Teosofinen ohjelmanjulistus oppimme mukaan

© fra Keefas 2006 ¹

1) Muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin huolimatta rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan taikka ihonvärin eroavaisuudesta.
2) Antaa virikkeitä vertailevan uskontotieteen, filosofian ja luonnontieteen tutkimukseen.
3) Tutkia luonnon selvittämättömiä lakeja ja ihmisen piileviä voimia.

Koska seuramme pohjaa teosofisen seuran piirissä liikehdintään saatetun impulssin johtamalle okkultismin renessanssille ja, koska täten tunnustamme nuo perusideat todelliseksi perustaksi henkiselle työlle (oli se meidän tai jonkun muun toteuttamaa), on välttämätöntä tarkentaa, mitä teosofiset kolme julistuksen kohtaa merkitsevät tulkintamme valossa. Tämä siksi, että sama impulssi on menneinä vuosikymmeninä aikaansaanut ja vakiinnuttanut yllättävän suurimittaisia lieveilmiöitä, joidenka piirissä pyhästi unhoitetaan kaikki perusideat ja se kaiken salattu perusydin, mistä kaikki henkiset ja fyysiset ilmennykset saavat alkunsa ja, johon ne palaavat. Tämän kirjoituksen tarkoitus on kahtalainen; toisaalta sen tulisi teroittaa ykseyden filosofian merkitystä ja sen suoria sovellutuksia niille, joitka ovat kadottaneet näkyvistä henkisen kehitystien ideaalin, mutta silti ovat kiinnostuneita okkultismista ja toisaalta esittää, kuinka satanistinen maailmankuva voi elää rinnakkain ja edellyttääkin juuri näiden perusideoiden laajaa ymmärtämistä.

Mielestämme se, joka kieltää velvollisuutensa harjoittaa veljeyttä, tarjota aineistoa vertailevaan tutkimukseen ja tutkia luonnon ja ihmisen lainalaisuuksia ei voi mieltää itseänsä okkultistiksi. Toisaalta ovat teosofinen seura ja sen lapset sortuneet monesti painottamaan ensimmäistä kohtaa tai kannattamaan jopa sankaripalvontaa. Toisaalta ovat varjon veljet tai vasemman käden tien kulkijat hylänneet lähes kokonaan ensimmäiset kaksi ohjelmankohtaa painottaen sisäisen ihmisen voimainkehitystä.

1. Kuinka ensinnäkin yleinen veljeys voidaan käsittää osaksi mitään kehitystietä, joka erottelee valveutuneet ja suuren massan? Monet saattavat huudahtaa ”tasa-arvoa ei ole”, yrittäen kieltää veljeyden aatteen edes mahdollisuutena. Veljeysoppi ei edellytä luuloteltua tasa-arvoa; päinvastoin se antaa suuretkin eroavaisuudet kehitysasteessa ja tajunnan laajuudessa (puhumattakaan alemmista olemuspuolista) anteeksi yhden korkeimman nimittäjän valossa. Tämä yhteinen nimittäjä on se tuhoutumaton siemen, joka asuu kaikissa ykseyden sisäisissä olemuksissa korkeimmasta arkkienkelistä pienimpään osaan fyysistä atomia. Tämä siemen on Atma ja sen universaaliset ilmentymismuodot kaikessa olevaisessa. Kun kokelas nousee sattvan portaita, hänessä herää luonnollisena tämä kyky havaita kaiken emanaation yhteys keskipisteeseen ja hän tulee käsittämään kaiken luodun joko yhtä kauniiksi tai yhtä rumaksi, riippuen siitä polusta, jonka hän on valinnut. Tämän valossa hän ei voi enää kohdistaa negatiivista energiaa taannuttavassa muodossa niihin eriytyneisiin siemeniin, joiden kanssa Itse on yhtenevä eikä tuntea egon erillisyyttä tai erityisyyttä (, jotka tunteina ovat vaikkakin kehitykselle välttämättömiä, tavattoman harhaisia) tässä maailmassa: hänen vihansa tai rakkautensa on pyhää juuri tämän mysteerin ansiosta. Viha kohdistuu luonnollisesti kohti sitä olemusta, joka on rikkonut täydellisyyden ja antanut kaiken olevaisen kokea kärsimystä ja johtuu rakkaudesta kaikkea luotua kohtaan; kaikkea sitä, johon ego voi samaistua eli ykseyden sisäisiä olemuksia. Tavallaan Parabrahman on ulkona ykseydestä: ollessaan itse ykseys tai ykseyden Itse, Se on kykenemätön toimimaan välittömästi. Toiminta – ruach eli se, mikä liikkuu – on aina rajoitettua.Humaani ajatus tasa-arvosta on virheellinen ja muiden modernien käsitystapojen lailla se sisältää itsessään itsensä murtavan paradoksin: Vaikka kaikki ihmisolennot ovat erilaisia, eriarvoisia, he ovat humaanin tieteellisen ajattelun silmissä tasa-arvoisia. Kuka tahansa voi havaita ristiriidan tällaisessa päättelyssä vailla todellista, ikuista pohjaa. Ainoastaan ykseyden näkemisestä kumpuaa syvä rakkaus kaikkea olevaista kohtaan, oli se aineellista, astraalista, eläimellistä, inhimillistä tai jumalallista laatua.Toisaalta voi joku tiukata teosofien tulkinnan yhdenmukaisuudetta. Esimerkiksi Amerikan Teosofisen seuran perustajajäsen William Q. Judge esittää kantansa, jonka mukaan eetterivälittäjän (âkâsa) ”kaikkialle levinneisyys on luonnon tosiasia, ja metafyysisesti sitä ilmentävät sanonnat ”yleinen veljeys” ja ”henkinen yhteys” (- Patanjalin Yoga-mietelmien esipuhe)”. Emme voi tietää, mitä Judgen ajatustoiminta käsitti, mutta âkâsinen taso on jo ilmennyt taso ja meidän kannaltamme vaikka kaikki ilmennyt ilmentää nimenomaan Parabrahmania eli Absoluuttia, ei todellista veljeyttä selitä kuin luomaton aines luodussa ja ihmiskunnan sisällä se tietoisuus, joka osaa pyrkiä tietoon tuosta ei-olevaisesta.Tietoisuus, Egon piiri näyttäytyy taas ja hyvästä syystä. Tämä piiri on universaali ja tietoisuuden eriytyminen johtuu tavallaan karmasta: Ihmismonadi, johon karma kiinnittyy rajoittaa mieltä ainoastaan siihen objektiiviseen tietoon, jota yksilö saa elämänsä aikana ja vaikka rajapintaa ei ole olemassa, se uskon takia (!) säilyy rikkumattomana ellei korkeampi Manas herää ja ota ohjaksia alemman yli.
2. Yksinkertaisesti voisi toisesta teesistä seuraavan toiminnan selittää käsittävän julkaisutoimintaa ja julkista debaattia. Tällainen toiminta onkin välttämätöntä, koska jokaisella ajalla ja paikalla on oma ongelmansa ja oma ratkaisunsa johtuen alemman mielen tarpeesta käsittää asioita suhteessa näihin kahteen. Me painotamme kuolemaa elämän prosessivaiheista ja Saatanaa, korkeinta luoduista sisäisen ihmisen kehityksessä, koska nämä suuret mysteerit on yhä uudelleen ja uudelleen sysätty pois ihmiskunnan mielestä ja tien malli käynyt vahingollisen yksipuoliseksi. Samaa Työtä voi tehdä yhtä monella tavalla kuin on osallistuvien mielien lukumäärä eikä näkymättömissä tapahtuva, kollektiiviseen alitajuntaan vaikuttava kehitystyö ole yhtään sen vähempiarvoista kuin julkaisutyö ja vähemmän muotoon rajoitettua. Teesin ”virikkeet” voidaan käsittää samalla tavoin joko tietoiseen tai alitajuiseen järkeen vaikuttavina asioina. Ihmismieli toimii niin, että Tshitta (ajatusaine) modifikoituu kulloinkin tutkimuksen alaiseksi kohteeksi. Kuten todettu on (Fosforos: Polyharmonia, luku II), tätä on mielen toiminta: havainnon (oli se aistien tai sisänäön kautta saavutettu) kohteen läsnäoloa havaitsijassa (mielessä) tai paremminkin havaitsijan ja havainnoitavan ykseyttä. Jos nyt ihmisen korkeampi manas elääkin profaaniin ainekseen kiinnitettyä elämää, tätä samaistumista tapahtuu unissa ja sellaisissa tiloissa, joissa päivätajunta ei vallitse. Siitä syystä on ajatustyö toimintamuodoistamme tärkeimpiä, ellei tärkein. Joskus riittää, jos mietiskelee asiat metafyysisessä muodottomassa muodossaan tuonne ylös – kyllä ne sieltä vaikuttavat siihen osaan ihmiskuntaa, joiden kautta sielu vielä hengittää.
3. Kolmas teesi, jos muistini palvelee oikein, käsitti lauseen ”kehittää ihmisen piileviä voimia”, mutta muuttui nopeasti nykyiseen muotoonsa ehkäpä syystä, että Blavatsky sai lisää tietoa käytännön okkultismista ja koki tämänkaltaisen sanamuodon johtavan liian yksipuoliseen tulkintaan. Kyvyt ilman ymmärrystä johtavat itsekkyyteen ja ymmärrys, jota kyvyt eivät seuraa ei ole todellista – missä määrin ymmärrämme luonnon ja ihmisen salaisia voimia, tulemme myöskin itse niitä hallitsemaan. Tähän kolmanteen opinkohtaan sisältyy täten koko käytännön okkultismi so. esoterismi ja seurojen sisäiset ryhmät. Teosofian avaimessa Blavatsky esittää velvollisuudeksemme ”pitää ihmisten henkinen aavistustieto hereillä.”. Tämä aavistustieto on nykykielellä intuitio so. tietoisuutemme ainoita yhteyksiä henkisen maailman mysteereihin. Jos tämä intuitio muuttuisi kokonaan latentiksi profaanin ihmiskunnan osalta yhtäkkisesti, kävisi sen henkinen kehitys hitaammaksi tai jopa mahdottomaksi, työntäen maailman tietoisuuksien kokeman tuskan huippuunsa. Kärsimys onkin kriittinen seikka tämän kohdan käsittämisessä, sillä vanhan viisauden mukaan kärsimys johtuu tietämättömyydestä hengen laeista ja riippuen, kuinka ne muutamat poikkeusyksilöt, joita jokainen aika tuottaa tulevat ymmärtämään salaista viisautta, he osaltaan kehittävät myös ihmiskuntaa. Välttämätöntä on niiden yksilöiden, joissa on liekki roihahtanut taistella ja kärsiä maailman puolesta, sillä maailma ei sitä itse osaa tehdä. Jopa tämän puhutun maailman kieltänyt satanisti toteuttaa samaa suunnitelmaa ja tästä, kuten olemme esittäneet ja riippuen kuinka tietoinen hän on, hän saa valon – siis pimeyden – päiviinsä so. energian, jolla hän ravitsee vihaansa ja palvelee ihmiskuntaa puhtaan epäitsekkäästi, vailla muita pyyteitä kuin totuus.