Aspektikritiikki

Älylliset pohdiskelut metafyysisistä ja abstrakteista aiheista.
Alfalfa

Re: Aspektikritiikki

Postby Alfalfa » Sun May 27, 2018 10:30 am

Hoenir wrote:En ole Alfafa lukenut kaikkia aloittamiasi ketjuja - enkä siten myöskään tiedä mitä kukakin on sinulle sanonut - mutta tahdon huomauttaa yhdestä ajatustenvaihtoa vaikeuttavasta seikasta.

Jos ja kun tuo Insanuksen esittämä kolmijako on edes karkeasti kritiikkisi peruslinjat tiivistävä (pisteet muuten erinomasesta kiteytyksestä), on sinulla kyllä peiliin katsomisen paikka. Olet selvästi valtavan sivistynyt, kadehdittavan älykäs ja vieläpä niin taitava kirjoittamaan, että olisit varmasti voinut esittää kritiikkisi ilman lukemattomia viittauksia eri filosofisiin perinteisiin, niiden suosimiin teknisiin käsitteisiin ja vieläpä näiden käsitteiden monimutkaisiin (mutta epäilemättä ansiokkaisiin) vertailuihin. Kun teet näitä viittauksia, asetat keskustelijoille niin valtavan paineen, että kukaan ei uskalla tai voi puhua kanssasi asettamallasi tasolla. Voisin vaikka lyödä vetoa, että tiedät itsekkin tällaisten seikkojen olevan keinoja kontrolloida ympäristöä, vetäytyä turvaan ja ylläpitää etäisyyttä toisiin ihmisiin - pelkoa, ylpeyttä ja häpeää (loistavien) älyllisten taidonnäytteiden muodossa.

Tarkoituksena ei nyt ole tuomita sinua tai huomautella mistään keskustelun etiikasta. Olen tehnyt itse ihan tismalleen samoja virheitä, joten ei ole paljoa varaa jeesustella. Tarkoituksena on yksinkertaisesti tölväistä ja herätellä miettimään, mitä oikeastaan tahdot tältä kaikelta. Viestiesi pituus ja niiden kirjoittamisen vaatima energia viestii aidosta välittämisestä ja mielenkiinnosta AT:ta kohtaan, mutta konkreettisessa keskustelussa käyttämäsi keinot viestivät selkeästi jostain erittäin mielenkiintoisesta ristiriidasta sinussa itsessäsi. Henkilökohtaisesti olisin huomattavasti kiinnostuneempi lukemaan vaikka sellaisen (jos sitä edes on) käsittelystä, kuin pitkälle menevistä filosofisista kritiikeistä, ja luulen monien muiden ajattelevan samalla tavalla. Mutta jos tämä nyt on se juttu mitä sinun on tehtävä, toivon että löydät keinot mieltäsi askarruttavien seikkojen ilmaisuun.
Viimeksi kun katsoin, kirjoitin palstalle 'FILOSOFIA'. Jotkut ilmeisesti ajattelevat, että filosofia on ensisijaisesti jokamiehen omaisuutta ja sen joka keskustelee ammattimaisesti filosofiasta, täytyy keskustella jokamiehen sääntöjen mukaisesti, eikä filosofin ammatin mukaisesti. Vaikka en yleisessä merkityksessä kiistä olevani perinteen ja toisten puheen vaikutuksen alainen, kaunopuhuja (forensis) oli kuitenkin ennen määrätty ammatti samoin kuin maanviljelijä, neuvottelija, sotilas, jne. Taitavalla maanviljelijällä on paljon tietoa omasta ammatistaan, mutta kun hän alkaa puhua siitä sekalaiselle yleisölle ainoastaan toiset maanviljelijät ymmärtävät häntä ja loput mahdollisesti ärsyyntyvät erilaisista syistä. Häntä ei kuitenkaan pidetä silloin huonona maanviljelijänä. Minä voin samoin tyytyä siihen, että olen huono kaunopuhuja, vaikka minulla on ammattini puolesta kohtuullisesti ymmärrystä toisten tulkinnasta. Ei ole yksi ja sama asia olla ammattimainen tulkitsija, sekä taitava puhumaan ammatistaan niille joille se ei ole ammatti, eikä sitä voida kaikissa tapauksissa odottaa, vaikka siitä ei ole kenellekään haittaa — päin vastoin, on eduksi olla taitava useilla erilaisilla aloilla. Olisi kuitenkin mielestäni kummallista syyttää esimerkiksi maanviljelijää siitä, että hän on jotenkin erittäin ristiriitainen ihminen, vaikka hän ei osaa puhua julkisesti tavalla joka miellyttäisi useimpia. Itse koen toimineeni oman ammattini sääntöjen mukaisesti, vaikka siitä ei seuraa että useimmat toiset ymmärtäisivät puhumaani. En ymmärrä miten se johtaisi jotenkin siihen, että olen esityksen muodon kannalta täynnä pelkoa, ylpeyttä, häpeää, jne. — ongelma on yhteinen kaikille joilla on paljon ammattitietoa alaltaan, mutta jotka eivät osaa esittää asiaansa tavalla, jota useimmat oppialalle ulkopuoliset ymmärtäisivät. Olen esittänyt kirjoitukseni kuitenkin foorumin palstalla, jonka nimi on 'FILOSOFIA', joten en ymmärrä miksi ammatiltaan ei-filosofien pitäisi sitä ymmärtää. Sanojen kuten 'apriori', 'systeemi', 'metodi', 'arkkitehtoniikka', jne. käsitteleminen varmasti on ammatiltaan filosofeille aivan ymmärrettävää. Minusta on samalla lailla omituista, jos joku saapuisi foorumille 'MAANVILJELY' haukkumaan keskustelijaa siitä, että hän käyttää sanastoa ja esitysmuotoa joka on ominainen maanviljelijälle, eikä keskustele kuten kaunopuhuja sekalaiselle yleisölle. Minä en häpeä, pelkää, tai ylpeile mistään enkä suhteessa mihinkään mitä olen sanonut. Ei ole minusta mikään näyte ammattimaisesta filosofoinnista, jos ei opiskele niiden sanastoa, joiden filosofiaa yrittää tulkita — kun esimerkiksi Nefastos käyttää sanskritia, minä en tietääkseni valita esitysmuodosta, vaan hankin sanskritin sanakirjan.
Maisteri on yhdenlainen "magistros tōn ophphikiōn", eli "magister officiorum": hänellä on julkinen virka, hän toimii virkansa puolesta sellaisten-ja-sellaisten asioiden parissa. 'Virka' on laillisessa merkityksessä laillisesti vahvistettu palvelussuhde julkiseen yhteisöön — laillisessa merkityksessä olen viraton sairauden takia. Ihmisellä on ammatti riippumatta siitä toimiiko hän sillä hetkellä sellaisessa virassa, sillä 'ammatti' tarkoittaa myös pätevyyttä virkaan. Tämä ammatti ei toimi nyt — eikä etenkään keskustellessani Azazelin Tähden foorumilla filosofiasta — minun tulonlähteenäni, eikä ole minulle elinkeino. Tietysti voidaan arvioida kuinka hyvin kukakin selviytyy pätevyytensä velvollisuuksista, eli kuinka hän selviytyy virassaan ("apud eos officium valeret"). Minulla ei kuitenkaan ole virallista velvollisuutta, jonka puolesta olisin kenellekään julkisesti vastuussa tekemisistäni. Tämä ei tarkoita, että minua ei voitaisi myös epävirallisesti arvioida siinä suhteessa. Cicero on kirjoittanut kirjan De Officiis sellaisista kysymyksistä. Hän jakaa keskustelun oratorisesti julkiseen (forensis) ja filosofisesti hiljaiseen (quietum) — julkinen on perinteisesti enemmän roomalainen ja filosofinen kreikkalaisten aluetta. Minua voitaisiin syyttää siitä, että en ole yhdistänyt molempia samalla sujuvuudella kuin Cicero. Vaikka olen kohtuullinen akateemikkona, tiedän olevani paljon Ciceroa huonompi kaunopuhujana. Olen tietysti opiskellut vähäisen määrän tieteen nk. kansallistamista ja julkista puhumista, mutta tiedän ettei se ole erikoisalaani ja että en ole niissä erityisen taitava. Julkipuhe (forensis) on samaa kantaa kuin roomalaisten 'forum' — joku on esimerkiksi ulkoiluvaatteissaan portilla ("vestitu forensi ad portam"). 'Forum' tarkoittaa vastakohtana sisätiloille sitä mikä on ovien ulkopuolella. 'Foris' on kulkukäytävä ja joku on siten esimerkiksi jumalattaren porteilla ("foribus divae") vastakohtana jumalattaren temppelille ("templo divae"). Kannattanee miettiä Nefastoksen merkitystä eksoteeriselle temppelin porttina ja ns. ulkoisia vastaavuuksia, sekä Azazelin Tähden merkitystä foorumille siltä kannalta.
Gadameria seuraavalla kriittis-traditionaalisella filologis-filosofisella tulkinnalla on filosofinen välttämättömyytensä, hahmottaessaan itsensä tradition vaikuttamana keskusteluna jossa toiset saattavat tietää paremmin, tuoda keskusteluun keskustelun tulkinnasta mahdollisimman paljon mahdollisimman päteviä ajattelijoita — se kykenee saavuttamaan todellista voimaa ainoastaan tulkitsemalla ja tuomalla tietoisuuteen omia ajallisesti vaikutettuja ennakkoasetelmiaan, sekä vertailemalla itsessään kaikuvan tradition äänten moneutta keskenään. Tässä erilaiset äänet täytyy pyrkiä asettamaan mahdollisimman vahvoina ja sikäli omien kykyjensä mukaan tulkita mahdollisimman paljon ja perusteellisesti, jotta kyseisten ajattelijoiden vahvuus saadaan esiin. Tämä ei ole ainoastaan kyseisen tutkimuksen sisältöä, vaan myös sen muotoa. Kiistämättä itse asia muuttuu sitä monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi — ongelmien lisääminen kuitenkin on olennainen osa sitä. Vasta ottamalla toiset tosissaan ja viemällä heidän asetelmansa ns. äärirajoille tulkinta kykenee vahvistamaan itseään. Tämä on eräänlaista voimaharjoittelua, joka valmistaa kysyjää todella kysymään — tavalla, jossa hän ei usko keskustelun olevan vielä, jos koskaan, lopussaan. Olen itse tulkinnut akateemisen ammattini puolesta kysymystä tulkinnasta. Minulla on tulkinnasta akateeminen loppututkinto. Olen tulkinnan maisteri, eli nk. mestari, 'magister', vaikka en tietenkään käsitä itseäni sellaiseksi sanan tavanomaisessa merkityksessä. Samaa kantaa on sana 'magus', eli 'suuri', mistä 'magia'. Minua on arvosteltu siitä — omassa luokassaan aivan yleisestä paheesta —, että akateemikot kirjoittavat liian vaikeaselkoisesti omasta ammatistaan suhteessa siihen ns. jokamieheen jota heidän pitäisi palvella julkisessa virassaan.
Minusta tulkitsijan kannattaa yrittää paitsi tulkita, myös ilmaista itseään koskeva ns. historiallis-geneettinen tilanteensa, josta käsin hän tulkitsee. Tämä ei ole vain filologinen periaate, sillä ymmärrykseni ja tulkintani itse asiasta on myös sen vaikuttama. Sikäli kun filologiassa käytetään — aivan oikein — usein historiallis-geneettisen ja ns. systemaattisen yhdistelmää, on sillä myös filosofinen vastineensa tulkinnan historiallis-geneettisessa systematiikassa. Filologisen tulkinnan historiallis-geneettinen ja systemaattinen yhdistelmä ei ole filosofisesti — eli juurta (radix) jaksain ja siten radikaalin perusteellisesti — ainoastaan kysymys siitä, mitä mieltä se-ja-se henkilö oli, vaan mikä on itse sellaisen systemaattisesti historiallis-geneettisen filologisen tulkinnan perusta. Filosofisesti filologisen tulkinnan täytyy tulkita itse tulkintamuotonsa historiallis-geneettistä ja systemaattista perustaa. Länsimaisena tulkitsijana olen esittänyt siten oman filologisen tulkintani historiallis-geneettisen ja systemaattisen perustan filosofisesti niin perusteellisesti kuin kykenin sillä hetkellä. Viittaaminen lukuisiin tulkitsijoihin ja tulkinnan historiaan oli siten välttämätöntä kysymyksen filologis-filosofiselle akateemiselle selvittelylle, sillä se ei ole syntynyt tyhjästä eikä halua antaa sellaista vaikutelmaa. Kysymys tulkinnan menetelmästä ja sen asiasta oli välttämätöntä esittää suhteessa lukuisiin perinteisiin, jotka itse ovat länsimaisen tulkitsijan lähestymistavan taustalla — kuten se, että filologian ns. universaalit tulkinnan mallit ovat pitkälti Schleiermacherin vaikuttamia, ns. humanistiset puolestaan Diltheyn ja filosofiset Heideggerin ja Gadamerin. Heidegger — joka oli myös Aristoteleen poliittisen hermeneutiikan vaikuttama — ja Gadamer puolestaan ymmärsivät hermeneutiikkansa paluuna lähemmäs Lutheria. Entisellä augustinolaismunkki Lutherin hermeneutiikalla puolestaan oli omanlaisensa suhde oppi-isäänsä Augustinukseen, jonka tulkintaopin kehitys puolestaan oli suhteessa platonismiin, joka oli suhteessa Platoniin, jne. Sitä paitsi, minua pyydettiin erään lukijan puolelta esittämään ajatukseni jossakin kokonaisessa muodossa.
Kavi
Frater
Posts: 321
Joined: Mon May 09, 2016 4:52 pm

Re: Aspektikritiikki

Postby Kavi » Sun May 27, 2018 11:05 am

Maanviljelijä opettelee viljelemään peltoa, jotta siitä saataisiin sato ja ihmisiä ruokittua.
Mitä tekee filosofi? Eikö ajattelua voi jakaa niinkuin ruokaakin jaetaan?
7&8
Hoenir
Posts: 225
Joined: Thu Apr 24, 2014 5:13 pm

Re: Aspektikritiikki

Postby Hoenir » Sun May 27, 2018 11:34 am

Minusta sinulla on ehdottomasti oikeus ottaa oma tilasi filosofina, ja arvostan sitä että kirjoitat näitä juttujasi. Mutta jos nyt koitan vähän suoremmin ja fiksummin sanoa asiani:

1. Vaikka kirjoitat filosofia osioon, kirjoitat erittäin vaikeaselkoisesti, pitkästi ja teknisesti. Viestisi ovat erittäin haastavia myös toisille filosofeille, joten ne ovat AT:n "perus" jäsenelle (jolla siis tarkoitan yksinkertaisesti vain esoteerisesti orientoitunutta ihmistä) todennäköisesti täysin läpäisemättömiä. Tämä herättää ainakin minulle kysymyksen siitä, että tahdotko sinä oikeasti edes keskustella tai tulla ymmärretyksi.

2. Jos filosofisista asioista tahdotaan puhua ympäristössä, joka ei koostu sinun tasolla olevista ihmisistä, on sinun käytettävä erityisen paljon vaivaa omien intressiesi artikuloimiseen. Tämä on tärkeää myös filosfien kanssa puhuessa (se juurruttaa keskustelun määrättyihin lähtökohtiin, teoreettisiin reunaehtoihin ja oletuksiin joista ei tingitä - asioihin joista tässä kaikessa on ensisijaisesti kyse) sillä ilman sitä keskustelut jäävät roikkumaan erittäin abstraktille tasolle. Ja jos näin käy, voi vaan toinen filosofiaa jo tunteva tavoittaa sen, mitä tahdot sanoa. Ajattele esimerkiksi heideggeriläistä stooria ontoteologiasta tai vaikka sitä platonismia johon viittaat: minä kyllä tiedän mitä "pahaa" näissä on, ja tämä tietoni antaa suuntaviivat tulkita sitä abstraktia massaa jota tuotat. Mutta jos tätä esiymmärrystä ei ole, jää se todellakin vain hengeltään kriittiseksi, etäiseksi ja abstraktiksi massaksi, joka ei etene mihinkään.

En tiedä oletko tietoinen tästä, mutta olet todella outo ilmestys täällä. Jostain tyhjyydestä pamahtaa esiin jäätävän filosofisen sivistyksen omaava tyyppi, joka kritisoi AT:ta all guns blazing, viittaillen kaikkiin maailman filosofeihin ja kirjoittaen puoliksi kreikaksi. Tulee mieleen kysymyksiä, kuten "miksi tuo tyyppi tahtoo puhua näin juuri täällä", "mitkä sen taustat on" ja ennen kaikkea "mitä helvettiä se oikein tahtoo ja ajaa takaa?". Juuri nämä ovat niitä kysymyksiä, joihin vastaaminen juurruttaisi sinut johonkin ja tekisivät selväksi, mikä on sinun ajattelusi asia - se mistä sinussa ja ajattelussasi pohjimmiltaan on kyse. Jos nämä kysymykset jäävät vaille vastausta, näyttää ilmaisusi lähinnä vain narsistiselta pätemiseltä.

Henkilökohtaisesti toivon, että lyhennät ja yksinkertaistat ilmaisuasi. Tahdon aidosti keskustella kanssasi, sillä olen karkeasti isoista linjoista samaa mieltä kanssasi. En ole vaan yksinkertaisesti jaksanut sanoa sinulle vielä mitään, kun se tuntuisi vaativan valtavaa panosta niiden varsinaisten pointtiesi esiin onkimisessa.
"Futile as a ghost I stand guard over hidden gold, O lord of the meeting rivers"
User avatar
Aquila
Frater
Posts: 695
Joined: Sat Jul 17, 2010 12:14 pm

Re: Aspektikritiikki

Postby Aquila » Sun May 27, 2018 12:28 pm

Vaikka foorumiosion nimi on Filosofia, se ei tässä yhteydessä tarkoita aivan samaa kuin filosofia akateemisessa mielessä. Koska olemme Azazelin Tähden foorumilla kyse on enemmänkin okkultismin filosofiasta, joka on merkitykseltään hieman erilainen, vaikka kantaakin samaa nimeä. Kyse on paljon henkilökohtaisemmasta filosofian käsittelystä, vaikka se voikin sivuta myös akateemisempaa filosofiaa. Minulle jää vahvasti tunne, että sinä Alfalfa et ymmärrä Azazelin Tähden filosofiaa, koska tulkitset sanoja niin ehdottomasti eri lähtökohdasta etkä näe niitä siinä kontekstissa, jossa ne esiintyvät, etkä varsinkaan millä tavoin seuran jäsenet pyrkivät tätä omassa elämässään tulkitsemaan. Kritiikin merkitys jää lopulta yhdentekeväksi ja tarkoitusperäsikin ovat täysin hämärän peitossa.

Minusta kaikkien ei tarvitsekaan ymmärtää kaikkea eikä kaikissa yhteyksissä ole välttämätöntä olla jotenkin selkeä. Silti me olemme nyt Azazelin Tähden keskustelufoorumilla, emmekä millään yleisfilosofisella temmellyskentällä. Vaikka täällä voi aika vapaasti käsitellä mitä tahansa aiheita eri lähtökohdista, esim. jotkut ONA -aiheet, joita on nähty, niin keskustelijoiden pitäisi silti hyväksyä lähtökohtana se, että tämä on yksittäisen melko marginaalisen seuran foorumi ja sopeutua siihen, eikä pyrkiä määrittelemään keskustelua omien ehtojensa mukaan.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1114
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Aspektikritiikki

Postby Wyrmfang » Sun May 27, 2018 1:14 pm

En sano tätä moderaattorin auktoriteetilla, mutta kylläkin yksimielisyydessä heidän kanssaan: Alfalfa, jos haluat jatkaa keskustelua tällä foorumilla (jolla on omat sääntönsä), sinun tulisi:

(1) Pyrkiä oikeasti keskustelemaan tasavertaisesti, ei asettua muiden yläpuolelle (tässä ironisesti syyllistyt samaan mistä, osittain mielestäni ihan perustellusti, kritisoit Nefastosta). Suurella ymmärryksellä on hyvin vähän merkitystä, jos sitä ei kykene jakamaan elävästi, sensitiivisenä kontekstille. Kaikki eivät tosiaan ole saaneet samoja oivalluksia, mutta kokonaisvaltaisen oivalluksen tunnistaa siitä, että se välittyy ikään kuin luonnostaan siltä osin kuin mahdollista myös niille joilla sitä ei vielä ole, joissain rajoissa myös silloin kun tietoista intressiä ottaa sitä vastaan ei ole.

(2) Lyhentää ja hieman jäsentää ilmaisua. Se on yksinkertaisesti liian raskasta lukea juuri kenellekään ihan muotonsakin puolesta. Ihan vaan vähemmän pituutta ja hieman ilmaa yhtenäiseen tekstimuuriin. Tietenkin monesti tuntuu siltä, että kun ilmaisee tiivisti ja yksinkertaisesti, tulee väärinymmärretyksi ja alttiiksi kritiikille jonka yläpuolella oikeasti on, mutta tämä nyt on kaiken keskustelun välttämätön paha.

Jos nämä asiat onnistuvat, olisin hyvin kiinnostunut keskustelemaan esim. juuri filosofian ja esoterian suhteesta. Vaikkapa vanha unien tulkinta topikin avaus oli minusta hyvä, vaikka siitä ei valitettavasti lähtenyt keskustelua. Aihe on erittäin läheinen itselle, mutta juuri siksi en kyennyt sanomaan siitä oikein mitään mielekästä yleisellä teoreettisella tasolla.
User avatar
Insanus
Frater
Posts: 928
Joined: Sat Aug 21, 2010 7:06 am
Location: Helsinki

