© fra Nefastos 2007
Koska Azazelin Tähti on idealistinen seura, käytännön toimintamalleilla on sen sisällä varsin rajallinen merkitys. Perustajien uskoessa siihen, että oleellista on itse annetun impulssin puhtaus ja oikeat motiivit sen ilmentämiseen, mistä ajallisesti & kaavallisesti oikea toiminta kulloisenkin hetken edellytysten mukaan on luonnollisesti johdettavissa, ei meillä ole mitään ehdottomia säädöksiä koskien ulkoista toimintaa. Tästä syystä lienee myös ymmärrettävää, että niiden henkilöiden jotka etsivät yhteyttä veljeskuntaan, ei kannata vaalia minkään ulkoisen, persoonallisen hyödyn ajatuksia, sillä veljeskunnan työ tehdään toisella alueella ja toisenlaisista motiiveista: tämäntyyppisestä työnteosta seuraava palkinto kuuluu pikemmin luonnon ja sielun annettaviksi ja on subjektiivista laatua.
Miksi siis veljeskunta? Mitä hyötyä – näin voi pragmaattinen lukija meiltä kysyä – on koko veljestöstämme, sen jäsenille tai muille, jos se ei pyri selkeästi organisoituun toimintaan? Onko kyseessä ehkä jonkinlainen harrasteklubi, jonka ”lipun alle ihmiset ovat tulleet tunnustamaan itselleen omaa erinomaisuuttaan”? – Ei suinkaan, me vastaamme. Päinvastoin pidättäytyminen selkeästä ohjelmallisesta vaikuttamisesta me olemme paljon paremmassa turvassa maailmanparannuksen hybrikseltä kuin siinä tapauksessa, että rauhoittaisimme omaatuntoamme järjestelmällisellä prosessilla ulkoiseen vaikutukseen. Meidän filosofiamme mukaan aidoin vaikutus alkaa aina sisäisestä muutoksesta, ja toimet ulkomaailmassa seuraavat itsestään sisäistä kasvua.
”Veljeskunta” merkitsee meille nimenomaan yksilöiden veljeyttä. Niinpä jokainen veli asettaa itselleen omat tavoitteensa ja seuraa niitä, ja veljeskunta on häneen tyytyväinen niin kauan kuin hänen aatteensa ovat yhdenmukaisia veljeskunnan omien ajatusten kanssa: elleivät ne olisi, henkilöllä ei olisi ollut syytä liittyä veljeskuntaan, ja mikäli hän kokee mielensä muuttuvan, ei hänellä ole todellista syytä pysyä yhteydessämme. Me nimittäin uskomme, että samasta henkisestä rungosta suuntiinsa erkaantuvat oksat ovat voimakkaampia tuon rungon ansiosta ja antavat osaltaan sille voimaa; mutta että runko ilman oksia tai oksat ilman runkoa eivät voi kestää pitkään erossa toisistaan. Yhteytemme niihin, joiden kanssa voimme tuntea aateveljeyden voimakkaan sidoksen, ravitsee sieluamme ja antaa meille sekä tyyneyttä että sisäistä ryhtiä; ja niin kauan kuin se perusta jolle rakennamme on puhdas ja sitä toteuttavien veljien intentio myös puhdas, tulee veljeskuntaamme kuuluvien yksilöiden työ tuottamaan hyvää hedelmää kokonaisuudelle ja sen jokaiselle osalle.
Tämä työ voi olla luonteeltaan millaista tahansa: taiteellista, älyllistä, sosiaalista tai uskonnollista; jokaisella veljellä on vapautensa suorittaa se millä tahansa haluamallaan tavalla, sillä hänen tunnustamansa perusohjelma ja aate itse antavat hänelle lukemattomia mahdollisuuksia toteuttaa kutsumustaan temperamentilleen ja kyvyilleen soveliaalla tavalla.
Kaipa meillä kuitenkin jonkinlaisia silmämääräisiä tavoitteita on? Luonnollisesti. Nämä tavoitteet ovat yksinkertaisuudessaan seuraavat: pyrkiä toteuttamaan Teosofisen Seuran ohjelmakohtia niin sanotusti aktivoituina mentaalisella tasolla, ja ”uuden ajan” luomin mahdollisuuksin & edellytyksin, ainakin tietyssä meille tutussa aspektissa. Lyhyesti esitettynä teosofiset ohjelmakohdat kuuluvat näin:
1) Veljeskunta-ajatuksen toteuttaminen hengessä, joka ei katso pinnallisiin eroavaisuuksiin.
2) Pyrkiä löytämään kaikkien maailmankatsomuksien ja uskontojen yhteinen ydin, tosi filosofia.
3) Tutkia henkisiä voimia luonnossa ja ihmisessä.
Joku saattaa pitää merkillisenä haluamme muodostaa uusi seura vanhan pohjalle identtisin säännöin. Syy tähän on kuitenkin helposti selvitetty. Ensinnäkin, me emme pyri eroon Teosofisesta Seurasta emmekä kiistä juuriamme sen yhteydessä; mutta johtuen siitä käytännöllisestä suunnasta johon T.S. on varsin laajalle levinneenä seurana tahtonut kulkea tai pakosta ajautunut, me pidämme parempana muodostaa vanhan totuuden uuden ilmentymisaspektin erilleen seurasta, jonka näkemykset okkulttisen maailman lainalaisuuksista saattavat käytännön tasolla poiketa omistamme.
Jo Azazelin Tähden veljeskunnan nimestä näkee, että me uskomme Saatanaan ja kunnioitamme häntä, ja vaikka teosofinen kirjallisuus itsessään tukee tätä näkemystämme, emme me tohdi esittää laajemmissa ihmisjoukoissa epäilemättä vaikeasti nieltäviä väitteitämme valmiin seuran sisällä, vaan koemme paremmaksi rakentaa oman veljeskuntamme vanhan idean, mutta ei vanhan muodon pohjalle.
Okkultismin filosofia on ikuinen ja häviämätön, vaikka ihmiskunnan toistaiseksi kovin vähän henkisesti ja älyllisesti kehittynyt enemmistö ei sen todellisuutta voikaan tajuta. Kautta historian ja esihistorian, niin pitkään kuin ihminen itsetietoisena olentona on ollut olemassa, on läpi sen vaiheiden kulkenut ”Hermeksen kultainen ketju”, okkulttisen tieteen muotojen ja sen mysteereihin vihittyjen perimys. Koskaan ei tätä tiedettä ole sellaisenaan annettu ihmiskunnan väärinymmärrettäväksi, ja pienen tai suuremman osan salatieteen salaisuuksista ymmärtäneet ihmiset ovat aina piilottaneet oppia jopa sitä opettaessaankin, ”etteivät koirat kääntyisi ja repisi” heitä, jotka antoivat näille temppelin häväistäväksi.
Azazelin Tähden veljeskunta ei ole okkulttinen seura siinä merkityksessä, että se väittäisi toimivansa edistyneiden okkultistien ohjauksessa, mutta kylläkin siinä merkityksessä, että okkulttisen filosofian jokaisen haaran tutkiminen ja harkittu eteenpäin välittäminen profaanin maailman avustamiseksi sen syvässä hengellisessä hädässä ovat veljeskunnan toiminnan syy ja päämäärä. Hyvin tietäen oman tietonsa vajavaisuuden ja korkeiden ihanteidensa kaukaisuuden ovat sen jäsenet sitoutuneet antamaan mikä ikinä onkin tarpeellista tämän tieteistä korkeimman palvelemiseksi. Ja koska me elämme aikaa, jolloin Saatanaksi nimitetyn korkean olennon vaikutus ja hänen todellisen olemuksensa ymmärtämiseen johtavat ensimmäiset haparoivat askeleet ovat mitä oleellisen tärkeässä osassa, on veljeskunnan huomio kiinnittynyt ensisijaisesti okkultismin totuuden lähestymiseen tämän kyseisen, niin kauan pelätyn ja halveksitun mestarin aspektissa.
Me emme ole fanaatikkoja suuntaan tai toiseen, vaan tutkijoita ja filosofeja, joille totuuden itseisarvo on tärkeämpi kuin emootioidemme tai ennakkokäsitystemme vaaliminen. Kuitenkin me ymmärrämme, että ihminen ei ole ainoastaan kylmän rationaalinen eikä puhtaasti fyysinen olento, vaan että sellaiset tekijät kuin taiteet, uskonnollisuus jne. ovat aivan yhtä oleellisia tekijöitä ihmiseksi kutsutun ruumiillistuneen tietoisuuden kokonaisvaltaisessa elämässä. Niinpä jokaista vakavaa etsijää ja tutkijaa, joka kokee totuuden itseisarvoksi ja ymmärtää, ettei ole olemassa mitään turhaa ja sivuutettavissa olevaa inhimillisen kulttuurin kentässä, me kutsumme osallistumaan tämän suuren työn toteuttamiseen. Välttämätön ehto yhteistyölle on kuitenkin täydellinen luottamus ja idealismin saumaton yhtenäisyys, minkä vuoksi toimintamme keskipisteenä on nimenomaan veljeskunta joka ei pyri jäsenmäärän laajuuden, vaan antaumuksen ja intensiteetin kasvattamiseen niin suuressa määrin kuin se suinkin on mahdollista.
Meidän työmme ei tapahdu ensisijaisesti aineellisella tasolla, sillä me emme pidä aineellista muotoa kovinkaan kehittyneenä työvälineenä: päinvastoin ulkoinen toiminta on useinkin kaksiteräinen miekka, ja korkeasti idealistinenkin aktivismi kannustaa valitettavan usein toimintaan pikemminkin taantumuksen voimia kuin todella edesauttaa oman visionsa toteutumista. Tästä syystä ei työmme sovi ihmisille, jotka ovat malttamattomia ja kiinni näennäisissä ulkoisissa saavutuksissa. Veljeskunnan toimintatapa on ikuiseen kurottavan kiireetöntä toimintaa, ja sen palkkiot ovat sisäistä laatua. Oikean aatteen parissa tehty työ ja saavutettu yhteys ovat oma palkkionsa, ja se, että tähän liittyy väistämättä omien sielunkykyjen suuresti nopeutunut kehittyminen, voidaan tulkita yhtä hyvin oheisilmiöksi kuin itse pääasiaksi.
Me emme ole tilivelvollisia kenellekään emmekä millekään ulkoiselle taholle: emme anna minkäänlaisia todistuksia, eikä mikään esittäjänsä mielestä mahdollisesti hyvinkin nokkela kritiikki voi vaikuttaa meidän toimintaamme eikä tavoitteisiimme millään tavalla; emmekä me itsekään pyri käännyttämään ketään. Toimintaperiaatteemme on muodostaa sisäisesti elävä, antaumuksellisista pyrkijöistä ja idealisteista koostuva ryhmä, joka voisi – niin sanoaksemme – kanavoida arkkityyppisten ideoiden energiaa ajalliseen maailmaan. Koska me emme vaadi jäseniltämme rahallista tukea emmekä edellytä heiltä erityistä toimintamallia elämässään – kunhan he pyrkivät elämään omaa elämäänsä seuran ideologian vaatimalta eettiseltä pohjalta, jonka vaikutuspiiriin he itse ovat tahtoneet pyrkiä -, voidaan ideologiaamme syyttää korkeintaan harhautuneesta idealismista. Tällä taas on hyvin vähän merkitystä meille itsellemme, ja vastustajamme saavat tietenkin ajatella mitä ikinä haluavat. Kuten todettua, me itse ensimmäisinä tiedämme, ettei ihmiskunnan suuri enemmistö missään tapauksessa voi, eikä sen tarvitsekaan, nähdä okkultismin lainalaisuuksia oikeassa valossaan, so. kosmoksen perimmäisinä ja tosiasiallisina ohjailijoina.
Kuten me emme vaadi, emme myöskään lupaa mitään kenellekään, joka meitä tahtoisi lähestyä. Meillä ei ole esiteltävänä erikoislaatuisia ilmiöitä eikä taikatemppuja, emmekä me anna arvoa tällaisille ilmiöille massojen huvittajina tai skeptikoiden skeptisismin murtajina; me emme käytä voimaamme pyynnöstä tai maksusta emmekä mistään muusta syystä kuin oman aatteemme toteuttamiseksi itse harkitsemallamme tavalla. Huolimatta siitä, että me pyrimme seuraamaan ideaalia ja tekemään itsemme sen arvoisiksi, me olemme kaikki veljeskunnassa vain ihmisiä, joilla on ihmisten kyvyt ja kyvyttömyydet taakkanamme. Niinpä veljeskuntaa ja sen aatteellista työtä ei voida syyttää yksittäisten veljien epäonnistumisista ja kyvyttömyydestä seurata yksin totuutta; niinpä mekään emme vaadi veljeskunnan sisällä virheettömyyttä, vaan ainoastaan aitoa kamppailua, rakkaudellista tahtoa edetä kohti tätä virheettömyyttä. Mikäli työmme onnistuu kuten se on tarkoitettu, se kohdistaa nyt ilmassa olevat aatteet hyvällä tavalla osaksi pitkällistä inhimillistä kehitystä.