Psyykkisen kehityksen vaarat

© fra Nefastos 2008

I

Mitä merkitsee ”psyykkinen kehitys”? Kuinka se eroaa henkisestä tai sielullisesta kehityksestä?

Psyykkisyydellä tarkoitetaan yhteyttä näkymättömiin mutta muotosidonnaisiin maailmoihin. Aivan kuten psykologia tarkoittaa nyttemmin muotosidonnaista tieteenalaa vaikka onkin kielellisesti lähtöisin sielua merkitsevästä sanasta (kreik. psykhee), niin myös samasta juuresta juontuva psykismin käsite merkitsee jotakin muuta kuin korkeammanlaatuisia sielullisia ilmiöitä.

Palauttakaamme mieleemme Ihmisen kokoonpano –tekstissä esitetty seitsenkertainen malli. Kyseisen mallin mukaan on ihmisessä kaksi kolminaisuutta, henkinen ja aineellinen, sekä nämä kaksi yhteen sitova elinvoima. Aineellinen eli kuolevainen ihminen on siis kolminkertainen: ei yksinomaan ruumis, vaan myös tunteet ja järki. Tämän tietävät kaikki, mutta harva sen sijaan tietää, että myös tunteilla ja järjellä on omat maailmansa, joilla on sisäisen lisäksi myös objektiivinen – vaikka tavanomaisissa olosuhteissa näkymätön – olemassaolonsa. Niinpä kaksi kolmannesta kuolevaisen ihmisen elämästä tapahtuu normaalisti näkymättömällä tasolla, joka kuitenkin okkultistin näkökulmasta ja kokemusperäisestä tiedosta päättäen on suorassa yhteydessä ihmisen ulkopuoliseen todellisuuteen. Tätä näkymättömän maailman alempaa osaa on kutsuttu joko kokonaisuudessaan tai tunnepuoleltaan usein astraalimaailmaksi, ja juuri astraalimaailmaan liittyvät otsikon kuvaamat ”psyykkisen kehityksen vaarat”.

On sanottu, että viime kädessä yksinomaan motiivi määrää, onko käytetty magia ”valkoista vai mustaa” – tai paremmin sanoen, edesauttaako se sielullista kehitystä vaiko taantumista. Psyykkiset kyvyt ovat itsessään neutraaleja, mutta toisin kuin on laita korkeammanlaatuisessa magiassa, ne aiheuttavat hyvin helposti samaistumista astraalitason harhaan. Tämän lyhyen artikkelin puitteissa voidaan tätä tärkeää asiaa käsitellä vain pinnallisesti, mutta toivon mukaan tälläkin tavoin kyetään luomaan jonkinlainen kuva siitä, millä tapaa yleensä niin toivottavalta tuntuva psyykkisyydelle ja astraalisille visioille herkistyminen voi vakavasti vahingoittaa ihmistä, mikäli se saa väärällä tapaa huomiota ja mielenkiintoa osakseen.

Psyykkinen kehitys seuraa ennemmin tai myöhemmin, pienemmässä tai suuremmassa laajuudessa okkulttisen tutkimuksen tiellä, vaikka voi tapahtua myös muutoin. Vaikka siihen ei kiinnitettäisi epäterveesti liiallista huomiota, on kyseisenlaisella kehityksellä joka tapauksessa pulmallisuutensa. Näihin ongelmiin en tämän lyhyen kirjoituksen yhteydessä sen enempää kuitenkaan paneudu. Lyhyesti mainittakoon vain se ymmärrettävä seikka, että psyykkinen kehitys moninkertaistaa ihmisen psykologisen ja psykosomaattisen painolastin, ja voi siten tehdä elämästä hyvin hankalaa energeettisesti, emotionaalisesti ja/tai mentaalisesti. Ellei herkkätuntoinen ihminen kuitenkaan itse pyri väärällä tavoin (ali- tai) yliarvioimaan näitä vaikutelmiaan, hän tulee TIELLÄ kulkemisen myötä saavuttamaan aluksi suhteellisen, viimein absoluuttisen rauhan kyseisiltä haittavaikutuksilta. Tässä ”tiellä kulkeminen” tarkoittaa tietysti omakohtaista ja kokonaisvaltaista ponnistelua. Mitään erityisiä ulkoisia toimintamenetelmiä ei vaadita eivätkä ne pääsääntöisesti ole hyväksi; paras keino on yksinkertaisesti kulkea – vaikka kuinka lyhyinkin askelin – kohti omakohtaista täydellisyyttä, totuudellisuutta ja viisautta, jolla matkalla psyykkinen karsta palaa pois. Pyrkimys kovettaa itsensä tämän paineen kestämiseen ja oppia hallitsemaan sitä teknisin keinoin on tietyn rajan yli menevänä ponnistuksena hyvin epätoivottavaa. Tässä tarvitaan ennen muuta syvää kärsivällisyyttä, ei yhtä paljon mielen karkaisukykyä.

