Vähän jää sanottavaksi tämän Nefastoksen tutkielmamaisen avauksen jälkeen, mutta hän toki tuntee kirjoituksensa parhaiten.

Korostan muutamia kohtia tekstistä, jotka herättivät minussa ajatuksenjuoksua:
Nefastos wrote:(1) Tiettyyn pisteeseen saakka tarkoitus jota palvellaan on ikään kuin tietoisuuden esiin auttaminen, peilin asettaminen tekojen eteen (kärsimykselle antautuvista, ts. pahoista, teoista kärsimyksen kokemus myös itsessä vähenemisen sijaan loputtomasti kertautuu, mikä on faktinen Väärä ja johtaa yhä enenevään noista teoista pidättäytymiseen kaikissa normaalia lähestyvissä olosuhteissa). Tällaisen kärsimyksen tarpeellisuuden voimme aavistaa kun näemme tilanteita, joissa ihminen aikaansaa ympärilleen kärsimystä omalla naiiviudellaan: hänen on opittava näkemään eli sisässään kokemaan, että kyseinen toimintatapa on väärä, & miksi niin on.
Tästä tuli mieleen Antiikin hyvekäsitys ja se ajatus, että ihmiset tietäisivät ns. automaattisesti mitä hyveellisyys on ja tämän ymmärtäessään pyrkisivät toimimaan tällä tavoin. Aristoteleshän myös korosti, että tullakseen hyveelliseksi on ihmisen myös toimittava hyveellisesti. Ei ollut riittävää ainoastaan tietää mitä hyve on, vaan se aktualisoitui aktiivisessa toiminnassa.
Tuntuu kuitenkin, että nykyihminen on jossakin määrin, ellei tyystin, menettänyt tämän yhteyden hyveellisyyteen. Kenties siis kärsimys onkin tapa, jolla ihminen voisi ymmärtää tämän hyveellisyyden, tai oikeintoimimisen, perustan ja nähdä edes välähdyksen siitä mitä loppujen lopuksi on Oikea ja Väärä?
Nefastos wrote:
Tämän ajatuksen esittää myös Pekka Ervast, ja näin itsekin koen. Eli pelkistetysti voidaan nähdä kolme pahan tasoa (joista esiin tuomasi ovat tasot 2 & 3):
1) Aineellinen paha: mekaanisesti tiettyihin psykologisiin ärsykkeisiin reagoivat fyysiset olennot (esim. banaaliin pahaan sortuvat ihmiset)
2) Astraalinen paha: mainitsemasi "riivaajat" eli alemman henkimaailman olennot, inhimillistä tai ei-inhimillistä alkuperää, jotka pyrkivät helpottamaan omaa oloaan pahaa levittämällä
3) Älyllinen paha: mainitsemasi "korkea-arvoisemmat demonit" eli syvemmän henkimaailmat olennot, inhimillistä tai ei-inhimillistä alkuperää, jotka edustavat kärsimyksen filosofiaa
Huom! Viittaan seuraavassa Nefastoksen teksteihin "Naamion olennot" ja "Demonien kuutio", jotka on julkaistu kokoelmassa "Kirjoituksia magiasta". Pahoitteluni tekstin mahdollisesta sekavuudesta..
Nefastos wrote:..jotka pyrkivät helpottamaan omaa oloaan pahaa levittämällä
Käsittääkseni näiden olentojen, tai olentojen kuorien, pääasiallinen päämäärä on vain ylipäätään päästä yhteyteen ihmisten kanssa, koska vain näin ne voivat ns. olennoitua, sillä eivät omaa omaa ruumista. Missä kontekstissa voidaan siis määritellä, että niiden toiminta olisi "pahaa", vaikkakin se toki on itsekästä? Tietysti tämä transaktio, possessio ja/tai muulla tavoin mediumina toimiminen, varmasti aiheuttaa fyysiselle kantajalleen kärsimystä, joten siinä määrin toiminta voitaisiin tulkita pahaksi. Mutta eikö fyysinen henkilö kuitenkin omalla toiminnallaan, joko tiedostetusti tai ilman, ole vetänyt puoleensa näitä entiteettejä ja täten jo itse toiminut "väärin". Näinhän impulssi voidaan palauttaa yksilöön itseensä. Vai onko niin, että kehittyneessä pyrkijässä myös tällainen, mahdollisesti alitajuinen, impulssikin puhdistuu, eikä enää aiheuta piiloheijastuksiaan?
Nefastos wrote:
"Korkea-arvoiset demonit" eli älyllinen paha (varhaisemmassa kirjallisuudessa usein "mustiksi maagikoiksi" nimitetty) on erikoislaatuisessa asemassa siinä, että näille olennoille paha on mentaalinen konstruktio, jonka palvelukseen antaudutaan eräänlaisella uhrimielellä, & jota itse ei toteuteta teoissa (enemmän tästä Fosforoksen Discordameliorissa).
Demonien kuution pohjalta olin käsittänyt, että nämä demonit olisivat periaatteessa puhtaiden enkeliluokkien vääristyneitä heijastumia. Mikäli nämä olennot eivät
an sich aiheuta pahaa tai kärsimystä, eivätkö kuitenkin ihmiset, jotka niiden yhteyteen pyrkivät ja mahdollisesti oppivat ymmärtämään niiden olemuksellisen perusvireen, kuitenkin voi tämän impulssin valjastaa ja täten, tietyssä mielessä, tästä alkuperäistä käsin myös toimia aiheuttaen pahaa?