Runoutta

Keskustelut kuvataiteesta, musiikista, runoudesta ja muista taidemuodoista.
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1009
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja obnoxion » Pe Helmi 08, 2019 8:38 pm

Hieno runo, jota ei mistään tekijän kokoelmasta taida löytyä. Ilmeisesti julkaistu jossain ruusuristiläisessä lehdessä. Jos joku tuntee runon taustaa paremmin, olisin kiinnostunut kuulemaan. Uuno Kailas on minulle ehkä rakkain suomalaisista runoilijoista.


MYSTEERIO
Uuno Kailas

Yön, kuutamon hetkenä kalmistoon
minä hartaana, hiljaa hiipinyt oon.

Ei toinen ihminen milloinkaan
tämän astunut portista hautausmaan.

Minä vierailta silmiltä vartioin
sen hautoja, jotka ma itse loin.

Ne haudat on hautoja ystäväin,
missä jokaisessa on itseäin.

Niissä talletan aarretta kalleintain:
oman sieluni lapsia, muistojain.

Joka yö näin toivioretken teen
tähän kalmantarhaan hiljaiseen.

Se mulle on pyhiinvaellus,
Se on kirkonkäynti ja rukous.

Tulin taas. Nimet muistojen kalleimpain
lumivalkeista marmoriristeistä hain.

Ja ne nousivat haudasta vainajat
ja kaikki ne aarteita antoivat.

Joka muistoa hiljaa siunaten,
Joka kummulle laskien — seppelen,

— kunis kalmiston nurkassa säpsähtäin
minä viimeisen, hyljätyn haudan näin.

Minä kasvoni peitin ja kalpenin,
kuin kuoleva mies minä vapisin.

Niin valtasi tuska mun yllättäin,
kun mustimman muistoni haudan näin.

Sitä kumpua painoi kirous,
siinä nukkui riettahin rikkomus.

Tämän vainajan hiljan — muistelin —
kuin koiran ja haaskan hautasin.

Edes kurjinta ristiä lauseineen
minä pystyttänyt en haudalleen. —

Liki käyn. Kukan oudon ja ihmeellisen
näen nousevan hiekasta, kummun sen.

Sen lehdet on mustia niinkuin yö,
kuin kauhu, mi syntistä sielua syö.

Se hetkessä suurtuu ja — ihme oi! —
verenkarvaisen terän se auki loi.

Kuin myrrhaa ja nardusta huumaavaa
se tuoksunsa sauhua suitsuttaa.

Se on vienoa niinkuin kaipaus,
Se on kirvelevää kuin katumus.

Sen hurmasta sieluni humaltuu
ja se niinkuin mettinen kurkottuu

kukan luottia kohti... Taas ihmeitä nään:
terä nyt jo on vaihtunut hedelmään.

Näen marjan oranssinkarvaisen.
Se on keskellä liekkien vihreiden.

Minä tutkainta vastaan potkia koin,
mut kiusaus voitti: ma mehua join...

Oi taivaat ja suitseva helvetti, oi
sitä tunnetta, minkä se myrkky toi!

Kuin liekki ja leimaus pitkäisen
läpi tunki se luitten ja ydinten.

Minä voivotin riemussa, hurmassain,
minä nauroin tuskasta kiemurtain.

Ja mun yllätti sieluni uupuneen
uni raukea. Vaivuin horrokseen — —.

Mitä seurasi sitten, en muista lain.
Lihan sieluni jätti, sen tunsin vain.

Tuhatvuosiksi syöstynä pimeyteen
joka hetki ma karkotin vaikeuteen

kunis vihdoin käsky annettiin
ja sidotut silmäni aukaistiin.

Tien oudon ja outoja näkyjä näin.
Kävin, heikko, ma vahvuuden lähteitä päin.

Valotulvassa mun koko sieluni ui.
Minä katsoin ja silmäni huikaistui...

*
Kai unta ma näin. Olen valveilla nyt.
Mut olen kuin uudestisyntynyt.