II

Teosofinen traditio kokonaisuutena tarkasteltuna antaa kutakuinkin ristiriitaisen kuvan astraalimaailmasta. Blavatsky itse ei koskaan puhunut tästä tilasta positiivisessa mielessä, vaan teroitti aina astraalivalon olevan ”myrkyllinen käärme” ja viittasi Eliphas Leviin, joka oli samaistanut sen paholaiseen. ¹ Samoin Bailey esittää toistuvasti, että astraalitasoa ei itse asiassa ole olemassa, vaan että ihmiset luovat kyseisen harhamaailman omilla tiedostetuilla ja tiedostamattomilla projisaatioillaan, väkevillä haluillaan ja luulotteluillaan. ² Toisaalta Blavatskyn jälkeinen myöhempi teosofisen seuran kirjallisuus on kiinnittänyt paljon positiivistakin huomiota astraalitasoon. Erityisesti Leadbeater uhrasi paljon aikaa ja energiaa kyseisen tason tutkisteluun ja sen esittelyyn, ja suorastaan kehotti okkultisteja pyrkimään tietoisiksi tällä tasolla, luontevana ensiaskeleena kohti sen takaisia korkeampia piirejä. Samantyylisiä kehotuksia löytyy Collinsilta, ja monilta muilta.

Nykypäivänä astraalisuus on tullut melkeinpä magian synonyymiksi – ellei puhutussa tai kirjoitetussa tekstissä, niin käytännössä kuitenkin. Harva ymmärtää mitään teurgiasta tai rituaalimagian moraalisista tai edes seremoniallisista vaatimuksista, mutta sen sijaan lienee jo vaikeaa löytää sellaista kaupunkia, jossa noitakokelaat eivät hakisi transsinäkyjä ja osallistuisi yö- ja päiväunelmissaan näkymättömän maailman rituaaleihin pyrkimyksessään saada aikaan ulkoisia vaikutuksia, tai vain näiden kokeilujen uutuudenviehätyksen tähden. Ongelma ei ole siinä, että tällainen useimmiten varsin viaton puuhastelu olisi itsessään pahaa; mutta se on sekä pinnallista että haitallista. Tämä magian luonnollista pyhyyttä ymmärtämätön asenne kostautuu psyykkisyyden tulvana, joka salavihkaa hukuttaa vesiinsä uskaltautuneet liian huolettomat pyrkijät.

Mikä sitten lopulta on tuo ”psyykkisyyden tulva” ja mitä ovat ne kauheat vaikutukset, joita pinnallinen suhtautuminen magiaan voi saada aikaan? Muistaen, että näin luotu kuva on yksinkertaistettuna esitetty ja siis pakostakin yksipuolinen, voidaan nämä astraalisen magian kanssa harrastelun haittapuolet listata esimerkiksi seuraavalla tavalla:

1) Yksilön ja yhteisön sidos astraalisuuteen aiheuttaa sen sitoutumista harhaan: näennäiseen, pohjimmiltaan merkityksettömään, separatismin sävyttämään ja valheelliseen arvopreferenssiin, joka on inhimillisen kärsimyksen alfa ja omega.

2) Se voimistaa astraalisia- eli tunne-elementaaleja kiinnittämällä näihin suurta huomiota, ja saa kaikki pohjimmiltaan terveet vetäymykset ja repulsiot kasvamaan sairaalloisesti voimassa ja laajuudessa. Näin luodut kiihkeät halut ja pelot eivät kiusaa vain luojiaan vaan koko yhteisöä, ja aiheuttavat huomattavaa piinaa sen herkkätuntoisimmille jäsenille.

3) Se lujittaa muuria psyykkisen ja älyllis-henkisen ³ maailman välillä, ja tekee myöhemmästä totuuden saavuttamisen pyrkimyksestä entistä vaikeampaa. Mitä enemmän ihminen vetäytyy astraalimaailman näkyihin tai psyykkisyyden kautta saavutettavien hyötyjen arvostamiseen, sitä enemmän sen ainesta hän sitoo ympärilleen, ja sitä vaikeampi hänen on käsittää syvempää henkistä todellisuutta.

