Palavat kirkot ja kaatuilevat hautamerkit

[Kenazis]

Näistä kahdesta otsikon mainitsemasta asiasta täällä ei ole tainnut olla mitään suurempaa keskustelua enkä tiedä kuinka paljon sitä edes irtoaa, mutta kirkon polttamisesta ja hautakivien kaatelusta kai voisi muutamat mielipiteet tänne laittaa.

Itse näen molemmissa ns. positiivisena piirteenä (kirkko)kristillisen uskon horjuttamisen ja tämä voi auttaa mieltä vapautumaan psyykkisistä siteistä. Kuitenkin molemmissa teoissa on erittäin paljon negatiivista, jotka mielestäni ylittävät suuresti näiden tekojen subjektiiviset (ja yhteiskunnalliset) hyödyt. Nämä hyödylliset vaikutukset ovat joka tapauksessa huomattavasti paremmin saatavissa monin muunlaisin keinoin, jossa ei ole näitä negatiivisia puolia mukana. Sen sijaan että kirkkojen polttaminen olisi jotenkin kristinuskoa ja kirkkoa heikentävä teko, se mielestäni toimii kristittyjen keskinäistä uskoa vahvistavana näyttämällä, että kyllä niitä pahoja ja vaarallisia saatananpalvojia on olemassa ja tämä sitoo musta-valkoisesti ajatellen (ja ajattelevat) kirkon suuntaan ihmisiä näistä kahdesta vaihtoehdosta. Hautamuistomerkkien kaataminen menee vielä enemmän ohi kohteesta ja on mielestäni lähinnä "syyttömien" ihmisten tunteiden loukkaamista. Kaiken lisäksi molemmat teot syyllistyvät väkivaltaan ja ilkivaltaan, siihen samaan metodiin jota kirkko on itse käyttänyt vuosisatoja ja joita käsittääkseni ainakin osittain yritetään näillä teoilla vastustaa.

[Insanus]

Statementtina minkään kestävän puolesta ihan turhia (ja kusipäisiä) temppuja tietysti, mutta jos on intohimoa saada muutosta NYT, tai ihan vaan halua totaaliseen anarkiaan ja sekasortoon niin ymmärtäähän tuollaista käytöstä hyvinkin vahvalta temperamentilta joka ei joko osaa, tai todennäköisemmin näe mitään syytä sublimoida tunteitaan, vaan kokee ne ennemminkin oikeutuksena teoilleen. Tokihan täällä kellareissa riittää pikkuhitleriä ja muuta juutalaisneekerin tappajaa vaikka millä mitalla ja jos vanhasta moraalidogmasta toden teolla ollaan repimässä itseä irti niin "välillä jotain jossain roihahtaa ja jotain kaatuu" ja niin ja näin käy. Aika huonohan siinä on olla osoittelemassa sormella...eiköhän tälläkin foorumilla kirjoittele yksi jos toinenkin jolla on ollut kontemplaatiossa jonkinlainen vastaava tempaus, syystä tai toisesta.

[Nefastos]

Kaiken lisäksi molemmat teot syyllistyvät väkivaltaan ja ilkivaltaan, siihen samaan metodiin jota kirkko on itse käyttänyt vuosisatoja ja joita käsittääkseni ainakin osittain yritetään näillä teoilla vastustaa.

Tämä on olennainen huomio. Sen luulisi olevan itsestään selvää, mutta kun ajattelu on kiihottuneen uskonnollista tai/eli fanaattisen idealistista - eli milloin ihmisten oikeudentajua on jotenkin rikottu - mieli jostain syystä ei yleensä enää kykene näkemään, että vastustaa jotain tekemällä itse sama virhe on absurdi ajatus.

Pulma ei ole mitenkään ominainen satanismille, mutta näkyy myös siinä. Ollaan (oikeutetusti) vihaisia toisen uskonnon väärästä teosta, & tuo väärä teko pyritään jotenkin korjaamaan toistamalla se. Se ei vain koskaan voi onnistua. Vaikka jokainen kirkko hajotettaisiin perustuksiinsa & tilalle rakennettaisiin pakanatemppelit tai uudelleen virvoitetut uhrilehdot, tämä olisi jälleen vain syy vainotuille pitää kuoleva liekkinsä elossa & ajastaan myös tuoda se vastaretribuution muodossa takaisin olemassaoloon. Ja me ansaitsisimme sen. Ainoa tapa tappaa vääristynyt kristinusko once & for all on voittaa se keinoilla joita se itse ei ole osannut käyttää, nim. aidolla henkisyydellä. Länsi ei vielä oikein oivalla mitä tarkoittaa, että "heikko voittaa vahvan"; tälle pitää ehkä keksiä jokin paremmin meikäläiseen psykologiaan istuva ilmaisumuoto. Idea on kuitenkin siinä, että sisästäpäin on mahdollista konvertoida & pysyvästi järkyttää jotain, mikä ulkoisella kentällä pysyessään olisi pelkkää reaktiopeliä vailla lopullisen voiton mahdollisuutta.

[Heith]

Minua on häirinnyt kirkkojen polttamisessa se että poltetut kohteet ovat olleet vanhoja rakennuksia jotka monet ovat arkkitehtuurisia helmiä ja tekijöittensä mestarinäytteitä. Tämänlaisia rakennuksia ei oikein enää osata tehdä, joten on sääli että tietoa rakennusperinteestä ja hyvien materiaalien käytöstä katoaa liekkeihin. Vaikka minä en pidä kristinuskoa taikka sen symboliikkaa juuri minään on minusta aina ilo katsella kaunista, ajatuksella tehtyä rakennusta (/maalausta/musiikkiteosta jne.).

Olen useasti kaupungeissa kulkiessani katsellut niitä uusia moderneja kirkkoja, jotka ulospäin ilmentävät käyttötarkoituksen ainoastaan sen ristisymbolin avulla mutta ovat kyllä aivan hirvittävän rumia rakenteita, valkoisia laatikoita joiden kylkeä pitkin valuva ruosteraita näyttää lähinnä ulosteelta. Tavallaanhan tämä on huvittavaa ja ihan osuvaakin, mutta tuntuu aika kurjalta että henkiset paikat tehdään laitosmaisiksi. Näissä arkkitehtuurisissa ratkaisuissa on usein yhteneväisyyksiä toimistorakennuksiin joten sekin tavallaan osuvaa koska onhan kirkolla historiallisesti aika tiukka yhteys sinne ihmisten rahapussiin. Minä toivoisin että mieluiten tällaisia kohteita valikoituisi poistettavaksi mutta kieltämättä jonkinlainen anarkiansiemen ja inho on itänyt mielessäni kaupunkimiljöötä koskien jo pitkään.

Kirkkojen polttaminen ei kyllä kristinuskoa poista, joten se on sinänsä turha ilmiö ja arvelisin että kyseessä on yksittäisen ihmisen power trip ja kykenemättömyys suhtautua uskontoon välinpitämättömästi. Hautakivien kaatelu on taas täysin turhaa touhua, tosin ei minulla tästä ole hirveän vahvaa mielipidettä kun yleisesti ottaen hautausmaatkin ovat Suomessa niin julmetun rumia, ruumisgettoja.

[Hoenir]

Joskus kun BM juttuja diggailin enemmänkin niin luonnollisesti suhtauduin näihin tihutöihin hyvinkin myönteisesti Itse en ole mitään tehnyt ja hyvä niin. Enää ei oikein kiinnosta niin kirkot kuin kivetkään. Siinäs ovat, jos joku saa revittyä niistä jonkinlaista mielihyvää niin antaa palaa, sitä on muutenkin liian vähän täällä.

[Isobel]

Henkilökohtaisesti, en ole koskaan oikein ymmärtänyt näiden tekojen tarkoitusperää.
Yhdenkään kirkon polttamisella, ei poisteta mitään uskontoa maailmasta, eikä vähennetä sitä.

Ehkäpä tällä olisi ollut jalansijaa tai tarkoitusperää joskus keskiajalla kun kirkko piti yllä illuusiota siitä, ettei jumalaa voinut palvoa muualla kuin kirkossa, eikä jumala ollut läsnä kuin kirkossa.
Nykyään kirkon polttaminen on lähinnä jonkun angstista touhua tai sitten jonkun ihmisen oman vihan purkua, joka tietysti sinällään ehkä palvelee tarkoitustaan.

Sitävastoin hautojen kaataminen on mielestäni toimintaa ilman minkäänasteen tarkoitusta. Ainakaan itse en kykene käsittämään, mitä toiminnalla pyritään tekemään tai edesauttamaan. Se kun ei tuota kuin pahaa mieltä läheisille ja henkistä ahdistusta.

[Iisakki]

Riippuu tosiaan ihan tarkoitusperästä. Joku Porvoon kirkon polttaminen humalapäissään ei ollut mitenkään hienoa. Mutta kun esimerkiksi Norjassa 90-luvun alussa kirkot paloi niin siinä näen paljon ihailtaviakin piirteitä. Ne toteutettiin paljolti yhteiskuntaa ja järjestelmää vastaan. Osoituksena yhteiskunnalle että on myös erilaisia ihmisiä joilla palaa vahva liekki sielussa. Tokihan tyyli oman olemassaolon todistamiseen olisi syytä olla vähemmän väkivaltainen mutta en osaa tuomita täysin sitä että joku ilmaisee itseänsä niin vahvasti.
Hautakivien potkimisessa en näe mitään arvostettavaa symboliikkaa. Hautakivet ei mielestäni symboloi mitään järjestelmää vaan ovat muistomerkkejä ihmisistä jotka ovat jättäneet ruumiinsa. Hautakiven kaataminen on loukkaus sitä ihmistä kohtaan jota et edes todennäköisesti tunne.

[E.Velestie]

Riippuu tosiaan ihan tarkoitusperästä. Joku Porvoon kirkon polttaminen humalapäissään ei ollut mitenkään hienoa. Mutta kun esimerkiksi Norjassa 90-luvun alussa kirkot paloi niin siinä näen paljon ihailtaviakin piirteitä. Ne toteutettiin paljolti yhteiskuntaa ja järjestelmää vastaan. Osoituksena yhteiskunnalle että on myös erilaisia ihmisiä joilla palaa vahva liekki sielussa. Tokihan tyyli oman olemassaolon todistamiseen olisi syytä olla vähemmän väkivaltainen mutta en osaa tuomita täysin sitä että joku ilmaisee itseänsä niin vahvasti.
Hautakivien potkimisessa en näe mitään arvostettavaa symboliikkaa. Hautakivet ei mielestäni symboloi mitään järjestelmää vaan ovat muistomerkkejä ihmisistä jotka ovat jättäneet ruumiinsa. Hautakiven kaataminen on loukkaus sitä ihmistä kohtaan jota et edes todennäköisesti tunne.

Itselleni Norjan 90-luvun kirkkojen poltot ovat merkinneet periaatteessa samanlaista köyhyyttä tekijöiden kaikilla tasoilla kuten esimerkiksi jihadistien tai muiden äärimielisten iskuilla.
Järjestelmiä pitää voida vastustaa, mutta mielestäni vastaavanlaiset menetelmät lopulta kääntyvät itseään vastaan ja vastustuksen kohde vahvistuu entisestään.
Suurempana esimerkkinä, vaikkakin kenties huonona, voidaan pitää tapahtumia Lähi-Idässä. Ei voida kiistää etteikö nyt niitettäisi kylvettyä siementä Afganistanin ja Irakin tapahtumien osalta. Ja tilanne tuntuu eskaloituvan kaksiajaon osalta vain entisestään.
Halusin tuoda tämän näkemyksen esille puhtaasti filosofisesti - en poliittisesti, joten en lähde avaamaan omia näkemyksiäni tästä esimerkistä enempää.
Pointtini nyt kuitenkin on, että omien arvojensa tai aatteidensä levittämisessä tuhon tai väkivallan keinoin johtaa vain loputtomaan kehään, joka tekee osapuolet kuuroiksi ja sokeiksi.
Jäljelle jää pelkkä nakertava ja kuihduttava vihan musta peitto, sekä eri suuntiin mieliä myrkyttävät propagandakoneistot.
Jälkimmäisen on todennäköisesti moni muukin havainnut esimerkiksi sosiaalisessa mediassa viime aikoina.

Hautakivien ja muidenkin muistomerkkien turmelimisien osalta olen aivan samaa mieltä.
Se ei ole loukkaus mitään järjestelmää vastaan, vaan kyseistä ihmistä vastaan joka joskus on keskuudessamme ollut.

[Hoenir]

Hautakivien ja muidenkin muistomerkkien turmelimisien osalta olen aivan samaa mieltä.
Se ei ole loukkaus mitään järjestelmää vastaan, vaan kyseistä ihmistä vastaan joka joskus on keskuudessamme ollut.

Jos nyt ihan tarkkoja jaksettaisiin olla, niin onhan se väkisinkin tämän yhteiskunnallisesti jaetun merkitysjärjestelmän sisäisenä vahvan symbolisena toimena myös poliittisesti latautunut. Mutta joo, sen poliittisuus vaikeaa nähdä kaiken sen julkeuden ja "henkilökohtaisuuden" alta. Tämä nyt vaan yleismaailmallisena pointtina sen suhteen, että politiikkaa ei pääse pakoon edes hautausmaalle.

[E.Velestie]

Hautakivien ja muidenkin muistomerkkien turmelimisien osalta olen aivan samaa mieltä.
Se ei ole loukkaus mitään järjestelmää vastaan, vaan kyseistä ihmistä vastaan joka joskus on keskuudessamme ollut.

Jos nyt ihan tarkkoja jaksettaisiin olla, niin onhan se väkisinkin tämän yhteiskunnallisesti jaetun merkitysjärjestelmän sisäisenä vahvan symbolisena toimena myös poliittisesti latautunut. Mutta joo, sen poliittisuus vaikeaa nähdä kaiken sen julkeuden ja "henkilökohtaisuuden" alta. Tämä nyt vaan yleismaailmallisena pointtina sen suhteen, että politiikkaa ei pääse pakoon edes hautausmaalle.

Tottahan tuo hautausmaa vertaus.
Politiikka astuu kuollessa siinä vaiheessa mukaan, kun kysymykseen kirkkoon kuulumattomuuden tai kuuluvaisuuden osalta pitäisi saada vastaus.
Sekin mahdollisen hautapaikan ja siitä muodostuvan hinnan muodossa.