Suhtautumisesta uniin

Astraaliset ja paranormaalit kokemukset, unet, näyt.

Millä tavoin suhtaudut uniisi?

Samantekeviä / viihteellisiä
20
20%
Pyrin analysoimaan muistamiani unia älyllisesti
33
33%
Pyrin näkemään selväunia ja toimimaan tietoisesti unimaailmassa
15
15%
Uneni ovat paljastaneet minulle tulevia tai objektiivisia tosiasioita
21
21%
Muistan harvoin unia herättyäni
11
11%
 
Total votes: 100
User avatar
Thelithiz
Posts: 156
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Thelithiz »

Äänestyksen kaikki kohdat jossain määrin sopivat tai ovat sopineet itseeni. En kovin vakavasti unia ota, mutta onhan aika suuri osa elämästä unta, jonkinlaista valve-elämän heijastumaa. Ja kertovathan ne paljon siitä mitä päässäni liikkuu jos en muuten huomaa: mitä pelkään, toivon, tai mikä oikein vaivaa juuri nyt. Unipaikat ja rakennelmat ovat erikoisempia kuin mitä valveilla ikinä keksisin, ja värit ovat kirkkaita, tai jokin sävy on hallitseva. Varsinkin lapsena kuolin tai tulin hylätyksi unissa aika usein, mutta en myöhemmin.
Olen niitä muistiin kausittain kirjannut. Pari satunnaista selkounta ja ruumiista irtautumista on joskus ollut yrityksistä riippumatta. Useinkin varsinkin hetkittäin pystyn unessa hallitsemaan tilanteen huomatessani sen olevan unta, mutten silti sanoisi sellaista selkouneksi. Kärsin ennen usein painajaisista, jolloin käytin yleensä huomioni välittömään heräämiseen. Myöhemmin olen pystynyt ratkaisemaan niitä, humoristisillakin tavoilla, mikä on ollut aika rakentavaa. Mitä hirveämpi kokemus, sen hyödyllisempi :lol: Jonkin sortin unihalvaukset ovat pahimpia, jolloin jään loukkuun tiettyyn hetkeen, johon herään aina uudestaan, luullen hetken heränneeni oikeasti, enkä pysty sängyssä liikkumaan. Yritän todistaa läsnäolijoille että uni tämä on ja auttakaa nyt, mutta eivät he kuuntele tai huomaa ahdinkoani. Näitä ilmenee stressaantuneena, ja silloin kun nukun niska kipeänä tai vinossa.
Joskus pyydän vain nukkumaan mennessä alitajuntaa kertomaan jotain unessa tai varmistamaan jonkun asian tai uneksimaan jotain todeksi, mikä toimii joskus, ja joskus ehkä en vain muista mitä uni sanoi. Ei mitään ennenäkyjä, mutta saatan saada unesta osviittaa siihen miten "toteuttaa luontoani" jonkin asian suhteen.
User avatar
Thelithiz
Posts: 156
Joined: Mon Apr 11, 2016 10:04 am

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Thelithiz »

Tuli vielä mieleen että muistan lukeneeni jonkun vanhan kansanmiehen selittäneen: "uni on kualeman harioottelua" tai vastaavasti ilmaistuna.
User avatar
Peregrina
Soror
Posts: 61
Joined: Thu Aug 03, 2017 10:35 pm

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Peregrina »

Joskus harvoin ovat uneni paljastaneet minulle tapahtumia ennalta tai objektiivisia tosiasioita, mutta nämä ovat kyllä olleet seikkoja, jotka olisin kyennyt arvaamaankin, jos olisin ollut tarkkaavaisempi sen suhteen, mitä ympärilläni tapahtuu.
Nuorempana näin mystisempiä ja merkityksellisempiä unia, selkouniakin, mutta luulen sammuttaneeni tuon kyvyn silkasta pelosta. Selkounet kun lähes poikkeuksetta päättyivät valtameren vyörymiseen ylitseni.
Aika sääli kyllä, sain valtavasti sisältöä elämääni rikkaasta unimaailmastani.
Nykyään harvemmin muistan näkemiäni unia.
Eräs viime keväänä näkemäni uni on tosin jäänyt mieleeni sen vuoksi, että sen todentuntuisuus sai minut epäilemään, oliko kyseessä sittenkään alitajuntani tuote.
Unessani havahduin siihen, että sinertävä, miespuolinen valohahmo seisoi sänkyni vieressä ja teki jotain energiakentälleni. Kyseessä oli joko energian vaihto tai energiani imeminen. Hahmo ei vaikuttanut varsinaisesti pahantahtoiselta, mutta jokin tilanteessa tuntui väärältä.
obnoxion
Sodalis
Posts: 2152
Joined: Tue May 25, 2010 7:59 pm

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by obnoxion »

Malja wrote:
Wed Nov 13, 2019 10:53 am
Joskus harvoin ovat uneni paljastaneet minulle tapahtumia ennalta tai objektiivisia tosiasioita, mutta nämä ovat kyllä olleet seikkoja, jotka olisin kyennyt arvaamaankin, jos olisin ollut tarkkaavaisempi sen suhteen, mitä ympärilläni tapahtuu.
En muista nähneeni enneunia koskaan, vaan kaikki toteutuneet enteet olen nähnyt valveilla. Eräs läheiseni, joka ei ole okkultisti tai uskovainen, näkee harvakseltaan enneunia, jotka aina kertovat kuolemasta tai varottavat vaarasta. Ja ne toteutuvat aina. Jos tämä henkilö näkee unessaan minua koskevan varoituksen, otan varoituksen vakavasti ja muutan mtkä tahansa suunnitelmani.

Enneunet kuuluvat siihen selittämättömien ilmiöiden joukkoon, joiden todellisuutta en epäile lainkaan.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Zeraim
Frater
Posts: 19
Joined: Wed Dec 04, 2019 7:47 pm

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Zeraim »

Pääasiallisesti voisin vastata 3 ja 4, mutta lisäsin myös kohdan 2. Toisaalta voisin vastata, että usein sopisi myös 1 ja välillä 5.

Huomaan olevani selväunien jälkeen myös paljon skarpimmassa päivätietoisuudessa ja voivani selvemmin nähdä erilaiset vaikuttimet tietoisuudessani. Lisäksi tietoisesti unimaailmassa toimiessani koen pääseväni paljon paremmin käsiksi muuten tietoisuuden rajani ulkopuolelle jääviin asioihin ja tilanteisiin kiinni. Toki näiden selväunien vaikutus, merkitys ja ”hyöty” riippuvat todella paljon siitä, miten tietoinen uneni on. Usein näen aika sameita, ”esitietoisiksi” kutsumiani unia, joissa hahmotan hetkittäin olevani unessa, mutta tajuntani ei yllä edes tavallisen päivätajunnan tasolle. Välillä selväunet ovat puolestaan tietoisuutensa asteen suhteessa paljon kirkkaampia kuin mihin pääsen päivätietoisuuden kanssa. Nämä ”ydymmät” selväunet sisältävät kuitenkin vain harvoin pidempiä unimaailman jaksoja vaan ne useimmiten muuntuva valokokemuksiksi ja sitä kautta hereilläolon tilaan. Mutta ehkä se vielä harjoituksella muuttuu ja pystyy paremmin hallitsemaan unen ja valveen välillä kulkua.

Kohdan neljä vastaan siksi, että joskus koen näkeväni unessa erilaisia vaihtoehtoja miten asiat kehittyvät ja mikä vaikutus erilaisilla valinnoillani tulee olemaan. Nämä unet eivät välttämättä aina ole kovin selviä, mutta toisinaan ne sisältävät tarkasti esimerkiksi miten joku tulee toimimaan missäkin tilanteessa ja mikä tulee olemaan tietynlainen välietappi jonkun projektin suhteen, jos teen valinnan x.

Tietyssä mielessä pyrin myös analysoimaan unia rationaalisesti ja tyypillisesti lähinnä kyseenalaistamaan, että olivatko unessa nähdyt hahmot vain unikuvia vai liittyvätkö ne johonkin ”todelliseen” eli edes tulkintoihini tilanteista. Pääasiallinen analyysini on yleensä kuitenkin sitä, että kirjaan unipäiväkirjaan ylös, kun jotain tapahtuu oikeasti unen viittaamalla tavalla tai jos keksin mistä joku teema sinne syntyi. En niinkään yritä analysoida unia psykologisessa mielessä tai pohtia, että mitä uni tarkoitti. Henkilökohtaisesti koen tärkeämmäksi itse prosessin unen aikana.
lux ferre
Frater
Posts: 100
Joined: Sat Aug 27, 2016 7:25 pm

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by lux ferre »

Unet voivat avata mielen syviä portteja esimerkiksi runo osioon jonne kirjoitin unet ovat tietynlainen portti mutta kaikkia portteja ei kannata avata unet laajentavat omaa tajuntaa josta voi löytää vastauksia
User avatar
Ave
Posts: 200
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Ave »

Olen samaa mieltä Lux ferren kanssa. Unet voivat laajentaa tajuntaa.

Lapsena näin paljon selkounia, joista herätin itseni tappamalla itseni.

Aikuisiällä voisin jakaa omat uneni kategorioihin
1. psykologiset unet: Näissä unissa alitajunta esittelee päivätajunnalle sellaista pohjimmiltaan omaelämäkerrallista sisältöä jota on epätarkoituksenmukaista pitää jatkuvasti päivätajunnan piirissä
2. transformatiiviset unet: unet joissa tapahtuneiden kohtaamisten johdosta koen muuttuneeni eri ihmiseksi, joka olin ennen unen näköä (harvinaisia).
3. astraaliseikkailut

Toki tällainen kategorinen jaottelu on yksinkertaistus.

Unitodellisuuden ja valvetodellisuuden erot ja yhtäläisyydet ovat kiehtoneet minua aina. Unitodellisuus toimii myös analogiana valvetodellisuudelle, ts. valvetodellisuuskin on tietyltä tasolta tarkasteltuna (selko)unta.

Joidenkin öiden jälkeen on tuntunut konkreettisesti siltä, kuin osa minusta olisi jäänyt vielä astraalimaailmaan. Tämän koen hieman kiusallisena.

Intensiivisen psykologisen työstämisen aikoina koen, että unitodellisuus on tarpeellisempaa ja "todellisempaa" kuin valvetodellisuus. Ei sen takia, että se olisi viihdyttävämpää tms. vaan koska se tarjoaa mahdollisuuden laajempaan ja syvempään psykologiseen vilpittömyyteen. Tämän koen hyödyllisenä.

"What we see and what we seem are but a dream, a dream within a dream." (Picknic at Hanging Rock 1975)
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
User avatar
Segel
Soror
Posts: 98
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Segel »

Laitoin joka kohtaan raksin :?

Samantekeviä / viihteellisiä
- En nyt sano että samantekeviä, mutta viihteellisä ehkä ainakin mulle. Unien symboliikkaa on mieleenkiintoista tutkia, mutta en usko että löydän unen maailmasta vastauksia semmoisiin juttuihin, jotka kaikkein eniten mun mieltä korventaa.

Pyrin analysoimaan muistamiani unia älyllisesti
-Jos sitä älylliseksi voi kutsua. Yritän miettiä mistä unen sisältö, tapahtumat, symboliikka kumpuaa. Mistä mikäkin asia voisi kertoa. Yritän ottaa unimaailmasta tulevat viestit huomioon ja tulkita niitä, mutta en luota kyllä 100% viesteihin ja vähiten enkä omaan tulkintakykyyni. Luulen että mun linssit on kuitenkin jollain lailla saastuneet tai värittyneet, että tulkinnassa voi kaikki mennä vikaan.

Pyrin näkemään selväunia ja toimimaan tietoisesti unimaailmassa
-Jotain hapuilevaa yritystä selväunien näkemiseen on ollut. Usein kuitenkin käy niin, että kun ymmärrän unessa olevani unessa, esim kesken painajaisen, herään samantien. Yritän (en mitenkään kauhean aktiivisesti) kuitenkin harjoitella katsomaan painajaisetkin ihan loppuun asti ja vaikuttaa niiden tapahtumiin. Tuntuu että hyvä leffa jää usein kesken.

