Alaspäinen tie. Alas johtavaksi tieksi kutsutaan Azazelin Tähden filosofiassa sitä henkisen kehityksen vääristymistä, jossa jokin sen osatekijöistä kasvaa vinoon ja alkaa hallita kokonaisuutta vahingoittavalla tavalla. Ihminen joka on tahdoltaan, älyltään ja/tai persoonallisuudeltaan voimakkaasti mutta yksipuolisesti kehittynyt, voi eksyä tällaiselle evoluution sivupolulle, jossa sielu joutuu taannehtivan kehityksen atavististen lakien piiriin. Alaspäisen tien määritelmää vastaa teosofislähtöisessä okkultismissa usein “vasemman tien” käsite, jonka merkityssisältö Azazelin Tähden filosofiassa on erilainen.
Arkkityyppi. Azazelin Tähden filosofiassa tätä sanaa käytetään kuvaamaan niitä alkuperäisiä (arkkityyppi = alkumuoto) attribuuttikokoumia tai oikeammin attribuuttien lähteitä, jotka ilmenevät ikään kuin jumalina korkealla hengellis-älyllisellä tasolla. Nämä alkuperäiset puhtaat muodot ovat ajattomia ja vailla lokaliteettia, mutta niiden heijastumat kertautuvat kaikessa ajallisessa ja lokaalisessa olemisessa; ne ovat kaikkeen eksistenssiin painetut sinetit, jotka vuorottelullaan ja muunteluillaan mahdollistavat yksilön elämän ja kehittymisen. Arkkityyppejä on eri asteissa muodollisemmista ja kokoonpannummista ideoista korkeampiin kosmokraattoreihin, joista viimeksi mainitut voidaan samastaa ensimmäisiin peruslukuihin.
Astraali. Ihmismieli aistii jatkuvasti tuntemuksia, attraktioita ja repulsioita, jotka tarttuvat erilaisiin assosiaatiohin ja elämysmuistoihin. Kun tällaiset jatkuvat sisäiset ärsykkeet saavat mielen eloon loihtivalta kyvyltä subjektiivisen olemassaolon (yleensä mielikuvituksen ja unen kautta), syntyy nk. astraalimaailma. Tämän maailman kautta voidaan saada yliaistillista tietoa, mutta siihen liittyy niin suuret vääristävän sävyttymisen ja erehdyksen vaarat, että korkeammanlaatuinen okkultismi pyrkii kohoamaan mahdollisimman nopeasti astraalimaailman ohi älyn ja hengen maailmoihin.
Âtma. Jumalallinen Itse. Tällä nimikkeellä kutsutaan ihmisen perimmäistä luontoa Jumaluuden itseilmaisuna. Se ei merkitse ihmisen persoonallista minää, hänen luonnettaan, hänen ajatteluaan, tunteitaan, mieltymyksiään tai kokemuksiaan, vaan ihmisyyden ja kaiken olemassaolon pohjassa olevaa perimmäistä kokemusta olemassaolosta ja tuon eksistenssin sanomattomissa olevasta perusmerkityksestä. Sitä on jossain yhteyksissä nimitetty Tahdoksi, millä tarkoitetaan kutakuinkin samaa kuin on ihmisen dharma tai kokemus siitä.
Azazelin Tähti. “[Azazelin Tähden] johtoajatuksena on pyrkiä henkisesti yhdistämään tähän asti vastakohtaisina nähtyjä esoterismin muotoja, sekä opillisesti että yksilön henkilökohtaisessa elämässä. Tällä keinoin pyrimme aikaansaamaan yksilöiden ja yhteisöjen henkistä laajentumista ymmärryksen ja rakkauden alaisuudessa.” – Azazelin Tähti, seuran perustuskirja, 7. 7. 2006. Seuran ideologian perusesitys on annettu jo kirjoituksessa Polyharmonia (1999), jonka esipuhe listaa kolme Azazelin Tähden filosofian kannalta oleellista kohtaa: Kaiken ykseyden yleisesti; hengen ja aineen samuuden erityisesti; älyn ja rakkauden, voiman ja rauhan yhdistämisen merkityksen persoonallisessa elämässä. Seuran filosofia allekirjoittaa teosofian kolme alkuperäistä ohjelmakohtaa: universaalin veljeyden periaatteen, uskontojen yhteistutkimuksen periaatteen, sekä ihmisen salaisten voimien tutkimuksen periaatteen. Siinä missä varhemmat teosofiset liikkeet ovat korostaneet menettelyissään oikean käden tietä, Azazelin Tähti korostaa toiminnassaan vasemman käden tietä.