4) Se eristää ihmisen kutsumuksestaan manaksen eli Egon tahdon toteuttajana, ja sitoo hänet vaikutusten maailmaan. Astraalimaailma ei omaa tosiasiallista muutosvoimaa kehittävään suuntaan, vaan ainoastaan regressioon ja takaperoiseen liikkeeseen. Mitä syvemmälle sen kudokseen pyrkijä sukeltaa, sitä atavistisempien viettien ja eläimellisempien impulssien ääreltä hän itsensä löytää.

5) Vaikka yksilö liikkuessaan astraalitasolla ja havaitessaan sen plastisen olemuksen seuraavan omia halujaan voi kuvitella tällä tavoin voimistavansa tahtoprinsiippiään, se mitä itse asiassa tapahtuu on päinvastaista tahdonkehitykselle. Astraaliaines toteuttaa magneettisten vetäymystensä puolesta kaikkia siihen laskettuja impulsseja, mutta nuo impulssit joita yksinkertainen ihminen luulee omaksi tahdokseen, ovat itse asiassa muiden olemusten haluja, jotka vain toimivat hänen kauttaan.  ⁴

6) Johtuen edellisestä ymmärrämme, että astraalitasolle huomionsa asettavan ja siinä voimakkaasti toimivan oppilaan loppu on sama kuin minkä moni kansansatu on esittänyt demoneille sielunsa myyneen itsekkään velhon lopuksi: nuo samat demonit repivät palasiksi näennäisen mestarinsa. Tämä on sekä kuvainnollista että astraalimaailman suhteen myös konkreettisesti pätevää kieltä. Astraalisten virtausten täyttämän velho-oppilaan sielu fragmentoituu niistä lukuisista muodollisista energioista, joille hän on asettanut niin suuren arvon, ja hänen kauttaan toimivat astraalielementaalit – eli ”demonit” – hajottavat hänen olemuksensa kiinteyden. ⁵ On luultavaa, että tämäntapainen selitys löytyy monen vaikean skitsofrenian ja vastaavan psykologian juuriin saakka menevän häiriytymisen taustalta. Nämä hyvin keskiaikaisilta kuulostavat selitykset ovat ehkä paremmin ymmärrettävissä, jos nykyaikainen lukija katsoo ”demonien” ja ”elementaalien” merkitsevän yksinkertaisesti voimakkaita psykologisia elämyksiä, kiihkeitä ja perustavanlaatuisia tunteita ja tarpeita. Näitä tuntoja okkultisti pitää puoli-itsenäisinä olioina eikä pelkkinä aivosähkön synnyttäminä relaatioina.

7) Astraalitasolla toimiessaan ihminen on vaarassa joutua paitsi tuon tason luontaisten asukkaiden eli emootioita ilmaisevien ja niissä elävien elementaaliolentojen vaikutuksen alaiseksi, myös kyseisellä tasolla toimivien, psyykkisesti mutta ei henkisesti kehittyneiden ihmisten negatiivisen inspiraation vastaanottajaksi. Kaltainen tuntee vetoa kaltaiseensa, ja väärässä suhtautumistavassa alkuun päässyt henkilö löytää tältä tasolta helposti opettajia, jotka auttavat häntä kehittämään itseään omien itsekkäiden ambitioidensa ja kâmisten halujensa suuntaan. Tällöin oppilas voi pitää itseään onnekkaana, mikäli hän vain joutuu näiden valegurujen vampirisoimaksi eikä itse ala kehittyä mestaruuteen tällä moraalisen kuoleman tiellä, josta kaikki todellinen okkulttinen opetus aina on pyrkijöitä varoittanut.

Lakonisesti esitettynä, aineen raskauden ja harmauden jälkeen niin suloisilta tuntuvat psyykkiset kyvyt siis lisäävät valhetta, voimistavat sisäisiä demoneja, sulkevat tien syvempään saavutukseen, erottavat ihmisen kuolemattomasta osastaan, imartelevat hänen tahtoaan ja siten asteittain kuolettavat sen tosiasiallisesti, hajottavat minuuden sisäisten eläinten ravitsemiseksi, ja sitovat oppilaan huonojen mestarien yhteyteen. Kaikkien edellä lueteltujen syiden samankeskisyys ja pohjimmainen samaisuus on helposti nähtävissä. Samoin nähdään helposti sekin, että ne kaikki ovat omiaan vetämään ihmistä regression tielle, toisin sanoen mukaan siihen itsekkään magian traditioon, joka ei johda henkeen ja askensioon, vaan päinvastoin eroon kaikesta aidosta ja henkisestä. Tämä tie on asteittainen ja suhteellisen hidas, mutta paitsi että jokainen askel sen seuraamiseen on askel poispäin todellisesta kehityksestä, se paljon vaarallisempana tekijänä luo magneettista sidosta omaan jatkumiseensa – ja jokainen alaspäin johtava askel on edellistä houkuttelevampi ottaa, kunnes lopulta oppilas huomaa oman teoreettisenkin päätäntävaltansa kadonneen.

