Puhutteleva traditio ja arkkityyppi

Veljille esitetyt kysymykset.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1768
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Puhutteleva traditio ja arkkityyppi

Postby obnoxion » Wed Jun 13, 2018 2:15 pm

Kenazis wrote:OBNOXION - Suosituksia minulta viikinkeihin liittyen R. I. Page (Chronicles of the Vikings) ja Hilda Roderick Ellis Davidson (Myths and symbols in Pagan Europe, Road to Hel & Gods and Myths of Northern Europe).
Nuo on käsittääkseni akateemisia ja arvostettuja teoksia eikä sellaista "new-age"-meininkiä mitä tuolla kentällä paljon on.
Amerikan Intiaanit, sekä Etelä- että Pohjois-Amerikan (mutta erityisesti Pohjois-Amerikan), on myös kiinnostanut, mutta jäänyt todella vähälle huomiolle toistaiseksi.
Kiitos suosituksista! Viikinkien uskonnon osalta on ollut juuri sitä ongelmaa että saatavilla on lähinnä pintapuolista materiaalia. Olen itse lähestynyt asiaa runouden kautta (McKinnell "Essays on Eddic Poetry" sekä Ross "A History of Old Norse Poetry and Poetics").

Intiaaniuskontojen osalta hankin hiljan Allen J. Christensonin 2-osaisen Popol Vuh käännöksen. Joseph Epes Brownin teokset Mustasta Hirvestä.(Black Elk) vaikuttaisivat myös melko laadukkailta.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 684
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Puhutteleva traditio ja arkkityyppi

Postby Aquila » Wed Jun 13, 2018 2:24 pm

Kiinnostukseni on hiljalleen edennyt buddhalaisista ja hindulaisista mytologioista, kreikkalais-roomalaisen mytologian kautta yhä lähemmäs paikallisempia traditioita. Nykyään arkinen symboliikantajuni (johon peilaan kokemuksiani, jokapäiväistä elämääni ja niistä tekemiäni tulkintoja) perustuu lähes kokonaan pohjoismaalaisiin mytologioihin ja niiden kuvastoon. Ei erityisesti johonkin yksittäiseen niistä vaan kokoelmaan vaikutteita omasta perhetaustani ja oppimistani asioista liittyen riimuihin ja skandinaaviseen jumaltarustoon, suomalaiseen metsäläisyyteen ja luontoyhteyteen ja niihin suomalaisen ja saamelaisen tradition hahmoihin, jotka tarinoissa ja runoissa ovat säilyneet. Pyrin tasapainoiseen ja intuitiiviseen lähestymiseen, jossa en keskity pelkästään johonkin tiettyyn hahmoon vaan tarpeen ja tilanteen vaatiessa annan huomioni mennä siihen mikä kulloisessakin hetkessä on aiheellista. Jumalhahmoista Freyr ja Odin ovat viime aikoina / viime vuosina olleet lähimpänä mielenkiintoani sekä vuortenjumalatar Skaði hieman uudempana hahmona itselleni. Liikkuessani luonnossa keskityn tunnustelemaan, mitä kyseiseen paikkaan liittyy, mitä minulta siellä vaaditaan ja toteuttamaan oman roolini siellä paikan henkivoimia kunnioittaen. Sanoisin tämän edustavan jollain tapaa sitä vastavuoroista uhrausperinnettä, jossa molemmat osapuolet, uhraaja sekä uhrin saaja, antavat ja saavat jotakin. Minulle hyöty voi olla tavallisesti se, että saan kulkea turvallisesti, ei välttämättä sen enempää ja muuta ei tarvitsekaan.

Lähi-idän perinteet ja uskonnot ovat käyneet minulle yhä vastenmielisemmiksi, eivätkä niiden nykymuodot herätä erityisempää kiinnostusta. Voin kokea Jeesuksen hyvinkin sympaattisena hahmona ilman kristillistä teologiaa, mutta uskontoina koen kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden sekä niiden perinteet etäisiksi.
User avatar
Kenazis
Frater
Posts: 953
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Puhutteleva traditio ja arkkityyppi

Postby Kenazis » Thu Jun 14, 2018 8:35 am

obnoxion wrote:Intiaaniuskontojen osalta hankin hiljan Allen J. Christensonin 2-osaisen Popol Vuh käännöksen. Joseph Epes Brownin teokset Mustasta Hirvestä.(Black Elk) vaikuttaisivat myös melko laadukkailta.
Popol Vuh on aina välillä käynyt mielessä, mutta taaskin toistaiseksi jäänyt tutustumatta. Pistä jotain kommenttia jossain välissä tuosta käännöksestä ja Popol Vuhista (voisi olla omana aiheenaan ihan hyvä). Pakko vielä mainita aiempien lisäksi Clive Tolley - Shamanism in Norse Myth and Magic ja Viktor Rydberg ihan yleisesti. Tolleyn teos on aika massiivinen ja akateeminen esitys. Rydberg taitaa olla jonkin verran mielipiteitä jakava, koska ei yhdy yleiseen mielipiteeseen aina vaan tuo esille omia vaihtoehtosia spekulaatioitaan. Itse pidän Rydbergin kirjoista. Tolleyn kirjasta olen lukenut vain osan toistaiseksi.
"In darkness let me dwell, The ground shall sorrow be..."
User avatar
Kenazis
Frater
Posts: 953
Joined: Sun Sep 12, 2010 7:57 pm
Location: Satakunta - Limbo

Re: Puhutteleva traditio ja arkkityyppi

Postby Kenazis » Thu Jun 14, 2018 10:14 am

Aquila wrote:Kiinnostukseni on hiljalleen edennyt buddhalaisista ja hindulaisista mytologioista, kreikkalais-roomalaisen mytologian kautta yhä lähemmäs paikallisempia traditioita. Nykyään arkinen symboliikantajuni (johon peilaan kokemuksiani, jokapäiväistä elämääni ja niistä tekemiäni tulkintoja) perustuu lähes kokonaan pohjoismaalaisiin mytologioihin ja niiden kuvastoon.
Rubert Sheldrake joskus sanoi, kun häneltä kysyttiin, että miksi hän ei vaihtanut kristinuskosta buddhalaisuuteen vaikka arvostaa buddhalaisuutta ja tukeutuu buddhalaisiin oppeihin meditaatiosta, että hän kokee turhaksi liittymisen toisen kulttuurin uskonnollisuuteen, kun koko hänen ympäristönsä ja elämänsä on ollut kristinuskon ympäröimää. Jos kerran sama totuus on löydettävissä kaikkien uskontojen ytimestä, on turhaa lähteä pois siitä mihin on kasvanut ja minkä ”kulttuurisia” piirteitä on koko elämänsä omaksunut.
Itse olen pitkälti samasta syystä alkanut ”rajata” omaa mielenkiintoani juuri enemmän Pohjoisen mytologiaan ja kristilliseen teologiaan. Buddhalaisuus tulee aina olemaan myös tärkeä kuten muutama muukin kulttuurisesti kaukaisempi uskonto/mytologia, mutta en enää tunne tarvetta antaa valtavasti aikaa siihen, että tutustun mahdollisimman moneen mytologiaan mahdollisimman paljon, koska rajallisen ajankin vuoksi koen, että on järkevämpi keskittyä yhteen tai muutamaan paremmin. Tämän vuoksi juuri esim. Islam, Afrikan ja Oseanian uskonnot/traditiot tuskin tulevat olemaan hirveän suuressa roolissa elämässäni. Yleissivistys on sitten asia erikseen.
Aquila wrote:Liikkuessani luonnossa keskityn tunnustelemaan, mitä kyseiseen paikkaan liittyy, mitä minulta siellä vaaditaan ja toteuttamaan oman roolini siellä paikan henkivoimia kunnioittaen. Sanoisin tämän edustavan jollain tapaa sitä vastavuoroista uhrausperinnettä, jossa molemmat osapuolet, uhraaja sekä uhrin saaja, antavat ja saavat jotakin. Minulle hyöty voi olla tavallisesti se, että saan kulkea turvallisesti, ei välttämättä sen enempää ja muuta ei tarvitsekaan.
Tässä on paljon samaa kuin omassa ajattelussani. Yhdistän vastavuoroisuuden oleelliseksi osaksi skandinaavista/pohjoista ajattelua. Gyfu-riimu on itselleni tällä hetkellä kiinnostavimpia ja tärkeimpiä riimuja ja yhdistän sen lahjan, antamisen ja vastavuoroisuuden lisäksi kundali-energiaan.
Aquila wrote:Lähi-idän perinteet ja uskonnot ovat käyneet minulle yhä vastenmielisemmiksi, eivätkä niiden nykymuodot herätä erityisempää kiinnostusta. Voin kokea Jeesuksen hyvinkin sympaattisena hahmona ilman kristillistä teologiaa, mutta uskontoina koen kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden sekä niiden perinteet etäisiksi.
Itselleni teologia alkoi kiinnostaa enemmän, kun totesin, että ne asiat, jotka abrahamilaisissa uskonnoissa eivät resonoineet tai tökkivät vastaan olivat kaikki kulttuuriin liittyviä. En löydä näitä piirteitä mistään filosofisesta teologiasta vaan ne ovat aina kulttuurisia jäänteitä jostain vuosisatojen tai -tuhansien takaa.
"In darkness let me dwell, The ground shall sorrow be..."
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 684
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Puhutteleva traditio ja arkkityyppi

