Levi, Eliphas: Varoitus harkitsemattomille

kirjoittanut Eliphas Levi, käännös Frater Nagahel 2008 1

Tieteen operaatiot eivät ole vaarattomia, kuten olemme moneen kertaan sanoneet. Ne voivat johtaa hulluuteen niiden kohdalla, jotka eivät ole kiinnittyneet tukevasti ja pysyvästi ylivertaiseen, absoluuttiseen ja lankeamattomaan järkeen 2. Liiallinen hermostollinen rasitus voi johtaa kammottaviin parantumattomiin sairauksiin. Pyörtymisiä ja itse kuolema voi seurata aivojen puristuksen seurauksena, mikäli mielikuvitusta kiihotetaan ja pelotetaan liiaksi. Hermostuneita henkilöitä, ja niitä jotka ovat luonnostaan taipuvaisia haltioitumiseen, naisia, nuoria, sekä niitä jotka eivät ole harjaantuneita täydellisessä itsensä hallitsemisessa ja pelon käskemisessä, emme voi liiaksi varoittaa. Aivan samalla tavoin mikään ei ole niin vaarallista, kuin tehdä Magiasta harrastus, tai kuten jotkut tekevät, osa illanviettoa. Jopa magneettiset kokeilut, toteutettuna edellisen kaltaisissa tilanteissa, voivat ainoastaan rasittaa kokeilijoitaan, johtaa heitä harhaan ja saada tiede häviämään. Elämän ja kuoleman mysteereistä ei voi tehdä harrastetta rankaisemattomasti, ja asiat jotka on otettava vakavasti on käsiteltävä sekä vakavasti että myöskin suurimmalla mahdollisella varauksella 3. Koskaan ei tule antautua intohimolle vakuuttaa muita ilmiöillä 4. Kaikista häikäisevin asia ei todistaisi mitään niille, jotka eivät ole jo valmiiksi vakuuttuneet. Ne voidaan aina sivuuttaa vetoamalla tavallisiin taikatemppuihin, ja Maagikko itsekin lukea enemmän tai vähemmän taitavaksi Robert Houdinin tai Hamiltonin seuraajaksi. Vaatia ihmeitä tieteen takeeksi on yhtä kuin todistaa itsensä arvottomaksi tai kykenemättömäksi tieteeseen. SANCTA SANCTIS, PYHITÄ PYHÄ. Mietiskelköön jokainen Tarotin 12. avainta, muistakoon Prometheuksen suurta symbolia, ja pysyköön hiljaa. Jokainen työnsä paljastanut maagikko on kuollut väkivaltaisesti, ja monet, kuten Cardan, Schroepffer, Cagliostro, ovat muiden ohella ajautuneet itsemurhaan. Maagikon on elettävä levollisesti ja oltava hankalasti lähestyttävissä. Tämä on Tarotin yhdeksännen avaimen ilmaisema asia, missä oppilas voidaan nähdä täysin kaapunsa suojiin kääriytyneenä erakkona. Tämä pois lukien, vetäytymisen ei tule olla eristäytymisen kaltaista 5; yhteydet ulkomaailmaan sekä ystävyyssuhteet ovat tärkeitä ja välttämättömiä, ne täytyy ainoastaan valita huolella ja ylläpitää hinnalla millä hyvänsä. Maagikolla on myöskin oltava muu toimi kuin maagikon työ. Magia ei ole myöskään kaupantekoa.

Omistautuakseen täysin Magialle on oltava vapaa hermostuneista odotuksista; on oltava asemassa, jossa kykenee hankkimaan kaikki tarvittavat välineistöt ja tekemään ne milloin tarve vaatii; on myöskin omistettava muiden saavuttamattomissa oleva laboratorio, missä ei ole vaaraa joutua yllätetyksi tai häirityksi 6. Tämän lisäksi on välttämätöntä, että osaamme tasapainottaa eri voimat sekä hillitä oman aloitteemme voimaa. Tämä on Hermeksen kahdeksannen avaimen ilmaisema totuus, missä nainen istuu kahden pylvään välissä, miekka toisessa kädessään ja vaaka toisessa. Tasapainottaakseen voimat on niitä kyettävä pitelemään samanaikaisesti ja saatava toimimaan vuorottain: vaa’an käyttäminen ilmaisee tätä kahdenlaatuista toimintaa. Sama salaisuus on ilmaistu Pythagoralaisessa Pentakleessa sekä Hesekielin kaksoisristissä, missä ristit tasapainottavat toisensa ja planetaariset merkit ovat pysyvästi toistensa vastapuolella. Niinpä Venus on Marsin työn tasapainottaja; Merkurius hillitsee ja täydentää Auringon sekä Kuun operaatiot; Saturnus tasapainottaa Jupiteria. Tämän vanhan maailman jumalten antagonismin turvin Prometheus, tieteen nerouden edustaja, astui Olympoksen vuorelle ja kantoi tulen taivaasta maan päälle. Onko meidän tarpeen puhua vielä selkeämmin? Mitä lempeämpi ja hillitympi olet, sitä tehokkaampi on raivosi; mitä energisempi olet, sitä arvokkaampi on oleva kärsivällisyytesi; mitä taidokkaampi olet, sitä paremmin hyödyt älystäsi ja hyveistäsi; mitä välinpitämättömämpi olet, sen helpommin teet itsesi rakastetuksi. Tämä on moraalisen tiedon käytännön sovellutus, joka on kirjaimellisesti todistettavissa toiminnan kentällä. Inhimilliset himot tuottavat tuloksenaan vastakohtansa aina, kun niiden annetaan toimia ilman suuntaa. Ylenmääräinen rakkaus aiheuttaa antipatiaa; sokea viha toimii itseään vastaan ja tuhoaa itsensä; turhamaisuus johtaa häpäisyyn ja häijyyn naurunalaisuuteen. Niinpä Suuri Mestari paljasti mysteerin sanoessaan: ”Antakaa vihollisillenne anteeksi, ja maksakaa viha rakkaudella; näin tulette heittämään heidän päällensä tulenkatkuisia hiiliä.” Ehkä tämän kaltainen kuulostaa tekopyhyydeltä ja hienostuneelta kostolta? Mutta, on muistettava, että Maagikko on ylivertainen, eikä ylivertainen ikimaailmassa kosta, sillä tällä on oikeus rankaista; tämän oikeuden toteuttamisessa hän tekee velvollisuutensa ja on yhtä erehtymätön kuin oikeus itse. Tehtäköön siis merkille, ettei sanojani ymmärretä väärin, että on kyse pahan kurittamisesta hyvällä ja asettamalla lempeys vastustamaan väkivaltaa. Mikäli hyveen harjoittaminen on paheen ruoskimista, ei kenelläkään ole oikeutta pyytää jälkimmäistä säästetyksi, tai että tulisi sääliä sen häpeää ja kärsimyksiä.

Tieteelle täysin omistautuvan tulee harjoittaa kohtuullista päivittäistä liikuntaa, pidättäytyä pitkitetyistä huvituksista, ja seurata kokonaisvaltaista sekä säännöllistä elämää. Tulee välttää epäpuhdasta vettä sekä sopimatonta ravintoa. Kaikkein tärkeimpänä tulee etsiä päivittäistä rentoutumista maagisista mietteistä aineellisten pyyteiden parissa tai tavallisessa työnteossa, oli työ sitten taiteellista, teollista tai kaupallista. Hyvin näkemisen taito on siinä, ettei ole aina katsomassa; se joka kuluttaa koko elämänsä yhden asian parissa ei tule lopulta tavoitettaan saavuttamaan 7. On myös pidettävä huoli siitä, ettei koskaan harjoita sairaana ollessaan 8.

Seremoniat ovat keinotekoisia metodeja tahdon harjoittamisen taidolle, ja tulevat tarpeettomiksi kun kyseinen taito on toteutettu ja varmistettu. Tässä mielessä, puhutellen ainoastaan täysiä vihittyjä, suositteli Paracelsus seremoniallista työskentelyä teoksessaan Salatieteellinen Filosofia (De Occulta Philosophia). Seremoniat tulee yksinkertaistaa asteittain, kunnes ne käyvät täysin tarpeettomiksi, siinä suhteessa missä saavutamme kokemusta sekä voimista että yli -luonnollisen tahdon harjoittamisesta.

FINIS

Kommentaari:

  1. Lähde: Eliphas Levi. Transcendental Magic. Kääntänyt englanniksi Arthur Edward Waite. © Weiser Books 1972/2001. ↩
  2. Tämä on se samainen ”hengen näkymätön kivijalka”, mistä on puhuttu muualla runsaasti. Aineeseen heijastuneelle tietoisuudelle manas, l.äly-mieli edustaa henkeä ja on portti korkeampiin maailmoihin neutraaliutensa ansiosta. Englanninkielisessä käännöksessä on käytetty sanaa ”reason”, minkä vuoksi se on tässä myöskin käänetty järjeksi, joskin osuvampi termi tässä yhteydessä olisi ”intelligence” eli äly. Joka tapauksessa on olennaista ymmärtää, että kyse on ennen kaikkea samaisesta ylemmän ja muodottoman, abstraktin metafyysisen järjen l. teosofisen manaksen mitään pois rajaamattomasta toiminnasta, mistä olemme muuallakin puhuneet. ↩
  3. Toisin kuten usein luullaan, ei todellisella magialla ole mitään tekemistä taikauskoisen luulottelun ja ”mystillisen hourailun” kanssa, vaikka mystiikka onkin luonnollisesti yksi osa okkultismin kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Vaikka käytännön okkultismin metodologia sekä tavoitteet eroavat huomattavasti empiirisen ja materialistisen tieteen vastaavista, omalla tavallaan ja omassa sisäisessä kontekstissaan sovellettuna on magia tieteistä kaikista skeptisin, sillä sen harjoittajan tulee aina toiminnassaan hylätä kaikki mahdollinen vähänkään epävarma ja käyttökelvottomaksi epäilty aines, eikä uskoa mitään ilman harjoittajan omakohtaista kokemusta. Usko ilman tietoa on suoranaista hulluutta, mutta usko tiedosta johtuneena vie ihmisen huomattavasti pidemmälle kuin pelkkä kylmä rationalisointi; tällöinkään kyse ei ole kuitenkaan psykodramatiikan kaltaisesta itsesuggestiosta kuin korkeintaan hyvin välineellisesti. ↩
  4. Nk. pätemisen tarve, näyttämisen halu, sekä uskottelu omista suurista voimista on yksi selkeimpiä merkkejä, että henkilö ei ole valmis astumaan okkultismin vaativalle tielle, jonka ensimmäisenä sääntönä on HILJAISUUS suhteessa asioihin, joista ei tule eikä voi puhua, jo pelkästään sen vuoksi ettei niitä voida välittää kenellekään sellaiselle, joka ei omaa samankaltaista kokemuspohjaa. Tietä ei voida kulkea toisten puolesta, ja okkultismi on opeista viimeisin, joka haluaa tai tarvitsee käännynnäisiä, etenkään alemmanlaatuisilla ilmiöillä vakuutettuja. ↩
  5. Lähes jokainen vakava okkultismin kokelas tietää, mihin seikkaan Levi tässä viittaa. Eristäytyminen on poikkeustapauksia ja sanoisinko käytännöllistä välttämättömyyttä lukuun ottamatta lähes aina merkkinä joutumisesta erään sielun kynnyksenvartijan houkutuksen alaiseksi. Pekka Ervast kuvaa osuvasti tätä kynnyksenvartijaa ”yksinäisyyteen houkuttelijaksi”, ja sanoo siitä seuraavaa (Esoteeriset Opetukset, Epistola 24): ”Nyt on kokemus esoteristin elämässä se, joka on tärkeä, ja joka tulee eteen erilaisissa vivahduksissa ennemmin tai myöhemmin. Tämä nouseva tunnusmerkki on siinä, että ihmisen valtaa vallan merkillinen yksinäisyyden tunne. Hän tuntee olevansa yksin maailmassa, tuntee, ettei kukaan häntä ymmärrä tai kukaan hänestä välitä. Hänellä ei ole mitään edessä. Ennen hän luuli, että hänellä oli ystäviä, veljiä, ja rakkaita. Ja esoteristille tulee usein tuo yksinäisyyden tunne. Hän voi olla niin herkkä, että jokin pieni sana vain toisen suusta lähettää hänet aivan erämaahan, niin että hän ajattelee: Mitä varten minä oikeastaan elän, kuollahan minun