Oi Tuska, nyt oon sinun voittajas,
käyn vapisematta vastahas

kuin oisit sa toisen tuntema vain,
kuin käynyt et ois minun sielussain.

Oi synti ja rikkomus riettahin,
olet pesty pois. Sinut sovitin. —

Ja haudalle muistoni mustimman,
minä pystylän temppelin valkean.

Sitä kumpua painoi kirous.
Mut temppelin nimi on Siunaus.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Avatar
Heith
Soror
Viestit: 975
Liittynyt: Pe Touko 31, 2013 12:54 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja Heith » La Helmi 16, 2019 12:00 am

Kiitos tästä. Runo ei minullekaan ollut aiemmin tuttu. Oliko Kailas ruusuristiläisiä, tiedätkö? Myös yksi omista suosikeistani suomalaisten runoilijain keskuudessa.
obnoxion
Sodalis
Viestit: 1009
Liittynyt: Ti Touko 25, 2010 7:59 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja obnoxion » La Helmi 16, 2019 6:46 pm

Heith kirjoitti:
La Helmi 16, 2019 12:00 am
Kiitos tästä. Runo ei minullekaan ollut aiemmin tuttu. Oliko Kailas ruusuristiläisiä, tiedätkö? Myös yksi omista suosikeistani suomalaisten runoilijain keskuudessa.
Taitavat kaikki Suomen taiteen kultakaudelle ja sen tuntumaan sijoittuvat maalarit, runoilijat ja ainakin osa säveltäjistä olleen enemmän tai vähemmän symbolisteja sekä teosofeja. Minulle nämä kaksi sielunvirtausta ovat oman suomalaisuuteni äidinmaito, kun jollekin toiselle nuo virtaukset voivat kai syöksyä formuloina ja mäkihyppääjinä.

Uuno Salonen vaihtoi sukunimensä Shivan asuinpaikkana tunnetun Kailas-vuoren mukaiseksi, mikä puhuu omaa kieltään rakkaasta runoilijastamma.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva.
Avatar
Benemal
Frater
Viestit: 457
Liittynyt: To Helmi 23, 2012 8:24 pm

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja Benemal » Su Helmi 17, 2019 8:18 pm

Menee aika off-topic, mutta tulipa vaan tästä mieleen, että Walt Disney ja Gene Roddenberry olivat ruusuristiläisiä, mikä mielestäni on kohtalaisen kiinnostavaa.
Avatar
Cancer
Viestit: 162
Liittynyt: To Joulu 13, 2012 5:45 pm
Paikkakunta: Helsinki

Re: Runoutta

ViestiKirjoittaja Cancer » Ti Helmi 19, 2019 6:24 pm

Varhainen Apollo

Kuten suoraan lävitse lehdettömän oksiston
näkee aamu, kevään tultua vasta,

ei jumal-pääkään tämä varjoton
estele runonkoita hehkumasta

ja osumasta meihin — kuolettaen melkein.
On varhainen katseensa häikäisevin, selkein.

Viileet laakereille ohimot nää
ja kulmain kaaret odottavat myöhempää,

koristavan ruusutarhan ylenemistä.
Ja terälehdet, yksittäin, lennähtää

suun hentoisimmista henkäyksistä,
tuon nyt vielä sinetöidyn, käyttämättömän.

Vai kuinka? Hymyllään — jo juoko hän?
Imee lauluaan ilmoista säihkyvistä…?


*

Toinen Apolloruno Rilken Neue Gedichtestä. Alkuteksti on suorastaan määritelmä termille ”kirkasotsainen”. Huomaan taas lopettaneeni itse lisättyyn kysymykseen, taas koukeroisen lauserakenteen vuoksi. Rilken täsmällisin prepositioin ja sijoin hallinnoitu saksa näyttää suomennettaessa pilkkoutuvan väistämättä.
Tiden läker inga sår.

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija