© fra Noxifer 2008
Pääsiäinen ja joulu ovat molemmat länsimaalaiselle ihmiselle oleellisia näkökulmia liittyen ihmisen olemukseen logoksen, tai Raamatussakin tunnetun Sanan, ilmentäjänä. Ne esiintuovat ja avaavat oleellisesti sitä kaavaa, jonka kautta Absoluutti ensin valautui alas ihmismuotoon ja lopulta tämän muodon – perisynnin – voitettuaan ylösnousee täydellistyneenä. Paljon on puhuttu Jeesuksen syntymän merkityksestä ja hänen meille tekemästään sovitustyöstä, mutta vähän on osattu nähdä oleellisesti näissä molemmissa taustalla vaikuttavaa olemusta – Jumalasta erossaolon periaatetta, kaikkeuden pimeimmällä rajalla sijaitsevaa merkitystä – Saatanaa. Tässä tekstissä pyrin avaamaan muutamia ideoita ja ajatuksia liittyen Saatanan merkitykseen ihmismuotoisen logoksen ilmentäjänä ja lopulta myös sen ylösnousemukseen vihkijänä.
Alussa oli Sana; Sana oli Jumala ja Jumala oli Sana. Johtuen jo paratiisin Käärmeen muodossa esitetystä säädännöstä, on perisynnin toteuduttava tässä puhtaimmankin muodon omaavassa tilassa. Tämä on se universaali sääntö, jolle kaikki ilmennyt kuin myös ilmentymätönkin perustuu ja joka on kaiken luomistyön alkusyy. Kaikkeuden ja luonnon ydinolemus, logos, esittää itsensä rajaamisen, näennäisen erossa olon, Saatanan avulla. Luotu maailma on siis ei kenenkään muun kuin itsensä Saatanan taidetta ja todellisuutta, täynnä surua ja tuskaa aivan kuin kaukaisen Saturnuksen koko olemuskin.
Tämä kylmä rajatila merkitsee logokselle raskasta aineeseen valautumista, pitkän ja tuskallisen polun läpikäymistä Saatanan symbolin alaisuudessa, Kadotuksen jokahetkisessä syleilyssä. Ei olekaan lainkaan ihme, etteivät ihmiset toistaiseksi ole halunneet ottaa omakseen tätä heille läheisyydessään niin epämiellyttävää, mutta silti jotenkin niin kaukaista arkkityyppiä. Tämän ongelman myötä ei myöskään ole vaikea nähdä ja ymmärtää, miksi ihmiset eivät ole saaneet heille annetuista ylösnousemuksen ja vakaumuksen avaimista itselleen mitään muuta kuin pintamuotoisia dogmia ja yksinkertaisia pikkumaisia idoleita, joilla kuvata ainoastaan omaa sokeuttaan näiden suurien esimerkkien valossa.
Joulu ja pitkäperjantai kuvaavat molemmat varsin selkeästi sitä välttämättömyyden tien läpikäymistä, johon kaikkeus alistuu logoksen pyrkiessä täydellisyyteen. Jeesuksen syntymässä meille esitetään logoksen valautuminen ihmismuotoon. Pyhä kolminaisuus tulee täydellistyneeksi pojassa ja erillisen tajunnan kautta todennettuna se saa itselleen täydellisen merkityksen, jota voisimme pyhällä hengellä kuvata. Johtuen kuitenkin tämän erillisen tajunnan logoksen oman eheyden rikkovasta periaatteesta, Saatanasta, tulee henki lopulta myös ruumiiseen sidotuksi mitä tuskallisimmalla tavalla, aivan kuten perisynti meille ilmentää. Saatanan valta, jonka alle kaikki ilmentynyt ja myös näennäisesti pirstaloitunut logos luonnostaan meidän näkökulmastamme sijoittuu ja joka on juurikin tämän kaiken merkityksellisyyden mieltämisen mahdollistava disharmoninen lataus kaikkeudessa, on avain joka tekee myöskin ihmismuotoisesti ilmenneestä logoksesta esitettyjen kaavojen ymmärtämisen mahdolliseksi ja ylipäätänsä hedelmälliseksi. Ei ole turhaan sanottu Saatanan olevan tämän maan herra, joten kuunnelkoot hänen ääntään tarkkaan ne syntyneet, jotka ymmärrystä kaipaavat.
Mitä siis tämän valossa tarkoittaa syntyä ihmismuotoon? Raa’asti ilmaisten me ilmenemme lihan ja logoksen taitoskohdassa, jossa alkuolemuksen eheyden on täytynyt rikkoutua ja tulla sen myötä tajuiseksi. Paratiisin Käärme ilmentää tämän mainiosti tarjoamalla ihmiselle hedelmän, jolla tulla Jumalan veroiseksi. Tämä johtaa ihmisen perisyntiin ja pakoon paratiisista. Myös muinaisen Babylonian luomiseepos Enuma Elishi tuntee myytin alkumeren käärmeestä Tiamatista, jota vastaan tämän omat lapsen kääntyivät aiheuttaen näin maailman synnyn. Edellämainitut esimerkit ilmentävät mainiosti sitä säröä, jolle koko maailmankaikkeus tosiasiallisesti näyttää rakentuvan.
Vanha planeettajärjestelmämme tuntee seitsemän planeetta, joille myös viikkomme seitsemän päivää on laskettu. Arkkityyppisesti laskien viikko alkaa Auringon päivästä sunnuntaista ja päättyy Saturnus-lauantaihin. Tällöin lukuarvo 7, joka on myös pyhän ilmennyksen täydellistymisen luku osuu lauantaille, tuon kylmän ja kuolleen Saturnuksen kohdalle. Tämä kertoo paljon Saatanan merkityksestä suhteessa ylösnousemukseen hänen ollessa se vanhan aurinkokuntamallin viimeinen piste, jonka takana alkaa muodoton ja musta avaruus. Hän on viimeinen raskas portti, jonka kautta ylösnousta entistäkin täydellisempään eheyteen luomattoman logoksen sydämeen – tai jos näin haluamme ajatella, niin taivasten valtakuntaan. Alemmassa muodossaan Saatana on juurikin se maahan sitova pirullinen periaate, jonka vain mitä epätäydellisin ilmennyksen kautta itseään kehittävä jumala voi sallia olemassaolevaksi. Mutta Hänellä on myös kirkas puolensa, jonka näemme mitä parhaiten ylösnousemuksen mahdollisuudessa. Syntyessämme tähän tajuisuuteen, korkean kolmen ottaessa neljän muodon, tulemme ristiinnaulituiksi. Tällöin tosiasiallisesti, johtuen ihmismuotoon liittyvästä painotuksesta ja näkökulmasta, aloitamme myös laskennan Kuun päivästä 1 eli maanantaista puhtaasti jumalaisen sunnuntain sijaan. Tällöin myös lauantai saa itselleen lukuarvon 6, joka on tunnettu ihmisen lukuna. Tässä on juurikin se syy miksi Saatanan muoto on monen mielestä niin etova ja kauhea; he eivät ymmärrä nähdä Saatanan olemusta osana kokonaisvaltaista kosmista ilmennystä, saati sen myötä heille tarjoutunutta mahdollisuutta askensioon. Heille Saatana ilmenee vain kuutena, vaikka tosiasiallisesti hänen osansa kosmisessa ilmennyksessä on olla lukujen 6 ja 7 välisen portin vartija. Johtuen aineen yllemme luomasta taakasta joudumme ensisijaisesti kamppailemaan luvun 6 kanssa, aineristin – tai luvuarvon 4 – ollessa tosiasiallisesti lähtökohtamme logoksen ruumiiseen sidottuina ilmentäjinä. Mutta jos meillä on maltillisuutta kuunnella edes hetkenkään tuota suuren merkityksen omaavaa luomisen alkusyytä ja myös sen viimeistä rajaa ja ovea ulos siitä – Saturnusta ja sen piinaavaa hiljaisuutta, voisimme ymmärtää paremmin myös polkua joka meidän ylösnousevina tietoisuuksina ja logoksen ristiinnaulittuina ilmentäjinä on läpikäytävä.
Alussa Saatana ilmentää meille sitä välttämätöntä ja tuskan täyteistä pyörähdystä, jonka logos sallii olevaksi itsensä tähden. Mutta jos mielimme ymmärtää osamme tässä näytelmässä ja oppia askensiosta annettujen esimerkkien käytännöllinen tarkoitus Itsemme suhteen, on häntä pystyttävä lähestymään suurena vihkijänä; kosmisen täydellisyyden ilmentäjänä. Muutoin jäävät ylösnousemuksen avaimet, merkitys ja mahdollisuus meiltä huomaamatta. Ihmisen on kyettävä voittamaan perisynti, eli ihminen itsessään ymmärtäen sen välttämättömyyden osana tätä Jumalaista ilmennystä ja tämän myötä opittava näkemään se täydellinen tarkoituksenmukaisuus joka Saatanalla on itsemme ylöspäin vihkijänä.
FINIS
- Kuun päivä voitaisiin tässä tapauksessa varsin ilmeisesti nähdä ihmisen synnyttävän äidin symbolina ja muotona. ↩