Re: Aspektikritiikki

Postby Insanus » Mon May 28, 2018 8:43 am

Aloitan nyt vain jostain, katsotaan mihin keskustelu menee. Oletan että se seuran perusperiaate, jonka allekirjoittaminen näyttää johtavan platonistisen ykseysidean pakkohyväksymiseen on tämä:
Seuran seitsemän perusperiaatetta wrote:"I
Jumaluus on absoluuttinen. Henki on kaikkialla aineellisten ilmiöiden takana, niiden sisäisenä järkenä ja johdattajana. Luontoa ja Jumalaa ei voida jaottaa dualistisesti, eikä korkeinta Jumalaa, korkeinta totuutta voida käsittää persoonallisena olentona."
Mielestäni kohtaa absoluuttisesta jumaluudesta ei voi (eikä saisi vaikka voisi) ymmärtää positiivisessa merkityksessä "absoluuttinen jumala on olemassa ja me tiedämme sen", vaan pikemminkin negatiivisesti "emme hyväksy mitään jumalaa joka ei ole absoluuttinen". Vaatimus allekirjoittaa tällaisen absoluuttisen Jumalan käsittäminen (jota sen aito hyväksyminen tietenkin vaatii) seuraan sisään astuessa tekisi koko seuran vastakohtaisten henkisen etsinnän muotojen yhdistämisen pyrkimyksestä täysin turhaa.
Nähdäkseni kohta ei siis kehota allekirjoittamaan mitään tällaista muodollista käsitystä, vaan tietyn aatteellisen näkemyksen joka asettuu mitä tahansa jumalaa vastaan siinä ettei anna millekään mielteelle absoluutin "statusta", mutta toisessa mielessä sallii ne kaikki sen ilmaisuina. Absoluuttiseen jumalaan nyt ilmeisesti uskotaan, siis, sitä tahdotaan, sen ymmärtämiseen pyritään, sitä kohti kurotetaan pyrkimällä löytämään ristiriidoista harmonia ja olemisen ykseys so.kokonaisvaltaisempi näkemys, mutta tätä ykseyttä ei tule pyrkiä käsittämään osien äärimmäisenä summana vaan jonain mistä "osat" johdetaan. Metodi henkilökohtaiseen tutkimukseen joka uskoo voivansa saavuttaa tuntemuksen tästä jostain mitä emme vielä tunne on monelle (tuskin jokaiselle) satanismi, ja sen korottaminen mikä vaikuttaa vastakkaiselta tai vieraalta sille ykseydelle jonka tunnemme. Satanismia voidaan tässä siis pitää lähentymisenä tuntemattomaan Jumalaan tunnetun Jumalan takana.
Ilmaisun haaste (ja kysymys siitä mikä olisi pätevä okkultismin kieli!) tulee tässäkin jo esiin, kun puhun jumalista ilmaisuina tai osina. Absoluuttinen Jumala ei ole mikään "se" jota voidaan tällä tavalla osoittaa ja kutsua alkulähteeksi tai causa suiksi. Kutsua absoluuttia "se":ksi on tehdä sille yksi verho, tai ikään kuin esittää rukous jo jollekin "osittuneelle". Ei auta mitään sanoa että "se" on myös absoluutin osa, koska tällöin taas kutsumme absoluuttia joksikin siksi, eikä oikeastaan auta sanoa että absoluutti on luodun verhon takanakaan, mutta jollain tavalla väärin on ilmeisesti puhuttava että voi sanoa ylipäänsä mitään. Vastaava ongelma on kun puhutaan "ykseyden osista" edes johdettuina - jos ykseydellä on osia niin onko se ykseys? Tässä tullaan minusta siihen miten tavallaan jokainen viittaus Jumalaan kutsuu samalla satanismin henkeä hakeutumaan itsensä yli - mikäli tätä ei tapahdu, tämä ykseytemme kuolee "ajatukseksi maailmasta" eikä tarkoita oikeastaan muuta kuin jonkinlaista triviaalia totaliteettia "kaikki" tai jotain mielen romukoppaa johon vain voidaan heittää ihan mitä vaan miten tahansa. Tällainen "kuollut ykseys" voidaan toisaalta mahdollisesti taas nähdä yhtenä henkenä, elävöittää ja sitä kautta löytää tapa nähdä sen yksiäänisyys muun olemisen kanssa.
Myrkky sattuu siihen jolla on haava.
Alfalfa

Re: Aspektikritiikki

Postby Alfalfa » Tue May 29, 2018 3:57 pm

Insanus wrote:Aloitan nyt vain jostain, katsotaan mihin keskustelu menee. Oletan että se seuran perusperiaate, jonka allekirjoittaminen näyttää johtavan platonistisen ykseysidean pakkohyväksymiseen on tämä: [...] Mielestäni kohtaa absoluuttisesta jumaluudesta ei voi (eikä saisi vaikka voisi) ymmärtää positiivisessa merkityksessä "absoluuttinen jumala on olemassa ja me tiedämme sen", vaan pikemminkin negatiivisesti "emme hyväksy mitään jumalaa joka ei ole absoluuttinen". Vaatimus allekirjoittaa tällaisen absoluuttisen Jumalan käsittäminen (jota sen aito hyväksyminen tietenkin vaatii) seuraan sisään astuessa tekisi koko seuran vastakohtaisten henkisen etsinnän muotojen yhdistämisen pyrkimyksestä täysin turhaa. [...] Absoluuttinen Jumala ei ole mikään "se" jota voidaan tällä tavalla osoittaa ja kutsua alkulähteeksi tai causa suiksi. Kutsua absoluuttia "se":ksi on tehdä sille yksi verho, tai ikään kuin esittää rukous jo jollekin "osittuneelle". Ei auta mitään sanoa että "se" on myös absoluutin osa, koska tällöin taas kutsumme absoluuttia joksikin siksi, eikä oikeastaan auta sanoa että absoluutti on luodun verhon takanakaan, mutta jollain tavalla väärin on ilmeisesti puhuttava että voi sanoa ylipäänsä mitään. Vastaava ongelma on kun puhutaan "ykseyden osista" edes johdettuina - jos ykseydellä on osia niin onko se ykseys? Tässä tullaan minusta siihen miten tavallaan jokainen viittaus Jumalaan kutsuu samalla satanismin henkeä hakeutumaan itsensä yli - mikäli tätä ei tapahdu, tämä ykseytemme kuolee "ajatukseksi maailmasta" eikä tarkoita oikeastaan muuta kuin jonkinlaista triviaalia totaliteettia "kaikki" tai jotain mielen romukoppaa johon vain voidaan heittää ihan mitä vaan miten tahansa. Tällainen "kuollut ykseys" voidaan toisaalta mahdollisesti taas nähdä yhtenä henkenä, elävöittää ja sitä kautta löytää tapa nähdä sen yksiäänisyys muun olemisen kanssa.
Kannattaa mielestäni etsiä sanan 'monadi' merkitystä Nefastokselle ensin Blavatskyn nk. eksoteerisesta prinsiippimallista. Nefastos on ottanut kirjaansa Ihmisen ikäkaudet seitsenjaon — (1.) 'Âtma', (2.) 'Buddhi', (3.) 'Manas', (4.) 'Prâna', (5.) 'Kâma manas', (6.) 'Kâma rûpa', (7.) 'Linga sharîra' — lähes suoraan Blavatskyn kirjasta The Key to Theosophy (1889), vaikkakin pienillä eroilla, kuten Nefastos huomauttaa. Nefastos käyttää sanaa 'monadinen' elinvoimasta (Prâna) ylemmässä kolminaisuudessa, mikä ei palaudu kyseiseen Blavatskyn kirjoitukseen, joskin Nefastos sanoo että hänen jakonsa on yhtäläinen Blavatskyn esoteeriselle ryhmälle esittämän kanssa.
Âtma on Blavatskylle ikuisuudessa, joka ei voi olla poissa pienimmästäkään matemaattisesta pisteestä. Âtma on kuten avaruus: "se piste avaruudessa, jonka inhimillinen Monadi (human Monad) [...] omaksuu elämänsä ajaksi [...] on kuvitteellinen kuten ihminen itsekin, todellisuudessa pelkkä harha, maya". Māyā on ikuisen totuuden ulkopuolella, koska ikuisella ei ole rajaa itsessään: Blavatskysta teosofin täytyy siten asettaa itsensä ainakin osittain ns. mayan verhon taakse. Kaikki rajattu liittyy Māyāan, joka on hänelle ilmiömäistä (phenomenal). Monadi (Monad) on Blavatskylle "Ykseys, YKSI; mutta okkultismissa se usein merkitsee dyadista-monadia (dual Monad), Atma-Buddhia [...] sitä ihmisen kuolematonta osaa [...] jonka lävitse hän löytää viimeisen päämääränsä — Nirvanan". Manas on periaate, joka ylöspäisessä liikkeessään suhteessa Buddhiin "yhdistää MONADIN ihmisen elämän ajaksi kuolevaiseen ihmiseen". Monadiin yhdistetty dyadi, eli Âtma-Buddhi on lähempänä alkuperäistä monadia ja vähemmän sekoittunut dyadiin. Monadi on sikäli Blavatskylle sama kuin "pythagoralaisessa järjestelmässä Dyadi (Duad) säteilee (emanates) korkeammasta yksinäisestä Monadista (Monas), joka on siten Ensimmäinen Syy (First Cause)". Ainakin causa prima sellainen blavatskylainen monadi on .
Âtma on Blavatskylle "jumalainen monadi", jonka säteilyä myös dyadis-monadisen Âtma-Buddhin yhdistäminen on — dyadisessa-monadissa ajallinen ihminen yhdistetään ikuiseen osaansa, joka säteilee puhtaasti monadisesta Âtmasta. Âtman ikuinen jumalainen Monadi siten ainoastaan ilmenee säteilyssään dyadisena, kuten mieli jakautuu korkeampaan (Manas) ja alempaan (Kama). Manas on silloin dyadinen, koska siinä on alhaisempi ja ylhäisempi. Monadin säteily monadi-dyadiin on kauempana valon alkuperäisestä lähteestä. Âtma on kuten puhdas tila Monadina, johon "inhimillinen Monadi" saapuu sitä rajaamaan — jälkimmäisen ollessa pelkkää harhaa eli Māyāa. Blavatskysta "meidän ei pidä sekoittaa mielessämme järjellistä (noumenon) ilmenevään (phenomenon)", eli ilmenevä Māyā täytyy lopulta jakaa erilleen noumenaalisesta Monadista. Blavatsky yhdistää toisinaan sanat 'Manas' ja 'nous' ("nous or Manas"), mutta hän kutsuu Âtma-Buddhiakin noumenaaliseksi, vaikka Âtma-Buddhi on enemmän noumenaalinen kuin Manas ja Âtma kaikista noumenaalisin. Blavatskyn mukaan egyptiläiset nimesivät 'Yksi-Ainoastaan-Yksi' nimellä 'Nouth' kuten Anaksagoraan 'Nous': järki (Nous) on Jumala ja ihmisen logos säteilyä (emanation). "Ulkoisesti havaittu on phenomena; ainoastaan Nous yksin kykenee tunnistamaan noumenan. Ainoastaan [...] noumenon pysyy koska se on kuolematon". Kaikki dyadis-fenomenaalinen johdetaan siten lopulta noumenaalis-monadiseen kaiken alkusyynä kuten platonisteilla ja pythagoralaisilla. Siten Blavatsky yhdistää molemmat: "Platonin lisäksi, on Pythagoras, joka seurasi samaa ajatusta [...] hän kuvaili Sielua itseliikkuvana yksikkönä (monad) [...] jossa on kolme osatekijää [...] jotka vastaavat meidän Atma-Buddia [...], Manasta [...] ja Kama-rupaa". Tässä "Buddhi toimii välineenä Atmalle", joista jälkimmäinen on "Agathon, tai Platonin" luolavertauksen "korkein Jumala": siten "Pythagoraan ja Platonin näkemykset vastaavat täysin omiamme".
Blavatskylle sielu (soul) jakautuu kolmeen aspektiin: (1.) eläimellinen sielu, eli Kama-rupa (2.) inhimillinen sielu eli Manas (3.) hengellinen sielu eli Âtma-Buddhi tai 'Nous'. Manas ei ole Âtma eikä edes dyadis-monadinen Âtma-Buddhi. Vasta Buddhi yhdistää inhimillisen sielun välineellisesti Âtmaan Henkenä (Spirit). Mainitut ovat yksi Henki kolmessa aspektissa, mutta Âtma Henkenä on "jakamaton KAIKKI (indivisible ALL)". Inhimillinen dyadinen-monadi on kuin piste Âtma-monadin jakamattomassa tilassa ja Māyān verhoa. Blavatsky hahmottaa sikäli kaiken fenomenaalis-dyadisen pohjimmiltaan harhana ja kuten Valtion Sokrateen luolan, josta täytyy pyrkiä ulos noumenaalis-monadiseen syyhyn kaiken takana. Blavatsky hahmottaa sinänsä oikein luolavertauksen ja Māyān suhdetta, että kreikkalaisille Maia on luolan jumalatar. Etymologisesti 'Māyā' sisältää juuren '-', joka on taustalla myös latinan sanassa 'mater' (äiti), josta 'materia' (aine). '-' tarkoittaa sitä mikä on rajattu tai mitattu — oikeammin sillä on tekemistä ihmiselämän rajojen kanssa. Tästä pääsemme Blavatskyn "dyadiseen 'periaatteiden' (dual set of 'principles')" jaotteluun henkiseen (spiritual) ja aineelliseen (material).
Azazelin Tähteä kuvasi ennen kolmikärki, jonka sauvan kahvassa oli kello. Sittemmin kello korvattiin alemmalla kolmiolla, joten lopputuloksena on neljiö-kolmion seitsenluvun yhdistäminen sauvaksi, jonka päihin sijoittuvat ylös ja alas osoittavat kolmikärjet. Tuloksena on siten ylempi kolmio — esoteeriset aspektit —, sauva — esoteeris-eksoteerinen Maljan aspekti — ja alempi kolmio — eksoteeriset aspektit —, joista saadaan Blavatskyyn palautuva seitsenluku. Ylemmät kolmion kärjet ovat Nefastokselle HENGEN kolmio joka täytyy hänestä ensin sulauttaa itseensä ennen kuin siirrytään AINEEN alempaan kolmion suuntaan. Eksoteerisen Henki-Aine -dyadin suhteen Nefastos sanoo, että "kaiken perusta on YKSI luonto". Tällainen "filosofinen välttämättömyys ykseydestä" ei ummista silmiään "aineen voimalta", eli siinä "aine ja henki" ovat "erillisinä ja samalla yhtenevinä". Tällainen 'yksi' ei olisi kuitenkaan jakamaton eikä siinä mielessä kuten Blavatskyn monadi Âtmana. Nefastoksen 'Prâna' eli "elinvoima on välittävä prinsiippi kahden kolmion — hengen, joka on muuttumaton, ja aineen, joka on jatkuvassa liikkeessä — välillä, ja siten se on 'ylhäällä' muuttumaton jiva eli apersoonallinen, häviämätön monadinen elonaines ja 'alhaalla' muotojen maailmassa muodosta toiseen kiertävä elinvoima". Ylemmän ja alemman kolmion välittäjänä toimiva 'prâna' on järjestön rakenteen kuvassa ns. sauva ja siten henkis-aineellinen, kuten Maljan aspekti Azazelin Tähdessä järjestönä on eksoteeris-esoteerinen. Henkis-esoteerisesti muuttumattomien ja aineellis-eksoteerisesti muuttuvien aspektien välillä toimivana 'prâna' edustaa sisäistä ulkoisessa ja ulkoista sisäisessä. Tämäkö on se, minkä perusteella "emme kuitenkaan enää voi emmekä saa uskoa kahtaalle jaettuun maailmaan jossa toisaalla on henki, toisaalla aine"?
Nefastokselle vihkimysten suunta on "normaalisti ja luonnollisesti" korkeamman kolmion hengen prinsiipeistä "'siltavaiheen'" eli väliprinsiipin kautta aineellisten prinsiippien tasolle. Sikäli kun 'prâna' on Nefastoksen tarkoittama yksi-ja-monta kuten aine-henki erillisinä-yhtenevinä, hengen ja aineen, muuttumattoman ja muuttuvan, ikuisen ja ajattoman, jne. jakaminen on kuten dyadi ja 'prâna puolestaan monadi. Miten sitten pitäisi ymmärtää, että 'prâna' on Nefastoksen taulukossa muutoksen suhteen "kahtalainen" — ja miten se on "'siltavaihe'" ja "väliprinsiippi" ikuisten ja ajallisten kolmioiden välillä, ellei kuten silta on kahden yhdistettävän puolen välillä? Kenties molemmat ovat siinä "erillisinä ja samalla yhtenevinä"? Azazelin Tähden rakenteessa prânaa vastaava Maljan aspekti on "osaltaan molemmissa ja toimien välittäjänä osastojen välillä. Sisäisessä rakenteessa se edustaa ulkoista rakennetta, ulkoisessa sisäistä [...] Malja on veljeskunnan rakenteessa kulkuväylä eksoteerisesta osastosta hermeettiseen osastoon. Sisäisessä työssä Maljan aspekti [...] on siirtynyt keskipisteestä kehälle". 'Osasto' on Nefastoksen kielenkäytössä "termi, jota käytetään painotettaessa aspektin ulkoista [...] toimintaa", eli Maljan aspektin suhteen ulkoisessa työskentelyssä liike tapahtuu eksoteerisista aspekteista pseudo-esoteerisiin aspekteihin, mutta sisäisessä, eli varsinaisesti esoteerisessa työskentelyssä prâna on suuntautumista sisemmästä ulompaan, nimittäin yksilölle ominaisen esoteeris-eksoteerisen rakenteen suhteen. Miten kyseinen järjestön rakenne tarkemmin suhtautuu ns. välittävään prinsiippiin aidosti esoteerisen "ulkoisena vastaavuutena"?
Azazelin Tähden aspektien taustalla on Blavatskyn seitsenluku, joka on järjestön rakenteessa kolme pseudo-esoteerista, kolme eksoteerista ja yksi esoteeris-eksoteerinen aspekti. Järjestön rakenteessa prâna toimii pseudo-esoteerisen ja eksoteerisen välittäjänä. Kuinka kuitenkaan on aidosti sisäisen työskentelyn suhteen? Yksilölle ominainen sisäinen työskentely siirtyy "keskipisteestä kehälle", eli sisäisemmästä osasta yksilöä ulkoisempaan osaan yksilöä — vaikka suunta on järjestön rakenteessa eksoteerisesta esoteeriseen, järjestö yksilön "ulkoisena vastaavuutena" toimii päinvastoin. Tämä todellinen okkultismi, erotuksena järjestön pseudo-esoteriasta, tulkitsee itsensä kokonaan ulkoisista vaikutuksista riippumattomaksi, eli "suhteessa yhteisöön, joka ei ole millään tapaa kiinnostava tutkimuskenttä okkultistille — sillä tällainen suhde on aina seurauksenomaista eikä itsessään saata olla syy mihinkään todelliseen"! Suhde yhteisöön on Nefastoksesta seurauksenomaista, sillä prâna toimii hänelle (1.) siltana yksilön monadista yksilön dyadiin ja (2.) ulkoisessa vastaavuudessaan siltana yksilön dyadista yhteisöön joka on vielä dyadisempi. Tätä vastaa se, että Nefastokselle "luonnollinen" vihkimystie on lähteä sisäisistä puhtaasti esoteerisista ja ikuisista kolmesta ns. hengellisestä aspektista, edetä sitten kaksinaisesti esoteeris-eksoteeriseen ja ikuisesti-ajalliseen neljänteen väliprinsiippiin (prâna) ja vasta viimeiseksi yksilöllisen aineen ajallisiin aspekteihin. Järjestön rakenteessa tapahtuu kuitenkin päinvastoin: jäseniä johtaa oletetusti sisäisesti saavutetusta ikuisuudesta käsin yksilö Nefastos, joka on ulkoistanut Azazelin Tähden järjestönä omaksi ajallis-aineelliseksi kuvakseen.
Azazelin Tähden jäseniä johdetaan siten eksoteerisesta ns. pseudo-esoteeriseen, ulkoisen esoteeris-eksoteerisen väliaspektin kautta, mutta Nefastoksen kannalta suhde on vastakkainen: hän puhuu saavuttamattomasta sisäisyydestään käsin henkensä väliprinsiippi prânan kautta aineeseen, koska hän kokee niiden suhteen sellaisena — myös jäsenet täytyy siten osana ulkoista toimintaa ensin saada kääntymään ylöspäisen kolmion hengen aspekteihin, vasta sitten edetä väliprinsiippiin ja lopulta aineen aspekteihin. 'Prâna' ei ole selvästikään todellinen ykseys ja prinsiippi, joka aiheuttaisi jotain peruuttamatonta yksilön kyvylle saavuttaa ns. ikuisia totuuksia. Blavatskylle "Prana tai elämä läpäisee koko objektiivisen maailmankaikkeuden koko olemisen (whole being)" ja sitä kutsutaan "prinsiipiksi ainoastaan koska se on välttämätön deus ex machina elävälle ihmisille". Samoin Nefastos sanoo, että "Prâna ehkei ole tiukan loogisesti ajateltuna prinsiippi". Blavatskylle prâna on Âtman monadin säteilyä karkeammalle tasolle. Kaikki sielut ovat dyadisia (dual) ja vankeudessaan ruumiina ihminen on kolminaisuus (trinity), sikäli kun hän ei ole irrottautunut kokonaan Âtman monadista. Siihen ihminen yhdistyy välttämättä Buddhin kautta, joka on jumalainen dyadi (divine Duad), eli dyadinen-monadi. Manas täytyy yhdistää Buddhiin joka on Âtman väline, jotta se olisi tietoinen dyadisen monadin (dual monad) läsnäolosta itsessään. Siten vaikka Nefastos mainitsee neljännen prinsiipin välittäjänä hengen aspektien ja aineen aspektien välillä, ei hän käsitä asiaa niin, että 'prâna' olisi hänen omassa sisäisessä työskentelyssään ulkoista sisäisessä, vaikka se on sisäistä ulkoisessa: matka ei tapahdu henki-aineesta henki-aineeseen niin, että prâna olisi todellinen ykseys, josta esoteeris-eksoteerinen tai eksoteeris-esoteerinen ovat ainoastaan erilleen jaoteltuja osatekijöitä.
Jos 'prâna' olisi varsinaisesti monadi, ei olisi mitään tarvetta yrittää edistyä hengen aspekteihin ja sitten vasta aineen aspekteihin, tai varoitella päinvastaisesta järjestyksestä, koska kyseessä olisi ainoastaan hengellis-aineellinen liike hengellis-aineellisesta hengellis-aineelliseen — mikä olisi lähempänä totuutta. Sisäinen on ulkoisessa ja ulkoinen sisäisessä Maljan aspektissa, mutta kyseisellä aspektilla ei ole vastavuoroista sisäistä vastaavuutta yksilön ymmärryksessä, vaan yksilön ymmärryksellä on ulkoinen vastaavuus järjestössä. Vaikka maljan aspekti merkitsee järjestössä siirtymistä eksoteerisesta esoteeriseen, on kuitenkin yksilössä vastaava siirtymä pisteestä kehälle: esoteerisesti ja eksoteerisesti prâna toimii vastakkaisiin suuntiin. Yksilön esoteria olettaa olevansa vapaa löytämään itsekseen yliajallisia periaatteita, jotka sitten jälkikäteen yhdistetään ajalliseen väliprinsiipin kautta. Siten kyseinen sisäinen suuntautuu pisteestä kehälle kuten aurinko säteilee aurinkokuntaan.
Nefastos vertaa Maljan aspektia ulkoisessa työssä aurinkoon: se "valautuu korkeammilta ja hienovaraisemmilta tasoilta" aurinkokuntaan ja mahdollistaa siten järjestön eksoteeristen jäsenten "etenemisen kohti kehityksen korkeimpia tavoitteita" — se on eksoteerisesti pseudo-esoteerisen eksoteeriseen kohdistamaa vetovoimaa. Tämän vetovoiman alkuperä on kuitenkin yksilön aidosti okkulttisessa työntövoimassa: etenemisessä pisteeltä kehälle, eli auringosta valonlähteenä heijastukseen. Tämän takia "sisäisessä työssä Maljan aspekti kuvastuu Kuun" perusteella: yksilön monadisempi piste vastaa aurinkoa ja dyadisempi kehä kuuta. Järjestön ulkoisessa työskentelyssä liike on kehältä kohti pistettä, eli ulkoisemmasta toiminnasta sisäisempään — valoa heijastavasta kuusta aurinkoon. Maljan aspekti on kuten näkyvä aurinko "esoteerisesti ajatellen [...] väylä maailmojen välillä", mutta siis esoteerisesti käsitettynä vertauksena näkymättömästä järjen auringosta — ulkoinen työskentely sisäisen työskentelyn kuvana. Tämän valautumisen — Blavatskyn pythagoralais-platoninen "emanation" — suunta on yksilön esoteriasta yksilön eksoteriaan, joka työntövoimana suhtautuu vasta toissijaisesti yhteisön eksoterian yhteisön esoteriaan suuntaavana vetovoimana. Siksi Maljan aspekti vertautuu ulkoisesti näkyvän auringon suhteessa esoteeriseen järjen alkuperään, mutta sisäisesti näkyvän kuun suhteessa esoteeriseen järjen heijastukseen. Henki puhuu aineessa, mutta aine ei vastavuoroisesti puhu hengessä. Sellainen välittäminen on tarpeellista ainoastaan kuolevaisille ihmisille, jotka ovat sekaantuneet ulkoisuutensa ns. masiinaan (machina) johon Jumalan työntövoima kohdistetaan yksilön taholta yhteisöön vetoavana vetovoimana: "deus ex machina".
Alfalfa

Re: Aspektikritiikki

Postby Alfalfa » Wed May 30, 2018 11:20 am

Insanus wrote: Kutsua absoluuttia "se":ksi on tehdä sille yksi verho, tai ikään kuin esittää rukous jo jollekin "osittuneelle". Ei auta mitään sanoa että "se" on myös absoluutin osa, koska tällöin taas kutsumme absoluuttia joksikin siksi, eikä oikeastaan auta sanoa että absoluutti on luodun verhon takanakaan, mutta jollain tavalla väärin on ilmeisesti puhuttava että voi sanoa ylipäänsä mitään. Vastaava ongelma on kun puhutaan "ykseyden osista" edes johdettuina - jos ykseydellä on osia niin onko se ykseys? Tässä tullaan minusta siihen miten tavallaan jokainen viittaus Jumalaan kutsuu samalla satanismin henkeä hakeutumaan itsensä yli - mikäli tätä ei tapahdu, tämä ykseytemme kuolee "ajatukseksi maailmasta" eikä tarkoita oikeastaan muuta kuin jonkinlaista triviaalia totaliteettia "kaikki" tai jotain mielen romukoppaa johon vain voidaan heittää ihan mitä vaan miten tahansa. Tällainen "kuollut ykseys" voidaan toisaalta mahdollisesti taas nähdä yhtenä henkenä, elävöittää ja sitä kautta löytää tapa nähdä sen yksiäänisyys muun olemisen kanssa.
Lisäyksenä edelliseen, että Nefastoksen käyttämien sanojen 'monadi', 'jîva' ja 'prâna' käytössä tapahtuu helposti sekaannuksia. Elämän suuri meri on Blavatskylle jîva. Jîva ja prâna eroavat toisistaan kuten meri ja sieni: prâna on ainoastaan jîvan meren ilmentymää, kuten vesi paikallistuu sieneen. Vedojen ja okkultistien jîva eroavat myös toisistaan, sillä okkultisteille kuten Blavatskylle jîva on "ainoa todellisuus (only Reality)", eli kaikki sen ajallinen paikallistuminen on osittelevan mielen harhaa. Jokainen jîvan ilmentymä on kuin sieni meressä ja jolla on siten elämänsä meren kautta. Prâna on siten jîvan ilmentymistä (manifestation), eli jîva ulkoiseksi (objective) tehtynä ja erottautuneena (differentiated). Prâna on siten mielessä tapahtuvaa erottelemista (distinguishing), kuten sieneen imeytynyt vesi erotetaan osaksi (part) merta. Toisinaan Blavatsky käyttää sanaa jîva ja 'monadi' yhtäläisenä, kuten "Monad (jiva)", mutta sitten hän kuitenkin sanoo, että monadi (Monad) on pisara äärettömästä valtamerestä — valtamerestä, joka on jîva erottamattomana ns. platonisena monadina, joka vastaa pythagoralaisten ainetta (hylē). Blavatskylle ja aivan ilmeisesti Nefastoksellekin prâna on monadinen jîva erityistyneenä (specialized) ruumiillisen elämän aikana, mutta jonka uskotaan päätyvän suureen mereen kuolemansa jälkeen — ikään kuin varastotaloon (reservoir) josta se on lähtöisin. Siten prâna on ainoastaan meren määräytynyt soveltuma (particular application). Jîva on "absoluuttinen (Absolute)" ja tuntematon Jumala, mutta prâna sen sisäistymistä ja ulkoistumista, sisään-hengitystä — syntymänä — ja ulos-hengitystä — kuolemana —, kuten kuiva sieni menee mereen ja imee-sisään vettä ja kun se otetaan pois merestä, se työntää-ulos ajalliseksi hetkeksi paikallisesti omaksumansa veden ja kuivuu kasaan. Prâna on siten jîvan "näkökulma (aspect) harhan maailmassa (world of delusion)", eli monadisen elämän ulkoistumaa dyadiseen Mâyâan oletetusti alkuperäisestä sisäisyydestään. Jokainen prinsiippi (principle) on jîvan ulkoistumaa ja erityistymistä (differentation) — prinsiippijärjestelmä on siten monadis-dyadinen "deus ex machina", jonka on tarkoitus johtaa ajallista ihmistä ulos (ex) hänen erottautuneen inhimillisen elämänsä masiinasta (machina) kohti absoluuttista monadia (deus) jîvan merenä. Samoin Nefastos puhuu prânan suhteen jîvasta "monadisena" elämänaineksena korkeammissa prinsiipeissä — itse prinsiippijärjestelmä on olevinaan puhtaasti monadisen jîvan erityistymää. Tämä on kuin auringon suhde kuun valoon omana heijastuksenaan: puhdas monadi säteilee itsensä dyadisempaan aineeseen, eli ulkoista ainetta täytyy lähestyä sisäisen hengen kannalta eikä toisin päin. Siten Blavatskykin sanoo ns. salaisissa muistiinpanoissaan: kaikenlainen kasvu on aina sisältä ulospäin ja sisäinen aina täydellisempää. Absoluutti on yhtenäinen, absoluuttinen ja kaikkiallinen olemus (Essence), joka on seitsemän prinsiipin askelmien yläpuolella. Sen heijastus laskeutuu (descends) erityistyen (differentiates) ja muuttuu siten subjektiiviseksi ja lopulta objektiiviseksi aineeksi. Keskiaskelmana Blavatsky käsittää sen Yhtenä Elämänä, korkeimmalla Absoluuttisena Valona. Sellainen Yksi Elämä väliprinsiippinä eli prânana on kuitenkin prinsiipittömän ja monadisen jîvan ilmentymistä (manifests) erilaisissa näkökulmissa (aspects) ja lukemattomissa erilaistumisissa (differentiations) — sikäli kun sanotaan että 'prâna' ei ole prinsiippi, tarkoitetaan sillä kyseisessä yhteydessä jîvaa joka ei ole alisteinen dyadiselle prinsiippijärjestelmälle. Siksi Nefastos viittaa jîvaan "monadisena" — ei niin että prâna olisi mikään absoluuttinen monadi. Tällainen platonis-pythagoralainen 'emanation' on yksisuuntaista säteilyä kuten auringosta edetään luolan perukoille. "Monadi tai Jiva itsessään (per se) ei ole edes Henki: se on Säde, henkäys ABSOLUUTISTA, tai ennemminkin absoluuttisuudesta ja täydellisestä Itsesamuudesta (Homogeneity) ja jolla ei ole mitään suhteita ehdolliseen ja suhteelliseen äärellisyyteen (finiteness)". Latinaksi sanotaan, että "tuosta lähteestä virtaa myrkkylimaa (ex quo fonte virus emanat)": vastaavasti kun "Monadi tai Jiva" ampuu itsensä alas aineeseen, tuloksena on Blavatskylle pöpöjä jotka ryömivät ulos (creeps out) aineesta! Hermeneuttisen filosofian täytyisi olla siitä näkökulmasta eräänlainen "creepy crawlie" joka "gives the creeps" teosofialle.
Wyrmfang
Frater
Posts: 1114
Joined: Tue May 25, 2010 10:22 pm
Location: Jyväskylä

