuuden ja merkitysten kohtaamiseen ja oli yksi tekijä, joka minua ajoi omalta osaltaan kirkosta ulos. Alkuun kysymys oli omalla osallani lähinnä fyysisestä harjoittelusta, mutta ajan kanssa aloin syvemmin ymmärtää lajin filosofiaa ja se oli lopulta tärkeämpi oivallus kuin teknisen osaamisen kasvattaminen. Molemmissa lajeissa henkinen tausta tulee zen buddhalaisuudesta ja varsinkin tämä laji, jota opetin, oli näkemykseltään hyvin pasifistinen.

Ja kiits Smaragd, mukavaa olla täällä!
"I hope I didn´t brain my damage"
-Homer J Simpson-
Kavi
Frater
Viestit: 252
Liittynyt: Ma Touko 09, 2016 4:52 pm

Re: Esittäytymiset

ViestiKirjoittaja Kavi » Ke Helmi 06, 2019 11:34 am

Mikael kirjoitti:
To Tammi 31, 2019 3:41 pm
Se vaihe oli lyhyt ja hyvin pian käänsin toiseen ääripäähän tällaisen amerikkalaisvetoisen kristillisen hevin puolelle. Se olikin sitten sellaista, että huh huh. Mutta kun etsii itseään ja omaa suhdettaan vakaumukseen ja taiteeseen, niin silleen voi käydä. En ole koskaan varsinaisesti elänyt elämääni musiikin kautta, mutta se on taidemuoto, joka on aina ollut kuitenkin läheinen.

Rankempi musiikki ja raflaava taide on osa elämääni edelleenkin, mutta jotenkin haen nykyisin sisältöjä enemmän kuin ulkokuvia. Bläkkishommissa tuntui, että imagon ylläpitäminen teki itse taiteesta ohuempaa. Voi toki olla, etten kuunnellut oikeita bändejä.
Stryperin kuuntelu on tietenkin anteeksiantamatonta ;) , mutta en itse jaksa häpeillä esimerkiksi Tourniquetin kuuntelua tai vaikkapa Trouble-yhtyettä varsinkin kun musiikki on omasta mielestäni ensiluokkaista. Kristillisillä äärimetalliyhtyeillä aikanaan lähdetty liikenteeseen myös.
Black metallin ja tietynlaisen blasfemian voiman löysin vasta muutamia vuosia sitten, mutta ymmärrän tuon imagojutun.
Aiheesta tekisi mieli kirjoitella enemmänkin, mutta eipä siitä sen enempää.
7&8

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija