Meditaatio ja oma aika

[Isobel]

Minulla on tilanne, jossa minun oma aikani, siis rauhassa olo, ilman muita ihmisiä on todella vähissä. Olen onnekas jos saan sellaisen tilan edes yhtenä päivänä kuukaudesta. Nyt talviaikaan ei voi oikein luontoonkaan mennä istumaan.

Aikaisemmin kun ajoin päivittäin 4 tuntia autoa, sain oman ajan siitä. Nykyään tuota ei enää ole.
Samaan aikaan kuitenkin, tunnen tarvetta meditointiin, en kuitenkaan osaa / kykene hiljentymään itseeni kun kotonani on aina joku muukin. Häiriötekijät ovat keskittymiseni kannalta huono asia ja meditoinnista tuleekin stressin aihe, eikä se enää silloin palvele tarkoitustaan ja voi kääntyä harjoittajaa vastaankin.

Kysymykseni kuuluu onko teistä ollut joku samassa tilanteessa ja miten olette ratkaisseet ongelman? Jos ette ole olleet tällaisessa tilanteessa mutta teillä olisi tarjota ideoita tilanteeseen, ottaisin mielelläni kaikenlaiset ajatukset vastaan.

Kesä on onneksi tulossa niin pääsee luontoon paleltumatta

[Kenazis]

Ajattelisin, että jonkinlainen "liikemeditaation" muoto voisi toimia. Silloin ehkä ulkoinen häly ei ole niin haittaavaa.

[Tähti]

Itselläni oli oikein kunnon maaginen kokemus suorastaan, Pekka Strengin laulun sanoin ”sisältäni portin löysin”. Paitsi itse löysin tutusta ympäristöstä omaa tilaa reilummin, eli ylimääräisen huoneen mihin ei kuulu muusta asunnosta äänet. Se oli aiemmin lämpimänä varastona, olin jo jonkin aikaa kaipaillut reilummin omaa rauhallista tilaa, mutta aina oli tuo varasto mennyt jotenkin ohi, sitten tuntui kuin olisi portti auennut, ihan muutaman tavaran vaan siirsi pois, niin sain puolessa tunnissa tuosta ylimääräisen huoneen itselleni. Myöhemmin löysin tuonkin lisäksi vielä toisenkin, ja jopa paremman tilan.

Toinen tietty jos kaupungissa asuu, niin voi olla että toimistotiloja saa jopa ilmaiseksikin käyttöönsä, varsinkin iltaisin voivat olla tyhjänäkin. Tai hyvin pientä korvausta vastaan, halvimmat olleet 20e/kk mitä olen itse nähnyt. Jaettu toimisto google-haulla voi löytyä. Esim Helsingissä on muistaakseni miljoona neliötä toimistotilaa tyhjänä.

Luottaa kohtaloon, voi tosiaan aueta joku ovi. Voihan sitä koittaa etsiä ja miettiäkin.

[Gethsemane]

Isobel tilanteesi kuulostaa kyllä ikävältä jos et saa yhtään olla yksin. Olen itse aika rauhaton sielu ja vaikka näyttäydyn ekstroverttina, niin todellisuudessa olen introvertti ja ollut aina sulkeutunut ajatusteni suhteen. Olen itse ratkaisuksi löytänyt rauhattomuuden karistamiseen urheilun ja toiminnallisuuden. Sillä saan stressitasoa laskettua ja hiljennyttyä. Kun sanot, että sinulla on kiirettä ja olet koko ajan jollekulle läsnä, niin tuli mieleen että ehkä sinulla on lapsia. Monella kuntosalilla lapsen voi jättää lapsiparkkiin ja vauvoille on juoksurattaita.

Kuten Kenanzis jo totesi, niin jonkinlainen liikemeditaatio voi olla kokeilemisen arvoista ellet jo näin ole tehnyt. Tätä voi olla monenlaista, mutta avaan vähän tätä urheilupuolta, kun siitä osaa oman kokemuksen pohjalta kertoa. Ehkä nämä ovat sinullekin ihan tuttuja asioita. Urheilu on auttanut minua niin valtavan paljon ja niin monissa asioissa, että voin sitä lämpimästi suositella. Urheilu on parhaimpia asioita mitä minulle on tapahtunut. Tässä siis pitkähkö ja käytännönläheinen vinkkini lajeihin jotka itse olen kokenut parhaimmiksi. Eri lajeilla on erilaisia vaikutuksia.

Nyrkkeily auttaa minua parhaiten purkamaan rauhattomuutta sekä aggressiota ja tulen siitä todella onnelliseksi. Olen toisinaan hakannut mielessäni tosielämässä minua raivostuttaneita asioita kuten työjuttuja. Nyrkkeily on sellaista koko kropan väsyttämistä.

Juokseminen taas toimii ongelmanratkaisun suhteen ja siitä on ollut paljon apua stressaavien ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Moni ongelmakohta gradusta lähtien on juoksemalla selvinnyt ja juoksemalla olen myös tehnyt työasioihin liittyviä suunnitelmia. Juokseminen on paitsi luova, niin se myös muutenkin ihana laji. Sitä voi harrastaa helposti ja kaikkialla, metsässä ja vaikka ulkomailla merenrannalla tai kaupungissa. Juoksemalla näkee paljon. Se on myös ihanan käytännönläheistä kun jonkin tarkoituksellisen välin (vaikka työmatkan) voi suorittaa juosten. Kolme ensimmäistä kilometriä on kuitenkin näin puolimaratonaristakin aina yhtä ällöttävät. Olen ollut aikoinaan koukussa juoksemiseen ja juoksin ympäri vuoden n. 65 km viikossa. Se oli todella antoisa vaihe elämässä. Juoksemiseen jää todellakin koukkuun ja se tyhjentää pään kaikesta "turhasta" samalla kun antaa vastauksia tärkeisiin kysymyksiin.

Jooga on aluksi vaikeaa ja jonkin aikaa menee siihen, että pyrkii tekemään asiat oikein. Suosittelen, että sopeuttaa itsensä hitaasti oikein hengittämiseen ja asentojen viilaamiseen. Joogasta voi tulla helposti suorittamista jos on vaativa persoona, mutta parhaimmillaan se tyhjentää mielen ja rentouttaa heti. Minulle paras joogalaji on ollut Astanga tai muut "voimajoogat".

Lajit joissa ei ole välttämätöntä keskittyä monimutkaisiin koreografioihin ovat mielestäni "meditatiivisesti" toimivimpia. Monotoniset lajit auttavat käsittelemään ajatuksia, kun et joudu keskittymään askelkuvioihin tai muuta vastaavaa.

Toivottavasti jokin sinulle sopiva keino löytyy meditatiivisen tilan saavuttamiseksi. Osalle toimii passiivisemmat keinot (musiikin kuuntelu) ja osalle toiminnalliset (vaikka kutominen). Ehkä näitä molempia voi tehdä ihmistenkin läsnäollessa?

Parhain terveisin: Gethsemane

[Isobel]

Kiitos kaikille ideoista.

Minulla on 1lapsi. Hänellä on hiukan haasteita elämässä ja siksi vaatii monesti paljon läsnäoloa. Lisäksi mieheni lapset ovat usein meillä.

Liikemeditaatio kuulostaa hyvälle ja vaikka meillä ei sali mahdollisuutta ole, eikä mahdollista vuokraa tiloja, niin ulos pääsee aina.

Olenkin päättänyt aloittaa ja vaatia itselleni sen hetken päivästä että voin yksin lähteä ulos. Hassua että itselle asia ei tullut mahdollisuutena mieleen. Ehkä tilanteen keskellä oleminen on tehnyt osittain sokeaksi.

Musiikki on minulle hyvin tärkeää, ja sen kuuntelu on rauhoittavaa, valitettavasti siihen on harvoin mahdollisuutta kotona. Onneksi senkin voi liittää ulkoiluun.