Uneni ovat paljastaneet minulle tulevia tai objektiivisia tosiasioita
-Eivät ole paljastaneet mitään tulevia asioita (ehkä en osaa vaan tulkita, en tiedä), mutta ehkä auttanut ajattelemaan joistain asioita objektiivisemmin, elämäntilanteisiin ja sellaisiin liittyen. Jos jotkut asiat päivätajunnasta tulevat uniinkin, silloin ehkä ajattelen että pinnan alla ihan oikeasti kuohuu ja johonkin asiaan täytyy saada ratkaisuja ihan "oikeassa" elämässä.

Muistan harvoin unia herättyäni
-Muistan tosi harvoin nykyään mitään unia. Mistähän se voisi johtua? Ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa, jos sitäkään, tuntuu siltä kun joku filmi olisi pyörinyt koko yön. Yleensä yö on sellainen täysin "musta katko", jota myönnän kyllä kaipaavanikin useimmiten.
Ennen näin paljon enemmän unia ja nuorempana hankin kaikenlaisia unien tulkinta-kirjoja, mutta ajattelen nykyään, että ehkä kukaan ei voi tulkita toisen ihmisen unia niin yksi yhteen kun unikirjat antavat olettaa. Kirjat pölyttyy nyt hyllyssä.

Jos tämän aihepiirin alla sopii kysyä, niin mitä ajattelette fantasioinnista? En nyt tarkoita välttämättä mitään seksifantasiointia, vaan ihan kaikenlaista seuraavassa kuvailemaani.
Itselläni on pienestä lapsesta aina pitkälle aikuisikään ja näihin päiviin asti ollut pääasiassa ennen nukahtamista, alkujaan kai unen saannin helpottattaakseni, pyöritellä mielessäni jonkunlaista "ihannemaailmaa". Tämmöinen fantasiointi oli siis kuin jotain elokuvaa katselisi. Pyörittelin tämän elokuvan kohtauksia, ihmisten repliikkejä ja tapahtumia mielessäni edestakaisin, hioin niitä, palasin uudestaan edelliseen kohtaukseen jne. kunnes olin tyytyväinen, jota harvoin täysin olin. Jos tarinassa oli esim. jokin rakennus, kuvittelin tarkoin mielessäni jopa sen pohjapiirrustuksen.
Tällaista pahimmillaan/parhaimmillaan jatkui tunteja. Seuraavana iltana palasin usein aina saman tarinan työstämiseen. Tarinat ja ihannemaailma kyllä lapsesta kehittyivät ja roolihahmot, paikat, tilanteet ym. muuttuivat. Tässä maailmassa olevia ihmisiä ei arkielämässä ollut olemassakaan, itse olin tällaisessa maailmassa joku muka kaikin puolin paranneltu versio muka itsestäni. Joillakin ihmisillä siellä saattoi olla ja olikin joitakin lainattuja piirteitä ihmisiltä, jotka arkielämässä tunsin. Roolihahmotkin muuttuivat. Välillä jotkut hahmot pysyivät vuosia, ennekuin kiinnostus niihin lopahti. Ihannemaailmassani kaikki ei todellakaan ollut koskaan mitään vaaleanpunaista höttöä, vaan esim. väkivalta ja seksikin useissa tarinoissa myös läsnä aina lapsesta lähtien. Muistan kyllä että kun oli lapsi, haaveilin tähän maailmaan enemmänkin eläimiä kuin ihmisiä ja ne olivat ehkä enemmänkin jotain sankari-ja pelastustarinoita mutta väkivalta oli niissäkin läsnä. Asiat tässä maailmassa ei ollut niinkuin halusin niiden "todellisessa" elämässä olevan, vaan jotain muuta, jotain tyydyttävää. En tiedä mitä.
Joskus tästä ihannemaailmasta aikuisiällä tuli lähes pakkomielle ja oli pakko käydä "unille" välillä päivälläkin.

Monet kai harrastavat tällaista, jotkun enemmän ja jotkut vähemmän. Haluaisin alleviivata, että kyse ei ole kuitenkaan pelkästään mistään seksifantasiasta.
Se on varmaan pahimman laatuista todellisuuspakoisuutta. Itselläni oli niin, että mitä kurjemmalta arkielämä tuntui, sitä enemmän oli tarvetta vaipua tähän "ihannemaailimaan".
Onko muita, jotka harrastavat/ovat harrastaneet tällaista esim. lapsena? Mitä tällaisen maailma voi kertoa ihmisestä ja mielestä? Voiko se kertoa muuta kuin että olet yksi traumatisoitunut lapsi? Voiko sen symboliikka tutkia, vaikka se onkin ehkä enemmän tietoisen mielen rakentamaa kun tavallinen unimaailma? Mitä sanoo erilaiset psykologian tutkijat, onko kukaan törmännyt?
Kokoajan vähemmän ja vähemmän olen kajonnut tai vaipunut tuohon "ihannemaailmaan", enää. En edes muista koska viimeksi. Musta tuntuu, ehkä hyvällä tavalla, että tuo maailma on mun mielessä mennyt rikki kaiken muun oman maailman sortumisen mukana tässä ehkä muutaman vuoden sisällä. En osaa enää rakentaa siitä sellaista, joka täysin miellyttäisi (en osannut ennenkään, mutta nyt se maailma on niin pirstaleina, että en tiedä edes mistä aloittaisin), eikä se näin enää täytä tehtäväänsä, tuo tyydytystä niinkuin ei juuri mikään muukaan tämän taivaan alla. En myöskään enää tarvitse sitä esim. nukahtamisen apuvälineeksi (kovinkaan usein). Ja mieluummin yritän käsitellä mieltä painavia asioita hiukan eri tavalla, kuin niitä pakenemalla tuollaiseen fantasiointiin. Tuli uni tai ei. Viihteeksi kai tuokin maailma edelleenkin sopii, josko sinne joskus vielä palaan.
User avatar
Ave
Posts: 200
Joined: Wed Sep 19, 2018 6:15 pm
Location: Hämeenlinna/ Tampere

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Ave »

Segel wrote:
Thu Feb 20, 2020 10:50 pm
Onko muita, jotka harrastavat/ovat harrastaneet tällaista esim. lapsena? Mitä tällaisen maailma voi kertoa ihmisestä ja mielestä? Voiko se kertoa muuta kuin että olet yksi traumatisoitunut lapsi? Voiko sen symboliikka tutkia, vaikka se onkin ehkä enemmän tietoisen mielen rakentamaa kun tavallinen unimaailma? Mitä sanoo erilaiset psykologian tutkijat, onko kukaan törmännyt?
Kokoajan vähemmän ja vähemmän olen kajonnut tai vaipunut tuohon "ihannemaailmaan", enää. En edes muista koska viimeksi. Musta tuntuu, ehkä hyvällä tavalla, että tuo maailma on mun mielessä mennyt rikki kaiken muun oman maailman sortumisen mukana tässä ehkä muutaman vuoden sisällä. En osaa enää rakentaa siitä sellaista, joka täysin miellyttäisi (en osannut ennenkään, mutta nyt se maailma on niin pirstaleina, että en tiedä edes mistä aloittaisin), eikä se näin enää täytä tehtäväänsä, tuo tyydytystä niinkuin ei juuri mikään muukaan tämän taivaan alla. En myöskään enää tarvitse sitä esim. nukahtamisen apuvälineeksi (kovinkaan usein). Ja mieluummin yritän käsitellä mieltä painavia asioita hiukan eri tavalla, kuin niitä pakenemalla tuollaiseen fantasiointiin. Tuli uni tai ei. Viihteeksi kai tuokin maailma edelleenkin sopii, josko sinne joskus vielä palaan.
Itsellä ei ole ollut tuossa mittakaavassa sisäisen maailman rakentelua, mutta ilmiö on tullut tutuksi lähinnä dissosiaatio- ja traumapiireissä vertaiskokemuksiin tutustuessa. Eli joissain tapauksissa tuollaisen moniulotteisen ja kohtalaisen autonomisen sisäisen maailman rakentaminen voi olla juuri selviytymiskeino. Käsittääkseni useilla "dissoilla" (dissosiaatiohäiriötä sairastavilla) saattaa olla hyvinkin rikas ja omalakinen rinnakkaiselämä oman pään sisällä (ja tämä rinnakkaismaailma sitten kytkeytyy eri tavoin omiin sivupersooniin, joista esim jotkut ovat olemassa vain sisäisessä maailmassa ja jotkut ilmaisevat itseään myös ulkomaailmassa).

En kuitenkaan tiedä, mistä tässä on omalla kohdallasi kysymys. Lisäksi itse vierastan sellaista psykologista reduktionismia, että kaikki hieman "kummallisemmat" psyyken ilmiöt selitettäisiin psykopatologiaksi.

Tässä videossa DID:iä sairastava nainen kertoo sisäisistä maailmoista. Videossa on jonkin verran psykojargonia (esim. "alter"= sivupersoona; "host"= ns. pääpersoonallisuus; "system"= sivupersoonien muodostama kokonaisuus/järjestelmä).


https://www.youtube.com/watch?v=CB41C7D7QrI

EDIT:
Eli psykologian piirissä ko. ilmiöstä on mainintaa ainakin kirjassa:
Vainottu mieli. Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen (Hart - Nijenhuis - Steele, 2009)
If you want to reborn, let yourself die.


https://matkamerenpohjaan.blogspot.com/
User avatar
Segel
Soror
Posts: 98
Joined: Thu Jan 04, 2018 5:06 pm
Location: Helsinki

Re: Suhtautumisesta uniin

Post by Segel »

Ave wrote:
Thu Feb 20, 2020 11:17 pm

Itsellä ei ole ollut tuossa mittakaavassa sisäisen maailman rakentelua, mutta ilmiö on tullut tutuksi lähinnä dissosiaatio- ja traumapiireissä vertaiskokemuksiin tutustuessa. Eli joissain tapauksissa tuollaisen moniulotteisen ja kohtalaisen autonomisen sisäisen maailman rakentaminen voi olla juuri selviytymiskeino. Käsittääkseni useilla "dissoilla" (dissosiaatiohäiriötä sairastavilla) saattaa olla hyvinkin rikas ja omalakinen rinnakkaiselämä oman pään sisällä (ja tämä rinnakkaismaailma sitten kytkeytyy eri tavoin omiin sivupersooniin, joista esim jotkut ovat olemassa vain sisäisessä maailmassa ja jotkut ilmaisevat itseään myös ulkomaailmassa).

En kuitenkaan tiedä, mistä tässä on omalla kohdallasi kysymys. Lisäksi itse vierastan sellaista psykologista reduktionismia, että kaikki hieman "kummallisemmat" psyyken ilmiöt selitettäisiin psykopatologiaksi.

Tässä videossa DID:iä sairastava nainen kertoo sisäisistä maailmoista. Videossa on jonkin verran psykojargonia (esim. "alter"= sivupersoona; "host"= ns. pääpersoonallisuus; "system"= sivupersoonien muodostama kokonaisuus/järjestelmä).


https://www.youtube.com/watch?v=CB41C7D7QrI

EDIT:
Eli psykologian piirissä ko. ilmiöstä on mainintaa ainakin kirjassa:
Vainottu mieli. Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen (Hart - Nijenhuis - Steele, 2009)

Hei kiitos! Tuo DID on varmaan avainsana asiaan. Muistinkin juuri, että mulla onkin kirjahyllyssä Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen, taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille-kirja. Mistä lie tullut, koulusta, töistä tai jostain, joku työntänyt käteen kun epäillyt että ei kaikki ole kotona. En ole koskaan edes avannut kirjaa, vaikka olisi varmaan pitänyt :o Nyt taidan ehkä avata!
Post Reply