Laitoin joka kohtaan raksin
Samantekeviä / viihteellisiä
- En nyt sano että samantekeviä, mutta viihteellisä ehkä ainakin mulle. Unien symboliikkaa on mieleenkiintoista tutkia, mutta en usko että löydän unen maailmasta vastauksia semmoisiin juttuihin, jotka kaikkein eniten mun mieltä korventaa.
Pyrin analysoimaan muistamiani unia älyllisesti
-Jos sitä älylliseksi voi kutsua. Yritän miettiä mistä unen sisältö, tapahtumat, symboliikka kumpuaa. Mistä mikäkin asia voisi kertoa. Yritän ottaa unimaailmasta tulevat viestit huomioon ja tulkita niitä, mutta en luota kyllä 100% viesteihin ja vähiten enkä omaan tulkintakykyyni. Luulen että mun linssit on kuitenkin jollain lailla saastuneet tai värittyneet, että tulkinnassa voi kaikki mennä vikaan.
Pyrin näkemään selväunia ja toimimaan tietoisesti unimaailmassa
-Jotain hapuilevaa yritystä selväunien näkemiseen on ollut. Usein kuitenkin käy niin, että kun ymmärrän unessa olevani unessa, esim kesken painajaisen, herään samantien. Yritän (en mitenkään kauhean aktiivisesti) kuitenkin harjoitella katsomaan painajaisetkin ihan loppuun asti ja vaikuttaa niiden tapahtumiin. Tuntuu että hyvä leffa jää usein kesken.
Uneni ovat paljastaneet minulle tulevia tai objektiivisia tosiasioita
-Eivät ole paljastaneet mitään tulevia asioita (ehkä en osaa vaan tulkita, en tiedä), mutta ehkä auttanut ajattelemaan joistain asioita objektiivisemmin, elämäntilanteisiin ja sellaisiin liittyen. Jos jotkut asiat päivätajunnasta tulevat uniinkin, silloin ehkä ajattelen että pinnan alla ihan oikeasti kuohuu ja johonkin asiaan täytyy saada ratkaisuja ihan "oikeassa" elämässä.
Muistan harvoin unia herättyäni
-Muistan tosi harvoin nykyään mitään unia. Mistähän se voisi johtua? Ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa, jos sitäkään, tuntuu siltä kun joku filmi olisi pyörinyt koko yön. Yleensä yö on sellainen täysin "musta katko", jota myönnän kyllä kaipaavanikin useimmiten.
Ennen näin paljon enemmän unia ja nuorempana hankin kaikenlaisia unien tulkinta-kirjoja, mutta ajattelen nykyään, että ehkä kukaan ei voi tulkita toisen ihmisen unia niin yksi yhteen kun unikirjat antavat olettaa. Kirjat pölyttyy nyt hyllyssä.
Jos tämän aihepiirin alla sopii kysyä, niin mitä ajattelette fantasioinnista? En nyt tarkoita välttämättä mitään seksifantasiointia, vaan ihan kaikenlaista seuraavassa kuvailemaani.
Itselläni on pienestä lapsesta aina pitkälle aikuisikään ja näihin päiviin asti ollut pääasiassa ennen nukahtamista, alkujaan kai unen saannin helpottattaakseni, pyöritellä mielessäni jonkunlaista "ihannemaailmaa". Tämmöinen fantasiointi oli siis kuin jotain elokuvaa katselisi. Pyörittelin tämän elokuvan kohtauksia, ihmisten repliikkejä ja tapahtumia mielessäni edestakaisin, hioin niitä, palasin uudestaan edelliseen kohtaukseen jne. kunnes olin tyytyväinen, jota harvoin täysin olin. Jos tarinassa oli esim. jokin rakennus, kuvittelin tarkoin mielessäni jopa sen pohjapiirrustuksen.
Tällaista pahimmillaan/parhaimmillaan jatkui tunteja. Seuraavana iltana palasin usein aina saman tarinan työstämiseen. Tarinat ja ihannemaailma kyllä lapsesta kehittyivät ja roolihahmot, paikat, tilanteet ym. muuttuivat. Tässä maailmassa olevia ihmisiä ei arkielämässä ollut olemassakaan, itse olin tällaisessa maailmassa joku muka kaikin puolin paranneltu versio muka itsestäni. Joillakin ihmisillä siellä saattoi olla ja olikin joitakin lainattuja piirteitä ihmisiltä, jotka arkielämässä tunsin. Roolihahmotkin muuttuivat. Välillä jotkut hahmot pysyivät vuosia, ennekuin kiinnostus niihin lopahti. Ihannemaailmassani kaikki ei todellakaan ollut koskaan mitään vaaleanpunaista höttöä, vaan esim. väkivalta ja seksikin useissa tarinoissa myös läsnä aina lapsesta lähtien. Muistan kyllä että kun oli lapsi, haaveilin tähän maailmaan enemmänkin eläimiä kuin ihmisiä ja ne olivat ehkä enemmänkin jotain sankari-ja pelastustarinoita mutta väkivalta oli niissäkin läsnä. Asiat tässä maailmassa ei ollut niinkuin halusin niiden "todellisessa" elämässä olevan, vaan jotain muuta, jotain tyydyttävää. En tiedä mitä.
Joskus tästä ihannemaailmasta aikuisiällä tuli lähes pakkomielle ja oli pakko käydä "unille" välillä päivälläkin.
Monet kai harrastavat tällaista, jotkun enemmän ja jotkut vähemmän. Haluaisin alleviivata, että kyse ei ole kuitenkaan pelkästään mistään seksifantasiasta.
Se on varmaan pahimman laatuista todellisuuspakoisuutta. Itselläni oli niin, että mitä kurjemmalta arkielämä tuntui, sitä enemmän oli tarvetta vaipua tähän "ihannemaailimaan".
Onko muita, jotka harrastavat/ovat harrastaneet tällaista esim. lapsena? Mitä tällaisen maailma voi kertoa ihmisestä ja mielestä? Voiko se kertoa muuta kuin että olet yksi traumatisoitunut lapsi? Voiko sen symboliikka tutkia, vaikka se onkin ehkä enemmän tietoisen mielen rakentamaa kun tavallinen unimaailma? Mitä sanoo erilaiset psykologian tutkijat, onko kukaan törmännyt?
Kokoajan vähemmän ja vähemmän olen kajonnut tai vaipunut tuohon "ihannemaailmaan", enää. En edes muista koska viimeksi. Musta tuntuu, ehkä hyvällä tavalla, että tuo maailma on mun mielessä mennyt rikki kaiken muun oman maailman sortumisen mukana tässä ehkä muutaman vuoden sisällä. En osaa enää rakentaa siitä sellaista, joka täysin miellyttäisi (en osannut ennenkään, mutta nyt se maailma on niin pirstaleina, että en tiedä edes mistä aloittaisin), eikä se näin enää täytä tehtäväänsä, tuo tyydytystä niinkuin ei juuri mikään muukaan tämän taivaan alla. En myöskään enää tarvitse sitä esim. nukahtamisen apuvälineeksi (kovinkaan usein). Ja mieluummin yritän käsitellä mieltä painavia asioita hiukan eri tavalla, kuin niitä pakenemalla tuollaiseen fantasiointiin. Tuli uni tai ei. Viihteeksi kai tuokin maailma edelleenkin sopii, josko sinne joskus vielä palaan.
Jonkin sortin unihalvaukset ovat pahimpia, jolloin jään loukkuun tiettyyn hetkeen, johon herään aina uudestaan, luullen hetken heränneeni oikeasti, enkä pysty sängyssä liikkumaan. Yritän todistaa läsnäolijoille että uni tämä on ja auttakaa nyt, mutta eivät he kuuntele tai huomaa ahdinkoani. Näitä ilmenee stressaantuneena, ja silloin kun nukun niska kipeänä tai vinossa.
Nyt taidan ehkä avata!