pitäisi. Tällainen tunne esoteristin sisäisessä minässä on aivan tavallinen ja se voi uudistua kerta toisensa perästä ja voi tulla yhä voimakkaampana. Mitä tämä on? Tämä on sitä, että ihminen joutuu tekemisiin oman kynnyksenvartijansa kanssa, joutuu siis kynnyksen eteen, jota vartioi tällainen kummallinen yksinäisyyteen houkuttelija. Siinä – jos osaisimme katsella – on kaikenlaisia toisiakin olentoja, jotka houkuttelevat kuolemaan pois, lähtemään pois tästä maailmasta. Mitenkä hänen on meneteltävä tässä? On tietysti tapauksia, jolloin ihminen on murhannut itsensä, on voinut olla tietämättään esoteristi tällä yhdellä tiellä, niin että hän on voinut tulla tähän yksinäisyyden tunteeseen… Silloin on hänen edessään velvollisuus, että hänen täytyy vastata tuolle yksinäisyyden houkutukselle: ”Mutta minä olen kosmillinen olento, minulla on kosminen tehtävä ja minä olen hankkinut itselleni elämänymmärryksen, jossa vaikuttavat suuret kosmilliset voimat. Minun tehtäviini kuuluu, että ymmärrän nyt tällä hetkellä, että näiden kosmillisten voimien takia on minunkin elämäni tärkeä…kun se kokemus tulee, niin silloin pitää tietää, että siinä vaaditaan, että hän painottaa oman elämänsä tärkeyttä, niin paradoksaaliselta kuin se tuntuukin…” Myös aineellismielistä psykologiaa ymmärtävät tietävät, että eristäytymisen pyrkimys johtuu useimmiten vääränlaisesta suhteesta sekä itseen että ulkomaailmaan, siis useimmiten joko ylikorostuneesta tai alikehittyneestä minä -tunteesta. ↩
  6. Levi tarkoittaa tässä ilmeisimmin seremoniallisen magian fyysistä laboratoriota ja harjoitustilaa, minkä arvoa ei sitäkään voi tietysti väheksyä, sillä myös aineelliset olosuhteet puhumattakaan psyykkisistä vaikutteista, voivat olla joko suureksi avuksi tai haitaksi riippuen työskentelyn luonteesta ja vaaditusta sielullisesta herkkyydestä. Kaikista olennaisinta on kuitenkin ymmärtää, että maagikon ensisijainen ”laboratorio” on hänen oma tietoisuutensa, ja on tämän vuoksi myöskin hyvin olennaista ymmärtää, että maagikon tulee pitää ”kaikkein sisimpänsä” koskemattomana ja puhtaana, neutraalina ja aina valmiina suoraan toimintaan; tämä on alkemiallisen auringon yksi symbolinen merkitys, ja se kuvastaa sitä sädehtivää voimaa, joka syntyy persoonallisen minä -tajunnan suorasta kosketuksesta monadiseen ydinainekseen. ↩
  7. Asia, jonka voimme todeta jo aivan arkisissakin puitteissa. Mikäli kaikki työinto ja tarmo keskitetään ainoastaan yhteen asiaan, poltetaan helposti itsensä loppuun. Muiden seikkojen ohella tämä voi johtua joko liian kiihkeän ponnistuksen ja kärsimättömyyden aiheuttamasta lannistumisesta työn polkiessa paikoillaan, tai sitten siitä, että sielu yrittää ottaa kantaakseen suuremman taakan kuin mitä jaksaa kantaa – myös tämä voi johtaa lankeemukseen tai liekin sammumiseen ennemmin tai myöhemmin. Turhuutta on LIIALLISUUS, ja sen koskee aivan yhtä paljon käytännön elämäntapoja kuin käytännön magian harjoittamistakin. ↩
  8. Elimistömme ulkoisine ja sisäisine osineen on yksi suuri kokonaisuus, jonka häiriötilat ja sairaudet johtuvat lähes poikkeuksetta omista vääristä tottumuksistamme, ajatuksistamme ja tunteistamme. Sairaus on mm. merkki energiankehojen/-kenttien häiriöistä ja epätasapainosta, ja on selvää ettei tällöin tule harjoittaa vaativia mentaalisia operaatioita, aivan kuten sairaana ollessa ei tule rasittaa itseään myöskään fyysisesti tai psyykkisesti. ↩