© fra Nefastos 2008
Kuten jokainen okkultismista tai psykologiastakin kiinnostunut voi helposti ymmärtää, kaikki symbolit – myös ihmistekoiset ja kokoonpannut – ovat äärettömän tärkeitä mielen kohdistuksessa. Erityisen mielenkiintoisia ovat okkulttisten ryhmien symbolit, jotka kertovat noiden ryhmien olemuksen ja maailmankatsomukselliset painotukset yhdessä ainoassa kuvassa. Täytyy muistaa, että on hyvin eri asia reagoida symboliin pintapsykologisesti ja ymmärtää sen syvemmät tasot. Oma sinettimme, jonka symboliikka on selkeän satanistinen, herättää epäilemättä useimmissa ihmisissä vaistomaista torjuntaa samalla tavoin kuin pelkkä Saatanan nimikin tekee. Tämä torjuntadefenssi on kuitenkin vain yksi niistä esteistä, jotka kohtaavat ihmisiä näiden oman piilotajunnan rajalla, ja on viisaasti – ei tietenkään pelkällä voimankäytöllä ja summittaisesti – voitettava, ennen kuin mielen tiedostuskykyä, eheyttä & voimaa voidaan kasvattaa liittämällä sen tietoisen puolen tematiikkaan piilotajunnan antitemaattinen lähestymistapa – jota veljeskuntamme erityisesti painottaa.
1. Etumainen viisikanta
1a) Kasvojen kaksi puolta
Sinetin etualalla on ”käännetty” pentagrammi, johon on kuvattu inhimilliset tai demoniset (ei eläimelliset, kuten tähän merkkiin yleensä) kasvot. Nämä kasvot ovat juuri Saatanan (Azazelin, Luciferin) kasvot, ja esiintuovat hänen kaksinaista luontoaan. Oikea puoli on kirkas ja valoisa, vasen puoli synkkä ja ankara. Näennäinen dualismi on läsnä kaikkialla, missä Saatana ilmenee, ja tämä on hänen arkkityypilleen luonteenomainen ominaisuus vielä pitkiä aikoja eteenpäin tulevaisuuteen. Se syvä ambivalenssi, jonka Saatana kosmoksessa ilmaisee, on niin voimakasta verrattuna ihmisen tietoisen puolen rajalliseen kykyyn käsittää asioita, että me emme kykene tajuamaan hänen olemustaan sellaisena kuin se on, vaan ainoastaan vuorottelun kautta. Hän on yksi ja aina yhdenlainen, mutta omalla kohdallamme inhimillisessä evoluutiossa voimme tajuta asioita vain polariteettien kautta. Tätä gordilaista solmua ei myöskään voi leikata auki miekalla: ei ole mitään hyötyä vaan ainoastaan haittaa koettaa esittää, että ”pahuutta ei ole olemassa” ja kaikki on yhtä ja samaa ilmennystä, sillä tämä jää pelkiksi sanoiksi; sitoutuen väärien asioiden tekemiseen ja toteuttamiseen kahlitsisimme psyykemme vain entistäkin pahemmin dualismin alaisuuteen. Valon ja pimeyden ykseys on paljon herkempää laatua kuin se brutaali ja traumaattinen lähestymistapa, jossa yksilö antautuu väkivallan ja sorron voimien toteuttajaksi.
Päinvastoin meidän on kyettävä tai ainakin pyrittävä parhaamme mukaan tajuamaan se kaikkein vaikein seikka, että tuskalliset, murheelliset, ahdistavat tapahtumat ovat yhtä lailla jumaluutemme ilmennystä omassa elämässämme, ja huolimatta haluttomuudestamme niiden kohtaamiseen, ne pitävät sisällään pyhyyden manifestaation. Niiden ilmentyminen negatiivisessa muodossa ei johdu itse energioiden tai niiden taustalla olevan luonnon pahansuopuudesta, vaan oman olemuksemme säröilemisestä. Se valo, joka loistaa omaan itseemme, on taittunut oman olemuksemme pinnalla, ei ennen sitä. Siinä mahdollisesti kaukaisessa, mahdollisesti läheisemmässä tulevaisuudessa, jolloin itse olemme tehneet itsemme aivan kokonaan ja täydellisesti ehjiksi, ei minkäänlaista kärsimystä enää voi ilmentyä, sillä mieli luo todellisuutta omaan tarpeeseensa, ja sen tarpeet osoittaa itselleen asioita kompensaation ja tuskan kautta ovat kadonneet.
Niinpä me, jotka joko persoonallisuutemme tai elämäntilanteemme tai jopa yksinkertaisesti yhteisön yksipuolisen suhtautumistavan kannustamista lähtökohdista kumarramme ensisijaisesti juuri Saatanaa, näemme hänestä omakohtaisessa elämässämme aina joko toisen tai toisen puolen: synkän ja pimeän, kun elämämme on synkkää ja pimeää, ja kirkkaan ja valoisan, siinä määrin kuin integraatio tietoisuuden pimeän puolen kanssa on kyetty luomaan. Hyvin pitkän ajan nämä vuorottelevat, sillä aina uutta ja uutta pimeää ainesta on tuotava tietoisuuden kenttään lopullisen ykseyden aikaansaamiseksi kaikkien inhimillisten prinsiippien suhteen. Vuorottelu ei siis ole sidottua tai fatalistista, vaan kehityksen tae ja mahdollisuus käyttää hyväksi luonnon evolutiivisia impulsseja.
1b) Otsan säteet
Sama kahtalaisuus minkä näemme kahdessa viisikannassa & kaksissa kasvonpuolissa toistuu edelleen otsasta ylössinkoavissa säteissä, joista viisi on taittunutta ja neljä suoraa. Otsassa on kolmannen silmän paikka, ja sen takana on aivojen ja ajattelun herkkärakenteinen koneisto. Tämä koneisto toimii todellisuutta luovasti, kuten edelläkin todettua, ja ilmaisee itsensä ensimmäiseksi puhtaana energiana.
Kolmannen silmän portti on paikka, jossa tämä energiasysäys on jo hyvin kirkas ja puhdistunut, ja kuten näemme, kohdistuu ylöspäin yhtyen vielä korkeampaan ”silmään” (josta enemmän kohdassa 3 alla) kolmella säteellä. Näiden lisäksi näemme kuusi sädettä, jotka loistavat ylös ja sivuille. Kyse on siis mentaalisista luomis- ja tuhoamisvoimista, suorista ja epäsuorista valonsäteistä. Näistä kolme yhtyy henkeen ja kaksi toimii sen molemmin puolin, jälleen kahden ”käden” vastaavuuksina, mutta toisin kuin alemmilla tasoilla toimivissa ”käsissä”, näillä arkkityyppisillä tasoilla toimitaan vain kolmen perusaspektin kanssa.
Kannattaa huomata, että suoraan ylös loistavien säteiden kolminaisuus poislukien on kaksi kolmannesta luomisvoimista taittuneita eli tuhoavia: Luciferin voima näyttäytyy enemmän hajottavana kuin rakentavana, juuri johtuen sen korkeasta asemasta, jota harva aineellinen tai aineellisen psykologian rakennelma pystyy ilmaisemaan tai käsittämään. Ja milloin korkea energia kohdistuu sellaiseen muotoon, joka ei kykene tulemaan sen värähtelyn kanssa sopusointuun, tuo muoto rikkoutuu, samaan tapaan kuin voimakas kuumuus (tuli on pyhyyden ja pyhän hengen symboli) sulattaa kaikki aineelliset kappaleet, joiden rakenne ei ole tarpeeksi vahva kestämään sen energiaa.
1c) Sakarat
On varsin helppoa löytää planetaariset eli oikeammin arkkityyppiset vastaavuudet ”käännetyn” pentagrammin sakaroille, kun muistamme sen mm. Cornelius Agrippan (De Occulta Philosophia II: XXVII) esittämän vastaavuusjärjestelmän, joka annetaan ”tavanomaisen” pentagrammin kautta ihmisruumiille. Kun tämä vanha kaavio käännetään, jaottuvat tähtivaltojen prinsiipit Saatanan kasvoille seuraavasti:
Oikealle jalalle asettunut Saturnus liittyy Saatanan oikeaan sarveen.
Vasemmalle jalalle asettunut Merkurius liittyy vasempaan sarveen.
Oikealle kädelle asettunut Jupiter liittyy oikeaan korvaan.
Vasemmalle kädelle asettunut Venus liittyy vasempaan korvaan.
Pään vastaavuutena ollut Mars liittyy Saatanan leukaan.
Sukuelimiä hallinnut Kuu asettuu Saatanan sarvien väliin.
Ihmisruumiin keskikohtaan navan ja vielä lähemmin solar plexuksen hallitsijaksi jäänyt Aurinko asettuu siten Saatanan silmien väliin, kolmannen silmän portille.
Saatanan kaksi sarvea Saturnuksessa ja Merkuriuksessa kuvaavat sitä, kuinka hänen voimansa syntyy kuoleman eri separaation (Saturnus) ja elämän eli yhteyden (Merkurius) vuorottelusta; jälleen perusdualismin sovellutus. Sarvet edustavat voimaa, sekä vahingoittavaa että hedelmällistä, ja tämä kahtalainen perusvoima voi tietenkin ilmentyä vain kahden näennäisesti vastakkaisen poolin välissä.
Saatanan korvat liittyvät Jupiteriin ja Venukseen, mahdin ja rakkauden, auktoriteetin ja lempeyden valtojen alaisuuteen. Korvat ovat hyvin passiivinen havaintoelin verrattuina silmiin, joilla on huomattavan aktiivisia kykyjä okkultismissa. Ne ovat siten nämä kaksi tähtivaltaa, jotka puhtaasti välittävät informaatiota sisäänpäin käännetyn viisikannan energiakokoonpanossa; ne ovat riisutut konkreettisista, ulkoisista vaikutusaspekteistaan, ja tulleet sisäisen mielen motivoijiksi. Maskuliinisesti vahva Jupiter ja feminiinisesti yhtä voimakas Venus toimivat niin sanotusti ”sidotuin käsin”, huonommassa tapauksessa estettyinä ja paremmassa tapauksessa sublimoituina sisäiseen ilmennykseen. Lienee turha enää todeta, että ensin mainittu tapa kannustaa helpommin pimeän puolen vaikutukseen ja jälkimmäinen kirkkaan. Nämä kaksi passiivisiksi tehtyä aktiivista kykyä ovat siten ne arkkityypit, joiden kautta Saatana ”kuulee rukouksemme” – sanattomat tietysti vielä paljon enemmän kuin sanalliset; tiedostamattomat enemmänkin kuin tiedostetut.
Leuan & parran kohdalle tulee Mars-planeetta, miehisyyteen ja uhrivalmiuteen liittyvä tähtivalta. Kahtaalta artikulaatioon ja ravinnon hienontamiseen liittyvä leuka kuvastaa jaottelevaa voimaa ja parta ymmärrettävästi koeteltua, miehistä viisautta; sellaista elämänkokemuksesta kumpuavaa ja käyttövalmista tietoa, joka ei ole välttämättä sidottua älyllisesti korkeaan kehitykseen. Samoin kuin ihmisen hiukset edustavat hänen Aurinkoon sidottua elinvoimaansa (prânaa), parta symboloi tämän elinvoiman vastakkaista polarisaatiota. Mars, vastakkainasettelun ja tästä lopulta seuraavan itseuhrauksen planeetta on siten perin pohjin Saatanan maskuliiniseen energiaan liittyvä arkkityyppi. Kaikkein selkeimmin tämä näkyy epäilemättä juuri Azazelin uhrivuohen eli syntipukin asemassa: Saatanan olemuksen ylle ihmiset heittävät oman syntisyytensä, projisoiden oman psykologiansa hämärät alueet ”Vastustajan” ilmaistavaksi.
Kuun suhteen on hyvin luontevaa, että se sijoittuu sarvien – jotka itsessään ovat vanha kuun rinnakkaissymboli – väliin. Sarvet ja Kuu liittyvät perinteisesti ja universaalisti äitijumalattareen, Magna Materiin, jonka demonologinen ilmennys on Astaroth. Astarothin paikka, luciferisen synnytyksen kanava, on siten tässä kohdassa Saatanan sarvien välissä eli hänen päälaellaan. Tämä on hyvä muistaa. Siinä missä tavanomainen, eksoteerinen synnytystapahtuma ilmenee alimman portin kautta, satanismin käännetyssä järjestelmässä me luomme kaikkein henkisimmän portin läpi. Tämän tosiasian pitäisi jo yksin riittää esittämään hengellistäkin satanismia kauhisteleville ihmisille, kuinka korkeita ja syviä asioita he ovat tuomitsemassa.
Ei tietenkään ole sattumaa, että Aurinko osuu juuri aurinkopunoksen eli solar plexuksen (järjestelmästä riippuen kolmannen tai neljännen portin eli ”chakran” fyysillistävän hermokeskuksen) kohdalle ihmisruumiissa, eikä sekään, että invertoidussa pentagrammissa sama aurinkoenergia virtaa pään keskipisteestä. Tuo Auringon halo eli sädekehä on siten juuri kirjaimellisesti se sama sädekehä, jonka aistimme ”pyhillä” – so. itsensä eheiksi tehneillä – ihmisillä, ja jonka voimme nähdä fyysisesti ilmaistuna uskonnollisessa taiteessa. Kyse on jälleen luomisvoimasta kuten edellisen, Kuun prinsiipin kyseessä ollessa, mutta tämä aurinkoenergian ilmennys on niin sanotusti itsevalaisevaa ja täydellistä. Kuu voi synnyttää uusia olentoja, olivat nuo olennot sitten ihmisiä, taideteoksia tai taikuudessa toimivia henkiä, mutta Aurinko valaisee omaa valoaan, ihmisen eheää persoonallista täydellisyyttä. Tämän prinsiipin kautta ilmentyvä voima ei irtaudu henkilön omasta olemuksesta, vaan on häntä itseään. Kannattaa huomata, että Auringon hengen luku on 666; tähän palaamme vielä kohdassa 4.
2. Taaempi viisikanta
Toinen Azazelin Tähden pentagrammeista erottuu ensimmäisen taustalla liekehtivänä. Tämä palava pentagrammi on yleinen tunnus magialle ja salatieteille, ja tuon laajan kattokäsitteen kautta kuvaa monia eri ilmennyksiä muotosidonnaisessa maailmassa. Ensinnäkin se on adeptin merkki, eli kuvastaa okkultismin mysteereihin täysin vihittyä henkilöä, jolla on hallussaan sekä teoreettinen että käytännöllinen, henkinen ja aineellinen tieto luonnon salatuista voimista.
Kuten todettua, tuli on hengen ja suoran elinvoiman ilmennyksen elementti. Tällainen tulen ilmennys näkyy – tai näkyisi, jos fyysisen silmämme tavoittama spektri olisi hieman nykyistä keskitasoa avarampi – korkean vihityn ruumiissa myös aivan sananmukaisesti: hän todellakin palaa. Alemmilla, valmistavilla asteilla tuo palaminen on puhdistavaa ja siis aiheuttaa vähäisempää tai väkevämpää kärsimystä, mutta okkulttisen tien myöhemmissä vaiheissa se ei enää ilmene tuskana; estävä aines on poistunut ihmisruumiista eli oikeammin psyyken alempien osien projisaatioista, ja aiemmin kärventänyt tuli loistaa esteettä.
Tarkkaavainen tutkija huomaa helposti, että samalla kun etualalla oleva invertoitu pentagrammi kuvastaa tämän sinetin ilmaiseman veljeskunnan ideologian valitsemaa niin sanotusti persoonallista painotusta, taaempana oleva askension pentagrammi kuvaa sen henkistä taustavaikutusta. Ensimmäinen on jälkimmäisen naamiona tai sen äänen kohdentajana (per-sôna) eikä toisinpäin, kuten asianlaita yleensä on: useammin juuri kauniilla julkisivulla peitetään näkyvistä kulissien takainen synkkä, piilotajunnan hallintoon jätetty lataus.
3. Silmä
Ylimmäisenä symbolissamme on silmä ja sitä ympäröivä liekkikehä, joka jatkaa yhä ylöspäin alhaalta otsan kolmannen silmän läpi ylös suuntautuvaa liekkien tietä. Silmän syvää symboliikkaa on tietysti varsin rajallinen mahdollisuus esittää tässä, mutta lyhyesti sanottuna se merkitsee aina tietoisuutta – ja sitä kautta älyä, tämän sanan laajimmassa merkityksessä – joka syntyy kahden maailman kohdatessa.
Siinä missä ykseys on absoluuttinen ja siis käytännön tasolla havaintokyvytön, sen havaintokyvyn ollessa liian totaalista voidakseen piirtää esiin erillisiä yksityiskohtia, vaatii tietoisuuden ilmentyminen aina kaksi vastakkaista tekijää tuon yhden perimmäisen ykseyden sisässä. Tästä on kyse silmässä joka, kuten kuvasta näemme, syntyy kahden päällekkäin olevan kehän leikatessa toisiaan: kaksi toiseutta piirtävät keskelleen EGON eli havaitsijan. Silmän symboliikka toistuu samoin kosmisessa yonissa (naisen sukupuolielimessä), joka samalla tapaa edustaa porttia maailmojen välillä: sitä kohtaa, jossa hedelmöitystapahtumassa kaksi tulee yhdeksi ja synnytystapahtumassa yksi jakaantuu kahdeksi.
Veljeskunnan sinetissä silmä on kunniapaikalla korkeimpana, mutta tämä ei merkitse – kuten asiaa kokonaisuutena tutkiva voi helposti nähdä – että Azazelin Tähti korostaisi ”silmän oppia”, kuten pelkästään järkisidonnaista ja intuitiiviselta & rakkaudelliselta puoleltaan hedelmätöntä järjestelmää on joskus nimitetty. Silmän sijainti päälaen yläpuolella osoittaa, että kyse ei tässä ole egon silmästä maailmassa, vaan egon ja nk. monadin eli ”jumalsubstanssin” yhteydestä. Sinetin korkea silmä on siten Saatanan logosinen aspekti henkisen maailman immanenttina tietoisuutena.
Sen ”liekehtiviä silmäripsiä” eli ylös suuntautuvia tulenliekkejä tarkastellessa huomaamme niiden luvuksi 12, mikä kuvaa kahtatoista hyper-ouranioi –jumaluutta, joiden voimia välittävät kiintotähtien kehän 12 pyhää eläintä. Näistä liekeistä kaikki ovat taipuneita, sillä ihmisellä ei ole kykyä käsittää näitä perusvoimia hengen arkkityyppisen tason yläpuolella, ainoastaan muotosidonnaisista vaikutuksistaan käsin.
4. Kallo
Silmää vastaa kahden viisikannan alapuolella ihmiskallo, jonka otsassa näkyy pietarinristi. Samanlaiset invertoidut ristit ympäröivät kalloa molemmilta puolin. Tämä asetelma, jossa kuolemaa kuvaava kallo on koko sinetin pohjana, ilmaisee selvästi, että Azazelin Tähden prosessi perustuu mortifikaatiolle. Mortifikaation merkitys niin yksilön sisäisessä elämässä kuin yhteiskunnallisestikin on äärettömän tärkeä, ja sitäkin korostuneemmin, koska tämä merkitys on nykyään niin harvoin ymmärretty ja usein heitetty pois tarpeettomana ja epämiellyttävänä. (Mikäli mortifikaatio käsitteenä on lukijalle vieras, asiaan voi tutustua esimerkiksi fra Nagahelin Hylätyn Kiven ensimmäisessä numerossa esittämässä artikkelissa, joka sivuillamme on kokonaisuudessaan luettavissa.) Toisin sanoen, kuva viittaa siihen tosiasiaan, että kestävää kehittymistä voidaan synnyttää vain huolella valmistetulle pohjalle, josta itsekkäät ja maalliset ambitiot on kuoletettu. Pyrkimys naittaa okkultismia jokapäiväisyyteen ja pitää kiinni arkisista huveista on mahdotonta. Vasta myöhemmin, kun kuolettamisen vaihe on huolella läpikäyty, voi syntyä aivan uudenlainen ja kirkas valo vanhoista aineksista, eikä arki tai jopa persoonallisuuden oikeanlainen korostaminen enää aiheuta esteitä totuuden tiellä.
Kolme ristiä kuvaavat samaa asiaa, ja vertautuvat tietenkin Pääkallokukkulan (Golgata) kolmeen ristiin. Siinä missä kristillinen vertauskuvasto pitää kiinni alhaalta pidennetyistä risteistä, satanistinen symboliikka käyttää aina pietarinristiä, joka on miekkaristi: pisin piena on ylöspäin, eli energia suuntautuu kohti taivasta. Tämäkin symboli on ambivalentti, ja kuvaa sekä Jumalan uhmaamista että nimenomaisesti henkeen kurottavaa elämää, siinä missä perinteinen risti ”alistuu persoonallisuudelle” ja hyväksyy aineen ylivallan hengen rajoittajana. (Tästä jumaluuden uhmaamisesta henkisen ponnistuksen prosessina ks. Argarizim II: Vestibulum.)
Kolme ristiä ovat myös kolme kuutosta, sillä ylhäältä tai alhaalta pidennetyn ristin luku on kuusi, sen syntyessä avatusta kuutiosta. Siten nämä kalloon liitetyt 6 6 6 ovat Sorathin eli auringon hengen luku, ja kuvaavat kolminaismaailman täydellisyyttä, mutta ilman henkeä. Tämä Ilmestyskirjasta ja sitä kautta moniaalta populaarikulttuurista tuttu ”Pedon luku” sisältyy siten sinettimme kallon ilmennykseen ja mortifikaatioon, johon prosessi fyysisesti nojaa. Hengen on saatava asettua valmistettuun ruumiilliseen olemukseen, joka mortifikaatioprosessissa etsitään. Yksin jäävänä tuo aineellinen täydellisyys on hengetön ja arvoton, mutta pohjana henkiselle prosessille se on äärimmäisen arvokas. Jälleen kerran, saman kallon viestinä on siis sekä ”memento mori” (= muistakaamme kuolevaisuuttamme, so. kaiken maallisen katoavaisuutta) että myös velvoite täydellistää alempi ilmennys kaikesta huolimatta sellaiseen suhteelliseen täydellisyyteen kuin itse kukin kykenemme, huolimatta siitä että tällainen ponnistus aina ”uhmaa Jumalaa” ja ajan henkeä, ja asettaa meidät vastustamaan vallalla olevia rakenteita.
5. Kehä
Sinettiä ympäröivä kehä saattaa vaikuttaa triviaalilta yksityiskohdalta, mutta on itse asiassa varsin tärkeä. Kaikki harmonisella kehällä – joko pyöreällä tai munanmuotoisella – ympäröidyt kappaleet omaavat siinä ”auran”, ja tuo aura on niiden itseyden piirin kehä, sellaisen eheyden kenttä, jonka sisällä ne kykenevät oman olemuksensa tuntemaan. Tältä pohjalta on totta se New Age –henkinen lausunto, jonka mukaan laajempi tietoisuus merkitsee aina laajempaa auraa. Atomin aura on sen sähkölatauksen periferia, ja sama pätee ihmiseen. Sinetissä havaittu ympäröivä kehä merkitsee, että kyseessä on tiedostava entiteetti eikä senkaltainen instrumentaalinen väline kuin ovat vaikkapa kirjaimet, joilla kyllä on symbolinen ja praktillinen arvonsa, mutta ei omaa tietoisuuskenttää.
6. Kirjoitus kehän sisällä
6a) IHSVH
Kahden viisikannan sakaroiden väliin jää kahdesta osasta muodostettu sana ISHASTVAHN, josta on erotettavissa sekä Kristuksen että Saatanan nimet. Kuten tiedämme, kristinusko kuten juutalaisuuskin on ottanut Jumalalleen Pentateukista löytyvän nimen IHVH eli Jahve tai Jehova. Kristillinen kabbala esittää, että Jeesuksen mystinen nimi saadaan liittämällä tähän Tetragrammatoniin Shin-kirjain, ja tätä Kristuksen mystistä nimeä ”oikean käden tien jumaluuden” ilmentäjänä kuvaa sinetin nimi IHSVH.
6b) SATAN
Kuten Jumalan nimi hepreassa on IHVH, kirjoitetaan Saatanan nimi kolmella kirjaimella S – T – N. Sama sana tunnetaan monissa kielissä, englannissa se on saanut kaksi lausunnallista A-kirjainta lisää ja suomessa peräti neljä. ”Pentagrammatonina” eli viisikirjaimisena tämä ”vasemman käden tien jumaluus” kirjoitetaan siten näin. Toisiinsa sidotut nimet osoittavat näiden kahden perusvoiman, ”kristillisen” ja ”antikristillisen”, perustavanlaatuista yhteenkietoutumista ja yhteenkuuluvuutta. Kyse on luomisen ja tuhoamisen, aineellistamisen ja henkistämisen prosessista, jossa toista ei voi olla ilman toista, ja jossa näitä molempia tarvitaan eheän lopputuloksen saavuttamiseen.
7. Kirjoitus kehän ulkopuolella
7a) FIAT NOX
”Tulkoon yö” tai ”tulkoon pimeys” viittaa tietenkin Genesiksen alun kohtaan ”tulkoon valkeus” (Fiat lux). Samalla tavoin kuin luomisprosessissa synnytetään valo eli elämän ensimmäinen muoto ilmaisemaan muotosidonnaista energiaa ja sen alasvalautumista, henkeen palaavassa prosessissa tuo muotosidonnainen valo tehdään tyhjäksi. Kuten Blavatsky Salaisessa Opissa esitti, on pimeys valon absoluuttisin muoto. Tämänkaltaiset erikoislaatuiset merkitysten kääntymiset eivät ole millään tapaa mielivaltaisia tai sovellettavissa umpimähkään, vaan kyky niiden ymmärtämiseen kehittävällä tavalla on oleellinen osa okkultismin abstraktista käytännölliseen kulkevaa ja näiden välillä vuorottelevaa prosessia. Sinettiin tämä muoto on jälleen valittu johtuen nykyajan painottumisesta yksinomaan olemassaolon valopuoleen ja tietoisuuden antimaterian, hengen eli pyhän pimeyden (vrt. gnofos kreikkalaiskatolisessa mystiikassa) hylkäämiseen. Kannattaa huomata, että näissä latinan sanoissa ilmenee alkuperäinen seitsenluku puhtaassa muodossaan 4 + 3. Näihin kahteen latinan sanaan FIAT ja NOX liittyy hyvin syviä merkityksiä, jotka kirjain kirjaimelta suoritettu analyysi voi ekstrahoida.
7b) OMNIA MORS POSCIT
”Kuolema vie kaiken” – jälleen mortifikaation merkitystä korostava esitys. Sana MORS eli kuolema asettuu samanmerkityksisen kallon yhteyteen, joten se voidaan myös jättää pois kallon korvatessa sanallisen esityksen. Tässä tapauksessa sinetin vasemmalle puolelle jäävät sanat FIAT OMNIA ja oikealle puolelle vastaavasti NOX POSCIT: kaiken on tapahduttava, so. luomisen kierros on täytettävä, jonka jälkeen ilmennys palaa jälleen kosmiseen pimeyteen, pralayaan. Nykyinen kulttuurimme, joka haluaa siivota kuoleman maailmasta näkymättömiin ja jatkaa persoonakeskistä olemassaolon tavoittelua niin kauan ja niin kiihkeästi kuin mahdollista, voisi saavuttaa paljon, jos ihmiset uhraisivat aikaa kuoleman ja sammumisen mietiskelylle. Jos näiden asioiden eteen tullaan pakon edessä, ne aiheuttavat vain murhetta ja kärsimystä, mutta mikäli niitä lähestytään vapaaehtoisesti ja integroidaan itse kunkin omaan maailmakuvaan tietoisesti, ne voivat päinvastoin tulla suuren kauneuden ja uudentyyppisen energian ilmentäjiksi.
FINIS