Uusi polku V – Graal ja hermeettinen ryhmä

Nefastos, 2020

I

HERMEETTISEN RYHMÄN HISTORIAA

Azazelin Tähden rakenteessa on pitkään toiminut kahtiajako ulkoiseen ja sisäiseen ryhmään, ”esoteeriseen” ja ”eksoteeriseen”, eli väri- ja muotoaspekteihin. Ensinmainittu ryhmä on painottanut työskentelevyyttä, ja sen piiriin on otettu jäseniä jotka ovat (a) käytännön seuratyössä painottaneet tätä muille tekemisen periaatetta ja (b) olleet temperamentiltaan, kyvyiltään, sekä ennen kaikkea osoittamaltaan eettiseltä vakaumukselta soveltuvia sisäisen ryhmän työskentelyyn. 1 ”Esoteerisen” ryhmän nimi vaihdettiin myöhemmin hermeettiseksi ryhmäksi, koska esoteerisen ja eksoteerisen jako nähdään helposti ensinmainittua positiivisesti painottavaksi: syntyy helposti väärä ajatus siitä että vain sisäinen ryhmä on todellista veljeskuntatyötä, kun taas eksoteerinen puoli on jotakin valmistavaa ja toissijaista. Lisäksi sanaa ”esoterismi” on jo perustuskirjassa käytetty toisessa merkityksessä, koko veljeskunnan yhteisen työn painotuksena.

Ei tarvitse mennä kovinkaan syvälle okkulttisten liikkeiden historiassa huomatakseen, kuinka haastavan ohutta siltaa kahtiajaot henkisissä ryhmissä kulkevat. 2 Aniharva yksityishenkilö tai yhteisö pysyy balanssissa tällä kapealla kielekkeellä, joka johtaa yleisestä jaetusti yksityiseen. Niinpä Azazelin Tähden yhteydessä tästä jaosta on muiden käytäntöjen tapaan tehty kunkin looshin omakohtainen asia. Azazelin Avaimessa on esitetty ne kaavat, joiden mukaan yksityinen tai minkä tahansa looshin piirissä toimiva jäsen, veli tai sisar voi pyhittää oman esoteerisen eli hermeettisen ponnistuksensa. Looshien mahdolliset hermeettiset toimintarakenteet jäävät niiden omaan avoimeen harkintaan aivan kuten muutkin toiminnat.

Tarve intensiteetiltään vaihteleviin eri ryhmiin on kuitenkin todellinen aina, kun henkistä työtä tehdään vakavalla ponnistuksella, ja ryhmäkoko alkaa kasvaa. Ajatus sisäkkäisistä ryhmistä kuului jo Azazelin Tähden sääntöjen ensimmäiseen käsikirjoitusversioon vuonna 2002. Kun seura oli perustettu konkreettisesti vuonna 2006, tarve sisäiselle ryhmälle (kaikkine tuttuine haasteisuuksineen) nousi vähitellen jäsenten erilaisista syventymisen mahdollisuuksista johtuen. Sisäisen ryhmän tarve voidaan ohittaa yleensä vain loosheissa jotka pysyvät joko hyvin pieninä, tai joilla ei ole aatteellista työkenttää ulospäin kyseisestä ryhmästä eikä sisäänpäin jäsenten sisäiseen okkulttiseen harjoitukseen. 3

II

GRAAL JA HERMETISMI

Graal-looshissa hermetismin merkitys on pyrkimyksessä organisoida kaikki käytettävissä olevat resurssit ylöspäisen veljeskuntatyön antautuvaan harjoittamiseen. Toisin sanoen se pyrkii omalta osaltaan ilmentämään ”veljeskunnan ydintä”, ja osoittamaan tämän käytännön toiminnallaan. Jäsenten okkulttisten kykyjen kehittämisen pyrkimys on tälle todelliselle Työlle ainoastaan instrumentaalista laatua, ei itseisarvo. Sen sijaan jäsenten sielullinen kehitys on väistämättä täysin sidoksissa aatteellisen ytimen työhön: ihminen kasvaa pyrkimyksessään kantaa hyvää hedelmää kokonaisuudelle.

Graalin piirissä hermeettinen ryhmä koostuu asteista kolmen harjoitusasteen yläpuolella. Näin kullakin hermeettisellä väriaspektilla on vastineensa kolmessa Maljan (eli nyttemmin Graalin) aspektin alaisessa harjoitusasteessa:

Graalin harjoitusryhmä:

1° Kolminaisen Avaimen piiriin kuuluva ”matka vuoren yli”

2° Viisinäisen Avaimen piiriin kuuluva ”temppelin työskentely”

3° Kaksinaisen Avaimen piiriin kuuluva ”maanalainen amfiteatteri”

Graalin hermeettinen ryhmä:

4°–6° Varsinaiset väriaspektijäsenyydet Graalin hermetismissä, missä tahansa järjestyksessä läpikäytyinä 4

Näiden tavallisten asteiden lisäksi Graalissa toimii 0°, johon kuuluvat looshiin kuuluvat mutta varsinaista astetyötä tekemättömät jäsenet, sekä 7° hermeettisen aspektin ohjaajana. 5 Väriaspekteihin entuudestaan kuuluneet jäsenet 6 sekä ”vuoren alittavaa” matkaa kulkevat jäsenet pitävät jäsenastettaan suluissa 7.

Graalin hermeettisessä ryhmässä harjoituksia läpikäydään kuten tähän asti, tarveharkintaisella, aspektilähtöisellä tavalla. Hermeettisen ryhmän tärkein funktio ei ole harjoitustyössä vaan veljeskunnan aatteen palvelemisessa ja erilaisten rakenteiden tähän tarkoitukseen luomisessa ja ohjaamisessa. Graalin hermetistit esittävät raportin hermeettiselle ohjaukselle tasaisin väliajoin: Mustassa aspektissa vuosittain, Punaisessa puolivuosittain, Valkoisessa neljännesvuosittain. Kuten kaikessa Azazelin Tähden aatteellisen esoterian työssä, kuka tahansa on vapaa poistumaan myös sisäisestä ryhmästä koska tahansa ilman sanktioita. Ja kuten kaikessa Azazelin Tähden työskentelyssä, kommunikaatiosta ja työstä pois jättäytyvät jäsenet katsotaan varmistuksen jälkeen eronneiksi. Ja edelleen, toisin kuin suljetun esoterian kulttiassosioinnit tahtoisivat esittää, hermetisteillä ei ole myöskään valtaa sen enempää toistensa kuin ei-hermetistien elämän yksilölliseen päätäntävaltaan. Myös oppilas–opettajasuhteessa Azazelin Tähti korostaa ja sen on korostettava yksilöiden itsenäistä päätöksentekoa oman elämänsä asioissa. Esoteerinen opettaja on parhaimmillaankin ”henkinen ystävä”, ei ikinä sokeasti seurattava auktoriteetti. Parempi on menettää sata oppilasta liian löyhään kuriin kuin rikkoa yksikin liialliseen.

III

HERMETISMIN JÄRJESTÄMINEN LOOSHEISSA

Vastaavalla tai millä tahansa muulla periaatteella mikä tahansa looshi voi rakentaa oman hermeettisen ryhmänsä. Mikään ei estä pitämästä koko looshia esoteerisena ja kaikkia sen jäseniä väriaspektin jäseninä. Mitä Azazelin Tähden esoteria sitten pitää sisällään, jotta eri looshien esoteeriset ihanteet pysyvät yhteisinä ja samankeskisinä? Tätä voimme tulkita ennen kaikkea ”Hermetistin valan” 8 pohjalta.