[Heith]

Liikemeditaatiosta mitä hieman olen tutustunut, ihan sellainen että kävellessään suuntaa huomion hengittämiseen voi toimia. Toinen mitä olen alkanut tehdä on että kulkiessani, koska stressaannun kaikenlaisesta melusaasteesta helposti, yksi kerrallaan "poistan" näitä maailmasta ja lopulta jäljelle pitäisi jäädä ei mitään. Eräänlainen tyhjyyteen tähtäävä harjoite siis. Sain idean tähän eräältä veljeskunnan jäseneltä.

Meditaatiossa voi tosin olla aika erityyppisiä suuntia.

Liikunnallisemmat asiat, kiipeily oli parhaillaan kyllä aika meditatiivista. Aikanaan tätä tein paljon. Jos sattui pääsemään hyvään flow-tilaan ja kroppa kesti äkkinykäisyt seinältä, se oli hienoa.

[Tähti]

Meluun yksi ratkaisu on vastamelukuulokkeet. Toinen mitä olen käyttänyt välillä on meluun sulautuminen, eli koittaa sulautua itse melun lähteeksi, niin se ei samaan tapaan ärsytä. Ärsytyksen voimakkuus tulee monesti siitä, kun kokee olevansa tosi ulkona/erillään jostain ärsytyksen lähteestä, eli vähän niin kuin tantrinen kaiken hyväksyminen.

[Gethsemane]

Yksi mikä vielä tuli mieleen toisesta ketjusta on ihan yksinkertaisesti sen asian harjoittaminen mistä nautit. Tämähän voi olla tosi meditatiivista. Ehkä asiaa ei tarvitse etsiä sen kauempaa vaan ratkaisu voi olla ihan suoraan edessä.

Itsellä ainakin on sydäntä lähellä monet ihan tavalliset asiat esim. ruoanlaitto tai roskien polttaminen mökillä. Aikoinaan kutominen oli ihan pakkomielteisen ihanaa ja päivässä valmistui kolmiohuivi tai sukat. Monesti aika on kadonnut tällaisissa jutuissa. Onko tämä (flow) jonkinlainen puuhailun Nirvana, ehkä. Monille flow-kokemukset tulevat jostakin taiteeseen liittyvästä.

Jos saat itseksesi keskityttyä "omaan juttuusi" ja pääset flow-tilaan, niin siinä taitaa olla se mitä meditaatio parhaimmillaan on. Enpä tosin ole mikään ekspertti sillä en ole koskaan varsinaisesti pyrkinyt meditoimaan.

Niin ja jos sitä flow-tilaa ei tulekaan, niin sekin on ihan normaalia. Riippuu siis tekemisesi "pisteestä" eli oletko sopivassa osaamisen vaiheessa.

[Kenazis]

Tosiaan, aihe ja ”ratkaisut” riippuu aika paljon siitä mitä tässä nyt meditaatiolla tarkoitetaan ja haetaan. Jos hakee meditaation avulla rentoutumista ja/tai flow-tilaa, niin näkisin, että mielekkääksi kokema toiminta tai toimimattomuus ovat parhaimpia vaihtoehtoja. Esim. kävely/ulkoilu yksikseen omien ajatuksiensa kanssa tai ilman ajatuksia vaikka pyrkien vain havainnoimaan ilman sen suurempaa analysointia voi toimia hyvin rentouttavana. Flow-tila tulee varmasti helpommin tehden keskittyen sitä mistä pitää. Toisaalta meditaatio voi olla hyvin kaukana flow-tilasta, jos sillä tähdätään vaikka itsetuntemuksen syventämiseen. Metodi kannattaa valita tavoitteen mukaan.

Melun (kuten muidenkin häiriötekijöiden kanssa) hyväksyminen on helpottava tekijä. Jos kykenee hyväksymään, että tuo melu on ihan oikealla paikallaan ja kuuluukin olla juuri noin, voi tilanne helpottua huomattavasti. Tietenkään tämä ei poista sitä fyysistä/kehollista ärsyyntymistä, mutta lieventää sitä kuitenkin. Ja omalta kohdalta voin kertoa, että äärimmäisen vaikeaa tuo melun ja hälyn ignoroiminen on. Mutta hyvää harjoitusta kuitenkin.