On tietysti ymmärrettävä, että asiaa on tässä käsitelty varsin ankarassa valossa, eikä kiinnostus magiaa ja New Age –ajattelua kohtaan suinkaan saa aikaan tällaisia kauhuja kuin vasta ilmentyen voimakkaana ja liittyen samalla väärään elämänfilosofiaan ja epäviisaisiin elämäntapoihin. On kuitenkin hyvä ymmärtää miksi astraalitasosta puhutaan aitojen opettajien keskuudessa hyvin epämääräisesti ja maltillisesti – toisin sanoen: haluamatta kiinnittää asiaan liikaa huomiota – tai suorasanaisesti siitä varoittaen. Näitä varoituksia ei ole annettu turhan päiten, vaan hyvistä syistä.

III

Sen sijaan että tyytyisimme hedelmättömästi joko kiroamaan tai palvomaan psyykkisiä kykyjä ja niiden takana olevaa astraalimaailman harhaa, on meidän kuitenkin hyvä ymmärtää, että vaikka tuon maailman lainalaisuudet ovat sidoksissa regressiota aiheuttaviin tekijöihin, niin omasuhtautumistapamme määrää, mitä näistä aineksista luomme. Jos varta vasten ryhdymme kitkemään itsestämme kaikkia psyykkisiä taipumuksia tai kâma-magneettisia aineksia, olemme jälleen samassa harhautuneessa asemassa kuin lihankiduttajamunkit, askeetit ja fakiirit, jotka aloittavat työnsä aivan väärästä päästä ja päätyvät siten muodossa tai toisessa entistä suurempiin erehdyksiin. Sen sijaan olisi ymmärrettävä, että vaikka psyykkisiä kokemuksia ilmenee, ei meidän tule asettaa niille suurta huomioarvoa, ei kiintyä niihin, eikä ottaa niitä aidon edistymisen korvikkeiksi. Jos näin teemme ja tyydymme tuohon lapselle heitettyyn leluun, me olemme sitä suuremmassa vaarassa ryhtyä kulkemaan hengenevoluutiossamme taaksepäin, mitä suurempia kykyjä astraalimaailmassa näköjään saavutamme.

Jos tämän artikkelin lukija pitää mahdollisuuttakin moisista kyvyistä ja objektiivisesta ruumiinsa ulkopuolella liikkumisesta käsittämättömänä – hyvä niin; ja jos hän ehkä myöhemmin elämässään (tai sen jälkeen) tulee toisiin ajatuksiin, niin ehkäpä hän silloin huomaa näiden ohjeiden palaavan mieleensä, ja voi mahdollisesti niistä hyötyä. Tai jos hän on aito ja vakavahenkinen etsijä, jolla kuitenkaan ei ole psyykkisiä kykyjä eikä suuremmin erikoislaatuisia kokemuksia näkymättömästä maailmasta – vielä parempi; olkoon hän iloinen siitä, että astraalimaailman ja psyykkisen kehityksen vaarojen ovet ovat hänen kognitiiviselta tietoisuudeltaan suljetut. Hän toki elää tuossakin maailmassa joka hetki, mutta jos hän ei kiinnitä siihen huomiota, on hän sen ongelmilta usein paremmin turvattu.

Mutta jos tämän tekstin lukenut henkilö on kiinnostunut mystiikasta, magiasta ja erikoisista ilmiöistä, ja hyvin mielellään liikkuu tai tahtoisi liikkua astraalimaailman voimakkaiden tunne- ja näkypyörteiden keskellä, etsien viisautta sen naamioita pitäviltä hengiltä – niin siinä tapauksessa pitäköön hän varansa. Sillä pitkämielisyys ja kärsivällisyys ponnistuksessa johtavat näennäisen hitaasti tosiasialliseen, täydelliseen, kestävään saavutukseen, kun taas psyykkisten kokemusten kaipaaminen johtaa hyvin herkästi epätoivoon ja orjuuteen, joka voi sekä sulkea ”kapean tien portin” hyvinkin helposti että myös aiheuttaa epämiellyttävän jälkielämän ja tulevan jälleensyntymisen demonisten voimien astiana – tilassa, jossa ihmisen omalla tietoisuudella ei ole muuta virkaa kuin olla kärsimyksen todistajana ennen kaivattua pimeyttä ja pitkää tuhoutumista.