Postby Aquila » Thu Jun 14, 2018 3:16 pm

Kenazis wrote:
Aquila wrote:Lähi-idän perinteet ja uskonnot ovat käyneet minulle yhä vastenmielisemmiksi, eivätkä niiden nykymuodot herätä erityisempää kiinnostusta. Voin kokea Jeesuksen hyvinkin sympaattisena hahmona ilman kristillistä teologiaa, mutta uskontoina koen kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden sekä niiden perinteet etäisiksi.
Itselleni teologia alkoi kiinnostaa enemmän, kun totesin, että ne asiat, jotka abrahamilaisissa uskonnoissa eivät resonoineet tai tökkivät vastaan olivat kaikki kulttuuriin liittyviä. En löydä näitä piirteitä mistään filosofisesta teologiasta vaan ne ovat aina kulttuurisia jäänteitä jostain vuosisatojen tai -tuhansien takaa.
Omalla kohdalla kasvanut antipatia lähti voimakkaammin liikkeelle kun joitain vuosia sitten luin Serranon keskusteluja Jungin kanssa ja Jung esitti ajatuksen vaikutuksista, joita kristinuskon levittäytyminen aiheutti kulttuureissa, jotka se pyyhki osittain tieltään ja millaisia alitajuisia ongelmia tästä voi yhä nykyäänkin seurata. Jotakuinkin hän esitti asian niin, että tavalla tai toisella kehittyneempi kulttuuri keskeyttää sen kehityksen, joka muutoin olisi tapahtunut ja kuinka se keskeytynyt kulttuurinen kehitys jää kuitenkin tietyillä tavoilla "kummittelemaan". En tosin voi tarkasti toistaa Jungin sanakäänteitä, koska en muista niitä enää tarkalleen, eikä tuo kirja ole saatavillani tällä hetkellä, koska lainasin sen kirjastosta. Asia joka tapauksessa herätti tuolloin ajatuksia ja se sattui sopivaan vaiheeseen tulemaan vastaan.
Kenazis wrote:Yhdistän vastavuoroisuuden oleelliseksi osaksi skandinaavista/pohjoista ajattelua.
Tämä pohjautuu varmaankin suurelta osin elinolosuhteiden ankaruuteen ja sitä myöten elinkeinojen harjoittamisen vaikeuteen entisaikoina, mutta jota ajatusta voi ehkä nykyään hyödyntää hienovaraisemmillakin tavoilla kuin pelkästään keinona ruoan saamiseen. Se ei ehkä ole bodhisattva-ihanteen mukainen altruistinen menetelmä, eikä sen tarvitsekaan olla, mutta voi toimia ikään kuin yhtenä herättelijänä kaivelemaan joitakin ihmispsyyken muinaisempia kerroksia.
Kenazis wrote:
Aquila wrote:Kiinnostukseni on hiljalleen edennyt buddhalaisista ja hindulaisista mytologioista, kreikkalais-roomalaisen mytologian kautta yhä lähemmäs paikallisempia traditioita. Nykyään arkinen symboliikantajuni (johon peilaan kokemuksiani, jokapäiväistä elämääni ja niistä tekemiäni tulkintoja) perustuu lähes kokonaan pohjoismaalaisiin mytologioihin ja niiden kuvastoon.
Rubert Sheldrake joskus sanoi, kun häneltä kysyttiin, että miksi hän ei vaihtanut kristinuskosta buddhalaisuuteen vaikka arvostaa buddhalaisuutta ja tukeutuu buddhalaisiin oppeihin meditaatiosta, että hän kokee turhaksi liittymisen toisen kulttuurin uskonnollisuuteen, kun koko hänen ympäristönsä ja elämänsä on ollut kristinuskon ympäröimää. Jos kerran sama totuus on löydettävissä kaikkien uskontojen ytimestä, on turhaa lähteä pois siitä mihin on kasvanut ja minkä ”kulttuurisia” piirteitä on koko elämänsä omaksunut.
Itse olen pitkälti samasta syystä alkanut ”rajata” omaa mielenkiintoani juuri enemmän Pohjoisen mytologiaan ja kristilliseen teologiaan. Buddhalaisuus tulee aina olemaan myös tärkeä kuten muutama muukin kulttuurisesti kaukaisempi uskonto/mytologia, mutta en enää tunne tarvetta antaa valtavasti aikaa siihen, että tutustun mahdollisimman moneen mytologiaan mahdollisimman paljon, koska rajallisen ajankin vuoksi koen, että on järkevämpi keskittyä yhteen tai muutamaan paremmin.
Hieman samanlaisia ajatuksia on itsellänikin. Tietyssä vaiheessa oli selkeästi tarve löytää jotkut ajatukset ja menetelmät, joita itämaisissa uskonnoissa oli esillä. Ne tekivätkin suuren vaikutuksen, joka varmasti on edelleen olemassa. Pelkästään kuitenkin jo kokonaisvaltaisuuden vuoksi on myös omien henkilökohtaisten juurien ja elinympäristön vaikutuksen tutkiminen tärkeää niistä lähtökohdista ja symbolikielestä, jotka niille on omaa elinikää pidempiä aikoja sitten annettu ja millä tavoin ne omalla polulla toimivat. Ehkä nykyään on helpompi lähteä tekemään tätä työtä kärsivällisemmin. Tarkoituksena siis muodostaa vankka ja kestävä pohja sen sijaan, että kärjistetysti ilmaisten sienipäissään lähdetään suoraan intensiiviseen shamanistiseen työskentelyyn ja seuraavat vuodet opitaan lähinnä keräämällä rikkoutuneen mielen rippeitä :)

Suunnanmuutoksista huolimatta perusajatukseni kaikessa symboliikkaan liittyvässä työskentelyssä on traditiosta riippumatta pysynyt yksinkertaisuudessaan aina samana, eli tietyillä kuvilla ja sanoilla kutsutaan tietynlaisia voimia. Pohjoismainen kuvasto on jo niin laaja, että sen kanssa riittää tekemistä koko elämäksi, mutta pieni syrjähyppy toisaalle on tuonut ihan mukavasti lisänäkemystä.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 3 guests