Nefastos 2020
I
Aiemmista Graal-artikkeleista muistamme, että Graalin astetyö on laadittu erityisesti auttamaan oppilaita ”ilmakokeena” tunnetussa haasteessa. Ilmakokeen paralysoima okkultisti ei kykene asettamaan Työtään sellaiseen rytmiin ja tasoon, että se kommunikoisi elävästi ja jatkuvasti kokonaisuuden kanssa. Hänellä voi olla syviä visioita, voimakkaita tunnelmia, älyllistä nerokkuutta ja taiteellista lahjakkuutta, mutta henkisyyden komponentit eivät jäsenny rakenteeksi, joka toimisi koherentisti eteenpäinvievänä järjestelmänä.
Maadoituksen eli materiaan linkittymisen salaisuus on aika ja ajan hallitseminen. Näiden kahden tekijän syvä yhteys nähdään planeetta-arkkityypeissä Maan (materiaalinen elementti) ja Saturnuksen (Kronos eli aika) erottamattoman tiiviissä yhteydessä. Tämä aika-aine on kaikkein haasteellisin, näennäisesti ”vastustavin” tekijä ihmisen elämässä. Siten sekä Maan että Saturnuksen planeettahallitsijoita on nimitety samalla nimellä Saatanaksi.
Kuten niin ikään aiemmin on esitetty, okkultistin varsinainen työ ja siinä edistyminen alkaa ankarasta itsensä, aikansa, energiansa haltuun ottamisesta. Pyrkijä päättää yrittää juuri nyt, ei huomenna eikä seuraavana vuonna, ja tämä juuri nyt kuljetetaan läpi jokaisen hyvän ja huonon hetken. Mikään ei estä hänen okkulttista ponnistustaan minä tahansa ajankohtana; päin vastoin, juuri näennäiset esteet ja haasteellisuudet ovat niitä, joiden kanssa painimalla edistys saavutetaan.
Työ näyttäytyy ennen kaikkea pitkäjänteisyydessä. On sanottu, että ”vihitty on se, joka osaa luvata Jumalalle”. ”Vaikka työ kestäisi kymmenen tuhatta vuotta, minä teen sen”, hän sanoo, hakiessaan sydämessään kosketuksen elämäntehtäväänsä. Ja juuri tuolla Työhön eli Tiehen sitoutumisella hän saavuttaa kuolemattomuutensa; kestävyytensä elämän syvien – ja kauheidenkin – voimien edessä. Jos ja kun nousee esiin vastustavaa latausta, vihitty tietää, että se nousee työn osana, ainoastaan näennäisesti työtä vastaan. Hän ei pysty antamaan periksi, koska on kerran kokenut ponnistuksensa pyhäksi eli syvästi mielekkääksi.
II
Graalin työvuosi jakautuu neljään neljännekseen, joista kukin koskettaa kolmea Azazelin Tähden kahdeksasta vuosittaisesta kalendaaririitistä.
Kevätneljännes pitää sisällään ajan talven siirtymäjuhlasta (1.2.) kevään siirtymäjuhlaan (1.5.).
Kesäneljännes pitää sisällään ajan kevään siirtymäjuhlasta (1.5.) kesän siirtymäjuhlaan (1.8.).
Syysneljännes pitää sisällään ajan kesän siirtymäjuhlasta (1.8.) syksyn siirtymäjuhlaan (1.11.).
Talvineljännes pitää sisällään ajan syksyn siirtymäjuhlasta (1.11.) talven siirtymäjuhlaan (1.2.).
Kunkin neljänneksen keskipiste eli kulminaatio on siten sen tasaus- tai seisauspäivä. Graalin astevihkimykset tapahtuvat seisauspäivinä.
Graalin astejäsenen tulee työskennellä omaksumiensa harjoitusten kanssa systemaattisesti kunakin vuosineljänneksenä, ja mieluiten neljänneksen kummallakin puoliskolla. Näin ollen Graalin vuoteen asettuu kahdeksan erilaista harjoitusaikaa, 1½ kalenterikuukauden mittaista.
Graalin jäsenellä on vapaus käydä astettaan omassa rytmissään, nopeammin tai hitaammin, mutta tuolta rytmiltä vaaditaan a) systemaattisuutta ja b) vakautusta. Systemaattisuus tarkoittaa, että temperamentillinen rytmi on pidettävä vakiona, sen sijaan että se olisi vuoroin viipyilevää, vuoroin kiiruhtavaa: tällainen heilahtelu on myrkyllistä okkulttiselle prosessille, ja alistaa em. ”saatanallisten” planeettojen alempien oktaavien astraaliselle sakkaisuudelle. Vakautus tarkoittaa, että hitaamman temperamentin oppilaan on luodattava kykyään dynaamisuuteen ja luotava rytmi, joka on hieman nopeampi kuin minkä hän mieluiten valitsisi; ja vastaavasti nopean temperamentin oppilaan on luodattava kykyään rauhoittumiseen ja luotava rytmi, joka on hieman hitaampi kuin minkä hän mieluiten itselleen valmistaisi. Tasapaino on ehdottoman tärkeä työn osatekijä myös rytmiikan suhteen.
Graalin laajempi peruskausi on kahdeksan vuosineljänneksen mittainen. On hieman erheellistä pelkistää, että tämä kesto on siten yhtä kuin kaksi kalenterivuotta, sillä mukaan lasketaan vain työssä aktiiviset neljännekset. Tällä varauksella voidaan kuitenkin hahmotella esiin seuraava aikataulukko:
1 Graal-kausi =
2 kalenterivuotta =
8 vuosineljännestä =
16 kalendaaririitin rajaamaa jaksoa
Tässä jaksojen parillisuudessa näkyy Graalin työn horisontaalisuus, verrattuna Azazelin Tähden perusrakenteen vertikaaliseen jaksotukseen kolmine aspekteineen ja seitsenvuotiskausineen. Nämä kaksi rakenteisuutta ovat kuitenkin keskeytyksettä toisiinsa uppoavat, ja esimerkiksi seitsenvuotiskausi pitää ideaalisesti (so. arkkityyppisesti) sisällään kolme Graalin astekautta sekä vuoden ennakoivan looshiajan.
III
Koska Graaliin otetaan erilaisia oppilaita, joilta kaikilta vaaditaan samojen harjoitusrakenteiden läpikäynti riippumatta aiemmasta harjoituspohjasta, sen harjoituksiin sisältyy syventämisen mahdollisuus. Kukin valittavissa olevista harjoituksista pitää sisällään varsinaisen suoritustason sekä toisen tason, jolla esim. samaan tai samantapaiseen työhön jo totuttautunut jäsen voi syventää omaa suhdettaan harjoitukseen. Harjoituksen syventäminen ei ole suorituksia arvottava rakenne, vaan sen mahdollisuus ja hyöty on varattu oppilaan omaa harjoitusprosessia tukevaksi. Graalin ”koulu” pitää olennaisena elementtinä aikaan liittyvää itsekurin harjoitusta myös opetuksen metatasolla, joka on jopa opetuksen tärkein taso.
On tietysti mielekästä ja tarpeellista, että oppilas oppii tiettyjä läpikäytyjä asioita, mutta paljon tärkeämpää on, että hän oppii oppimaan, että hän oppii hyödyntämään ja hyödyttämään tiedollaan Suurta Työtä sen yhteisessä merkityskentässä, jaetussa maailmassamme, joka on tämänpuolinen näennäisen profaani todellisuus. Kuten yhä uudelleen on painotettava, Azazelin Tähti ei ole systeemi ihmisille, jotka etsivät ensisijaisesti omaa voimaantumistaan omiin ambitioihinsa, vaan se on rakenteita aukova ja silloittava järjestelmä, jolla on tarkoitusperänsä koko luonnon rakenteen kanssavalmistajana. Satanismimme ensimmäinen kärki on suunnattu itsemme haastamiseen, ei siihen että tulisimme haastajiksi ja purkajiksi ympäröivään rakenteeseen nähden, mikäli tuo rakenne on edes välttävästi hyödyllinen. Maailmassa toimii riittävästi konfliktilähtöisiä, rikkaa muiden silmistä etsiviä systeemejä, joita ei kiinnosta oman ideologiansa paradigmaattisen tason elävänä pitäminen, vaan ympäröivän systeemin mullistaminen jonkin pienehkön ryhmän edun mukaiseksi.
Ajan eteenpäinvievyydessä kohtaavat mielenkiintoisella tavalla absoluuttinen ja suhteellinen taso. Pelkkä aika ei sinänsä auta ketään; aika voi tulla jopa taantumisen välineeksi, degeneraatioksi, tai aiheuttaa fossiloitumista, olennaisen ytimen piilottavaa kuorettumista, tai sen kiinteyden hajaantumista näennäisyyksiin. Aika on toisaalta myös työn kokeilupaikka, rytmittäjä ja ryhdittäjä, jonka yli ei voi hypätä saavutuksiin. Ei ole tavatonta että ahkera ja lahjakas oppilas voi kahdessa vuodessa saavuttaa sen mihin keskinkertaisella ponnistelijalla menee kaksi vuosikymmentä; eikä kaksi kertaa kaksikymmentä vuottakaan riitä sellaisten saavutusten saamiseen, joille oppilas ei osaa avautua. On mahdollista ja ihmisluonnolle tyypillistä kehittää huikeaa taitoa jossakin suhteessa ja kuitenkin kompastua alkeelliseen virheeseen jossakin muussa. Tällaisten mustien pisteiden ohittaminen on eräs veljeskuntatyön olennaisimmista mahdollisuuksista. Suurinta vaaraa ihmiskunnalle ja maailmalle kokonaisuutena eivät edusta kehittymättömät, vaan yksipuolisesti kehittyneet yksilöt, joilla on lahjakkuutta ja voimaa pakottaa kokonaisuus oman kapean visionsa mukaiseksi, balanssista välittämättä.
Ajan, rytmisyyden ja jopa (näennäisen) toiston periaate on siten eräs niistä tekijöistä, jotka palauttavat Graalin Vuoren ja Maljan työn yhä Azazelin Tähden tärkeän suojelijan, Saatanan eli raskaan Saturnuksen alaisuuteen. Graalin pyhän toivon piste on kipinä vuoren sisällä, vuoren sydän ja huippu, ja tavallaan myös sen salainen perustus. Usein pimeidenkin päivien läpi kulkiessaan oppilas tulee kohtaamaan kaiken sen vastustuksen, joka hänen itsensä on muokattava ja muunnettava voimaksi, ja kyvyksi käsitellä voimaa. Tällaisessa työssä kärsivällisyys ja lannistumaton visio tulevat yhdeksi ja samaksi elämän elämisen peruskokemukseksi. Kulki tie Vuoren ali tai yli, oppilaan harteilla lepää sfäärien paino. Aika, tila ja aine ovat lopulta yhtä, se kolminaismaailma, jonka kaarevan rajapinnan läpäisee vasta henkeen tietoisena syntyvä adeptinen kokemus.