Mutta kuten saarnaaminen mistä tahansa asiasta tahtoo yleensä käydä toivotuilta vaikutuksiltaan päinvastaiseksi, milloin ”kielletty hedelmä” esitetään ilman oleellista tietoa siitä, kuinka ja miksi sen puoleen kiihottavat impulssit voitaisiin ohjata parempiin uomiin, niin tässäkin artikkelissa on syytä yrittää esittää myös jotain jälkimmäisestä mahdollisuudesta. Nimittäin, ihmisen kaipuu yliaistilliseen on enemmän kuin ymmärrettävä – se on luonnollinen; ja samalla tapaa halu saada kerrankin elää elementissä joka ei ole pelkkää kitkaa, vaan tuo myös tyydytystä ja onnistumista, on täysin luonnollinen tarve. ⁶ Niin ollen meidän tulee parhaamme mukaan pyrkiä sisäistämään se totuus, että kieltäytyminen helpoimman kauttasaavutettavista psyykkisistä kyvyistä ei tarkoita, eikä se saa tarkoittaa kieltäytymistä aidoista maagisista kyvyistä, joita ihminen voi itsessään kehittää – jos hän tahtoo nähdä hieman enemmän vaivaa. Kyllä, tällöin vastus on paljon suurempi; ja kyllä, päästäkseen yli tuosta demonien kansoittamasta astraalisesta piiristä on hänen kyettävä vähän kerrassaan voittamaan näiden olentojen kollektiivisen voimalatauksen, joka on valtava – ja vaatii henkilökohtaisia uhrauksia. Mutta vastaavasti näin saatu voimanlisäys ja seuraavat kyvyt ovat IKUISTA laatua; niitä ei voida enää menettää, sillä ne ovat kasvaneet ”emärungosta” luonnollisesti eivätkä tulleet siihen keinotekoisesti ja väliaikaisesti lisätyiksi.

”Astraalimaailma, johon okkultismista ja mystiikasta kiinnostuneet pyrkijät usein ovat niin innokkaasti astumassa (…) on unien ja kuumeisten visioiden maailma, paljon aineellista maailmaa todellisemman tuntuinen sen luonnetta ymmärtämättömän mielestä, mutta tosiasiallisesti jopa ainettakin harhaisempi ja harhaanjohtavampi. Tämä astraalinen taso on eräänlainen välitila, näkymättömän ja näkyväisen välinen kynnys: se heijastaa ideoita aineeseen ja aineesta, sitä voimakkaampina mitä kiihkeämmin niihin liittyy emotionaalista energiaa. Se valmistaa miljoonia kirkkaita näkyjä ja unia, mutta on yhtä katoava kuin vesihöyryyn heijastuva sateenkaari. Syy astraalimaailman korostuneeseen viehätykseen on jälleen paljolti – joskaan ei kokonaan, sillä tämä viehättävä illuusio on osa sen ominaisluonnetta – aikamme materialismissa, johon melkein tukehtuneet ihmiset niin mieluusti kokevat jumalalliseksi ilmoitukseksi kaiken vähänkin normaalista aistihavainnosta poikkeavan. Tällä ’oppimisen salilla’ on kaikki mahdollisuudet välittää tarkkaa informaatiota, mutta sillä on yhtäläiset mahdollisuudet harhauttamiseen. Koska se subjektiivisuudestaan huolimatta on koko maailman yhteistä omaisuutta (nk. kollektiivinen piilotajunta eräässä merkityksessään), siinä kertautuu jokaisen yksilön harhojen moninaisuus. Kaikki on mahdollista ja kaikki mahdotonta tuolla tasolla, joka lupaa valtavasti ja lunastaa niin vähän. Yhteys astraaliseen maailmaan opettaa pyrkijän ’koettelemaan henkiä’ ja ymmärtämään eron aidon alkemiallisen- ja katinkullan välillä, niin sanotusti. Varomaton saattaa kuitenkin joutua maksamaan tästä opetuksesta järjellään tai terveydellään, huomaamatta erehdystään ennen kuin paljon myöhemmin.” – Hiljaisuuden Ääni –kommentaari

FINIS