Re: Aspektikritiikki

Postby Wyrmfang » Wed May 30, 2018 12:26 pm

Kuten monet ovat jo eri sanoin ilmaisseet, ykseys Azazelin tähden peruslähtökohdissa ei viittaa pelkästään siihen muodolliseen filosofiaan, jonka Blavatsky tai Nefastos ovat esittäneet kirjoissaan. Erityisen selkeästi tämä tulee ilmi kohta puoliin voimaan tulevan seuran radikaalin rakennemuutoksen myötä. Yksi tapa ilmaista mitä "Jumala on yksi" tarkoittaa olisi, että ei tarvitse valita ateismin tai jonkin muodollisen jumalauskon väliltä. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miten yksi muodollinen jumalausko voisi olla totta ja kaikki muut vääriä, ja toisaalta vääjäämättä uskon kuitenkin "Jumalaan". Siihen että elämällä on tarkoitus, tai miten tämän nyt haluaa laittaa. Kaikki sanalliset muotoilut tulevat tässä kohtaa joko naiiveiksi tai joltain kohtaa puutteellisiksi. Silti mitä tarkoitetaan lienee yleensä ihmisille aivan tarpeeksi selvää; ainoastaan liiallinen filosofinen analyysi voi tehdä siitä epäselvää.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muodollinen filosofia ykseydestä olisi turhaa. Nefastos on päätynyt neoplatonistiseen käsitykseen, minä taas koen läheiseksi esim. Schellingin keskivaiheen tuotannon ja muut samaan "alkemistiseen perinteeseen" kuuluvat ajattelijat kuten Böhmen ja 1900-luvulla taas Jungin. Insanuksen näkemys lienee näistä lähempänä omaani, mutta silti olemme taas hänen kanssaan hyvin päinvastaisia persoonia joissain muissa olennaisissa suhteissa. Vastaavasti valtaosa jäsenistä ei ehkä taas edes ymmärrä lainkaan mitä eroa näillä näkemyksillä on. Koko moninaisuuden kirjo ei välttämättä näy kovin hyvin foorumilta, minne kaikki eivät kirjoita, monet eivät halua paljastaa paljoa itsestään/ajatuksistaan ja kirjoitus aina typistää aktuaalisen ihmisen kokonaisuutta. Silti jo foorumilta saa kyllä kuvaa siitä, kuinka monenlaisista lähtökohdista mukaan on tultu. Voimme argumentoida erilaisista muodollisista filosofioista tai siitä, kuinka paljon ylipäätään filosofiaa tarvitaan kokonaisvaltaiseen hengelliseen kasvuun (mikä melko triviaalisti riippuu todella paljon yksilöstä), mutta toinen tapa ilmaista ykseyden käytännöllinen merkitys olisi sanoa, että siedämme toisiamme tässä sikäli kuin meitä kuitenkin yhdistää tuo alussa mainittu tyytymättömyys vallalla oleviin näkemyksiin hengellisyydestä. Yritämme jopa mahdollisuuksien mukaan oppia toisiltamme.

Kolmas tapa sanoa, mitä ykseys tarkoittaa, ja mikä erottaa meidät selvästi tyypillisemmistä vasemman käden tien henkisyyden muodoista, on väkivallasta kieltäytyminen. Tämä on melko syvällinen teema, sillä meitä yhdistänee myös käsitys siitä, että väkivaltaa ajatellaan nykyään liian fiksoituneesti vain fyysisenä. Mikä milloinkin on väkivaltaa ei ole mitenkään yksinkertaisesti aina vastattavisssa. Ja vastaavasti ei olekaan mitään matemaattista algoritmia, joka kertoo milloin ollaan Azazelin tähden edustmien ideoiden alaisuudessa ja milloin ei, rajatapauksia on ollut ja tulee väistämättä olemaan.
obnoxion
Sodalis
Posts: 1828
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Aspektikritiikki

Postby obnoxion » Wed May 30, 2018 5:21 pm

Wyrmfang wrote:Kuten monet ovat jo eri sanoin ilmaisseet, ykseys Azazelin tähden peruslähtökohdissa ei viittaa pelkästään siihen muodolliseen filosofiaan, jonka Blavatsky tai Nefastos ovat esittäneet kirjoissaan. Erityisen selkeästi tämä tulee ilmi kohta puoliin voimaan tulevan seuran radikaalin rakennemuutoksen myötä. Yksi tapa ilmaista mitä "Jumala on yksi" tarkoittaa olisi, että ei tarvitse valita ateismin tai jonkin muodollisen jumalauskon väliltä. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miten yksi muodollinen jumalausko voisi olla totta ja kaikki muut vääriä, ja toisaalta vääjäämättä uskon kuitenkin "Jumalaan". Siihen että elämällä on tarkoitus, tai miten tämän nyt haluaa laittaa. Kaikki sanalliset muotoilut tulevat tässä kohtaa joko naiiveiksi tai joltain kohtaa puutteellisiksi. Silti mitä tarkoitetaan lienee yleensä ihmisille aivan tarpeeksi selvää; ainoastaan liiallinen filosofinen analyysi voi tehdä siitä epäselvää.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muodollinen filosofia ykseydestä olisi turhaa. Nefastos on päätynyt neoplatonistiseen käsitykseen, minä taas koen läheiseksi esim. Schellingin keskivaiheen tuotannon ja muut samaan "alkemistiseen perinteeseen" kuuluvat ajattelijat kuten Böhmen ja 1900-luvulla taas Jungin. Insanuksen näkemys lienee näistä lähempänä omaani, mutta silti olemme taas hänen kanssaan hyvin päinvastaisia persoonia joissain muissa olennaisissa suhteissa. Vastaavasti valtaosa jäsenistä ei ehkä taas edes ymmärrä lainkaan mitä eroa näillä näkemyksillä on. Koko moninaisuuden kirjo ei välttämättä näy kovin hyvin foorumilta, minne kaikki eivät kirjoita, monet eivät halua paljastaa paljoa itsestään/ajatuksistaan ja kirjoitus aina typistää aktuaalisen ihmisen kokonaisuutta. Silti jo foorumilta saa kyllä kuvaa siitä, kuinka monenlaisista lähtökohdista mukaan on tultu. Voimme argumentoida erilaisista muodollisista filosofioista tai siitä, kuinka paljon ylipäätään filosofiaa tarvitaan kokonaisvaltaiseen hengelliseen kasvuun (mikä melko triviaalisti riippuu todella paljon yksilöstä), mutta toinen tapa ilmaista ykseyden käytännöllinen merkitys olisi sanoa, että siedämme toisiamme tässä sikäli kuin meitä kuitenkin yhdistää tuo alussa mainittu tyytymättömyys vallalla oleviin näkemyksiin hengellisyydestä. Yritämme jopa mahdollisuuksien mukaan oppia toisiltamme.

Kolmas tapa sanoa, mitä ykseys tarkoittaa, ja mikä erottaa meidät selvästi tyypillisemmistä vasemman käden tien henkisyyden muodoista, on väkivallasta kieltäytyminen. Tämä on melko syvällinen teema, sillä meitä yhdistänee myös käsitys siitä, että väkivaltaa ajatellaan nykyään liian fiksoituneesti vain fyysisenä. Mikä milloinkin on väkivaltaa ei ole mitenkään yksinkertaisesti aina vastattavisssa. Ja vastaavasti ei olekaan mitään matemaattista algoritmia, joka kertoo milloin ollaan Azazelin tähden edustmien ideoiden alaisuudessa ja milloin ei, rajatapauksia on ollut ja tulee väistämättä olemaan.
Kiitos, fra Wyrmfang, tästä hienosta viestistä!

Monella meistä on omia erikoistumisalueitamme, mutta niistä näkee niin harvoin foorumeilla pitkiä keskusteluja, koska voittopuolisesti keskustelijat ovat sisäistäneet foorumimme hengen, jossa pyritään pitämään mahdollisimman moni mukana, ja kultivoidaan toisen ihmisen kunnioittavaa kohtaamista. Ilman näiden, keskeisempien arvojen siäistämistä oskasi omaa toimintaa, hyvin lahjakaskin älyllinen kritiikki jää irralliseksi, eikä se seuran kannalta ole valtavan relevanttia. Yleisestikin ottaen, näin pientä seuraa joka yrittää kannatella varsin marginaalisen vähemmistöhenkisyyden usein haurasta asiaa, on hieman arveluttavaa kuormittaa kovin raskaalla arvostelutaakalla.

Eniten itse arvostan sitä kun vaikeaselkoisuus ja marginaaliset asiat osataan esittää ymmärrettävästi niin että niiden merkittävyys kannattajilleen välittyy myös muille. Kun siinä onnistuu, kuten fra Wyrmfang tässä nyt taas näyttää onnistuvan, asiantuntijuus on niin sanotusti itsevalaisevaa. Kiinnostus ja arvostus seuraavat tällaista asiantuntijuutta luontaisesti.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest