Pecador wrote:Tämmöinen kevyempi aihe.
Oletteko huomanneet elämässänne kyseistä lakia. Kun asiat alkavat mennä päin pyllyä, ne myös menevät päin pyllyä.
Itse olen huomannut sen kerta toisensa jälkeen. Päivästä toiseen.
Välillä ihan tuntuu, että tänään voisi alkaa jo valmiiksi miettimään, mikä huomenna menee pieleen.
Voisiko siis kyseessä olla kenties kirous. Jonkun korkeamman voiman aikaansaannos. Jokin, millä se koettelee meitä?
Kuulostaisi jopa järkevältä mielestäni.
Voihan tämän usein havaita paikkansapitäväksi, mutta enemmän koen kuitenkin että asiat menevät niin kuin pitääkin. Ja toisinaanhan ne menevät päin honkia, jotta voimme oppia vastoinkäymisistä ja myös vahvistaa kykyä sietää painetta.
Työskentelen vilkkaassa varastossa päivätöikseni, jossa suhtaa isot ja vaaralliset koneet ahtaissa tiloissa suhteellisen kovalla tilannenopeudella. Suhatessa kuljetellaan vaarallisen suuria ja painavia kuormia, näkyvyys on jykevimmissä laitteissa kaikista huonoin, juuri kukaan ei erityisesti välitä turvallisuussäännöstöstä, vaikka trukkien vilinän keskellä työskentelee myös ihmisiä ilman konetta jaloin ja käsin. Läheltä piti -tilanteet ovat niin tavallisia, ettei niistä kukaan juuri säikähdä eivätkä ne ketään juuri hetkauta - ja hämmästyttävää kyllä, yhteentörmäykset ja vakavat tapaturmat ovat todella harvinaisia. Tämän kaiken perusteella pidän itse pikemminkin jotain selittämätöntä
hyvää tuuria paljon murphyn lakia todellisempana ja ihmeellisempänä mysteerinä. Sitä, kuinka alituisesen suuren tapaturmariskin alla tapahtuu kuitenkin haavereita niin mitättömän vähän suhteessa mahdollisiin tilanteisiin.
Ihmisiä myös
meinaa jäädä auton alle varmasti useammin kuin todella jää, ja niin edelleen.
Murheellista on, että koska tällainen "anti-murphyn" laki ei jätä itsestään jälkiä, muistoja tai traumoja - jää sen hiljainen ja kaikkiallinen läsnäolo tavallisimmin kokonaan havaitsematta.
Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Haluan uskoa, että silläkin on joku tarkoitus. Kun tarpeeksi elämässä sitä skeidaa kestää, ihmisestä kasvaa niin vahva, ettei sitä pysty enää satuttamaan pikkumurheet. Eli.. Kärsimyksestä löytyy valaistuminen, onni, kokemus ja järki ja viisaus. Vaikka elämä kuinka pimeältä tuntuukin. Todellisuudessa tarkoitus on ehkä vain valon löytäminen. 