Buddhi. Ihmisen ydinsielu, sydän; rakkaus, jota Azazelin Tähden filosofiassa pidetään “ykseysaistina”, sillä se ilmaisee itseyden ja toiseuden salaperäisen ykseyden. Valpastunutta buddhia leimaa syventynyt intuitio, joka mahdollistaa selkeän ja vapautuneen älynkäytön, sekä empatia, joka tekee vahingoittavan toiminnan enenevässä määrin mahdottomaksi. Buddhin prinsiippi on kaikkein oleellisin nk. ylöspäisen tien okkultistille, sillä vaikka âtma on sitä korkeampi ja manas sen tavoin kuolematon, ilman tämän välittävän ja sulauttavan tekijän aktualisoitumista ihminen voi päätyä toteuttamaan absoluuttisen olemassaolon taannuttavia, kärsimystä lisääviä tekijöitä, vaikka tarkoitusperä olisi hyvä.
Dharma. Yksilön, olennon tai yhteisön hengellinen elämäntehtävä.
Ego. Kun tämä sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, sillä tarkoitetaan inhimillisen persoonallisuuden kuolematonta osuutta. Azazelin Tähden filosofiassa ihmisessä nähdään kolme perimmäisminuutta: arkinen persoonallisuus, joka on kuolevainen; Jumalallinen Itse, joka on kuolematon mutta muodottomuudessaan vaikeasti tavoitettava; ja Ego, joka toimii näiden kahden välittäjänä. Kun ihminen käy lempiravintolassaan ja tilaa annoksen josta erityisesti pitää, se mikä tämän huomioi on persoonallinen minä; kun hän tekee suuren taideteoksen tai vavahduttavan älyllisen havainnon, läpikäy pyhiä tunteita tai eettisen mullistuksen, toimivana on Ego; ja molempina näinä aikoina Jumalallinen Itse on järkähtämätön, ikuinen ja pysyvä toimija kaiken taustalla – syödyssä ruoassa, sen syöjässä, taideteoksessa ja inspiroituneessa mielessä, sillä jumaluus ei koe itseys-toiseus-eroavuutta kuten ajalliset olennot. Ego on tosi ihminen.
Esoterismi. Asioiden sisäisiä merkityksiä koskeva tutkimus, okkultismi. Esoteristi pyrkii johdonmukaisesti tavoittamaan asioiden ulkoisen fasadin ohi niiden sisäisen, hengellisesti merkitsevän puolen. Tältä pohjalta esoterismi on käytännössä vastakkaista materialismille, kyynisyydelle ja nihilismille.
Fohat. Nimi Fohat omaksuttiin länsimaiseen okkultismiin H.P. Blavatskyn esoteerisesta tiibetinbuddhalaisuudesta ammentavien opetusten kautta. Fohat on mystinen entiteetti, joka yhdistyy universaaliin dynamismiin: kosmiseen elollissähköön ja sen rytmisiin kiertokausiin elämän ja kuoleman sykleissä. Tämä erittäin vaikeatajuinen olemus on antanut nimen peräti kahdelle Azazelin Tähden julkaisulle, fra Noxin kirjaselle (H. Nox: Fohat, 2012) ja fra Nefastoksen artikkelille (J. Nefastos: Fohat 2008, uudelleenjulkaistu teoksessa Kirjoituksia Magiasta, 2014).
Kâma. Himo; luontaiset attraktiot ja repulsiot, jotka ilmenevät sekä ihmisissä että eläimissä. Siinä määrin kuin ihmisen tunteet eivät ole sulautetut rakkauteen (buddhi), kaikki emotionaalisuus toimii kâman reaktiiviselta pohjalta. Azazelin Tähden filosofiassa, toisin kuin monissa oikean käden tien muodoissa, kâmaa ei kuitenkaan samasteta itsessään pahuuteen tai vääryyteen. Kuuluu alempaan kolminaismaailmaan.
Kâma-manas. Älyn muodottava, jäsentelevä, logistinen ja lineaarinen rakennetapa. Vallalla oleva nykykulttuuri pitää kâma manasta usein ainoana uskottavana älyn ilmennysmuotona. Kuuluu alempaan kolminaismaailmaan.
Karma. Merkitsee sanskritinkielessä kirjaimellisesti toimintaa, mutta oppina kaiken toiminnan palautuvuutta Itseen ja siten myös tietoiseen minuuteen. Käytännössä kaikista uskonnoista ja jopa useimmista ateistisista moraalimalleista tuttu kultainen sääntö (Älä tee muille sitä mitä et toivoisi tehtävän itsellesi) on sovellutus karman lain tuntemisesta. Azazelin Tähden filosofia pitää karmaa maailman peruslakina, väistämättömänä ja ehdottomana ilmennyksenä korkeamman kolminaismaailman ei-muodollisesta luonteesta: koska muodon erillisyys ja aika ovat viime kädessä harhaa, jokainen näennäiseen toiseuteen aikaansaatu vaikutus on tosiasiallisesti oman itsemme itseemme luoma momentti, ja tulee synnyttämään identtisen vaikutuksen myöhempänä ajankohtana myös tuolloisen tietoisen mielemme havaitsemana vaikutuksena. Aika, joka tosiasiassa on ei-olennainen tekijä, synnyttää erillisyyden tunnon tekijän ja teon kohteen välillä, jotka faktisesti ovat yksi ja sama. Syvällisesti oivallettuna tämä itseys-toiseus-vaihdettavuus tulee synnyttämään yksilössä voimakkaan sympatian ja empatian tunnon kaikkea olemassaoloa kohtaan. Tätä voidaan pitää karman toiminnan sisäisenä vaikuttimena, jos asiaa halutaan tarkastella merkitysperiaatteelliselta kannalta.
Kolminaismaailma. Aine eli ruumiillinen maailma, tunne eli sisäisten tuntemusten maailma (joka mielen muodottavien kykyjen eloon loihtimana synnyttää astraalimaailman) ja älyn mentaalinen maailma yhtenä kokonaisuutena. Nämä kolme tekijää edellyttävät toistensa läsnäoloa, eivätkä kykene toimimaan vailla jatkuvaa vuorovaikutusta. Tämän “alemman kolminaismaailman” yläpuolelle jää henkinen “korkeampi kolminaismaailma”, joka on muodoton ja ihmisolennolle pääsääntöisesti käsittämätön, pois lukien pyhyyden, metafysiikan ja aidon rakkauden kokemistavat. Edellinen on muutoksenalainen eli kuoleva, jälkimmäinen on muuttumaton (arkkityyppinen) ja kuolematon.
Linga sharîra. Teosofit kutsuvat tätä “ruumiin eteeriseksi kaksoispuoleksi”. Sitä voitaisiin kutsua myös ihmisen fyysiseksi energiakokonaisuudeksi. Linga sharîra on ihmisruumiin sisäinen, vitaalinen osa; ruumis käsitettynä elinvoiman ilmentäjäksi ja kokonaisuuden kuvaksi sekä yhteen sitovaksi tekijäksi. Teosofit liittävät prinsiippijakoonsa sthûla sharîran, fyysisen ihmisen ulkoruumiin, jota Azazelin Tähden filosofia ei laske perusprinsiippien joukkoon. Tavalliselle ihmiselle ero on merkityksetön, sillä nämä kaksi sharîraa ovat hänelle käytännössä yksi ja sama. Kuuluu alempaan kolminaismaailmaan.
Lucifer. Myytti langenneesta ylienkelistä käsitetään monissa okkulttisissa järjestelmissä esityksenä siitä, että ihmisyyden sisin olemus on kotoisin korkeamman henkimaailman olentoluokasta, jolla on yhteytensä sekä jumalalliseen että aineelliseen olemassaoloon. Siten se mikä itse kussakin meistä on nerokkainta on tulosta yli-inhimillisen älyn sisäisestä inspiraatiosta sen yhteydessään jumalalliseen, ja tämä yli-inhimillinen osa meistä elää “ristiinnaulittuna” ruumiillistuneen ihmisen muototietoisuuteen. Lucifer on sekä arkkityyppi että samanaikaisesti ihmisen sisäinen manas eli Ego.
Manas. Älyllisen ymmärryksen kuolematon osa; perustavanlaatuinen, kirkas älyllinen havainto, abstraktisen ajattelun lahjomattomuus ja totuudellisuus. Siinä määrin kuin ihminen on kyennyt aktualisoimaan itsessään tämän älykkyyden, hänen tietoisuutensa toimii mekaanista maailmanjärjestystä korkeammissa piireissä olematta hurmahenkinen, järjetön tai epälooginen. Azazelin Tähden filosofiassa manasta pidetään Luciferin ilmennysmuotona.
Neofyytti. Ihminen joka on tullut esoteerisen elämän piiriin tiedostavana yksilönä ja uudestisyntynyt hengellislähtöiseen elämäntapaan. Voidaan käyttää ensimmäisen okkulttisen vihkimyksen läpikäyneestä ihmisestä.
Oikean käden tie. Henkinen kehitysmalli, joka nojaa yhteisöllisesti tai traditionaalisesti hyväksytyssä kontekstissa pysyttelevään käytäntöön. Okkultismin ilmennysmuoto jossa korostetaan yleisiä sosiaalisia arvoja kuten velvollisuudentunto, lähimmäisenrakkaus, jne. Azazelin Tähden filosofian kantavia ajatuksia on, että ilman elävää yhteyttä vasemman käden tiehen tällainen hyvää tarkoittava rakenne voi ajautua autoritarismiin, hengelliseen tyranniaan ja johtaa yksilöllisyyden syvemmän luovuuden latistumiseen.
Okkultismi. Salatieteiden kokonaisvaltainen tutkimus elämän eri osa-alueilla. Okkultismi on sekä elämäntapa että filosofia, ja vaikka se ei ole uskonto joka edellyttäisi uskottelua, se vaikuttaa ihmisen elämään eettisenä ja hengellisenä vakaumuksena samoin kuin uskonnot.
Profaani. “Temppelin ulkopuolinen”. Esoteeriset ryhmät käyttävät sanaa ei-okkultisteista. Sanaa profaani vastaa vuorisaarnan tekstissä sana pakana, ts. henkilö joka ei kuulu joko tietyn sisäisen ryhmän tai vaihtoehtoisesti ylipäätään hengellisen valistuksen piiriin.
Saatana. Saatanan nimi periytyy kieleemme hepreasta, missä se merkitsee Vastustajaa. Azazelin Tähden filosofian yleinen kanta on, että Saatana antaa ihmisen kohdattavaksi aina tämän olemuksellisen vastapuolen, tietoisuuden eheydestä vielä puuttuvien tekijöiden ongelman. Mitä enemmän ihminen on sinut itsensä ja kaikkeuden kanssa, sitä kirkkaammaksi Saatana paljastuu: pahan naamiot putoavat pois, ja “vastustuksen” alta paljastuu kokonaisvaltaisen kehittymisen mitä merkityksekkäin pyrkimys. Aiheesta on seuran piirissä kirjoitettu lukuisia artikkeleja ja kirjoja. Saatanan seitsemään aspektiin keskittyvät Hylätyssä Kivessä vuosina 2006-2012 julkaistu aspektiartikkelien sarja, minkä lisäksi erityisesti kirjoitukset Fosforos ja Azazelin Tähti – Aatteesta ja veljeskunnasta käsittelevät Saatanan olemusta ja merkitystä. Luciferin ja Azazelin nimet voidaan käsittää “saatanallisen kolmiyhteyden” aspekteiksi Saatanan itsensä kanssa.
Salatiede. Ne filosofian, teologian ja muiden tieteiden (älyn johdonmukaisen hyödyntämisen) käytännöt, jotka eivät kuulu nykykulttuurin tieteenaloihin, vaan joita voi tutkia vain yksityisesti tai erityisissä esoteerisissa kouluissa. Okkultismi.
Satanismi. Tämän sanan alle kuuluu lukemattomia toisistaan poikkeavia idealismin ja idealismin hylkäämisen muotoja riippuen siitä, kuinka Saatanan hahmo missäkin käsitetään. Osa näistä on enemmän tai vähemmän päteviä filosofisessa ja eettisessä mielessä, osa on psykologian padotusta ambivalenssista tai traumaattisuudesta seuraavia käänteismoraalin kultteja, joiden vaikutus on sekä aineellisesti että henkisesti taannuttava. Azazelin Tähden filosofia edustaa filosofista satanismia, joka ei hyväksy väkivaltaa eikä dualistisia näkemyksiä, vaan joka pitää Saatanaa Jumalan salassa pysyvien olemusten ilmaisuna: teodikeaongelman rajoittaman teologian ainoana käytännöllisenä ratkaisuna.
Teosofia. “Jumalten viisaus”, so. luonnon kokonaisuutta käsittelevä okkultismin oppimalli, jonka muotoutti ja toi suuren yleisön tietoisuuteen ensisijaisesti venäläinen salatieteilijä H. P. Blavatsky (1831-1891).
Vasemman käden tie. Henkinen kehitysmalli, joka nojaa yksilöllisten kokemustapojen korottamiseen sekä luovuuden ja henkilökohtaisen tulkinnan merkityksellisyyteen. Siinä missä oikean käden tie voi yksin seurattuna johtaa jäykkään vanhoillisuuteen, vasemman käden tien riskinä on menettää kontakti olennaisimpiin perushyveisiin kuten rakkaudellisuus, totuudellisuus ja pidättäytyminen vahingoittamisesta, jossa tapauksessa okkulttinen käytäntö siirtyy alaspäiselle tielle.
Vihitty. “Mysteereihin vihitty”, ihminen joka on tehnyt suuria saavutuksia omassa henkisessä kehityksessään ja tullut oivaltamaan maailman perustavanlaatuisia lakeja käytännöllisellä, sisäisesti elävöittävällä ja energisoivalla tavalla. On olemassa erilaisia vihkimyksiä, ja nämä eri vihkimykset vaikuttavat eri ihmisluontojen läpi eri tavoin. Kaikkia yhdistää kuitenkin suuresti voimistava, kirkastava ja henkevöittävä latautuneisuus, joka herättää eloon ihmisen sisemmän osan eli Egon.
Vihkimys. Tätä sanaa käytetään niistä sielullisen kehityksen virstanpylväistä, jotka vaativat syvää antaumusta (uhrivalmiutta) ja oivalluskykyä, mutta jotka kerran saavutettuina uudestisynnyttävät ihmisen. Voidaan puhua kolmenlaisista vihkimyksistä: henkisistä, teknisistä ja ulkoisista. Viimeksi mainittu on vihkimys tiettyyn esoteeriseen ryhmään ja sen sisäisten salaisuuksien tietoon älyllisellä- ja/tai energiatasolla. Tämä on vihkimyksistä vähämerkityksisin, sillä se on sidoksissa ulkoisiin asioihin, mikä tekee sen alttiiksi kaikenlaiselle säröytymiselle. Henkinen ja tekninen vihkimys merkitsevät sisäisen ja ulkoisen ihmisen energian todellisia muuntumisia. Henkisen vihkimyksen ottanut ihminen oivaltaa vihkimystä vastaavan henkisen perustotuuden itsessään ehdottomasti, peruuttamattomasti ja tietyssä mielessä absoluuttisesti; teknisen vihkimyksen avulla ihminen saavuttaa samankaltaisen adaptoitumisen muodollisesti, mikä tekee hänet kykeneväksi hallitsemaan saavutetun vihkimystason ainesvastaavuutta. Kaikki kolme vihkimystyyppiä voivat kulkea käsi kädessä tai toisistaan kokonaan erillään. Ehdottomasti merkityksekkäin vihkimystyyppi on henkinen vihkimys. Parhaassa tapauksessa sitä seuraa tekninen vihkimys, ja ulkoinen vihkimys voi edeltää ja edesauttaa molempien toteutumista. Vihkimykset ovat hyvin harvinaisia, sillä ne vaativat täydellistä antaumusta ihanteelle ja sisäiselle pyrinnölle. Siten aineellisista lainalaisuuksista ensisijaisesti kiinnostunut henkilö ei saavuta henkistä vihkimystä, kuinka suuret olisivatkaan hänen älylliset tai muut ansionsa.
Ylöspäinen tie. Ylös johtavaksi tieksi kutsutaan Azazelin Tähden filosofiassa sitä henkisen kehityksen monivaiheista prosessia, joka lopulta johtaa ihmisen yli-ihmisyyteen ja apoteoosiin suurten henkilökohtaisten ponnistusten läpi. Nämä ponnistukset ovat luonteeltaan toissijaisesti toiminnallisia ja älyllisiä, mutta ensisijaisesti eettisiä ja sisäisiä.