Hermetistien vala

Omasta vapaasta halustani ja sydämeni vakaumuksesta

Astun hermetistien piiriin Azazelin Tähden veljeskunnassa

Ottaen sen työt ja velvoitteet osaksi jokapäiväistä elämääni

Ja sitoutuen auttamaan yhteisen Työn tekemisessä

Rakkauden ja ymmärryksen alaisuudessa

Parhaan kykyni mukaan

Kunnes veljeskunta minut tehtävästäni vapauttaa

Totisesti

OMASTA VAPAASTA HALUSTANI JA SYDÄMENI VAKAUMUKSESTA

Ensimmäinen kohta painottaa kahta asiaa ja vakuuttaa niiden yhteenkuuluvuutta. Nämä ”vapaa halu” ja ”sydämen vakaumus” ovat okkultismissa salaperäisesti yhtä; kyse ei ole sidotusta halusta, siis halusta saada jotain oman pienen minän ambitioiden saavuttamiseksi, vaan syvemmästä ja merkityksekkäämmästä asiasta. Ellei oppilas kykene linkittämään haluunsa (kâma) ”sydämen vakaumusta” (âtma-buddhi), hän ei tule onnistumaan hermetistinä, koska syventyvän okkultismin kyky vastaanottaa on absoluuttisesti verrannollinen hänen kykyynsä antaa ja linkittyä kokonaisuuteen.

ASTUN HERMETISTIEN PIIRIIN AZAZELIN TÄHDEN VELJESKUNNASSA

”Hermetismi” on Hermeksen eli viisauden ja kommunikaation jumalan Merkuriuksen alainen. Hän on sisäisen alkemiallisen muutosprosessin suojelija ja äärimmäinen auktoriteetti, Ykseyden Kolminainen Aurinko, Trismegistos. ”Hermeettisesti sulkeminen” ei merkitse ryhmän tai Työn sulkemista kontakteilta, vaan oman sydämen sulkemista yhteiseen astiaan sitä kasvattavan jumaluuden kanssa, näiden yhdeksi tekemistä koettelevan ja siten aikaansaavan tulen muovattavaksi. Tämä ”piiri” ei siten ole millään tavoin sosiaalisen meriitin mielivaltainen piiri, jollaisista ei synny kuin seisovan veden sairaalloista kasvustoa: se on piiri, joka tekee työtä palvelemalla.

OTTAEN SEN TYÖT JA VELVOITTEET OSAKSI JOKAPÄIVÄISTÄ ELÄMÄÄNI

Okkultistin työtä ei tehdä kun arkielämältä jää siihen aikaa ja energiaa, vaan se tehdään myös ja jopa ennen kaikkea elämällä syvää elämää arjen raskaudessa. Ihmisen ei ole mahdollista olla arjessaan tylppä, kateellinen, pinnallinen tai itsekäs, ja muuttua tällaisen pakotetun työajan jälkeen lempeäksi, syvälliseksi ja antavaksi. Hermetismi on ennen kaikkea arkeen painettu jälki 9, joka tekee jokaisesta työstä ja kohtaamisesta sakralisoidun.

JA SITOUTUEN AUTTAMAAN YHTEISEN TYÖN TEKEMISESSÄ

Suuri Työ ei Azazelin Tähden ylöspäisessä ponnistuksessa ole ensisijaisesti yksityistä, vaan yksityinen ja yhteinen linkittyvät täysin erottamattomina yhteen veljeskunnan hermetismissä. Maaginen ja pyhä voimaantuminen – tai voidaan sanoa valaistuminen, vapautuminen, tai mitä adeptisen saavutuksen puolta haluammekaan painottaa – liittyy väistämättä universaaliin, ja Työ on tehtävä mielessä universaali saavutus. Yritys saavuttaa valtaa vain itselle johtaa sielullisen vallan menettämiseen; yritys saavuttaa yhteys henkimaailman kanssa oman pienen minän vallantarpeen tyydyttämiseksi johtaa tuon minän kadottamiseen, mediumismiin, jossa ihminen lakkaa olemasta erillinen yksilö. Ihminen voi kaikin mokomin valita myös pratyeka-polun, yksinäisen polun veljeskuntien ulkopuolella, mutta samat esoterian haasteet kohtaavat häntä joka tapauksessa, sillä ne ovat sielun maailman neutraaleja lainalaisuuksia.

RAKKAUDEN JA YMMÄRRYKSEN ALAISUUDESSA

Hermeettinen ryhmä sitoutuu veljeskunnan ensimmäisten perusperiaatteiden seuraamiseen alleviivatusti: perustuskirjan ponnistus rakkauteen ja totuudellisuuteen tukeutuen ei jää taka-alalle, vaan muodostuu eräänlaiseksi jokahetkiseksi kaikkien ovien tiirikaksi vaiheessa, jossa alustava yhteys on luotu ja prosessi intensifioituu. Tämä tarkoittaa myös, että säröt näissä perusihanteissa – niiden huomaamatta yksioikoinen ja mahdollisesti vino tulkinta – kostautuvat entistä vaikeammin ja nopeammin.

PARHAAN KYKYNI MUKAAN

Jokaisen oppilaan on annettava oma jokahetkinen parhaansa, ja tuo oma jokahetkinen paras myös jokaisen kohdalta riittää. Okkulttinen työ ei katso ulkoiseen lopputulokseen, vaan sisäiseen ponnistukseen. Työ, joka lopputuloksistaan nähden vaikuttaa tulleen tehdyksi erinomaisesti, voi tosiasiassa olla jopa haitallinen, ja samoin ulkoisesti epäonnistuneelta näyttävä ponnistus voi olla tosiasiassa täydellisesti onnistunut. Okkultismi on karmisen kehkeytymisen idealismissaan nopean utilitarismin vastakohta, sillä se uskoo sisäisiksi jääneiden asioiden lopulta ulkoistuvan nopeiden vaikutusten ohi.

KUNNES VELJESKUNTA MINUT TEHTÄVÄSTÄNI VAPAUTTAA

Hermetisti voi koska tahansa pyytää tehtävästään vapautusta ja tulee myös saamaan sen. Mutta tämä vala tai vakuutus sitoo ne köyden päät, jotka muodostavat piirin hänen ympärilleen; jotka vyöttävät hänet tietoisella kontrollilla ja oikealla ilmapiirillä. 10 Hermetisti ei voi onnistua jos hän ei ymmärrä yhteyttään ryhmänsä muihin hermetisteihin. Tätä yhteyttä ei ole syytä ottaa neuroottista lähestymistapaa ruokkivana pelokkeena, eikä liioin vääränä antautumisena toisten kannateltavaksi. Sisäinen ihminen kuuluu ystäväpiireihin samaan tapaan kuin ulkoinen, mutta aivan omassa maailmassaan, toisenlaisilla lainalaisuuksilla. 11

TOTISESTI

Tämä sana vastaa raamatullista sanaa amen ja tietyssä käyttötarkoituksessa sanskrit-mantraa aum [ôm]. Se on leima ja vakuutus suoristetulle harjoitukselle. Päivähymnien lopussa esitetty kolminkertainen totuudellisuuteen sitoutuminen 12 on tässä yhteydessä tuotu yhteen ainoaan olennaiseen sanaan. ”Totisesti” sielullisen kaavan lopussa on muistutus siitä kaikkien sanojen ja ajatusten sitouttamisesta totuudellisuuteen, joka samalla ja väistämättä linkittää ne Merkityksen pyhään henkeen. Näin salainen tuli synnytetään vakavan ja rehellisen ponnistuksen kautta.

  1. Tai sen yrittämiseen. Vaikka missään näistä edellytyksistä ei ole edellytetty virheettömyyttä – mikä olisi järjetön ja mahdoton vaade opettajillekin, saati oppilaille –, oppilasaika on omiaan tuomaan esiin uusia haasteita oppilaan elämässä. Siten moni sisäisessä ryhmässä aloittanut tai aloittamaan ponnisteleva huomaa piankin, että hänen elämänsä tosiasiassa ei vielä mahdollista enenevää sielullista intensiteettiä lisääntyvine paineistumisineen. ↩
  2. Azazelin Tähden rakenne on monella tapaa pyritty luomaan sellaisella tavalla, joka välttäisi sen inspiroitujen edeltäjien, Teosofisen Seuran ja Golden Dawnin ongelmat. Molemmat näistä ryhmistä hajosivat niin sanotusti sosiaalipsykologian ongelmiin, käytännössä vallanhaluun, kateuteen ja mustasukkaisuuteen jaetusta opetuksesta. Tämä on yksi monista syistä miksi Azazelin Tähden toiminta on aina pyritty pitämään mahdollisimman avoimena, ja persoonalliset sävyt otettu alusta lähtien huomioon sen toiminnassa, yhdessä työskentelevyyden – ylöspäin ponnistelevan karmajoogan – painotuksen kanssa. ↩
  3. ”Aattellinen työkenttä ulospäin ryhmästä” edellyttää, että joku tai jotkut viime kädessä hoitavat nämä työt ja tarkkailevat niiden hoitumista, mikä synnyttää ohjausryhmän; ”sisäiseen okkulttiseen harjoitukseen” tähtäävään ryhmän ohjauksellinen taso on itsestäänselvyys. Jako voidaan problematisoida sellaisessa uushenkisyydessä, jossa operoidaan sellaisella harjoitteiden pintatasolla jolla ”mikä tahansa käy, jos se näyttää toimivan”. Mutta tällainen utilitaristinen suhtautumistapa sielun ja magian lainalaisuuksiin on nähdäkseni ylöspäisen tien okkultismin vastakohta. ↩
  4. Ts. Viidennen asteen veli on läpikäynyt kolmen ensimmäisen asteen läpi yhden väriaspektin painotukset, ja on parhaillaan toisessa. ↩
  5. Graalin piirissä seitsemännen asteen ohjaajan titteli on prelaatti (praelatus). Prelaatin tarkoituksena on pyrkiä pitämään astetyö korkeamman okkulttisen hierarkian – ”näkymättömien mestarien” – työvälineenä, toisin sanoen pitämään huolta siitä että sen toiminta palvelee jäsennetysti ylöspäisen okkultismin universaalisti nostavaa inspiraatiota. ↩
  6. Graalin looshin ja työskentelyn laatijat ovat Azazelin Tähden aiemman yhteishallinnon ajan esoteristeja eli hermetistejä allekirjoittaneen ohjauksessa. ↩
  7. Esim. (4°). ↩
  8. Azazelin Avain, s. 146. ↩
  9. Etymologisesti ”jäljen painaminen” liittyy arkkityyppioppiin. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että esoteristi pyrkii yhdistämään elämänsä korkeaan arkkityyppiin, jonka kautta hän ylittää profaanin löytämällä tämänpuolisuuden sisään kätkeytyvän salaisen merkityksekkyyden. Yleensä tämä tapahtuu asioiden kasvattavuuden löytämisen kautta: karma kääntyy dharmaksi, tuskasta ja työstä kääntyy esiin sen salainen, vapahtava, sisäinen tähtitaivas. Mutta tämä prosessi on vaativa, pitkä ja monin paikoin raskas. ↩
  10. Aurinen kehä. ↩
  11. Hermetistin tai sellaiseksi toivovan on hyvä tutustua sivustolla esitettyyn käännökseen ja kommentaariin H.P. Blavatskyn tekstistä Käytännön okkultismi, joka esittelee pääosin pätevästi – joskin vanhan maailmanajan potentiaalisesti problemaattisin painotuksin – okkulttisen ryhmän haasteisuuksia. Vakavan pyrkijän on kuitenkin muistettava kyseisen tekstin alkuperäinen julkaisutarkoitus: osoittaa esoterismin haasteiden taso erään järjestelmän esimerkein. Kyse ei siis ole manuaalista, joka pitäisi paikkansa sellaisenaan jokaisessa hermeettisessä ryhmässä. ↩
  12. ”Amên, Amên, Amêth.” ↩