Okkultistin seksuaalisuus

Nefastos 2020

Azazelin Tähden sivustolle pyydettiin artikkelia seksuaalisuudesta. Aihe on haastava, koska siihen on lukematon määrä erilaisia tulokulmia, ja jokainen niistä on sekä omalakinen että yksilölle intiimi – mikä merkitsee erittäin herkkää. Niinpä on tarpeen tämän artikkelin yhteydessä erityisesti painottaa, että esitetyt näkemykset ovat yksinomaan kirjoittajan.

Elävä ja henkilökohtainen suhde aiheen käsittelyyn on koko lailla välttämätön, esoteerisen seksuaalikäsityksen äärten tuskin edes häämöttäessä toisilleen. On vaikeaa löytää suurempaa ristiriitaa esoteerisen elämän käytänteissä kuin länsimaisen oikean käden tien perinteinen seksuaalimoraali ¹ ja 21. vuosisadan emansipoitunut seksuaalimoraali. Lyhyesti: Siinä missä jälkimmäinen pitää ihmisen seksuaalisuutta esteettisen tason kysymyksenä ja identiteettikysymyksenä, edellinen pitää sitä suorastaan määrittävänä tekijänä ihmisen suhteessa universumiin sinänsä: maagiseen ja eettiseen kohtaamiseen. Ajatus tässä oikean käden tien ohjeistuksessa on ollut, että mikro- ja makrokosmos käytännössä yhdistyvät latentiksi jätetyn ja toisiin uomiin johdetun eroottisen voiman kautta, niin että ihmisen ekso- tai esoterian ero oli pitkälti valinta seksuaalisuuden ja kundalinî-prosessin välillä. ²

Tällä näkemyksellä, joka saa nykyajan ihmisen ehkä räpyttelemään silmiään epäuskoisesti, on vuosituhantisen vahva pohja tietyn tyyppisessä ajattelussa, emmekä voi pyyhkäistä tällaisia esityksiä pois pöydältä vanhentuneina noin vain omista mieltymyksistämme ja intuitioistamme lähtien. Parempien syiden nojalla voimme kuitenkin sen tehdä. Antakaamme siis hetki aikaa dialogille näiden syvien ja usein ajankohtaisten asioiden käsittelyssä; sillä dialogi, jopa sisäinenkin dialogi, on usein monologia parempi esitystapa tilanteessa, jossa kolkutellaan ovia itseyden ja toiseuden välillä. Olen tarkoituksella jättänyt keskustelun pitkähköksi, joten se voi vaatia useampia luokseen palaamisia ollakseen käymättä lukijalleen puuduttavaksi. Aiheesta johtuen valitsin kuitenkin tämän pitemmän, peripateettisen – ympärikäyskentelevän – analyysin hyödyllisempänä kuin potentiaalisesti problematisoivan tiivistämisen.

* * *

K: Mikä on Azazelin Tähden filosofian asenne seksuaali- ja sukupuolikysymyksiin esoterian piirissä?

V: Luonnollisesti sama, joka sillä on suhteessa kaikkiin muihinkin inhimillisen elämän osa-alueisiin. Elämän asettaminen ”Kolminaisen avaimen” toimintaperiaatteiden mukaisesti.

K: Voitko kuvata tuon avaimen kunkin kolminaisen tekijän suhdetta tähän kysymykseen erikseen?

V: Kyllä, kunhan vain muistamme näiden kolmen aina liittyvän toisiinsa. Yhtä tekijää ei voi, ei saa nostaa yli muiden, vaan niiden toimittava toisensa huomioiden. Yritän lyhyesti luonnehtia kutakin, tällä varauksella. Voimme aloittaa rakkaudesta, mikä on ilmeisin aspekti aiheeseemme liittyen. Rakkaudella on tavattoman monta muotoa, ja osa näistä muodoista liittyy niin ikään monimuotoiseen seksuaalisuuteen. Kummallakin on, kuten tiedämme, muotoja jotka voivat loistaa poissaoloaan toisesta: rakkaus voi ilmentyä muuten kuin seksuaalisena, ja seksuaalisuuskin on valitettavan helposti myös aivan muuta kuin rakkaudellista. Siten ylöspäisen tien okkultisti pyrkii poispäin rakkaudettomista seksuaalisuuden muodoista – joissa kyse on aidon sympatian ja empatian sijaan hyväksikäytöstä tai muiden alaspäisen suunnan psyykkisten tarpeiden voimistamisesta – aivan kuten hän pyrkii poispäin rakkaudettomasta kohtaamisesta kaikessa elämässä.

K: Tämä on kyllin selvä ja kyllin abstrakti asia, vaikka jäinkin miettimään mitä ”hyväksikäyttö” tässä pitää tai ei pidä sisällään.

V: Toivonkin, että se kysymys jää henkilökohtaisesti pohdittavaksi. Riippuen tilanteesta vastaukset voivat olla kovin eri näköisiä, eikä näitä Venuksen miniatyyrejä saada telalla maalatuiksi.

K: Myös suhde totuudellisuuteen tuntuu kyllin yksinkertaiselta. Onko se sitä?

V: Tämä on todellakin helppo kohta muuten monitulkintaisessa asiassa. Tarkoitan, helppo ihanteen osoittamiselle; ei välttämättä aina sen seuraamiselle. Mutta Kolminaisen avaimen kulma rehellisyydessä ja totuudellisuudessa on, ettemme saa pohjata seksuaalisuutta, siinä missä muutakaan elämän osatekijää, valheellisuudelle.

K: Luulen että inhimillinen ääni meissä kaikissa sanoo – jos on kyllin rehellinen itselleen ja omille tunnoilleen–: ”Ei kai kukaan voi olla kumppanilleen tai kumppaneilleen absoluuttisen rehellinen”?

V: Eikö? Ellei voi, silloin tulee etsiä tila, jossa on niin absoluuttisen rehellinen kuin se on mahdollista. Se pieni osa minkä jätämme kertomatta omaksi eduksemme – tai yhteiseksi eduksi, tai toisen eduksi, kuten ehkä saatamme itsellemme sanoa – on silloin se osa, joka meistä jää profaanin ³ puolelle. Edennyt okkultisti voi olla rehellinen olematta silti tahditon, loukkaava tai egomaaninen, ja pidättämättä informaatiota joka on toiselle tärkeää.

K: Luulenpa sellaisen suhtautumistavan vaativan niin valtavaa tasapainoa, harkitsevuutta, ihanteikkuutta ja kompromissikykyä, että se voi mahdollistua vain poikkeusyksilöille hyvin pitkien vuosien harjoittelulla.

V: Aivan. Henkinen kehitys on harvoin helppoa.

K: Näyttää siltä, että olemme tulleet kolmanteen, ”ylöspäisen ponnistuksen” kohtaan aivan sattumalta tai luonnostaan.

V: Ei sattumalta vaan luonnostaan, sillä totuudellisuuden ja ponnistuksen pyrkimykset kuuluvat yhteen.

K: Tämä eettinen pohja tuntuu ymmärrettävältä, vaikka en tiedä missä määrin ihmisistä on sen seuraajiksi.

V: Sitä voi seurata täsmälleen niin löysästi tai palavasieluisesti kuin tahtoo; Azazelin Tähti tahtoo antaa vain työkalun jota käyttävät ne, jotka tahtovat tällaisen koulun piirissä toimia.

* * *

K: Menkäämme eteenpäin, jos saan sanoa, kiinnostavampiin detaljeihin. En tarkoita ettei pohja olisi kiinnostava, mutta se on useimmille meille kuitenkin jo tuttu. Kysymykseni kuuluu: Pitäisikö minun pyrkijänä asettaa sama tahdonvoima kuin yllä mainittuun totuudellisuuden ja rakkaudellisuuden ponnistukseen myös asettaakseni seksuaalisuuteni johonkin tietyn tyyppiseen muotoon tai – kuten monet varhaisemmat ryhmät esittävät äärimmäisen toivottavaksi – herpauttamaan se kokonaan sublimoimisen mahdollistamiseksi?

V: Ei. Juuri sillä suunnalla piilee hirvittäviä ongelmia.

K: Ole hyvä ja selitä!

V: Muodolliset harjoitukset, jotka liittyvät muodollistuneen seksuaalienergian muuntamiseen – siis kenessä tahansa meistä sisäisen energeettisen temperamentin mukaan toimivaan energiaan, libidoon, sen koko massiivisessa psykofyysisessä kontekstissa – ovat aina henkilökohtaisia. Se mikä on yhdelle lääke on toiselle myrkkyä; se mikä jonkun meistä saa loistamaan kirkkainta valoa, peittelee toisen raskaimpaan pimeyteen. Nämä ovat asioita jotka kuuluvat korkeintaan okkulttisen opettajan ja opetuslapsen väliseen äärimmäisen detaljiseen ja henkilön yksilölliset lähestymistavat huomioivaan suhteeseen, ja nykyaikana, kun koko guruinstituutti on niin äärimmäisen vailla kaikkea suojaa pahalta vallankäytöltä, jättäisin sen yleensä pois jopa tästä kaikkein intiimeimmästä ohjauksen muodosta. Muuhun sellainen tekninen ohjeistus ei sovi lainkaan.

K: Onko maailma todellakin niin pirstaloitunut? Onko kaikki relatiivista?

V: Ei ollenkaan. Päinvastoin, kaikki on aivan yhtä intensiivisen vaikuttavaa kuin aina aikaisemminkin. Mutta viimeiset sata- ja jopa kymmenvuodet kulttuurisia muutoksia ovat olleet niin intensiivisiä, että ihminen on järisyttävästi muuttunut. Jos on vaikea kuvitella kuinka kulttuuriset muutokset vaikuttavat sisäeritykseemme, ei tarvitse kuin pohtia, mikä merkitys aivan tavattomalla valon ja energetiikan lisääntymisellä meihin on.

K: Alamme lähestyä rajatietoaltaan syvempää päätä, huomaan.

V: Epäilemättä. Mutta jos edes biologit kieltävät tällaiset vaikutukset lajin sosiologiseen ja siten seksuaaliseen käyttäytymiseen, olen hämmästynyt. Olkoon sen asian laita kuitenkin kuinka vain. Ottakaamme siis uskonvaraisena, henkilökohtaisena näkemyksenä, että inhimillisen kokemisen maailma on muuttunut myös siinä, mitä joudumme nimittämään epätyydyttävän yksinkertaistavasti ”energeettiseksi tasoksi”.

K: Otetaan vain. Mihin tarkalleen ottaen pyrit?

V: Kyse on monimuotoistumisesta, jonka pohja on myös fyysinen, ei ainoastaan psykologinen tavalla, jota meidän tulisi taivuttaa muodollisiin ihanteisiin. Ja kuitenkin, samalla kun aikamme mahdollistaa – oikeammin, tekee välttämättömäksi – seksuaalisen monimuotoisuuden ja moninaiset seksuaaliset identiteetit, se ensinnäkin pysyy eettisesti mainituissa universaaleissa perusvaateissa ja toiseksikin pysyy sovellustensa energeettisiltä vaikutuksilta yhtä vaikuttavana kuin aina aiemminkin.

K: En nyt ymmärrä mitä tarkoitat jälkimmäisellä kohdalla. ”Sovellutukset” ovat itse kunkin omaksumia seksuaaliset käytänteet ja seksuaali-identiteettiin suorasti – ja epäsuorasti? – kuuluvat tekijät, mutta mitä ovat niiden ”energeettiset vaikutukset”?

V: Kehossa virtaavat voimakkaat energiat, jotka fyysisellä tasolla toimivat erityisesti hermokeskusten tuntemuksiimme virittäminä, ovat ennen kaikkea eteeristä eli substantiaalis-astraalista ⁴ laatua. Kuten sanoit, olemme nyt rajatietoaltaan syvemmässä päässä. Tämä allas on kuitenkin sama tuttu ihmisen energiaruumiin maagisten ilmiöiden allas, jossa olemme polskineet niin idässä kuin lännessäkin vuosituhansia; omalaatuisuudellamme on vankat perinteet. Tämän ihmis-altaan vesi kulkee useista eri patoporteista ja voi likaantua ja puhdistua, tai vain neutraalisti sävyttyä, monin eri tavoin riippuen tuon allasrakenteemme käytöstä.

K: Kyse on ihmisen fyysis-astraalisesta kompositiosta. Linga sharîra ja sen läpi muuntuen kulkeva prâna, eikö niin?

V: Juuri niin, käytettäköön niistä mitä tahansa nimikkeitä eri esoteerisissa koulukunnissa.

K: Seksuaaliakti – sen muoto tai sen puuttuminen mukaan luettuna – vaikuttaa tämän astraalisen veden, tai kehollistuneen prânan eli elämänvoiman, muunnelmiin?

V: Ehdottomasti ja usein drastisesti. Mutta nyt olemme eräänlaisessa kulttuurisen ympärikääntymisen pisteessä. Samoihin energioihinhan vaikuttaa kaikki mitä itseemme otamme, mitä itsessämme haudomme, ja mitä itsestämme tuotamme ulos. Siinä missä seksuaalisuus oli aiemmin toisenlaisessa, hitaammin virtaavan energian maailmassa esoteerisesti ritualisoitu ja regularisoitu, se on nyt ymmärrettävä kokonaan toisenlaiselta pohjalta. Ei ihmistä saastuta se mikä meihin tulee, vaan se, mikä meistä lähtee. Toisin sanoen, energeettinen puhdistuminen tapahtuu ennen kaikkea teoissa, ei niinkään tekemättä jättämisissä. Tässä suhteessa poolit ovat vaihtuneet vanhaan maailmaan nähden.

* * *

K: Kuulostaa siltä että teidän metodillanne ihminen voi tehdä mitä tahansa.

