© Llewellyn & Tau Malachi, käännös fra Frith 2011 1
Tarkoitus, mikä nähdään jumalaisella inkarnaatiolla gnostilaisen kristillisyyden parissa, on ilmoitus ikuisesta valosta sekä liekehtivän älykkyyden herättäminen ihmiskunnassa. Ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus on ymmärretty Jeesuksen mysteeridraaman keskeisiksi toimiksi tarkoituksena aukaista tie valon täyttymykseen sekä hänen viisausopetustensa sisällytys sopivaan kontekstiin opetuslapsiaan varten. On asia erikseen puhua tajunnan kehittymisestä ruumiin tuolle puolen tai noususta ylemmille olemassaolon tasoille, ja toinen seikka todella havainnoida totuuden piirissä ja jakaa evankeliumin sisäisiä ja salaisia oppeja ylösnousseessa aurinkoruumiissa.
Kristinuskon ortodoksiset muodot ovat perustaneet dogminsa ja oppinsa miltei täysin Mestari Jeesuksen ulkoisiin opetuksiin, joita hän elämänsä ja palveluksensa aikana jakoi, eritoten Paavalin tulkintoihin pohjautuen – joka ironisesti kutsui itseään “apostoleista vähimmäksi”. Gnostinen kristillisyys keskittyy kuitenkin pääasiallisesti sielullisiin ja salaisiin opintoihin jotka Kristus antoi ylösnousemuksensa jälkeen. Tämä kuvastuu hyvin monissa kirjoissa Nag Hammadin kirjastossa, jotka ovat keskeiseltä sanomaltaan salaisia opetuksia, joita Herra Jeesus jakoi kaikista läheisimmille oppilailleen, kun ristiinnaulisemisen ja ylösnousemuksen draama oli esitetty. Siinä missä ortodoksinen kristillisyys tähdentää ristiinnaulitsemista erityisesti “uhrilahjana koko maailman syntien puolesta”, laittaa gnostilainen kristillisyys suurimman painoarvon ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen välineelliseen merkitykseen jumalalliselle ilmoitukselle.
Kristus, valon läsnäolo, ei voi tulla ristiinnaulituksi, vaan ristille naulattiin Kristuksen kantaja. 2 Olennaista on, että siihen aikaan kun Kristus ristiinnaulittiin, oli selvää eroittelu joka esitti Kristuksen ja Kristuksen kantajan erillään. Ristiinnaulitsemisen gnostilaisessa näkemyksessä Kristus on kuvattu valo-olentona yläpuolella ristiinnaulittua, kaikista herkimmässä ja ylevimmässä yhteydessä Mestariin puhtaassa valossa. Kuoleman hetkellä, Jeesus, Kristuksen kantaja, siirtää tajuntansa tähän valo-olentoon, havainnollistaen tietä tietoisuuden siirrossa ruumiin tuolle puolen. Samaistuessaan kaikkeen ihmiskunnassa hän kohottaa ikuiseen valoon kaikki, jotka vain muodostavat henkisen yhteyden häneen.
Tietyltä kannalta katsoen, ristiinnaulitseminen oli valtavan mystinen ja maaginen toimenpide – ehkäpä mahtavin koskaan esitetty urotyö jumalallisen magian parissa. Alistuessaan ristiinaulittavaksi Herra Jeesus loi ruumiistaan maagisen vapautumisen talismaanin. Käytännössä siis ristille naulittiin kosminen tietämättömyys, lain sekä karman matriisi, ne jähmettäen, jotta kuka tahansa samaistuessaan Jeesukseen ja häneen mystisesti yhtyessään, voi kokea vapautumisen karmallisista kahleista. Kuten olemme käsittäneet, uhrautumisen todellinen merkitys “on lähellä”, ja muodostaessaan itsestään välikappaleen kauttakulkuun Jeesus mahdollisti myös muille oman yliluonnollisen olemuksensa lähestymisen.
Nämä toimet olivat suunnatut erityisesti Mestarin opetuslapsia ajatellen – menneiden, nykyisten ja tulevien seuraajiensa puolesta, joiden karmalliset mielikuvat estävät puhtaan näkemyksen ikuisesta valosta. Tämä kuvastuu tarinassa kirkastusjuhlasta, jolloin Jeesus ilmoittaessaan valon sanomaansa, saaden puolelleen vain opetuslapset, jotka olivat hänen kanssaan karmallisten olosuhteiden myötä tiedostomattaan. Täten, käyden läpi ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen, hän hälvensi kaikki karmalliset esteet valon jakamiseen. Karmallisten näkemysten hälventäminen tapahtui Herran fyysisen ruumiin varistuksella ja pukeutumisella valohahmoon, kuin joku voisi vaihtaa vaatekertaa.
Joten näin toimien hän havainnollisti sekä dualistisen tietoisuuden että kuoleman illusorisen luonteen, paljastaen viisausopetuksiensa todellisen merkityksen. Täten hän valmisteli soveliasta alustaa juurien, sydämen, ja ihmisen sisimmän olemuksen siirtämiselle kaikkialliseen valoon, joiden vastaavuuksia ovat Malkut, Tiferet ja Keter, toisin sanoen, emanoitunut ruumis, valoruumis (sielu) ja Melkisedekin totuusruumis (henki). Kuitenkin, ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen perimmäinen merkitys oli todellisen valon jakaminen sekä siihen liittyvä salainen gnosis.
Kun puhumme ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta sielujen kohottamisen prosessina kohti ylimaallisen valon maailmaa, samaan aikaan tämä valon maailma kutsutaan alas maan ylle, joten mestarin opetuslapset saattaisivat nähdä ylimaallisen valon mallin sekä yllä että alla, sisällään kuin myös kaikkialla ympärillään. Tämä oli ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen tarkoitus – jumalallinen ilmoitus.
Tämä kohottautuminen ja alaskutsuminen on Tiferetin toimialaa, Elämän puun Kristus-keskuksen. Sillä Tiferet kohottaa Malkutin yhteyteen itsensä kanssa ja näin siis myös ylimaallisen kanssa. Ja taas toisaalta, Tiferet laskee alas ylimaallisen valon Malkuthiin. Messias Jeesus nousseena Kristuksena on pohjimmiltaan Tiferetin ruumiillistuminen ja ilmestys – virtaava ylimaallinen tajunta.
FINIS