© fra Nefastos 2006
Okkultismi yhdistetään usein satanismiin. Vaikka näiden kahden välinen side ei olekaan sellainen kuin liiallisesti yksinkertaistaen voitaisiin kuvitella, tietyllä tasolla molemmat ismit kietoutuvat väistämättä toisiinsa – huolimatta siitä, että monet okkultistit ja monet satanistit epäilemättä haluaisivat tämän sidoksen kieltää. Eräs tapa luonnehtia tätä yhteistä perustaa olisi sanoa, että molemmat näistä ismeistä kuuluvat nykyaikana vielä normi-ihmisen elämän varjopuolelle, kielletyn alueelle, joka helposti kansoittuu varjoilla ja linkittyy psykologian käsittämättömään ainekseen traumoineen ja muine henkilökohtaisine ongelmineen. Toisaalta voidaan myös sanoa, että Saatana käsitettynä eräältä olemuspuoleltaan ”kehittävän vastustuksen” lataukseksi, pimeän eli jäsentymättömän elämänpuolen energiaksi, on luonnostaan sidoksissa myös ja jopa aivan erityisesti okkultismiin.
Luonnollisesti kristityt tahot ovat täysin väärässä käsittäessään maagisen voiman ja okkulttisen tiedon itsessään saatanalliseksi jonkinlaisessa moraalisessa merkityksessä, aivan samoin kuin pitäessään vain Saatanaa itseisarvollisen pahuuden henkilöitymänä. Okkultismilla ja satanismillaon yhteyksiä, mutta ne ovat paljon hienosyisempää laatua kuin yleensä on totuttu ajattelemaan.
Perinteinen okkultismi (jota selkeimmässä muodossaan ovat tuoneet esiin Teosofisen Seuran ja Golden Dawnin kaltaiset ryhmät) sanoutuu pääsääntöisesti irti kaikesta satanismista – virhe, joka perustuu satanismin vääräntyyppiseen käsittämiseen. Nykyaikana satanismi on jo nimike, jota ei ole tarpeen käsittää vanhakantaisen yksioikoisesti; kymmenet erilaiset satanistijärjestöt ja lukemattomat itseään satanisteina pitävät yksilöt todistavat sen puolesta, että ortodoksista satanismia ei ole olemassa, vaan että saman nimikkeen alle kuuluu hyvin monentyyppisiä filosofisia (siinä missä epäfilosofisiakin, ts. täysin uskonvaraisia) näkemyksiä. Näiden monien satanististen näkemysten fokus osuu kuitenkin hyvin usein selkeästi okkultismin alueelle eli sinne, missä inhimillinen tieto kohtaa abstraktin ja julkiselle tieteelle & kulttuurille tyystin tuntemattoman sielullisen latauksen yksilössä ja kosmoksessa. Okkultismiin kuuluvista perustavanlaatuisista näkemyksistä useimmat, elleivät kaikki, ovat senlaatuisia että niiden julkinen tunnustaminen saa ihmisen vaikuttamaan joko mielipuolelta tai idiootilta; ja näin yksinomaan sen tähden, että ulotettuina niin kauas keskinkertaisuudesta ja arkisesta, ei okkulttisista asioista voida keskustella neutraalisti muiden kuin aatteen tunnustajien omassa piirissä, jotka tuntevat riittävän määrän salatieteen teorioista nähdäkseen tuon hulluuden fasadin taakse. Tämä luonnollisesti antaa erään selityksen itse aatteen nimikeelle (lat. ”occultus” = salattu).
Mitä siis ovat nuo okkultismin ihmeelliset periaatteet, joita mieleltään terve ihminen ei kykene pitämään kyllin vakavasti otettavina laajempaa tutkimusta ja pohdiskelua ansaitsemaan? Näihin lukeutuvat mm. ajatus olemassaolon absoluutista, joka korvaa perinteisten teistien persoonallisen Jumalan; l ukuisat toisiaan läpäisevät ja vuorovaikutuksessa olevat maailmat, joiden lukumäärä, kokoonpano ja erityyppiset asemat ihmis- ym. evoluutiossa ovat opiskeltavissa ja ymmärrettävissä; lukuisat ei-fyysiset rodut erityyppisiä olentoja, inhimillistä, luonnollista ja eläimellistä energiaa; jokaiseen uskontoon, filosofiaan ja jopa tavallisen ihmisen jokaiseen unikuvaan ja ohikiitävään ajatukseen liittyvät symboliset ja yleispätevät totuudet avaimineen ja tulkintatapoineen; sielun moninaisuus ja sen eri osien ehdoton ja ehdonvarainen kuolemattomuus; tietoisuuden jälleensyntymisten lainalaisuudet; spiraalista kehitystä hallitsevat toistuvuuden, olennoitumisen ja paradoksin lait jne. jne. – Lyhyesti sanottuna, okkultistin koko maailmankatsomus on niin mullistavan erilainen arki-ihmisen käsitys- ja tuntemistapaan verrattuna, hänen tavoitteensa niin valtavan erilaisia ja tietoinen mielensä niin eri tavoin toimintaan sommiteltu, että kaksi täysin toisistaan poikkeavaa inhimillistä kulttuuria eri kehitysasteilta voivat tuskin olla hankalammin yhteydessä toistensa näkemystapoihin kuin okkulttinen ja profaani maailma.