V: Se ei ole missään tapauksessa järkevää, vaikka Kolminaisesta avaimesta pidettäisiinkin kiinni – ainakin jostain kulmastaan. Aina on viisaampia ja vähemmän viisaita toimintatapoja. Ja aivan kuten pyrkijä joka, sanotaan, antautuu vaikkapa ahkeraan päihteiden käyttöön, voi järkeillä että hän ei vahingoita ketään ja pysyy totuudellisuudessa, voidaan piakkoin kysyä, ponnistaako hän todella parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Mutta kyllä, ”ihminen voi tehdä mitä tahansa” muodoissa, joissa kykenee näkemään ponnistelun mielekkääksi, ja etiikan maaginen kolmio pitää hänet rajoissa, jotka ovat nostavia laskeutumaan mahdollistavien toimintamallien sijaan.

K: Te siis kieltäydytte asettamasta paremmuusjärjestykseen erilaisia seksuaalisia suuntautumisia ja käytänteitä?

V: Siinä määrin kuin ne ovat ei-vahingoittavia, kyllä. On olemassa monia seksuaalisia tarpeita joihin liittyy salaa tai avoimesti vallantarpeinen psykologia, ja kaikkein pahimmissa muodoissaan esimerkiksi kyseisellä tavalla sävyttyneet seksuaalisuuden muodot voivat johtaa hirvittäviin toisten olentojen vammauttamisiin – usein näiden sitä itse välittömästi edes tajuamatta.

K: Pahimmilla muodoilla viittaat nyt ehkä pedofiliaan?

V: Esimerkiksi pedofiliaan, tai zoofiliaan, tai mihin tahansa seksuaalisuuden muotoon, jossa karkeasti hyväksikäytämme vallassamme olevaa osapuolta; raiskaus on äärimmäinen ja ymmärrettävä esimerkki. Jopa muodoissa joissa hyväksikäyttö on molemminpuolista, on helposti vammauttavia tekijöitä; mutta niin kauan kuin tämä tekijä ymmärretään, on erittäin mahdollista käyttää tällaisiakin menetelmiä.

K: Pyydän, jos mahdollista, esitä tämä vielä selkeämmin. Asiat ovat niin vaikeaselkoisia.

V: Yksityiskohtaiset esitykset menevät aina helpommin vikaan, kun kuitenkaan emme voi mennä yksityishenkilöiden erillishaasteisiin, jättäessämme yleisen tason keskustelussa huomiotta ihmiskohtaiset erot. Mutta yritän. Otetaan yhtenä esimerkkinä lukemattomista mahdollisista roolitettu seksuaalinen alistaminen. Ihmisellä voi olla tarve tulla seksuaalisesti alistetuksi, hänen partnerillaan tarve alistaa seksuaalisesti. Tällaiseen seksuaalisuuden ilmennykseen, jossa näennäinen kaltoinkohtelu on roolitettu rakkaudellisesti, liittyy yhä haasteita. Mutta asian ymmärtäminen ja pyrkimys noiden haasteiden käsittelyyn voi riittää: ei ole tarvetta tuomita sadomasokistista seksuaalisuuden muotoa epähenkisenä koska se käsittelee hankalia psyykkisiä tarpeita. Olennaista on aina tiedostaminen ja rakkaudellisuus ja ylöspäisen ponnistuksen läsnäolo; emme pääse tästä mihinkään.

K: Eikö siis ihminen edes omassa makuuhuoneessaan saa olla rauhassa pyrkimykseltä nousta psykologisesti ylöspäin ja eteenpäin? Eikö sikari voi olla vain sikari, seksi vain seksiä, ilman mitään lisäkerroksia?

V: Ah! Sehän riippuu tietenkin keneltä kysyy. Tässä yhteydessä oma vastaukseni kaikkiin noihin kysymyksiin on ”ei”. Mutta tämä lähestymistapa, kuten aivan alussa jo totesimme, on vain niille jotka haluavat sen valita.

K: Mutta eikö silloin ole vaarana, että itse seksuaalisuudestakin tulee jonkinlainen moraaliin väkinäisesti sidottu suorite?

V: Todellakin. Tämä on potentiaalinen kompastuskivi joka on tiedostettava, ja joka sitä kautta voidaan käsitellä. Nykyaika kaipaa usein ehdottomuuksia. Nykyaikaiselle ihmiselle jokin asia on joko täsmälleen tietyllä tavalla – tieteellinen fakta –, tai, jos löytyy jokin asia jonka ei ole oltava juuri tietyllä tavoin, se voi olla sitten aivan millä tavoin tahansa. Tämä jännitteinen poolisuus, jossa ehdottomuudet pyrkivät rentoutumaan yhtä ehdottomassa rajattomuudessa, on nykyaikaiselle profaanille kokemiselle ominaista. Okkultistin elämässä sen sijaan kaikki vaikuttaa kaikkeen: alhaalla oleva on aina ylhäällä olevan kaltaista, täydellistääkseen ykseyden ihmeen. Se ei tarkoita, että elämästä tulisi tehdä neuroottista peliä. Asian oikeanlaista, syvempää kokemista auttaa tällaista Tietä kulkevan ihmisen syventyvä oivallus elämän ykseydellisyydestä, joka myös kannattelee, eikä ainoastaan vaadi. Maailman maaginen rakentuminen tapahtuu koko ajan kahteen suuntaan: meistä muualle, muualta meihin.

K: Nämä ovat käytännölle helposti kaukaisia, etäisiä asioita ja viileitä. Seksuaalisuus on lähtökohtaisesti varsin kuumaa tavaraa.

V: Se on ja sen tulee olla, tai jokin on jo pahasti pielessä, toisin sanoen muuttunut tai muuttumassa valtapeliksi – ihmisten välillä tai yhdessä ihmisessä sisäisesti. Kuitenkin hän jota nämä kysymyksenasettelut okkulttiselta kannaltaan oikeasti kiinnostavat, on jo jossain määrin kiinnostunut pohtimaan asioiden rajoja ja keskuksia, eikä vain ottamaan helppoja vastauksia. Jos helppoja vastauksia vaaditaan, meillä on aina helppo nyrkkisääntö yksinkertaisimmassa kultaisessa ohjeessa: ”Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita muita.” Johonkin esoteristille on vielä lisättävä selvennys: ”Myöskään välillisesti ja astraalisissa maailmoissa.”

K: Asia ei ole edenneelle, tai etenemään halukkaalle okkultistille yhtä yksinkertainen kuin muille ihmisille?

V: Useimmiten ei. Se voi olla, jos asiat sattuvat olemaan ”henkilökohtaisen karman” ansiosta sopivasti kohdillaan. Useammin ehkä kuitenkin paljastuu, että näin oli vain näennäisesti, ja ”kunhan et vahingoita muita” oli ehkä liian nopeasti oletettu suoritetuksi. Teoillamme on erilaisia syvyysasteita ja ei-itsestäänselviä vaikutuspisteitä, joihin osaltaan viittasin ”lisäyksessä esoteristille”. Menneisyyden kulttuurisia rakenteita edes pintapuolisesti tarkastelemalla näemme, kuinka massiivisia ongelmia seksuaalinormeissa on ollut samanaikaisesti kuin ihmiset ovat ajatelleet, että kaikki toimii varsin sujuvasti. On lapsekasta kuvitella, että näin oli vain menneisyydessä, mutta että nyt sen sijaan näemme kulttuuristen mustien pisteidemme ohi. Emme näe, jos emme hyvin henkilökohtaisella tasolla ponnistele nähdäksemme.

* * *

K: Miten ihmisen tulisi suhtautua tähän haastavuuteen etsinnässään, jos hän tahtoo käyttää siihen Azazelin Tähden filosofian metodiikkaa?

V: Nykymaailman melko eristyneessä ihmiskäsityksessä tämän rajattomuuden oivaltaminen voi olla hyvin pelottava askel, ja osaltaan juuri siksi nykyajan ihmisinä kaipaamme usein itsellemme rajatonta seksuaalista vapautta. Ja sehän useimmilla länsimaalaisilla ihmisillä periaatteessa on. Mutta on jo liikaa vaatia, etteikö millä tahansa teoillamme olisi hyvinkin hienovaraisia seurauksia. Kulkevatko ne oikeaan suuntaan määrittyy ennen kaikkea intentiosta. Seksuaalisuuteni – tai aseksuaalisuuteni – metodi tulee kantamaan tarkasti tietynlaisia energeettisiä vaikutuksia, ja okkultistille olisi hyvin naiivia väittää, kuten profaani kaikin mokomin saa ajatella, ettei erilaisilla seksuaalielämän muodoilla olisi minkäänlaista vaikutusta mihinkään. Niillä on. Oikean käden tien okkultisteille vanhassa maailmassa ihanne oli veljellinen – seksitön – suhde jopa oman puolison kanssa. Coitus oli heille tapahtuessaan ehdottomasti vaginaalinen ja tähtäsi lisääntymiseen, sillä sodomia olisi tuhonnut jo kaupunkeja, eikä cunnilinguksesta tai yhdynnästä espanjalaisittain ollut kukaan varmasti kuullutkaan… ainakaan niiden esiokkulttisten nuoruusvuosiensa jälkeen, jotka jokaisen oli syytä unohtaa. Maailma on muuttunut paljon, ja nyt meidän on jälleen sanottava että ihmispuu tunnetaan hedelmistään eikä siitä, millaisiin rakosiin sen siemenet ovat pudonneet. Energeettiset vaikutukset ovat erilaisia ja niihin liittyy oma subliimi esoteerinen maailmansa, mutta niin kauan kuin pyrkimys on aidosti ylöspäinen, rakkaudellinen ja totuudellinen, se on hyvä ja kehittää meitä – ja rakastettua kumppania – oikeaan suuntaan. Mikäli kuitenkin seksuaalisuus itsessään tuntuu liian haasteelliselta tai tarpeettomalta, okkultisti voi seurata sitä rakkaudellisuudella sisäisten keskusten puhdistamisen työtä joka on mahdollista eroottisen energian vähittäisellä ulkoisesta pois vetämisellä, ja jota olen käsitellyt Kybelen vaunujen lopussa.

K: Teksti on vaikeasti saatavilla, voitko referoida esityksen?

V: Lyhennelmä on väistämättä näin hienovireisessä asiassa varsin teloitettu, mutta yritän. Ylöspäinen eroottinen pidättäytyminen valittuna harjoitteena aloitetaan ajatusten pyhittämisestä. Kun tällainen eroottisuuden kauniille, palvelevalle henkisyydelle pyhittäminen etenee, ”valon” – luciferisen astraalivalon, joka on libido – vivahde muuttuu vähitellen herkemmäksi ja vähemmän sameaksi. Kuinka tarkalleen, on ihmiskohtainen asia; mutta psykofyysisen kehon alkemian on näin mahdollista luoda vahva eroottinen dynaamisuus, jolta niin sanotusti raskaimmin ruumiillinen taso hälvenee asteittain, mutta joka silti pitää intensiteettinsä palvelevana sädehdyksenä. Tällainen kâman asteittainen vaihtaminen buddhiin, himon lunastus rakkaudella, vaikuttaa myös kehollisiin energioihin virvoittavasti. Seksuaalisublimoinnin vaadetta varhaisempi oikean käden tien okkultismi on aivan tavattomasti painottanut, kuten sanottua, ja hyvin usein esittänyt sen olevan jopa okkulttisen edistymisen sine qua non.

K: Onko se sitä?

V: Nykyaikana ei. Kuten ylempänä mainitsin, prosessissa on järkyttäviä vaaroja, ja vain osa niistä tulee näkyviin suoranaisesti. Suurempi osa johtaa kehollisiin tai psykopatologisiin vammautumisiin, kuten voimme nähdä esimerkiksi pakollista selibaattia edellyttävien uskonnon muotojen äärimmäisestä vaurioitumis- ja vaurioittamisherkkyydestä. Katolisen kirkon ja joidenkin protestanttisten herätyssuuntien pedofiliaskandaalit ovat vain jäävuoren huippu tällaisesta psyyken ja kehoenergetiikan ongelmoitumisesta.

K: Varhaisemmat kirjoittajat ovat siis erehtyneet?

V: Se on liian haastavasti sanottu. Aika on ollut toisenlainen, ja on tehty toisenlaisia painotuksia. Onko yllä oleva esitys sublimaatiosta rakkaudella näin avattuna kuitenkin hieman helpompi nähdä neutraalina prosessina, ilman pakottavuutta puoleen tai toiseen?

K: Esitys on yhä varsin haastava.

V: Se on sekä haastava selittää, ymmärtää, että toteuttaa. Useammin kuin ohjaa energiansa ylöspäin, ihminen joko sammuttaa libidonsa tai kääntää sen energiat sivuun astraalisesti vaikuttavaksi intensiteetiksi, josta seuraavat helposti erilaiset neuroosit, hysteriat, jopa psykoosi. Henkilökohtaisesti suosittelisin yleensä mieluummin rakkaudellisuuden lisäämistä luontevassa – tai luontevaksi harjoiteltavassa – fyysisessä seksuaalisuudessa. Mutta jokainen toivon mukaan osaa kuunnella itse itseään parhaiten, ja tehdä omat valintansa ja harjoituksensa siltä pohjalta, yllä esitettyjen keskusperiaatteiden mukaisesti.

K: Jotka ovat ehkä eritoten eettistä laatua?

V: Jotka ovat ehdottomasti pääsääntöisesti eettistä laatua, ja ottavat huomioon kehollisen balanssin.

K: Eikö tämä ole jotenkin kesyä opetusta koskien okkulttista kasvua?

V: Mikäli oppilaasta tuntuu siltä, hän ei ole vielä edes yrittänyt todella ponnistaa voimiaan okkulttiseen harjoitukseen. Murrosikäinen ajatus siitä että vain vahvat tunteet aikaansaavat vahvoja suorituksia ja harmonian pyrkimys sopii kädenlämpöisille massoille, on erehdys jota ei tapaa ainoassakaan vihkimystä todella lähestyvässä ihmisessä. Voimat jotka ihmisen kautta magiassa kulkevat ovat niin tavattoman väkeviä, että balanssi on ehdoton edellytys niiden edes jonkinlaiselle hallinnalle. Jos jokin asia on varma maagisessa ponnistelussa, niin se että tylsää siitä ei missään vaiheessa tule, tai jotain on tajuttu tavattoman väärin.

K: Missä virhe silloin mahtaa olla?

V: Luultavasti siinä, että oppilas ei ole oppinut ponnistelemaan. Kun hän ponnistelee todella kulkeakseen Tietä ja tehdäkseen Työtä, tuo ponnistus itsessään – siis sen kohtaamat haasteet, joiden kanssa ihminen joutuu päivittäin painimaan – intensifioi hänen energiansa, mukaan lukien eroottisen energian. ⁵ Nykyaikana, joka on niin tavattoman saturoitunut energiasta, ei yleensä tarvita mitään muuta prosessia tulen, eli fokusoituneen astraalivalon, nostattamiseen; ainoastaan sen kohdentamiseen ja puhdistamiseen. Me elämme jo tulen maailmassa.

* * *

K: Esitit, että seksuaalisuus siinä missä muutkin elämän osatekijät tulee Azazelin Tähden ehdottamassa prosessissa asettaa ”Kolminaisen avaimen” alaisuuteen, mikä mahdollistaa ja velvoittaa etsimään itselleen toimivimman ja kohottavimman eroottisen elämän kokemistavan. Mutta tämä ei varsinaisesti ota kantaa asioihin, joiden okkulttisesta kantavuudesta emme voi profaaneina tietää.

V: Millaisiin asioihin erityisesti viittaat?

K: Millaisia vaikutuksia erilaisilla fyysisillä seksuaalisuhteilla on okkulttiseen elämään. Esitit näkemyksesi seksuaalisen kohtaamisen erilaisten muotojen vaikutusten lähtökohtaisesta myönteisyydestä, jos tarkoitusperä on kohtaava ja rakkaudellinen, mutta esityksesi painopiste tuntuu olevan vahvasti perinteisessä monogaamisessa heteroseksuaalisuudessa.

V: Se johtuu pitkälti siitä, että mainitsemasi on se seksuaalisuuden muoto, josta minulla on kokemusta ja kerrytettyä henkilökohtaista ymmärrystä. Lisäksi se on verraten helppo arkkityyppinen pohjarakenne, jota voidaan mutatis mutandis soveltaa muihin yhteyksiin, joissa poolitukset ovat monimutkaistuneet ja muuntuneet. Okkultismin ja ylipäänsä henkisen pyrinnön yhteyksissä törmäämme usein siihen, että oma henkilökohtainen preferenssi universalisoidaan. Arkkityypittäminen sinänsä ei ole negatiivista, sillä arkkityypit eivät sulje pois toisiaan; mutta universalisointi siinä mielessä että yhdestä ihanteesta tehdään yleispätevä muiden kustannuksella on negatiivista. Rajaavia tyypityksiä tarkastellessamme on huomattava, että yhtäällä meillä on oikean tien opettajat, jotka ehkä ovat nyrjäyttäneet kohtunsa lapsuuden ratsastusonnettomuudessa tai selkärankansa lastenvaunuikäisinä, toisaalla taas vasemman tien opettajat – tai sanokoot itseään miksi tahansa – joille seksuaalisuus otetaan profaaniin uomaan usein omien käsittelemättömien tarpeisuuksien täyttämisenä. Useinkin nuo tarpeisuudet ovat vieläpä aivan muuta kuin eroottista laatua, ja okkultismin auktoriteetti saattaakin näennäisellä viriliteetillään ilmaista vain kömpelöä egoismia. Machoa yliseksuaalisuutta ihannoivaa, tosiasiassa pinnallista pseudo-okkultismia tuntenemme riittävästi ilman asian sen enempää esittelyä. Jokaisen okkultistin, jokaisen omasta sielustaan millään tavoin kiinnostuneen ihmisen tulisi ymmärtää, että kumpikin näistä äärimuodoista – seksuaalikielteisyys tai sellainen näennäinen seksuaalimyönteisyys, joka peittää lapsekkaan vastuuttomuuden ihannoimisen – ovat yhtäläisen riittämättömiä kokemistapoja. Aina on toki poikkeuksia: aidosti aseksuaalisia tai aidosti polyamorisia ihmisiä, joille eroottisuuden eheyttävä kaksipoolisuus näyttäytyy eri muodossa. Romanttis-eroottinen mysteeri ei tyhjene tylppiin esityksiin, Venuksen syvä vahvuus on herkkyydessä ja moniulotteisen syventymisen vaatimuksessa.

K: Eli kaiken jälkeen olemme tulleet siihen, että mitään varmaa ei – ensimmäisten eettisten velvoitteiden jälkeen – todella voi sanoa puolesta tai vastaan, mikä tahansa harjoittajan seksuaalinen suuntautuneisuus onkin?

V: Siitä aloitimme ja siihen meidän on yleisen keskustelun tasolla jäätävä. Mutta matka näiden asioiden pohtimisessa ei koskaan ole turha. Käsitteistäminen, pohtiminen, omakohtainen kokeminen muodostaa syventäviä spiraaleja, ei itseään väsyksiin jankkaavaa noidankehää. Jokaisella meistä on kylliksi omia noidankehiä ilman, että alkaisimme toistaa esoteeristen auktoriteettiemme usein aivan toisenlaisia haasteisuuksia. Sillä jokaisella ihmisellä on eroottinen puolensa, olkoon se kuinka sublimoitu – tai pseudosublimoitu – tahansa. Kyseessä on ikuinen ja ehdoton arkkityyppi, suuri Jumalatar. Ja yhtälailla: suuri Jumala.

K: Olet toisaalla yhdistänyt eroottisuuden toistuvasti jumalattaren hahmoon Magna Materina eli Suurena Äitinä. Eikö tämä ole tarpeettoman oidipaalinen lähestymistapa?

V: Vaikka lähestymistapa on vanha ja nykykulttuurille paljon vähemmän relevantti kuin varhaiskulttuureissa – jolloin ”hedelmällisyyden” mysteeri ja Maaäidin omnipotenssin vaativakin läsnäolo oli ehdottoman läsnä kaikessa elämässä –, tuo taso ei poistu ihmisen sisäisestä arkkitypiikasta. ”Isän” ja ”Äidin”, ts. Jumalan ja Jumalattaren hahmot häilyvät yllämme – jopa seksuaalisuuksiemme ja aseksuaalisuuksiemme yllä – väistämättä. Nämä ovat asioita jotka vaativat jokaiselta omaa prosessiaan läpikäyvältä okkultistilta antaumuksellista henkilökohtaista tarkastelua. Kömpelö puolesta tai vastaan -asenne ei riitä useinkaan, ja erityisen huono se on seksuaalisissa yhteyksissä.

K: Moni käsittää arkkityypit ihmisen kulttuurisinakin tyyppeinä, joissa tulisi pysytellä. Eikö ole helposti latistavaa puhua arkkityypeistä yhdessä käytännön eroottisuuden kanssa?

V: Todellakin se monissa tilanteissa voi olla, mutta ongelma on tällöin tilanteessa, väärässä esityksessä tai väärässä tulkinnassa, ei arkkityyppiopissa sinänsä. Se on salliva eikä esitä ihmisiä erillistetysti arkkityyppirakenteisina, vaan kunkin yksilön yhteydessä kaikkiin arkkityyppeihin. Sisäiset arkkityyppimme eivät lakkaa vaikuttamasta eroottisesti, vaikka laatisimme seksuaali-ihanteeksemme ostoskärryeroottisuuden, jossa millään ei ole essentiaa, vaan ainoastaan muotoa, jota väännellä eri asentoihin kuin Rubikin kuutiota, tai esineellistettyä partneria. Arkkityyppikokemisen ja ”kaikki käy”-kokemisen välille tulisi siten etsiä tasapaino, kultainen keskitie molempien hyvistä ominaisuuksista. Yhdistää arkkitypiikan avulla laajasti reflektointi mahdollisimman neutraaliin oman sielun kuuntelemiseen, sen seksuaaliset tarpeisuudet mukaan lukien.

K: Näiden kahden toistensa avulla reflektoiminen ja tasapainottaminen sopii kieltämättä seuranne perustuskirjan laatimaan balanssi-ihanteeseen. Onko tässä kaikki?

V: Ei tietenkään. Mutta olennainen pohja on. Lyhyesti, okkultistille seksuaalisuuden mahdollisuuksien ja velvoittavuuksien pohdiskelujen ei missään tapauksessa tulisi jäädä kumpaankaan sen perinteisesti esitetyistä pooleista, jotka ovat yhtäällä vanhoillinen pidättyvyysihanne ja toisaalla Rabelaisin satiirista lainattu tarpeisuuden ja vallankäytön vale-etiikka.

K: Täytyy sanoa että vaikka olen joistakin esittämistäsi näkemyksistä eri linjoilla, keskustelumme on saanut minut hahmottamaan paremmin näitä erilaisia näkökantoja.

V: Se on useimmiten paras mahdollinen lopputulos. Synteesit ovat harvoin äkillisiä ja lopullisia, vaan ne syntyvät vähitellen useista avoimista kohtaamisista.